Martha neuvoo

Lainasin kirjastosta Martha Watermanin pitsihuivikirjan. On hyvä. Tykkään. Siinä on jonkin verran erilaisia pitsineulemalleja, ehkä just niitä kaikkein perinteisimpiä. Varsinaisia huiviohjeita on vain muutama, ja nekin on melkein kaikki pyöreiden, puolipyöreiden ja neliömäisten huivien ohjeita, jotka ei kovin paljon mua kiinnosta. Parasta kirjassa on ehdottomasti yksityiskohtaiset neuvot oman pitsihuivin suunnittelua varten alkaen eri muotoisista huiveista, aloitustekniikoista, neuletiheyden huomioonottamisesta, mahdollisuuksista huivin aloituskohdan suhteen ja niin edelleen. Jos mä joskus tunnen polttavaa tarvetta suunnitella ihan ikioman pitsihuivin, niin tää kirja on kyllä silloin kovassa käytössä.

Kirjan päällä lepäilee huivinalku. Käytän huivissa fir cone -pitsikuviota, joka on tuttu myös Shetland Trianglesta. Mun huivista tulee suorakaiteen muotoinen ja melko kapee, leveys on jotain 30 sentin luokkaa. Aloitin sen keskeltä niskasta jämälangasta virkatun ketjusilmukkaketjun avulla. Neulon ensin ekan puoliskon ja noukin sitten ketjusilmukkaketjun alta silmukat toista puoliskoa varten. Näin saan huivin molempiin päihiin samanlaisen reunuksen. Toivottavasti. Ja toivottavasti lanka riittää kunnollisen pituiseen huiviin.

Tässä vielä muutamia kuvia viikonloppuna ompelemastani trikoopaidasta. Kankaassa on varmaankin jonkin verran elastaania, mikä tekee siitä tavallista puuvillatrikoopaitaa käyttökelpoisemman. Ainakin mä toivon ettei se levahda käytössä ihan yhtä herkästi.

Mä sitten tykkään tosta kankaasta, vaikka mies sanookin että se on toooosi räikee. So what, saa sitä aina välillä pukeutua iloisesti arjen harmauden keskellä. :) Hihansuihin ja helmaan ompelin oranssia trikoota rajaamaan ja rauhoittamaan kieltämättä melko levotonta kuviota. Mä meinasin laittaa samasta oranssista kapean nauhan pääntietä kiertämään, mut sit aattelin että nääh, emmä viitti. Ja ihan hyvähän se on noinkin. Pääasia, että jo pari vuotta kaapissa odotellut ihana kuviotrikoo pääsi hyvään käyttöön.

Viikonlopun tuotoksia

Eikös ookin hienoja ovaalin muotoisia villahelmiä? Kaunis säännöllinen muoto ja kaikki saman kokoisia, taitavaa huovutustyötä siis. Väärin. Noi kolme vihreää palluraa oli entisessä elämässään 10 s x 10 krs mallitilkkuja, joiden perusteella mun piti valita, minkä kokoisilla puikoilla ja minkä värisinä teen hahtuvalapaseni. Kaikki noista on neulottu kahdella säikeellä, yks vaaleanvihreästä, toinen tummanvihreästä hahtuvasta ja kolmas niiden yhdistelmästä.

Kuten jo aiemmin on tullu todetuksi, mun huovutuskokeilut ei oo olleet suuria menestyksiä. Tällä kertaa epäonnistunut lopputulos ei onneks muistuta SOL:n siivouspalvelun vuosikertamoppeja. Mitä tästä opin: ei kannata huovuttaa hahtuvaa samassa koneellisessa ison kylpytakin kanssa, lämpötilana 60 astetta, pesuaikana 2 h 22 min. Tällä reseptillä mallitilkkujen silmukkamääriä on hiukka vaikea laskea. :P

Villakuugeleiden lisäks sain viikonloppuna tehdyks pari muutakin proggista. Saumurin innoittamana sain vihdoinkin ommeltua loppuun ruskean pellavahameen, joka on roikkunut makuuhuoneen kaapin oven päällä odottamassa viimeistelyä heinäkuusta saakka, ehh... :) Ekana varsinaisena saumurikokeiluna synty myös yks kivakiva trikoopaita, joka tosin vielä on viime silausta vailla, koska mun ompelupakista puuttuu oikeen väristä lankaa. Siitä siis enemmän, jahka se on lopullisesti valmis. Tuunasin myös vanhat farkut uuteen uskoon, nyt ne palvelee farkkuhameena.

Ihan jees, tuo päässee käyttöön heti ens viikolla. Lisäks neuloin kämmekkäät tai oikeestaan rannikkaat, koska tein ne nimenomaan ranteenlämmitimiks töihin.


Malli on ihan perus, 2 o, 2 n -neuletta 48 silmukalla kolmosen puikoilla, peukalokiilaan otin mallia SK:n numerosta 8/1997. Lankana Tapion kaupasta ostettu merinovillainen Wool. Yksin on vaikee kuvata molempia käsiä, ainakaan onnistuneesti. Mä kyllä sain otetuks pari kuvaa kameran itselaukaisimen avulla ja puristamalla kameran leuan ja kaulan väliin. Ei kovin onnistunut kokeilu, pitää vielä kehitellä leukaotetta. :)