Malli: peruspipo pilvikuviolla.
Lanka: Teetee Primavera (3 x 50 g, kiitos tupsumokailun)
Puikot: 2,5 mm ja 3,5 mm
Ravelryssä
Sovitaanko, että pystyyn nukahtaminen on sallittua sellaisille, joilla on univelkaa yli 1,5 vuoden ajalta ja ilmeisesti toinen mokoma valvomista vielä edessä? Välillä kun tuppaa väsyttämään, kun talossa on kaksi alle kaksivuotiasta tenavaa, joiden mielestä nukkuminen (etenkin äidin ja isän uni) on tuhlattua aikaa. Tekis mieli vain vetää pipo silmille ja korville, sulkea ulkomaailma pois ja vaipua talvihorrokseen. Eikä edes hävettäis vaikka kuolaa valuis suupielestä ja kuorsaisin kuin mursu. Saletisti elämä mursunakin olis auvoista, jos vain saisi nukkua rellottaa rannalla rasvaisena ihan rauhassa. Hmm, kuulostaa muuten kovasti mun edelliseltä etelänlomalta. :P
Tästä voitte siis päätellä, että mahani on pienentynyt yhdellä vauvalla (tyttö, 6.9.2013, ihana). Tälläkin kertaa aloitin hyvissä ajoin kotona neuleen, jota voisin sitten laitoksella neuloskella joko synnytystä odotellessa tai sen jälkeisenä luppoaikana. Heh. Tälläkään kertaa en neulonut sairaalassa silmukkaakaan, ja nytkin neuleen valmistumiseen meni pari kuukautta. Valmistuipa sentään sopivaan vuodenaikaan, niin että ei pää palele, kun lykin vaunuja pitkin kyliä sateessa ja viimassa.
Järkyttävää huomata, kuinka monta kertaa ihan tavallisen tupsun tekemisen voi ryssiä. Univelka, j'accuse! Tuhosin sekä sinisen että ruskean langan loput idioottimaiseen sähläämiseen. Kolmas yritys meinasi sekin mennä ihan vihkoon, mutta kovalla skarppaamisella sain kuitenkin pompulan aikaiseksi. Lopulta taisi olla ihan hyvä, että tämä viimeinen vaihtoehto onnistui, koska beige tupsu istuu huipulle jopa paremmin kuin alunperin ajattelemani sininen. Että kaikella lienee tarkoituksensa, myös lankaa tuhlaavalla räpeltämisellä. Siispä sittenkin merci, univelka?
On tää pienihmisten kanssa puuhaaminen melko rajua rokkia ja hikistä humppaa. Energinen uhmaikäinen ja tuttipullosta kieltäytyvä vauva ovat selkeästi sopineet tauottomat tanssitusvuorot, ettei äiti vain jää seinäruusuksi vaan pysyy täystyöllistettynä ympäri vuorokauden. Ei auta kuin hytkyä mukana allit heiluen, helmat hulmuten, silmäpussit täysinä ja pitää hauskaa niin kauan kuin pyöritystä riittää. Ja aina välillä varastaa pieni hetki omaa aikaa vaikka siihen pipo silmillä nukkumiseen, niin taas jaksaa, kun valo syttyy siihen kylttiin missä lukee "lasten haku" ja pitää lähteä möröksi piiriin. Tinttantanttantallallei!
"retkottaa rasvaisena rauhassa" :D Taidan lainata tuota ensi su aamulla. Ihanan pipon olet tehnyt, ja äitiys ei ole kyllä sun naamaa ainakaan kuluttanut!! Kaunis olet!
VastaaPoistaHaha, sellainen rennon öljyinen olo hiekkaisella rannallakin tuntuu nyt kutsuvalta. :D Kiitos sulle kehuista. Musta kyllä tuntuu, että naama on valahtanut parin viime vuoden aikana verrattomasti. Jännä ettei ees silmäpussit näy kuvissa, vaikka niissä kyllä löytyy! Mulla on sitten kai tosi ystävällinen kamera. :D
PoistaKomppaan edellistä, mikä kaunotar!! Olet muuttunut kriittisemmäksi, siis ;) ja ihana blogiteksti. Naureskelin etenkin tupsurumballe! <3 Hah!
VastaaPoistaNiin, ja tietenkin, onnea koko perheelle uuden perheenjäsenen johdosta :)
Sitä alkaa olla melko lakonisella tuulella enenevissä määrin, kun ympärillä on lukemattomia puklurättejä ja joka kolmannella askeleella astuu legon tai puisen junaradan osan päälle. ;) Kiitos onnitteluista ja muistakin kivoista jutuista! <3
PoistaOnnea asianosaisille, univelkaisille eritoten :) Aikas säkenöivältä onnistut näyttämään tässä marraskuun sateessa ja kylmässä <3 Huippuja pipoja tehdään nyt ympäriinsä, oon muka oman pipokiintiöni tälle vuodelle jo tehnyt mutta pitää varmaan lakata lukemasta näitä blogeja, jos meinaa lopettaa pipopuhteet, inspiraatiota tulee ovista ja ikkunoista!
VastaaPoistaKiitos! Univelka alkaa vaikuttamaan monella tavalla. Mä esimerkiksi onnistun unohtamaan sopivasti, minkälaisia pipoja ja huiveja mulla on laatikossa ja haaveilen aina vain uusista. Sitten onkin kiva yllättyä, kun löytää haaveilemansa jo valmiina eteisen lipastosta. :P
PoistaOnnea uudesta perheenjäsenestä :)
VastaaPoistaOnneksi ne tinttantanttan-hetket ovat myös välillä mitä hulvattominta seurattavaa. Kahden tytön kanssa kotona (1 ja 3 vee nykyisin) ollessa olen niin onnellinen, että noiden yllämainittujen hetkien lomaan mahtuu sitäkin, kun ei voi kuin maha kippurassa naureskella jomman kumman tai molempien päähänpistoille. Tsemppiä sinne unisyklien väliin...
Hyvä saada uskonvahvistusta, kiitos! :) Vaikka kuinka pitäis elää hetkessä, niin kyllä mä odotan sitä aikaa, kun nuo kaksi leikkivät keskenään ja itse saa edes välillä olla katselijan roolissa. On noi lapset vaan hauskoja ja suloisia sydämensulattajia, niin että kyllä tää touhu aina enemmän plussan puolelle kallistuu. Kaikista niistä itkupotkuraivarihetkistä huolimatta.
PoistaOnnittelut pienestä perheenjäsenestä!
VastaaPoistaJa vinkiksi tupsujen suhteen että ne tupsuntekolaitteet on oikeasti tosi hyviä (oletan ettet käyttänyt niitä...), vähän kalliita ehkä mutta käteviä:-)
No mä en ole saanut hommatuksi sellaista laitetta vieläkään, vaikka monet sitä kehuu. Ihan sama, vaikka hankintahetkellä hinta tuntuis kalliilta. Halvemmaksi se silti tulee kuin tuhlata lankaa epäonnistuneisiin pompuloihin. MOT... Jokohan mä seuraavalla lankakauppareissulla muistaisin ostaa tuon. Pitänee laittaa tuo tupsupipo päähän muistutukseksi. :)
PoistaKiitos onnitteluista!
Onneksi olkoon! Yhtään et kyllä näytä väsyneeltä ja pipokin on kiva juuri tuon tupsun kanssa. Onneksi sitä untakin aina jossain välissä saa!
VastaaPoistaKiitosta vain! :) Jännästi sitä vaan jaksaa vähälläkin unella. Tosin en tahdo turhia valittaa, kun tämä kakkosmalli on selvästi parempi nukkumaan öisin kuin ykkönen. Toivottavasti sama linja jatkuu, niin että tää perhe saisi pidempiä unipätkiä jo ennen vuotta 2015. :D
PoistaOnnea pienestä perheenjäsenestä! Pipostakin tuli hieno. Yhtä riemurumbaa nuo ensikuukaudet, mutta kyllä se siitä tasaantuu ajan kanssa. Tai sitten siihen vaan tottuu. Juuri eilen manasin miehelle että voi vauvavuosi, kun meidän viisivuotiaskin herättää vielä säännöllisesti joka yö. Tosin se taitaa olla aikamoinen poikkeustapaus, koska kaksi vuotta nuorempi siskonsakaan ei ole yhtä aktiivinen öisin. Joskus niitä siis on luvassa, kokonaisia öitä :D
VastaaPoistaVauvat sentään, etenkin ne isommat! Isosisko 1 v. 10 kk herättää edelleen joka yö monta kertaa, huonot unenlahjat kun on silläkin. Tosin se alkoi nukkua täysiä öitä sopivasti kaksi päivää ennen pikkusiskon syntymää. Mutta kun vauva tuli kotiin niin unet meni uudelleen rikki ja pahemmin kuin aikoihin. Niitä tässä nyt yritetään kasata, ja kaipa tuo joskus tuosta alkaa nukkuakin. Tsemppiä sinnekin, ja niitä kokonaisia öitä! :D
PoistaOnnea! :)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaOnnea tyttövauvan johdosta! Piposta tuli hieno.
VastaaPoistaKiitän sekä onnitteluista että pipokehuista!
PoistaOnnea tyttövauvan johdosta!
VastaaPoistaKiitos kiitos. :)
PoistaOnnea! Ja kiva pipa :)
VastaaPoistaKiitos! Pipa on kovassa käytössä. Siis muutenkin kuin niillä vaunulenkeillä, heh.
PoistaSuuret onnittelut vauvasta. Niin kulunutta kun onkin sanoa, sanon silti. Onneksi lapset alkavat joskus nukkumaan. 15 vuoden kuluttua valvomme taas lasten vuoksi, kun odotamme kotiin. Ja niin tiedän kolmen lapsen äitinä, että tällainen kommentoiminen ei vähennä väsymystä eikä juuri lohtua tuo. Silti sanoin ;) Voimia jaksamiseen ja rakastamiseen!
VastaaPoistaIhan kiva kun sanoit. :) Tästä ajasta pitäis nauttia, kun sitä elää. Joskus se vain on vaikeaa väsymyksen keskellä, mutta onneksi nauru auttaa jaksamaan. Ja ilonaiheita nämä pienet tyttöset kyllä tarjoavat, niin että jaksaminen on taattua. <3 Kiitos!
PoistaVauvaonnittelut! Se väsy ja unenpuute... been there, done that. Nyt meillä jo 5-vuotias virkkaa ketjusilmukkaa ja 3,5-vuotiaskin pelaa afrikantähteä. Tiesitkö muuten tutkimuksesta, jonka mukaan sellaiset vanhemmat, joilla on kaksi tyttöä, ovat kaikkein onnellisimpia :)
VastaaPoistaHei! Ihana päivitys karamelliarjesta! Sitä se on, väsyttävän hauskaa, harmittavan ihanaa, kurvikkaan suoraa, jne...
VastaaPoistameillä seitsemän arjen sulostuttajaa, nyt nuorin jo 12vee. Oli monen monta vuotta, jolloin aika oli käsite, joka meni jo. Neljännen kanssa vielä ompelin lähes kaiken itse ja neuloinkin paljon. Sitten totesin, jotta supermutsi en ole, enkä mikään kodin ihme, joten,...kiertätys ja tuunaus tuli rakkaaksi. Kotosalla viihdyin parikytvuotta.
Nyt on jo kivaa, kun tulee töistä kotiin. Mukulat on sisäsiistejä ja osaavat tehdä kotihommia, kun oikea vire päälle iskee.
Elämä vain on kivaa. Joka vaiheessa. Kun Vain istahtaa "kuolaamaan ja korisemaan", kun siltä tuntuu. Tai painuu kirppikselle, lapsi villapaidan alla maitokaupassa, toinen viihtymässä ostoskärryissä hypistelemässä jotakin, niin äiti voi hypistellä vaikka mitä ;) Onnea teille!
Hih, täällä sitä kuolataan ja koristaan koneen ääressä, kun vauva nukkuu hetken ja isompi on leikkimässä. :) Seitsemän lasta on melkoinen saavutus, onnittelut äidille! Varmaan se on niin, että mitä enemmän lapsia on, sitä kiirempi on kun ne on pieniä mutta vielä ihanampaa on sitten, kun ovat isompia. Että palkitsee se alun hektisyys sitten myöhemmällä ajalla. Musta kyllä tuntuu just nyt, että meidän lapsiluku saattaa olla tässä. Tosin ei kai tällaisen sumun keskellä kannata mitään isoja päätöksiä tehdä, niin että saa nähdä nyt. ;)
PoistaVoi kun on kaunis <3 Koita jaksaa mussujen kanssa :)
VastaaPoistaKiitti! Jaksan kyllä, on ne niin ihania kummiski. <3
PoistaKuulostaa niin tutulta. Kaksi alle kaksivuotiasta; "energinen uhmaikäinen ja tuttipullosta kieltäytyvä vauva". Meillä on lisäksi vielä yksi huomionkipeä ekaluokkalainen. Ei ole helppoa, mutta helpottanee.
VastaaPoistaKiva pipo, ihanat värit!
No huhhuh, ei kyllä käy kateeksi! Toivottavasti siellä suunnalla alkaa pian helpottamaan. Jos vaikka se ekaluokkalainenkin siitä pian tointuu ja alkaa avittaa pienten kanssa. Jaksamista sinne karusellin keskelle!
PoistaKaunis pipo, tsemppiä perheen pyöritykseen :)
VastaaPoistaKiitos, sitä tarvitaan! :)
PoistaNo tätä postausta on odotettu! Mä olin jo huolissani, että onko jotain sattunut...huh! Onneks kaikki on hyvin, univelka on sen rinnalla pikku juttu :) Ja se on väliaikaista, kohta huomaat että mihin ne vauvat katosi, mun vauva syntyi just ja täytti 9.9. 19 v. ;) Kiva pipo :)
VastaaPoistaTäällä tosiaan kaikki varsin mallillaan, mutta kiirettä pitää. Ei juuri ole asiaa koneelle, ja silloinkin on sata pakollista asiaa hoidettavana, ennen kuin pääsee blogien kimppuun. Lohduttaudun ajatuksella, että multa ei lukeminen kesken lopu sitten, kun joskus ehdin suosikkiblogieni lukemattomien päivitysten kimppuun. :D
PoistaOnnea tytöstä <3 Ja täälläkin on odoteltu vauvauutisia (kävin jopa pari kertaa kurkkimassa ettei ole mennyt ohi ;)). Ihana on myös pipo ja hienoa että sait sen valmiiksi vaikkakin kestää aikansa. Univelkaisena täälläkin elellään, mutta oikea asenne (ja alussa hormoonit) auttavat kummasti :)
VastaaPoistaElli
Asenne kohdalleen ja tuiskua päin, ei tässä muu auta. Niistä hormooneista tosin en menisi vannomaan, että ovatko avuksi vai haitaksi... ;) Ihan aina ei väsymys yhdistettynä hormoneihin tuota parasta mahdollista älyllistä loistoa. :D Kiitos onnitteluista!
PoistaVuodesta toiseen jaksat meitä kanssaväsyneitä piristää blogiteksteilläsi, kiitos. Olenkin vaihtanut elämänmentaliteettini täysiin uuteen uomaan: väsymyksestä väsymykseen :-D Lapsiaikaväsymystä, työväsymystä, opiskeluväsymystä, raksuväsymystä, löytyypä neuleväsymyskin aina josku :-) Onnea uudesta neitosesta!
VastaaPoistaHyvä elämänfilosofia sulla! :) Vielä kun sais käännettyä väsymyksen voimaksi, niin oltais aika pitkällä. :) Yhtä en vaihda ja se on väsymys. :D
PoistaSulla on kyllä sana hallussa ja puikot kans :) Ihanainen pipo! Vauvaonnittelut ja jaksamisia!
VastaaPoistaKiitos, kiitos ja kiitos! <3
PoistaI miss a lot in the translation, but congratulations on the birth of your second child. I have been following you for years and feel like a part of your little family as it grows. Your knitting is superb, I am not that talented! I have two children under two who are now grown and I am so glad I had them close in age...though the good Lord had a hand in that, not me! Blessings to you. Kathy
VastaaPoistaThank you so much, Kathy! I truly am blessed for having two lovely and healthy daughters. Being tired and having sleepless nights for a few months (or years) is nothing compared to what my children give back in love and joy.
PoistaOnnea koko perheelle! Hieno pipo ja aiempia postauksia lukiessani huomasin että isosisko on saanut tosi ihania takkeja ja pieni suloisia töppösiä. Lähetän täältä muutaman tunnin unta auttelemaan. :)
VastaaPoistaNuo unitunnit tais tulla perille viime yönä, kiitos! :)
PoistaOnnea! Kuulostaa aika tutulta meiningiltä :)
VastaaPoistaKiitos, ja kestävyyttä sinnekin! Kyllä tää tästä lutviutuu, niin siellä kuin täälläkin. :)
PoistaOnnea uudelle perheenjäsenelle.
VastaaPoistaUnivelka häviää kun lapset muuttaa kotoa pois entisenä yksinhuoltajana olleena.
Innostusta käsitöihin.
Tv. Anna-Liisa
Onnea tyttövauvasta! Ihana pipo!
VastaaPoistaMeillä esikoinen oli viikon päälle 1½ vuotta kun kakkonen syntyi. Olihan se aika rumbaa silloin n. 30 vuotta sitten. Yritä nukkua aina kun siihen tulee tilaisuus. Tsemppiä!
Olen seurannut blogiasi jo useita vuosia. Kaikki tekeleesi ovat uskomattoman hienoja! Tällaistakaan kuviota pipossa en ole ennen nähnyt. Toivottavasti jatkat blogin päivittämistä vielä pitkään!
VastaaPoistaIhana tämä sinun blogi! :) Löysin tämän käsityöblogit facebookryhmän kautta, johon blogi oli linkitetty :) Onnea vauvasta! :) Onkohan kukaan ikinä sanonut, että näytät ihan siltä yhdeltä Pikku Kakkosen entiseltä aamujuontajalta? Vai oletko kenties sama henkilö? :D
VastaaPoistaNyt huutelen sellaista että saisko tosta sagittaria stole huivista suomennosta kun kielimuuri tekemisen esteenä.?????????? Putkän etsinnän jälkeen löysin huivinmallin mutta tähänkö tää kaatui?
VastaaPoista