Hyvää kannattaa odottaa

Ah tätä valoisuutta ja auringon pilkahduksia! Mieli virkistyy ja silmä kirkastuu kaiken loskan ja pimeyden jälkeen. Ja mitähän mä sitten neulon kevään lähestyessä: villatakkia tumman petroolin värisenä. Hmm, kun ei se talvi sitten koskaan tullutkaan, niin mä taisin eksyä takaisin syksyn värikartalle. :) Ei se mitn, voihan olla että ens kesänä kaivataan villan lämpöä, jos se talvi sitten tuliskin heinäkuussa. Kun ei mihinkään voi enää nykypäivänä luottaa, ilmatkin mitä sattuu ja nallekarkit maksaa ties mitä... (nyökyttää nutturaista päätään paheksuvana ja potkaisee keinutuoliin lisää vauhtia. :D)

Puikoilla siis Tangled Yoke Cardigan Novita Woolista, siitä syksyllä hamstratusta ja kauan Sitä Oikeaa mallia odottaneesta. Toivottavasti nyt tärppää ettei tarvii järjestää purkujuhlia, ne kun ois ennemminkin parkufestarit.

Kiitos vielä kaikille harmaata settiä kommenteeranneille. Sitähän meni ihminen ihan hämilleen, vaikken ees kaikkein kainoimmasta päästä olekaan, heh. Seuraavaa neitiä ei kuitenkaan voi liikaa ihastella, sillä se on ainakin mun silmissäni maailman suloisin olento. Saanko esitellä tulevan perheenjäsenemme:

Tämä pienenpieni kääpiömäyräkoiratyttö siis muuttaa meille muutaman viikon kuluttua. Me etsittiin Sitä Oikeaa pentua enemmän ja vähemmän aktiivisesti melko kauan, mutta hyvää kannattaakin odottaa. :) Lyhytkarvaisena versiona neiti tarvitsee Suomen ilmastossa hieman lämmikettä ulkoilua varten, joten erinäisiä puseroita ja takkeja pitänee alkaa tehtailemaan. Pentukokoiset neuleet on muuten loistavia kohteita yksittäisille lankakerille, joita nurkissa tuntuu pyörivän aina. Ja ei, jämäkerien tuhoaminen ei ole syy hankkia koira, se nyt vaan tulee bonuksena tuon vesselin ohella. :D