...ovat helmeni minun. Paitsi että oikeasti ne ovat muovia ja nyt meillä kaikilla on kamala korvamato 1980-luvulta. :D Eeenihuu, tykästyin jo viime kesänä tähän korallinpunaiseen väriin, joka ainakin omasta mielestäni sopii mulle varsin mainiosti. Ainakin mä sitkeästi kuvittelen näin ja tahdon pitää kuvitelmani ainakin tämän kesän ajan. :)
Eurokankaan palalaarista nappasinkin heti itselleni ko. väristä sifonkia kun se silmiini osui, vaikkei siinä vaiheessa ollut ajatustakaan, mitä siitä tekisin. Nätti väri ja liehuva kangas riittivät ostopäätökseen, eikä alle neljän euron hinta juuri pidätellyt suuntaamasta kohti kassaa.
Kotona päätin kokeilla syteen tai saveen -metodia. Toisin sanoen otin sakset ja nuppineulat aseiksi ja aloin ns. luovaksi ilman hajuakaan suunnitelmasta. Kangas kahteen osaan, päärmeet ylös ja alas, sitten sovittelua päälle nuppareiden avulla. Parit pistot yläreunaan, ja pääntie oli valmis. Sitten taas nips-naps ja hihoja avartamaan. Sauma sinne, toinen tänne ja alareuna kuriin rusetilla. Kello seis, tää on valmis: saa avata silmät!
Koska nämä sanalliset ohjeet eivät ehkä kovin hyvin selvennä, mitä mä lopulta tein, niin tässä teille kuvallinen tunikaresepti, olkaapa hyvät:
Kuvat suurenevat niitä klikkaamalla. Tunikalle ei ole mitään tarkkoja mittoja tai kankaanmenekkiä, koska ne eivät ole niin tärkeitä tällaisessa liehukkeessa. Jokainen tehköön itselleen sopivan tai sen kokoisen, mihin kangas riittää. Samalla periaatteella saisi varmaan aika kivan mekonkin, vaikka rantakäyttöön bikineiden päälle vedettäväksi. Hihojen ja vartalon välisistä kankaanjämistä voi askarrella vaikka kukkasia tai rusetteja, jos kaipailee tunikaan lisää toimintaa.
Mä tein tilkuista sifonkiruusun hyväksi havaitulla Parolan aseman ohjeella. Sanoisin, että tässä ollaan jo aika lähellä sitä kaivattua kesäistä keijumaisuutta. ;)
