Pipo ja sen veli

Uus yritys pääkallopipon kans ja taas tuli huti: tällä kertaa pipo on ehkä hiukkasen liian tilava kuusvuotiaalle. Vaikka mä purin pari senttiä aloitusreunasta niin munkin kuuppa sujahtaa sisään vaivatta, joten 6,5-vuotias kummipoika uppois myssyyn nenänpäätään myöten. Tosin poitsun päänympärys on kuulemma 54 cm, ja koska mun vastaava mitta on 56 cm, niin vois ehkä aatella että pipo on hiinä ja hiinä sopiva. Kasvunvaraa ainakin on, jos vaikka päähän umppautuis ylipaljon tietoa esikouluvuoden mittaan. :P

Eka versio on siis Woolista (2,5 mm puikot) ja tää toka seiskaveikasta (3,5 mm). Ilmeisesti sopiva koko tulis kolmosen puikoilla ja jollain välimallin langalla, esimerkiks Gjestalin Janne vois toimia. Mut just nyt tylsyttää toi pääkallomalli, kun mä en edelleenkään varsinaisesti oo kirjoneuleihmisiä. Ja toisekseen ison pipon värit ei ehkä kiehdo muita kuin kummipoikaa, joten tää matkannee joka tapauksessa Etelä-Pohjanmaalle jouluks, vaikka onnistuisinkin tekeen vielä sopivan pipon. :)

Mä kävin tänään ihmettelemässä Ideaparkia ja pistämässä huomenna tilille kilahtavia veronpalautuksia takaisin kiertoon jo ennakolta. Olihan se iso joo, mut emmä sitä niin kovin ihmeellisenä paikkana pidä, ku mitä etukäteishypetyksen perusteella ois voinu kuvitella. Toki on plussaa, että vartin ajomatkan päässä on kootusti yhdessä paikassa suunnilleen kaikki perusvaateliikkeet, ja vielä kivempaa on, että tänne suunnalle saatiin vihdosta viimein esimerkiks Stadium, Mango, Moko ja Sinelli. Kesällä kärähtäneen Eurokankaan korvaajakin tuolla oli, tosin isossa tilassa ei mun mielestä ollut ees Tullintorin myymälän vertaa kankaita. Catwalkille keskitetyt merkkivaateliikkeet on tietty sitten varsinaista luksusta. Reilun kolmen tunniin shoppailun saldona mukaan läks uus tennismaila, kankaita, hiustuotteita ja kasa joululahjoja. Ja taidanpa poiketa Lempäälässä vielä ennen joulua, kun jäi pari potentiaalista joululahjaa mielen pohjalle kummittelemaan... :)

Kirjoneulekokemus

Olipa rankka viikko, en ehtiny ees lukee blogeja saati bloggaan ite mitään, kun kaikki päivät ja illat piti hillua työhommissa pois koneen ääreltä. Sain mä sentäs jotain neulottuakin, kun rohkaistuin ottaan eilen ja tänään neuleen mukaan työjutskiin, niin ettei tarvinnu vaan öönä istua yleisössä ja kuunnella pajatusta puhujanpöntöstä. :)

Malli: We Call Them Pirates
Lanka: Mustaa ja valkoista Novita Woolia, molempia alle 50 g, ja vähän mustaa Novita Kotiväkeä vuoriin.
Puikot: 2,5 mm.

Tää olis menossa kummipojalle joululahjaks, mutta mua hiukka epäilyttää toi koko. On meinaan melko pienen tuntunen. Mikä on 6-7-vuotiaiden päänympärys? Entä kuinka korkee sen ikäisen jampan pipan ois hyvä olla? Toi vaikuttaa ennemminkin kolmevuotiaan koolta ja on melkoinen kalottimalli. Höh. :/

Tää pipo ei kyllä tehny musta aiempaa suurempaa kirjoneuleiden ystävää, koska lopussa kovan työn jälkeen ei seisonutkaan se kuuluisa kiitos: Siinä vaiheessa kun vaihdoin pyöröiltä sukkiksille, niin aloin ilmeisesti kiristellä lankoja liikaa --> vähän piukee päälaki. En tiiä viittiikö tämmöstä antaa lahjaks, jos se ei sit ookaan sopiva. Tai sit pitää tehdä uus ja vähän isompana. Tai sit tehä noi saman sarjan tumput. Paitsi että siinä on sit taas ongelma; minkä kokoset niiden tumppujen sit pitäis olla?

Taidanpa jättää ton ongelman ratkomisen huomiselle, koska aivot on ollu jotensakin ylityöllistetyt viime aikoina. Pari lasia punkkua vaikuttaa nyt huomattavasti houkuttelevammalta ajatukselta ku neuletiheyksien ja kämmenkokojen laskeminen. :P