Leikkii helmien kanssa

Äitienpäivänä sain sänkyyn aamiaisen, kukkien ja halausten lisäksi uuden kellon. Nyt kelpaa seurata pienokaisen päiväunien pituutta vaikka sekunnin tarkkuudella. Tyttö kun on edelleen varsin pihi nukkuja, joten kaikki sellainen, mikä pitää saada aikaan tehokkaasti ja ilman innokasta pientä apuria on suoritettava päiväunien varsin lyhyen ajan puitteissa. Siispä kelloa tulee vilkuiltua ahkerasti, ja nyt entistä isommalla ilolla, kun voi samalla katsella ajannäyttäjälle pariksi räätälöimääni korua.

Vuorikristallisiruja ja simpukankuorihelmiä vaijeriin pujotettuna ja hopeisilla korunosilla suljettuna. Meniköhän tuon tekemiseen viittäkään minuuttia (olis varmaan pitänyt katsoa kellosta, hehe).

Olen siis vihdoin onnistunut tekemään koruja tyttären läsnäolosta huolimatta. Ei muuten mikään pieni saavutus, koska yleensä tuo lapsi haluaa osallistua kaikkeen tekemiseen, mikä monesti tarkoittaa, että paljon tehdään yhdessä mutta juuri mitään ei saada aikaan. Aaargh. Nyt kuitenkin löytyi avain onneen, kun päästin tyttären helmivarastojeni kimppuun. Mitäpä siitä, että lattialla kierii muutamia satoja helmiä ja säilytyslokerikko on kuin ryöstön jäljiltä. Pääasia, että lapsi leikkii helmillä yltiöiloisena ja minä voin pitkästä aikaa tehdä joitain pieniä koruhommia. Voitto! Koko ajan pitää tietysti toisella silmällä vahtia, ettei helmiä kielloista huolimatta mene suuhun tai muuallekaan ei-toivottuihin paikkoihin.

Ollaan miehen kanssa tirskuttu monet naurut erästä neuvolasta saatua MLL:n raskausajan opaslehtistä selatessa. Siinä kun on niin käsittämättömän vanhanaikaiset miehen ja naisen roolit ja meidän makuun aika, hmm, erikoisia neuvoja yleensäkin. Eräässäkin artikkelissa kehotetaan tulevaa äitiä leikkaamaan hiuksensa lyhyiksi, koska ne ovat siten helppohoitoiset eivätkä pienet kädet pysty ottamaan niistä sattuvaa otetta. Niin... Itse olen kyllä pärjännyt varsin mukavasti pitkillä hiuksilla, vaikka lapsi onkin ollut melkoisen vaativa ja juurikin sitä hiuksiin tarttuvaa sorttia. Silti olen onnistunut hoitamaan hiukseni ja niitä on kiitettävästi vielä jäljelläkin lapsen reippaista otteista huolimatta. Että ihan en näkisi tarpeellisena heti plussatestin tekemisen jälkeen alkaa varata leikkuuaikaa kampaajalle.

Samainen asiantuntija on myös keksinyt, että odottava äiti ei tarvitse monta eri vaatetta, koskapa ulkoasua voi piristää huiveilla ja koruilla ("Kokeile vaikka!") Tätä vinkkiä voi kyllä noudattaa ihan lapsitilanteesta riippumatta, mutta sainpahan hyvän tekosyyn tehdä itselleni uuden kesäkorun. Puuvillanyörissä lasihelmiä ja simpukankuorihelmiä, siinäpä se. Paras tehdä muutama koru lisää, niin ei tarvtse sitten hankkia niin paljon niitä mammavaatteita. ;)

Korulaatikosta löytyi jo yli vuosi sitten yhtä aikaa väitöslahjan kanssa tehty korusetti. Miten lie jäänyt sinne lojumaan, kun ei tuota omaan käyttöön ole tehty. Nyt se kuitenkin joutaa pois pimennosta. Settiin kuuluu rannekoru, kaulakoru ja riipus. Näistä lisää infoa ja kuvia Etsyssä, mistä setin voi myös ostaa. Sopisi vaikka morsiamelle tai  lahjaksi kelle tahansa. Vaikkapa sille tärkeimmälle eli ihan itselle. :) Tästä intoutuneena taidankin palkita itseni uudella korulla. Voisinpa antaa tyttären valikoida helmet, niin pääsisin liiasta suunnitelmallisuudesta ja saisin vähintäänkin yllättävän ja taatusti ainutkertaisen lopputuloksen. :)