Leikkii helmien kanssa

Äitienpäivänä sain sänkyyn aamiaisen, kukkien ja halausten lisäksi uuden kellon. Nyt kelpaa seurata pienokaisen päiväunien pituutta vaikka sekunnin tarkkuudella. Tyttö kun on edelleen varsin pihi nukkuja, joten kaikki sellainen, mikä pitää saada aikaan tehokkaasti ja ilman innokasta pientä apuria on suoritettava päiväunien varsin lyhyen ajan puitteissa. Siispä kelloa tulee vilkuiltua ahkerasti, ja nyt entistä isommalla ilolla, kun voi samalla katsella ajannäyttäjälle pariksi räätälöimääni korua.

Vuorikristallisiruja ja simpukankuorihelmiä vaijeriin pujotettuna ja hopeisilla korunosilla suljettuna. Meniköhän tuon tekemiseen viittäkään minuuttia (olis varmaan pitänyt katsoa kellosta, hehe).

Olen siis vihdoin onnistunut tekemään koruja tyttären läsnäolosta huolimatta. Ei muuten mikään pieni saavutus, koska yleensä tuo lapsi haluaa osallistua kaikkeen tekemiseen, mikä monesti tarkoittaa, että paljon tehdään yhdessä mutta juuri mitään ei saada aikaan. Aaargh. Nyt kuitenkin löytyi avain onneen, kun päästin tyttären helmivarastojeni kimppuun. Mitäpä siitä, että lattialla kierii muutamia satoja helmiä ja säilytyslokerikko on kuin ryöstön jäljiltä. Pääasia, että lapsi leikkii helmillä yltiöiloisena ja minä voin pitkästä aikaa tehdä joitain pieniä koruhommia. Voitto! Koko ajan pitää tietysti toisella silmällä vahtia, ettei helmiä kielloista huolimatta mene suuhun tai muuallekaan ei-toivottuihin paikkoihin.

Ollaan miehen kanssa tirskuttu monet naurut erästä neuvolasta saatua MLL:n raskausajan opaslehtistä selatessa. Siinä kun on niin käsittämättömän vanhanaikaiset miehen ja naisen roolit ja meidän makuun aika, hmm, erikoisia neuvoja yleensäkin. Eräässäkin artikkelissa kehotetaan tulevaa äitiä leikkaamaan hiuksensa lyhyiksi, koska ne ovat siten helppohoitoiset eivätkä pienet kädet pysty ottamaan niistä sattuvaa otetta. Niin... Itse olen kyllä pärjännyt varsin mukavasti pitkillä hiuksilla, vaikka lapsi onkin ollut melkoisen vaativa ja juurikin sitä hiuksiin tarttuvaa sorttia. Silti olen onnistunut hoitamaan hiukseni ja niitä on kiitettävästi vielä jäljelläkin lapsen reippaista otteista huolimatta. Että ihan en näkisi tarpeellisena heti plussatestin tekemisen jälkeen alkaa varata leikkuuaikaa kampaajalle.

Samainen asiantuntija on myös keksinyt, että odottava äiti ei tarvitse monta eri vaatetta, koskapa ulkoasua voi piristää huiveilla ja koruilla ("Kokeile vaikka!") Tätä vinkkiä voi kyllä noudattaa ihan lapsitilanteesta riippumatta, mutta sainpahan hyvän tekosyyn tehdä itselleni uuden kesäkorun. Puuvillanyörissä lasihelmiä ja simpukankuorihelmiä, siinäpä se. Paras tehdä muutama koru lisää, niin ei tarvtse sitten hankkia niin paljon niitä mammavaatteita. ;)

Korulaatikosta löytyi jo yli vuosi sitten yhtä aikaa väitöslahjan kanssa tehty korusetti. Miten lie jäänyt sinne lojumaan, kun ei tuota omaan käyttöön ole tehty. Nyt se kuitenkin joutaa pois pimennosta. Settiin kuuluu rannekoru, kaulakoru ja riipus. Näistä lisää infoa ja kuvia Etsyssä, mistä setin voi myös ostaa. Sopisi vaikka morsiamelle tai  lahjaksi kelle tahansa. Vaikkapa sille tärkeimmälle eli ihan itselle. :) Tästä intoutuneena taidankin palkita itseni uudella korulla. Voisinpa antaa tyttären valikoida helmet, niin pääsisin liiasta suunnitelmallisuudesta ja saisin vähintäänkin yllättävän ja taatusti ainutkertaisen lopputuloksen. :)

Vauvaväriä

Mistäköhän se johtuu, että sama kaava toistuu vuosi vuoden jälkeen: häät tiedossa, kaappi täynnä juhlavaatteita, mutta ei mitään päällepantavaa? Ja miksi mä tässä tilanteessa kuljen aina samaa polkua, eli päätän hankkia helposti ja nopeasti jonkun koltun kaupan rekistä, mutta juostuani tusinan kauppoja läpi päädyn kuitenkin ompelukoneen ääreen? Ja sitten vielä pitää tietysti todeta, että asusteet puuttuvat, ja nekin pitää muka tehdä itse. Miten musta tuntuu, että vaikka mä vanhenen tasaista tahtia, niin viisastumisen kanssa on jonkinmoista viivettä...

Tällä kertaa touhussa sentään oli jotain järkeä, koska mekon ainekset löytyivät omista varastoista ja kaavatkin olivat vanhat tutut. Tuloksena empire-linjainen musta mekko päämateriaaleinaan sifonkia, vuorikangasta ja satiininauhaa. Tekemiseen ei  mennyt kuin muutama tunti parissa pätkässä, ja asusteetkin (hius- ja kenkäkoristeet) kyhäsin kasaan rutiinilla. Niin että sinänsä toive helposta ja nopeasta toteutui, vieläpä edullisesti.

Paras Etsy-ostos pitkään aikaan on ollut kymmenisen paria kenkäkoristeiden pohjia. Niihin voi tehdä juuri omaan asukokonaisuuteen sopivat kenkäkoristeet, joita sitten voi käyttää haluamissaan kengissä ja miksei myös hius- tai pukukoruina. Vaihdettavien koristeiden ansiosta nämä yhdet ja samat, hyvin jalkaan istuvat mustat satiinikorkkarit toimivat melkein joka juhlissa.

Näissä koristepohjissa on napakka ote ja pienet hakaset nipsun pohjasssa pitoa varmistamassa. Hyvin ovat pysyneet menossa mukana, silti kenkiin jälkiä jättämättä. Suosittelen. Samalla systeemillä saa perusballerinoihinkin erilaista ilmettä, joten yhdellä parilla painelee hyvin vaikka koko kesän, kun koristeita vähän vaihtelee. Nyt onkin vähän vaikeampi perustella, miksi mulla silti on kenkiä neljättäkymmenettä paria... :P

Ainoa ärsyttävyys näissä juhlissa käytetyissä asusteissa on tuo vauvanvaaleanpunainen väri, joka määräytyi miehen paidan, solmion ja taskuliinan mukaan. Joskus noin vuonna 2006 kyseinen väri oli mulle varsin mieluinen ja jotenkin sopikin silloiselle blondille. Tämä punapää vain ei enää meinaa taipua noin hempeään pastellipinkkiin kuin pitkin hampain. Narsk. Ens kerralla mä kyllä valitsen sen paidan ja solmion tai sitten mennään ihan eripariväreissä, se on saletti!

Ai niin, yksi keskeinen ja toistaiseksi varsin kiinteä asuste on vielä esittelemättä:

Ohohups, meitä onkin kaksi tässä kuvassa! :) Elokuun loppupuolella sitten selviää, potkiiko tuolla vatsassa tyttö vai poika. Tämäkään lapsonen, kuten isosiskonsakaan aikanaan, ei suostu paljastamaan uteliaille vanhemmilleen mitään ultraäänikuvissa. Varsinaisia aikuiskasvattajia nämä meikäläisen lapset, kun pakottavat näinkin uteliaan ja kärsimättömän ihmisen odottamaan vastausta kuukausia 50/50-todennäköisyyden varassa!