Syyskuu

Omenasato on jo valmis ja luumutkin ovat pian poimittavissa pihapuusta, mutta yhtä toista pikkujuttua täytyy vielä hetken aikaa kypsytellä.

Kyllä vain, täällä prosessoidaan pientä herra tai neiti Vuorta. Masun koosta huolimatta mennään vasta vähän yli puolivälin, ja perillistä odotellaan saapuvaksi loppiaisen tienoilla. Vielä on siis hyvin aikaa nauttia yksin- ja kaksinolosta, hiljaisesta kodista ja kunnon yöunista. Nämä kun kuulemma voivat olla kortilla seuraavat vuodet. Bring it on, baby, me ollaan valmiita! :)

Ekat 3,5 kuukautta menivät sumussa ja unessa, jaksamista riitti hädin tuskin hereillä pysymiseen. Kun päälle lisätään intensiivinen työskentely myös iltaisin ja viikonloppuisin ja vain typistetyn kesäloman varassa, ei neuleisiin tai koruihin sitten jäänytkään intoa tai valveillaoloaikaa. Erään väitöskirjan käsikirjoituksen sain kuitenkin sisulla valmiiksi kesän aikana, niin että jotain tuli sentään tehdyksi, hehe. :)

Nyt hektisin jakso on onneksi ohi: väsymys on hellittänyt ja väikkäri on esitarkastuksessa. Phuuh. On siis vihdoin aikaa keskittyä olennaiseen eli masun kasvattamiseen. Vauvaneuleitakin alkoi ilmiintyä puikoilta vauhdilla, kun pääsin vihdoin viettämään lykättyä kesälomaani.

Ai miten mä tykkäänkin neuloa noita pikkiriikkisiä pehmoisia juttuja! Ihan paras tapa hypätä takaisin neulehepan selkään monen kuukauden tauon jälkeen. Muutamassa hetkessä valmistui kolme pientä myssyä, kahdet sukat ja raitanuttu (linkit Ravelry-projekteihin). Pari vuotta sitten tädiksi tultuani kyselin teiltä vinkkejä hyödyllisistä vauvaneuleista, ja nyt niistä on kovasti apua. Myssyjä taitaa siis olla jo yli oman tarpeen, mutta onneksi lähipiirissä on useampi pikkuinen ja lisää odotetaan, joten näille löytyy varmasti käyttöä.

Ja hei arvatkaa mitä muuta ihanaa: valeraskausvaatteelle tulee vihdoin totista käyttöä! :D

Helle - mikä ihana tekosyy

Tänä kesänä on empiirisen ja subjektiivisen tarkastelun perusteella tullut todistetuksi, että paras ase hellettä vastaan on ohut puuvillamekko. Sitä Oikeaa puhtaanvalkoista mekkoa ei vain löytynyt kaupoista, vaikka aloitin etsimisen jo keväällä. Nii-i, itte pitää kaikki tehdä, kerta. :)

Sopiva malli tuli yllättäen vastaan Seppälän aletangolla persikkaisessa eläinkuosissa: mekon muodot sopivat meikäläisen makuun, mitä nyt pituudessa oli vähän toivomisen varaa. Ostinkin sitten saman tien kaksi muutaman euron mekkoa: yhden purin kaavoiksi ja käytin ylijäävät osat toisen mekon muokkaamiseen itselleni sopivammaksi. Kaavoilla surautin sitten oman valkoisen versioni. Erona ostovaatteeseen on kapeampi ja pidempi helma ja röyhelö sekä enemmän 1950-luvun henkeä mukaileva rintamus olkaimineen.

Eikä ole ollut valittamista lämpötiloissa tämä mekko päällä. Kangas on ohutta ja pehmeää puuvillaa, jonka päätin suosiolla käsitellä ryppyiseksi. Toisin sanoen mekko kierretään märkänä pituussuunnassa patukaksi ja kuivataan pötkönä. Samalla lailla pakattuna se myös vie tosi vähän tilaa matkatavaroissa, ja lisäbonuksena on käytön huolettomuus: eipähän tarvitse käytellä silitysrautaa eikä peitellä istumisen aiheuttamia ryppyjä.

Värinsä puolesta valkoinen mekko sopii moniin asusteisiin ja vaatteisiin, mikä tekee siitä kiitettävän muuntautumiskykyisen: jos on kuuma niin kolttu palvelee sellaisenaan ilman lisiä. Illan viiletessä päälle voi viskata neuletakin ja jalkaan legginsit hyttysiä torjumaan. Sateen sattuessakaan ei tarvitse panikoida: kun on muistanut ommella osat kaksinkertaisesta kankaasta, niin ei tarvitse esitellä sulojaan miss märkämekko -kisassa. ;)

Piiitkästä aikaa ehdin istahtaa hetkeksi myös korupöydän ääreen. Verryttelyn tuloksena syntyi Lempi-sarjan rannekoru makeanvedenhelmillä kolmessa rivissä. Tästä tuli minun oma koruni, ensi-Lempeni, josta en henno luopua. <3 Kauan uinunut koruinnostus kuplii taas pinnan alla, ja toivottavasti ehdin pian toteuttamaan niitä ideoita, joita olen pitkin alkuvuotta hautonut mielessäni.