Odotettavissa lähiaikoina: heikentynyttä kuvanlaatua

Jos on tottunut nukkumaan höyhenpatjalla ja silkkilakanoilla, voi olkitäytteinen rohdinkangassäkki tuntua aika karulta yösijalta. Meikällä on nyt menossa vähän saman tyyppinen vaatimattomampaan laatuun totuttelu: pistimme digijärkkärimme kiertoon, ja uuden ostoa odotellessa pitää yrittää selvitä kuusi vuotta vanhalla pokkarikameralla. Sanoin miehelle, että mä pärjään vallan hyvin tuolla pikkukameralla tämän väliajan, sillähän saa ihan loistavia kuvia. Joopa joo, vähän on aika päässyt kultaamaan muistoja...

Kyllähän tuolla pokkarilla saa hyviä kuvia, kunhan vain a) valaistus osuu tismalleen kohdalleen, b) malli on ihan liikkumatta, c) kuvassa ole liikaa erilaisia värejä, eikä d) yritä kuvata mitään erityisen tummia pintoja. Siksipä siis menimmekin kuvaamaan ruskeassa neuleessaan sinne tänne pomppivaa punatukkaista naista vihreään metsään. Ou jee.

Malli: Still Light by Veera Välimäki (ostettavissa sivupalkin linkistä)
Koko: S
Lanka: King Cole Merino Blend 4 Ply, 435 g.
Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm
Ravelryssä

Kuvat ovat siis ihan huttua, mutta kuten yleiseen tapaan kuuluu korvaan laadun määrällä. :D Jos vaikka viidestä epätarkasta ja väritasapainon hukanneesta kuvasta yhteensä saisi sen käsityksen, minkä yksi hyvä kuva antaisi. Lisäksi varaan oikeuden käyttää tähän postaukseen tuhat sanaa, koska kuvat eivät riitä kertomaan. :)

Nyt kun olen valittanut ehkäpä just ja just tarpeeksi kuvista, voin siirtyä neuleen kehumiseen. Se kun onnistui vähän paremmin. Aloitin tekemään tunikamekkoa L-kokoisena, mutta kokeiltuani tekelettä hihojen erottamisvaiheessa totesin sen aivan liian väljäksi ja purin silmukat S-kokoon asti. Se olikin oikea valinta neuleen yläosan suhteen, koska tykkään ennemmin ihonmyötäisistä kuin väljistä hihoista. Sen sijaan alaosa olisi voinut olla isompi, jotta laskokset ja taskut erottuisivat selkeämmin. Istuvuuden puolesta alaosa on juuri sopivan väljä, mutta taas kerran noi mun tissit vie laskoksille tarkoitetun tilan. Kiitti tytöt.

Eli laskoksista on vähän turha puhua, mutta tulipahan tehtyä taskullinen mekko. Ja se on muuten loistovaate. Täysvillaisena mutta silti ohuena neule lämmittää ihanasti ilman tukalaa tunnetta. Taskuihin saa syksyllä ah niin tärkeät nenäliinat, ja pituus on juuri passeli. Ei vilku persposket eikä vilahda vesiraja, vaikka alla olisi vähän ohuemmatkin sukkahousut. :)

Käytännöllisten taskujen lisäksi tunikan ainoa "juttu" on tuo takapääntien halkio, joka kiinnitetään pienellä napilla. Yksinkertaisuus se vain jatkaa voittokulkuaan.

Loppuun vielä se pakollinen turha kuva, joka on laitettava ihan vain siksi, että se oli valokuvana parhaiten onnistunut (mikä taas kertoo kuvien laadusta kautta linjan... Vali vali). Viis siitä, että mekko on siinä ihan sivuosassa ja ruskean sävytkin ovat ihan liikaa siniseen vääristyneet. Ainakin tukka on hyvin, ja onhan tuo kaatuneen puun juurakko aika komea myös. :)

Markkinameininkiä

Lusikkalaatikko on saanut olla suhteellisen rauhassa tänä vuonna. Keväällä ei ollut aikaa ja kesällä oli ihan riittävän hikistä ilman kaasupolttimen hohkaamistakin. Syksyn saavuttua hopeankiilto alkoi taas houkuttaa ja otin pitkästä aikaa lusikan kauniiseen käteen. Tai pikemminkin tein useista lusikoista kauniisti käteen sopivia. Ja sitten mä ajattelin härnätä teitä muutamilla lähikuvilla niistä. Här-här.

Arkipäivän Ruususelle: Ruusukvartsia, hennon vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä, hopeaketjua. Hempeä kyllä, vaan ei turhan imelä.

Suomi-leijona. En olisi itsestäni uskonut, mutta tällainen tuli tehtyä. Yritin kuitenkin pitää teeman kurissa ja lopputuloksen vailla turhaa uhoa ja paatosta. Rannekoru on itseään tyrkyttämätön ja eleetön, isänmaan hengessä.

Jään ja lumen hohdetta, vaikkapa talvimorsiamen ranteeseen. Erikokoisia ja -muotoisia vuorikristallihelmiä hopealla ja makeanvedenhelmillä täydennettynä.

Sininen uni. Mieleen tulee tumma loppukesän yö ja kuunsilta. Salaperäistä hehkua yön kuningattarelle.

Aikuistuneelle kultapossukerholaiselle nostalgiaa Postipankin hengessä. Tässäpä talletus, joka tuo iloa vuosiksi eteenpäin.

Rannekorujen hinnat heiluvat suunnilleen 60-70 euron välillä, ja niitä voi ostaa Etsy-kaupastani. Ja koska henki on vielä päällä ja ideoita riittää, pitää tehdä tilaa uusille koruille: valikoima koruja nyt -50 %. Käykää tyhjentämässä.

Elsa, Lilja ja Vilma

Koeneuloin viime kesänä Elsa B. -huivin ohjeen Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjaa varten. Eteneminen ei sujunut täysin ongelmitta, mistä tuli tuolloin jo vähän vuodatettuakin. Ihan vain pikaisesti tiivistettynä; pari virhettä kaaviossa, niitä sitkeästi uudelleen ja uudelleen toistava (ja näin ollen myös purkava) neuloja, langanhimoinen koira ja hentoinen kashmirlanka = ei kovin joutuisaa neulomista. :D Kovin paljon ei tietenkään saanut projektista paljastaa, ennen kuin kirja ohjeineen ja kuvineen oli julkaistu. Nyt kun kirja on jo hetken aikaa ollut jokaisen saatavilla sain itsekin aikaiseksi kuvata yli vuosi sitten valmistuneen huivini. Kerrankin on hyvä syy myöhäiselle esittelylle!

malli: Elsa B. by Jenni Österman
lanka: Handu Kashmirhuivilanka, 100 g.
puikot: 4,0 mm.
koko: 55 cm x 160 cm eli yksi kokonainen mallikerta, koska enempään ei lanka riittänyt.
Ravelryssä

Näistä kuvista ei juurikaan saa tolkkua huivin kauniista pitsikuviosta, valitan. En vain millään jaksanut alkaa pingottaa huivia uudelleen kuvaamista varten, ja vuoden käytön jälkeen pitsi on jonkin verran vetäytynyt kasaan. Tarjolla olevat kuvat siis esittelevät huivin sellaisena, kuin sitä oikeasti käytän: kaulan ympärille löysästi heitettynä ja rintakorulla kiinnitettynä. Mieli tekisi neuloa toinenkin tällainen, ja nyt 1,5 mallikerran toistolla, että huivista tulisi riittävän iso harteille heitettäväksi. Ja siitä voin sitten luvata ottaa niitä huivia paremmin esitteleviä kuvia. Sitten joskus, ihan viimeistään vuosi sen valmistumisen jälkeen. :P

Jotain uuttakin näytettävää tämän ylivuotisen huivin lisäksi sentään on. Tein huivin kiinnittämiseksi Lilja-rintakorun Jatan ohjeella. Huivista jäi pieni keränen lankaa, ja se riitti mainiosti pienenpienillä puikoilla neulottuun kukkaseen. Lilja on nopea ja hauska jämälankaprojekti, ja melkoisen koukuttava. No mä nyt koukutun melkein mihin tahansa nopeaan ja helppoon ohjeeseen... :) Joka tapauksessa nyt mulla on aivan varmasti huiviin täydellisesti sopiva kiinnityssysteemi.

malli: Lilja By Jatta Saukko
lanka: Handu Kashmirhuivilanka (keltainen), Ohut Pirkkalanka (sininen)
muut materiaalit: helmiä, rautalankaa, ompelulankaa, kiinniommeltava rintaneulamekanismi
puikot: 1,5 mm
virkkuukoukku: 1,75 mm
koko: halkaisija noin 10 cm
Ravelryssä keltainen ja sininen versio

Testasin ensin prototyypin ohuesta Pirkkalangasta, ettei vähää huivilankaa tuhlautuisi ekan version räpellykseen. Siitäkin tuli ihan ok, mutta ehkä kukan muoto hukkuu langan pörröisyyteen ja valoa imevään tummaan väriin. Muutenkin ihastuin enemmän tuohon keltaiseen kukkaan, sillä langan vaihtelevat sävyt tuovat kukkaan kauniisti eloa.

Onneksi tuli muuten kaivettua just nyt tuo huivi esiin kesäsäilytyksestä: syysflunssan kourissa kärsiessä on suloista kääriä pehmeää kashmiria kaulan ympärille, ja lempeän keltainen väri piristää edes vähän kaiken tämän niistämisen ja troppaamisen keskellä. Juu-u, syksy on todellakin täällä (niist-niist ja atshii).