Kukkuu

Lapsi tarvitsi kesäksi jotain sopivasti lämmittävää, johon kääriytyä vaunuissa. Äiti kaipasi jotain joutuisaa ja mielenkiintoista neulottavaa. Lankavarasto halusi päästä eroon siellä kauan muhineista vuosikertakeristä. 1+1+1=pitsinen puuvillapeitto.

 

Malli: yhdistelmä eri mallineuleita

Lanka: Finlayson Karoliina, 260 g

Puikot: 4,0 mm

Koko: 85 cm x 85 cm

Ravelryssä

Olishan noita valmiita peitto-ohjeitakin ollut saatavilla, mutta jotenkin huvitti tehdä lapselle ihan oma-oma. Koska edelleenkään ei juuri ole tuota luppoaikaa ja pää on edelleen aika kukkuu, niin aloitin ilman suurempia suunnitelmia ja sävelsin jatkoa työn edistyessä. Lopputuloksessa suunnittelemattomuus näkyy, mutta hällä väliä. Eipä se lastakaan haittaa, että nypyt on vähän kökön näköisiä eikä kukkakuvio mene symmetrisesti kulmissa. Valmis se nyt ainakin on ja täyttää kaikki kolme aiemmin mainittua tavoitetta.

Peitossa on kolmea eri mallineuletta: Keskiosa on Shetland Triangle -huivistakin tuttua fir conea. Siirtymä reunan kukkiin on perussiksakkia eli kavennuksia ja langankiertoja sopivasti vuorotellen. Kukan pitsikaavion lähdettä en muista, se on vain joskus päätynyt mun tää-on-kiva-arkistooni. Kukan päälle sykersin jonkinmoisia nyppyjä, joista tuli ns. vähemmän näyttäviä. Muistuttavat lähinnä ryynisattumia puurossa. Glumps. Kiinnostus keksiä mitään uutta lopahti niiden jälkeen, ja päättelin peiton ilman sen erikoisempia kruusauksia.

Lapsen käsissä peitto joutui välittömästi armottomaan repimis-, ravistelu- ja makutestiin. Peitto selvisi ehjänä ja vaurioitta kaikista, joten sen voinee huoletta ottaa jokapäiväiseen käyttöön. Onneksi lanka on konepestävää kuudessakympissä, niin että ei tartte varoa senkään vertaa. Peitolla voi todistetusti leikkiä myös  kukkuu-leikkiä itseohjautuvasti.

 

"Äiti arvaa missä mä oon?"

"Moi."

Aika nopeasti muuten kasvaa tuollainen ihmisenpentu: tyttö täytti juhannusaattona 5 kk. Jestas. Ei kuulkaa mene enää kauan, ennen kuin pinsettiote on hallussa ja voin alkaa opettaa likalle tärkeitä taitoja: oliskos tässä se mun ikioma pieni langanpäättelykeijuni. :D

Hitaalla

Välillä tuntuu, että vauvan syntymä heitti mut johonkin aikapoimuun ja sitä kautta täysin eri ulottuvuuteen kuin aiemmin. Asiat, jotka aiemmin ehti tehdä parissa hetkessä, jäävät nyt roikkumaan puolitekoisina määrämättömiksi ajoiksi. Kuten tämä huivi, jonka aloitin tammikuussa pari päivää ennen tytön syntymää: aiemmin sen tekemiseen tuskin olisi mennyt viikkoa kauemmin, nyt valmistuminen kesti neljä kuukautta. Noooh, mikäs kiire tässä, kun kylmimmät huivisäätkin ehtivät jo mennä...

Malli: Stripe Study Shawl by Veera Välimäki
Lanka: Malabrigo Yarn Sock, 100g; ONlinie Linie 2 Supersocke Silk, 75 g.
Puikot: 4,0 mm
Ravelryssä

Univajeen vuoksi minimilatauksella ja useimmiten melkoisessa sumussa haahuilevana täytyy kiittää Veeraa nerokkaasta mallista ja ohjeesta. Se kun oli juuri omiaan tilanteeseen, jossa neulomisessa oli useiden viikkojen taukoja ja monesti homman joutui jättämään kesken parin rivin välein. Pitkätkään välit eivät onneksi haitanneet: kun puikot taas ehti poimia käsiin, piti vain muistaa kääntyä tiettyjen silmukkamäärien jälkeen lyhyiden kerrosten aikaansaamiseksi, ja muuten sai posottaa menemään ainaoikeaa. Sitä mahtavampaa, että näin yksinkertaisella menetelmällä saa aikaiseksi varsin mielenkiintoisen näköisen huivin.

Mä melkein pidän tästä nurjasta puolesta enemmän. valkoiset raidat sulautuvat joukkoon, niin että siirtymä langasta toiseen on sulavampi. Ainaoikean ansiosta tätä voi käyttää kummin päin vain, niin että oikeastaan oikeaa ja nurjaa ei olekaan. Jälleen; nerokasta!

Aika mahtava tunne saada vihdoin jotain valmiiksi neulerintamalla. Työhuoneen nurkassa on yksi marraskuussa aloitettu villatakki, joka on jo kolmatta kuukautta odottanut nappeja vaille valmiina. Se voisikin olla seuraava kunnianhimoinen (hah!) tavoite: saada jostain puoli tuntia aikaa nappien ompelemiseksi. Nääh, kunhan nyt ennen syksyä sais tuonkin aikaiseksi: eihän tässä jäniksen selässä olla, ja kun ne parhaat villatakkikelitkin tais jo mennä... ;)