Lapsi tarvitsi kesäksi jotain sopivasti lämmittävää, johon kääriytyä vaunuissa. Äiti kaipasi jotain joutuisaa ja mielenkiintoista neulottavaa. Lankavarasto halusi päästä eroon siellä kauan muhineista vuosikertakeristä. 1+1+1=pitsinen puuvillapeitto.
Malli: yhdistelmä eri mallineuleita
Lanka: Finlayson Karoliina, 260 g
Puikot: 4,0 mm
Koko: 85 cm x 85 cm
Olishan noita valmiita peitto-ohjeitakin ollut saatavilla, mutta jotenkin huvitti tehdä lapselle ihan oma-oma. Koska edelleenkään ei juuri ole tuota luppoaikaa ja pää on edelleen aika kukkuu, niin aloitin ilman suurempia suunnitelmia ja sävelsin jatkoa työn edistyessä. Lopputuloksessa suunnittelemattomuus näkyy, mutta hällä väliä. Eipä se lastakaan haittaa, että nypyt on vähän kökön näköisiä eikä kukkakuvio mene
symmetrisesti kulmissa. Valmis se nyt ainakin on ja täyttää kaikki kolme aiemmin mainittua tavoitetta.
Peitossa on kolmea eri mallineuletta: Keskiosa on Shetland Triangle -huivistakin tuttua fir conea. Siirtymä reunan kukkiin on perussiksakkia eli kavennuksia ja langankiertoja sopivasti vuorotellen. Kukan pitsikaavion lähdettä en muista, se on vain joskus päätynyt mun tää-on-kiva-arkistooni. Kukan päälle sykersin jonkinmoisia nyppyjä, joista tuli ns. vähemmän näyttäviä. Muistuttavat lähinnä ryynisattumia puurossa. Glumps. Kiinnostus keksiä mitään uutta lopahti niiden jälkeen, ja päättelin peiton ilman sen erikoisempia kruusauksia.
Lapsen käsissä peitto joutui välittömästi armottomaan
repimis-, ravistelu- ja makutestiin. Peitto selvisi ehjänä ja vaurioitta kaikista, joten sen voinee huoletta ottaa jokapäiväiseen käyttöön. Onneksi lanka
on konepestävää kuudessakympissä, niin että ei tartte varoa senkään vertaa. Peitolla voi todistetusti leikkiä myös
kukkuu-leikkiä itseohjautuvasti.
"Äiti arvaa missä mä oon?"
"Moi."
Aika nopeasti muuten kasvaa tuollainen ihmisenpentu: tyttö täytti juhannusaattona 5 kk. Jestas. Ei kuulkaa mene enää kauan, ennen kuin pinsettiote on hallussa ja voin alkaa opettaa likalle tärkeitä taitoja: oliskos tässä se mun ikioma pieni langanpäättelykeijuni. :D
Jos tämä neiti on todellakin langanpäättelykeiju, niin minä haluan samanlaisen (ainakin lainaksi)! Suloisia ovat molemmat, tyttä sekä peitto.
VastaaPoistaMä elätän toiveita, että typy jossain vaiheessa haluaa kokeilla puikkoja, koukkua tai neulaa. Olis tosi kiva siirtää taitoa jälkipolvellekin. Ja jos siinä sivussa saa pienen apulaisen lankoja päättelemään niin en paa vastaan! :D
PoistaAikastas upea peitto ihan tuosta vaan sävelletyksi. :) Kerro, jos onnistut kouluttamaan langanpäättelykeijun, niin alan heti tehtailla samanlaista. :D
VastaaPoistaKiitos! Ekana vain päätin aloittaa fir conella, ja siitä sitten homma alkoi hahmottua. Lopputulos on vallan jees, mutta ehkä olisin voinut sen verran tarkemmin suunnitella, että olisin piirtänyt kaaviot etukäteen. Sitten ei ois tullut noi kulman epäsymmetriat yllätyksenä. Yllättävän hyvin kuitenkin tällainen puoliperfektionisti nykyään sietää epätäydellisyyttäkin. On niin paljon tärkeempiäkin juttuja nyt elämässä. :) Se tuleva keijukainen nimittäin. <3
PoistaKauniille lapselle kaunis peitto :)
VastaaPoistaKovasti äitinsä näköinen tytär tuossa viimeisessä kuvassa. Peitto on upea. Suorastaan uskomatonta, että joku värkkää tuollaisen ihan ilman tarkkoja ohjeita.
VastaaPoistaNo munkin mielestä meissä on samaa näköä tuossa kuvassa. On meinaan eka kerta, kun lapsessa selvästi näkyy jotain mun piirteitäni. Tähän asti se on vain käynyt läpi miehen sukulaisia, niin että jos en olis ite tuota synnyttänyt niin epäilisin onko se mun ollenkaan. :D
PoistaKiitos peittokehuista!
Onpa hän kasvanut! Ajan kulumisen huomaa lapsista, me itse vain nuorrutaan... :-)
VastaaPoistaKaunis peitto, suloinen kesäpäivän unille kääriytyä.
Järkyttävän nopeaa tuo kasvu tosiaan. Etenkin, kun tyttö on tosi nopeakasvuinen fyysisestikin: nyt jää pieniksi jo 74 cm:n vaatteet, jotka monilla menevät vielä vuoden vanhanakin...
PoistaToi peitto on kyllä niin kivan oloinen, että tekis mieli itsellekin jotain samanlaista. Huomattavasti isompana toki, mutta ei taida ihan puhti riittää nyt sellaiseen urakkaan. Ens kesäksi, ehkä?
Voi mahdoton kun siellä on suloinen tyttönen kasvamassa äidin apuriksi :) Ja peittokin on todella kaunis!
VastaaPoistaTyttö ja äitinsä kiittävät kaikista kauniista sanoista! :)
PoistaKaunis peitto. Eiks oo mahtavaa huomata, että aivot taipuu isttenkin vielä tuollaiseen? :) Ja tyttö, miten kauniit silmät ja vakuuttava katse.
VastaaPoistaOn kyllä upea tunne, kun saa jotain valmiiks ja melkein sellaisena, kuin piti. :) Kyllä tää tästä vielä lutviutuu. Ehkä joskus vielä jotain monimutkaisempaakin uskaltaa laittaa puikoille, ja jopa jonkun ohjeen mukaan. Nyt ei pysty seuraamaan kuin omia harhailevia aivoituksiaan. Kukkuu tosiaan. :)
PoistaLapsella on kyllä melkoisia katseita ja ilmeitä. Mistä lie periytyneet, eheh... :)
Kaunis peitto ja vielä kauniimpi lapsi! :)
VastaaPoistaKiitos! Otan vastaan kehut molemmista, kun olen ollut merkittävässä roolissa molempien valmistusprosessissa. :D
PoistaIhanaiset! Ja onpas tyttö tosiaan tuossa kuvassa sun näköinen <3
VastaaPoistaNo eikö?! Ihan hassua, että luonnossa tuota yhdennäköisyyttä en juurikaan ole aiemmin huomannut. Ehkä siitä siis vielä tulee ihmisen näköinen, ehhehee. :P
VastaaPoistaUpea peitto ja ihana lapsi! Nauti elämästäsi hänen kanssaan. Kaikkea hyvää elämäänne!
VastaaPoistaKiitos kovasti! <3
PoistaVoi hyvä ihme miten söpö tyttö :)
VastaaPoistaJa peitto!!!
Myöhäiset kiitokset! :)
PoistaMiten kaunis peitto! Meillä on nukuttu kuusi vuotta (!) Ruskovillan flanellisen peiton mutkassa, eikä se peitto kyllä ulkonäöllään juuri pröystäile... Olen ajatellut että joskus neulon tuollaisen ihanan, mutta ehkä sit joskus itselleni torkkupeitoksi.
VastaaPoistaSuloinen on tyttökin. Mietin, että ehkei niitä omia piirteitä jotenkin tunnista lapsesta. Mun muksuissa näkyvät selvästi miehen suvun piirteet, mutta omia en "tunnista", vaikka tiedän että esikoinen on nykyään hyvin samannäköinen kuin minä olin hänen ikäisenään.
Tämä puuvillapeitto on ollut tosi kovassa käytössä kesän ajan, ja vasta pari päivää sitten laitoin sen talviteloille/sisäkäyttöä odottamaan. Ihan paras ratkaisu tällaisena viileähkönä kesänä; kerrankin voi kiitellä itseään onnistuneesta ennakoinnista! ;) Mä kans haaveilen omasta neulotusta torkkupeitosta. Suurin hidaste aloittamisessa on ollut epäily nyppyyntymisestä. Eli siis langan valinnassa aion olla tarkkana, koska ihan karmeeta olis, jos iso työ menis heti käytössä kamalan näköiseksi, nyyh!
PoistaMä näen tytössä välähdyksiä itsestäni, enenevissä määrin. Kaipa se on vain hyvä, että tyttö on itsensä näköinen eikä mun klooni. :D
Voi miten kaunis peitto ja niin suloinen tyttö!
VastaaPoistaKiitos! Mun silmissäni tyttö on tietty maailman suloisin. <3 Mutta mä oonkin jäävi. :)
PoistaIhana peitto ja söpö tyttö!
VastaaPoistaKiitos ja kiitos!
PoistaIhana peitto ja peiton alla vielä ihanampi pikkuinen.
VastaaPoistaParhaalle parasta, ihanalle ihanaa. :)
PoistaKaunis peitto ja suloinen keijukainen:)
VastaaPoistaNiin on, se keijukainen siis. :) Saa nähdä, kuinka koulutus päättelyhommiin onnistuu. Ei vaan, ei väkisin tietenkään, mutta mistäs sitä tietää, jos tyttö innostuu leikkimään lankojen kanssa...
PoistaHei! Olinpa epäkohtelias, kun en esitellyt itseäni yhtään tuolla Bauhausissa. Mutta olen näitä pienempiä bloggaajia, joskin jo aika pitkään harrastanut. Jotenkin minäkin vain hä,mennyin tuosta satunnaisesta kohtaamisesta niin, että oli ihan pakko moikata. En ole tainnut kamalasti kommentoida, mutta olen kuitenkin seuraillut blogiasi pitkään. Oli hauska nähdä vilaukselta livenä. Ja keijukainen oli aivan suloinen
VastaaPoistaOi mä olen niin nolo, kun vastailen vasta nyt kommentteihin! :/ Kiva, kun moikkasit Bauhausissa! Mäkin taisin olla vähän ulalla alkuun... Nostetaan käpälää jatkossakin, jos satutaan törmäämään. :)
PoistaOho, ipad päätti, että viestin pituus oli riittävä. Mutta siis erityisestinkeijukainen oli hyvin suloinen ja tuo peittokin on tosi kaunis!
VastaaPoistaSiis miten kaunis peitto! Ja vielä lennosta tehty. :) Tyllerö on kovin kaunis myös.
VastaaPoistaKiitän! Vähän takkuista se lento välillä oli, mutta lasketutuminen eli lopputulos onnistui. :)
PoistaOnpas jotenkin ihanan rouhea peitto vaikka pitsiä onkin!
VastaaPoistaAika hyvä vastakohtaisuus tuossa on, tosiaan. Langan joukossa on jotain olkeakin aina välillä, vaikka se onkin ihan täyttä puuvillaa. Ja rouheeta siitäkin syystä.
PoistaPeitto on kaunis, ja niin on langanpäättelykeijukin! Kohtahan se jo hiplaa äidin lankavarastolla!
VastaaPoistaJuu, on tuo tyttö jo päässyt lankakerien kimppuun, kun mun huomio on herpaantunut. Niistä kohtaamisista tosin ei oo ollut apua, pikemminkin lisätyötä mulle sotkujen selvittelyn muodossa. :D
PoistaMihin olet kadonnut? odottelen päivityksiäsi kuumeisesti :D
VastaaPoista-k
Ihana kuulla, että joku mua kaipaa! <3 Mä olen kadonnut arjen pyörittämisen syövereihin: laps ei edelleenkään juuri nuku päiväunia, joten meikäläisen neulomisaika on aika vähissä. Ja kun ei mitään saa aikaiseksi, ei tunnu olevan tarpeeksi asiaa tännekään. Mut rati seinään; nyt mä päivitin, tattadadaaaaa! :D
PoistaLöysin juhlamekon mallia etsiessä blogiisi ja aivan ihana. pari tuntia vierähti tuossa kun luin blogisi läpi ja koin suuren pettymyksen kun et kesäkuun jälkeen ole blogannut ;) toivottavasti pääsen lukemaan pian uusimmat jutut ja mukavaa syksyä / talven odottelua! :)
VastaaPoistaHuippua, että joku jaksaa lukea vanhojakin tekstejä! Kyllä mä tästä yritän taas päästä vauhtiin sekä käsitöiden että bloggaamisen kanssa. Että sitä uuttakin olis toivottavasti taas piakkoin tarjolla. Oikein ihanaa syksyä sinullekin! :)
Poistavoih, on sitten upea peitto lapsellasi :)
VastaaPoistaKiitos! Lapsi on vaikuttanut varsin tyytyväiseltä peiton antamaan suojaan. :)
PoistaOnpas ihana peitto! Itse en ikinä jaksaisi noin pitsistä neuloa, mutta ihailen muiden töitä sitäkin innokkaammin.
VastaaPoista