...ja pikkujalka pilkahtaa

Täällä ei mitään uutta etelärintamalta, eli vauva lekottelee edelleen tyytyväisenä yksiössään napani alla. Näitä projektiluontoisia, määräaikaisia mahankasvatuspuuhia on työn alla lähipiirissäni muillakin. Toisilla tosin tuplasti työläämpiä: Työkaverini kaksoset syntyvät hetkellä millä hyvänsä. Koska omat käteni ovat vielä toistaiseksi vapaat vauvanhoidosta, ehdin virkata tuplavauvoille tossut tervetulolahjana tähän maailmaan.

Malli: Crocodile Stitch Booties by Bonita Patterns
Koko: 0-6 kk
Lanka: Novita Polku, väri Porkkana, n. 30 g/tossupari
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Ravelryssä täällä ja täällä 

Täytyy sanoa, että kyllä voi ihminen tehdä typeriä valintoja, joiden yhteisvaikutuksena on tuskailu, manailu ja lopulta hiljainen nöyrtyminen. Ihan heti en lähde uudestaan virkkaamaan hämärässä lampunvalossa tummasävyisestä, höttöisestä ja löyhäkierteisestä langasta pikkuisia tossuja amerikanenglanninkielisen virkkausohjeen mukaan. Yhdistelmä kun meinas nyrjäyttää aivot radaltaan useamman kerran ja pakotti purkamaan pitkiä pätkiä tuota takkuuntuvaa höttöä. Aijjettä kun korpesi välillä oma alentunut ymmärrys ja hahmottamiskyky! Ohje kun on varsin selkeä, mutta eräs pieni alivuokralainen tuntuu imeneen ison osan älykkyydestäni. Vasta neljäs tossu onnistui alusta loppuun purkamatta ja täysin ohjeen mukaisesti. Kiva huomata, että olen sentään vielä kehityskelpoinen enkä aivan menetetty tapaus.

Molemmat tossuparit on virkattu samasta liukuvärjätystä lankakerästä. Siinäkin muuten meni sormi suuhun useamman kerran. Oli tosi vaikeaa löytää kerästä väritoistojen alkamiskohtia, että olisin saanut parin molemmat tossut samanlaisella värityksellä. Ja taas oli todettava, että nymmää en kyllä osaa, tyhmä kun tyhmä! Siispä luovutin väritoiston etsimisen ja oikaisin taas karkeamman kautta. Nytpä mulla onkin sitten tuota lankaa pätkittynä pienissä palloissa, jos huvittaa vielä yrittää mätsätä kolmas tossupari kohdilleen.

Syksyisiä sävyjä on havaittavissa paitsi tossuissa myös taustana toimineessa metsässä. Pientä piristävää kirpakkuutta on ilmassa aamuisin, niin että sieltä se syksy pikkuhiljaa tekee tuloaan. Nautitaan nyt siis näistä aurinkoisista loppukesän päivistä niin kauan kuin niitä riittää!

Suklaanappeja päärynälle

Villiviini puskee jo marjoja, mutta minä vielä kypsyttelen omaa satoani. Tahtoo siis sanoa, että vauva on edelleen mahassa. Neulebolero sen sijaan valmistui ennen kuin kesä loppui. Hurraa, pitkästä aikaa jotain uutta neuletta mulle eikä vain lapsille!

Malli: Mitat eräästä Vilan suosikkibolerosta, toteutus Tuulia Salmelan The Tailored Sweater -menetelmällä.
Lanka: Gjestal Knopp, 200 g.
Puikot: 3,0 mm & 2,0 mm
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Ravelry-projektisivu

Palmikoita, nappeja ja pykäreunaa; poikkeuksellisen pikkusievää ja romantillista. Raskaus taitaa viirata päätä sen verran, että tällainen yksinkertaisuuden suosijakin alkoi hörsöillä. :) Tai sitten perusteena valinnalle oli laiskuus: En erityisemmin pidä napinläpien neulomisesta, joten päätin oikaista tekemällä napituksen virkkaamalla. Ja kun noita pikkuisia ruskeita nappeja sattui olemaan reilusti, niin sirottelin niitä oikein runsaalla kädellä nappilistan päälle. Ihan toimivalta tämäkin ratkaisu tuntuu.

Nappilista toimii hyvin avonaisenakin, mikä on armollista näin loppuraskauden aikaa ja tulevaa imetystä ajatellen. Voi nimittäin olla, että vauva ei malta odottaa hiljaa ja tyynenä ruokaansa niin kauan kuin noiden nappien auki näprääminen kestää, joten hyvä, että tätä voi pitää näinkin.

 

Ja sitten karua totuutta meikäläisen kropan nykytilasta. Vauva on siis tuon etupuolella olevan, jo melko alas laskeutuneen nyppylän sisällä, ei takapuolelle kasvaneessa vastaavassa kumpareessa. Huoh. Sanotaan nyt vaikka niin, että päärynä ei tällä hetkellä ole suosikkihedelmäni. Tämä neule kyllä joustaa ja mukautuu näihinkin mittoihin, vaikka en mä kyllä mitään kasvunvaraa toivo tarvitsevani lähikuukausina. Mun puolestani kroppa saisi mielellään jo pian alkaa palautua nykyisestä keilamaisesta Barbapapa-mallista vähän helpommin puettavaan muotoon. Nooh,  laskettuun aikaan on jäljellä enää kolme päivää, joten eiköhän tuo toive ala toteutua ihan viimeistään kolmen viikon kuluttua. Siihen asti ei auta kuin odottaa ja valita istuinpaikkansa huolella, ettei jää lantiosta jumiin tuoliinsa.