Syystunnelma

Tangled Yoke Cardigan taisi tosiaan taannuttaa mun mielen syksyisiin väreihin. Tumman petroolin lisäksi olen nimittäin taas sotkeutunut ruskeaan ja oranssiin, vaikka kaiken järjen mukaan mun pitäis tällä hetkellä kylpeä erisävyisissä vihreissä hiirenkorvista ja varhaisista krookuksista haaveillen. Sen sijaan mä olen jostain syystä ympäröinyt itseni maanläheisillä ja tummilla sävyillä. Mun sisäinen kello taitaa jätättää useammalla kuukaudella...

Pudonneiden vaahteranlehtien loistoa löytyy tästä oranssista myssystä, joka tosin on jo saanut purkutuomion. Garnstudion ohjeessa ei ole vikaa, vaan ongelma on allekirjoittaneen käsialassa: nurjissa osuuksissa on ihan järkyttäviä railoja, nuhruja ja omituisia lankasotkuja. Mä en pysty sulattamaan tuollaista jälkeä, etenkin kun kaikki kuprut kun erottuu harvinaisen selkeästi juuri otsan kohdalla. Parasta on purkaa nöyrästi, koska noiden epätasaisuuksien ja takkujen takia myssy jäis kuitenkin käyttämättä hattuhyllylle ilkkumaan.

Käänteinen värimaailma näkyy myös sisustuksessa. Yleensä puen tässä vaiheessa vuotta sohvan puhtaan valkoiseen ja tyynyt kirkkaisiin kevään väreihin. Nyt kuitenkin mullan ja maan sävyt puskevat esiin myös olohuoneessa, osittain siksi, että teemme kodistamme pentuystävällisempää. Tää tarkoittaa paitsi turvallisempaa ympäristöä uteliaalle koiranpennulle myös siivoamisen kannalta huolettomampia materiaaleja.

Viimeisin tähän liittyvä projekti koskee sohvan irtopäällisiä. Valkoinen sohva kun ei ehkä ole paras vaihtoehto sisäsiistiksi opettelevan pennun löhöilypaikaksi. Sain kaverilta hälle tarpeettomiksi jääneet irtopäälliset, joiden violetti väri ei mua erityisemmin miellyttänyt. Eipä siis muuta kuin pesukoneeseen ja Dylonia perään. Simsalabim, nyt meillä on tummanruskea sohvan irtopäällinen, josta ei kuratassujen jäljet erotu. Kelpaa siis nuhjata ja peuhata, oli vuodenaika mikä tahansa!

Hyvää kannattaa odottaa

Ah tätä valoisuutta ja auringon pilkahduksia! Mieli virkistyy ja silmä kirkastuu kaiken loskan ja pimeyden jälkeen. Ja mitähän mä sitten neulon kevään lähestyessä: villatakkia tumman petroolin värisenä. Hmm, kun ei se talvi sitten koskaan tullutkaan, niin mä taisin eksyä takaisin syksyn värikartalle. :) Ei se mitn, voihan olla että ens kesänä kaivataan villan lämpöä, jos se talvi sitten tuliskin heinäkuussa. Kun ei mihinkään voi enää nykypäivänä luottaa, ilmatkin mitä sattuu ja nallekarkit maksaa ties mitä... (nyökyttää nutturaista päätään paheksuvana ja potkaisee keinutuoliin lisää vauhtia. :D)

Puikoilla siis Tangled Yoke Cardigan Novita Woolista, siitä syksyllä hamstratusta ja kauan Sitä Oikeaa mallia odottaneesta. Toivottavasti nyt tärppää ettei tarvii järjestää purkujuhlia, ne kun ois ennemminkin parkufestarit.

Kiitos vielä kaikille harmaata settiä kommenteeranneille. Sitähän meni ihminen ihan hämilleen, vaikken ees kaikkein kainoimmasta päästä olekaan, heh. Seuraavaa neitiä ei kuitenkaan voi liikaa ihastella, sillä se on ainakin mun silmissäni maailman suloisin olento. Saanko esitellä tulevan perheenjäsenemme:

Tämä pienenpieni kääpiömäyräkoiratyttö siis muuttaa meille muutaman viikon kuluttua. Me etsittiin Sitä Oikeaa pentua enemmän ja vähemmän aktiivisesti melko kauan, mutta hyvää kannattaakin odottaa. :) Lyhytkarvaisena versiona neiti tarvitsee Suomen ilmastossa hieman lämmikettä ulkoilua varten, joten erinäisiä puseroita ja takkeja pitänee alkaa tehtailemaan. Pentukokoiset neuleet on muuten loistavia kohteita yksittäisille lankakerille, joita nurkissa tuntuu pyörivän aina. Ja ei, jämäkerien tuhoaminen ei ole syy hankkia koira, se nyt vaan tulee bonuksena tuon vesselin ohella. :D