Ihana Amsterdam!

Neljä päivää on ihan liian lyhyt aika tässä kaupungissa! Vapaa-aikaa oli töiden ohella erittäin rajallisesti, ja vaikka mä laukkasin pitkin kanaalikaupunkia pää kolmantena jalkana, en siltikään ehtinyt nähdä ja tehdä tarpeeks. Amsterdam pääsi ehdottomasti mun kaupunkilomalistan kärkeen, sinne pitää päästä omalla ajalla käymään.

Shoppailulistan kärjessä oli Rowan-lankoja myyvä De Afstap, joka löytyi lähes sattumalta pienen sivukujan varrelta. Tää lankakauppa on muuten hieman idyllisemmässä ympäristössä kuin kotoinen Aili Jokinen... :)

Langat oli oikeestaan kaikki Rowania, ja jokaisen lankalaadun kohdalla oli käsintekstattu lappu, jossa ilmoitettiin paitsi langan nimi ja hinta niin myös neuletiheys ja puikkosuositus. Tää käytäntö sais kyllä mun puolesta yleistyä täkäläisissäkin lankaputiikeissa. Hieman kätevää, kun näkee yhdellä silmäyksellä onko lanka sopivan paksuista suunnitteilla olevaan projektiin vai ei.

Pyörin ja hyörin liikkeessä puolisen tuntia hipelöiden lankoja ja selaten kirjoja. Kirjoissa ei ollut yhtään ostamisen arvoista, kun suurin osa hollannin kielellä olevista mielenkiintoisista kirjoista ja lehtisistä osoittautui lähemmin tarkasteltuina käännöksiksi tutuista englanninkielisistä. Lankoja oli kyllä paljon, mutta kun ei löytynyt pariin suunnitelmissa olevaan projektiin just sitä oikeeta, niin en nähnyt järkeväks ostaa pakolla muutamaa kerää jotain vaan.

En siis ostanut taaskaan lankaa tai muuta käsityöaiheista tältäkään reissulta. Mussa taitaa olla jotain vakavasti vialla, kun palaan tyhjin käsin sekä Tukholmasta että Amsterdamista. Kai mulla on joku tiedostamaton langanostolakko, tai sit mä alitajuisesti säästelen kaikki paukut Tallinnan lankakauppoihin. Sinne oon menossa vasta kesäkuussa, joten kaipa siihen asti pitää pärjätä vanhoilla varastoilla.

Tulppaaneja oli kyllä joka puolella Amsterdamia. Siellä kevät oli jo huomattavasti pidemmällä: köynnöskasvit kukki talojen seinillä ja lämpötila oli parinkymmenen asteen tuntumassa. Voi kun täälläkin pian lämpenis niin pääsis taas kesäneuleiden makuun!

Vielä silmä liikkuu

Silmä on vähän tummunut vapunvietossa, ihan ei ollut aamulla kirkasotsainen ja seesteinen olo. Koko päivä ei kuitenkaan oo mennyt hunningolle, vaan Turmiolan Tiina on ryhdistäytynyt ja ottanut puikot kiltisti kätösiinsä. Kantalappuvaiheessa olevat Queen of cups -sukat on vitivalkoiset, etenkin kun vertaa niitä mun kahdeksan vappua kokeneeseen teekkarilakkiini. Se kun on vuosien varrella keikkunut vähän niin sun näin sekä päässä, haalareiden olalla että kuka muistaa missä. Lakki on kastettu paitsi Tammerkoskessa myös lukemattomien drinksujen toimesta riemullisen läikikkääksi. No, pitäähän silläkin sota-arpensa olla. ;)

Kun kerran vihreäsilmäisiä bloggaajia haastettiin kuvameemiin, niin täsois:

Mulla on vihreät silmät, joissa pupillin ympärillä ruskeita pilkkuja. En onnistunut ottamaan yhtäkään kuvaa, jossa pilkut erottuis yhtä selvästi kuin luonnossa. On muuten hieman hankalaa räpsiä kuvia omasta silmästään, varsinkin näin vappupäivänä. :)

Nää silmät suuntaa nyt katseensa kohti Hollantia ja Amsterdamia, minne lentokone mut huomisaamuna vie. Simmut pitäis saada auki jo neljän jälkeen (uhhuh), joten pitänee yrittää mennä aikaisin nunnumaan, että jaksaa shoppailla tehokkaasti huomenna iltapäivällä. Loppuaika nimittäin menee tiukasti työn parissa, mutta toivottavasti mä palaan lauantaina Suomeen laukku täynnä lankalöytöjä. Kerrankin.