Pretty in pink

Talvi tuli, ihanaa! Lumi ja pakkanen ovat todellakin tervetulleita myös Hertan mielestä. Hertta kun inhoaa märkiä rapakelejä, jolloin neiti suostuu vastentahtoisesti teputtamaan juuri ja juuri korttelin ympäri. Jos sitäkään. Ymmärtäähän sen, että kun kuono on noin kymmenen sentin etäisyydellä maasta ja korvat vielä lähempänä, niin tassujen lätäköistä roiskima vesi ei ole ehkä kaikkein kivointa.

Ohutkarvainen ystävämme kuitenkin tarvitsee pakkasilla kunnon toppatakin, ihan niin kuin me ihmisetkin. Tänä talvena Hertta keimailee reviirinsä urhoille vaaleanpunaisessa skottiruudussa. Tyylikäs pitää aina olla, oli kuinka kylmä tahansa. :)

Malli on Hertan mittojen mukaan tehty, eli istuu hyvin eikä haittaa liikkumista. Päällikangas on villaa, vuorina ruskeaa fleeceä ja välissä paksua vanua. Tikkasin vanun ja kiinni fleeceen siten, että takki muotoutui samalla Hertan vartaloa myötäilemään. Samalla siitä tuli jämäkämpi, eivätkä kankaat elä liikaa toisiaan vasten. Reunat kanttasin satiinivinonauhalla, kiinnitys tapahtuu toiselta sivuilta nappien avulla.

Näkyvyydestä on huolehdittu ompelemalla heijastinnauhaa satiininauhan viereen sekä pujottamalla lisää heijastinnauhaa sivuille ja keskiselkään ruutukuosin mukaisesti. Ei pistä liikaa silmään kankaan kustannuksella, mutta näkyy loistavasti pimeässä. Turvallisuus talven pimeillä lenkkipoluilla on tärkeä juttu.

Kangaskaupassa oli pakko vetää vähän överiksi, koska silmiin sattui osumaan just villakankaaseen sopivaa tekoturkista. Ja kun Hertalla ei sitä omaa lämmittävää karvaa ole, niin...

Öhh, myönnettäköön, että tää irtokaulus on ehkä vähän liikaa. :D Enää puuttuis pinkit strassikoristeet ja timanttikaulapanta. Olkoonkin, että tuo oikeasti suojaisi niskaa ja kaulaa pahimmilla pakkasilla, mä en silti ehkä voi nöyryyttää Herttaa tuolla karvarenkaalla tän enempää. Söpöhän se on, mutta kun mä lähden siitä, että koira puetaan vain jos on pakko, ja silloinkin käytännöllisyys ennen kaikkea.

"Ei kai mun oo pakko pitää tätä, eihän?!"

Kauluksen poistuttua kauan ympäriltä Hertta hyväksyi uuden takin mukisematta ja kiitää se päällään lumella kuin saukko vedessä. Välillä lunta on tietty pakko myös haistaa ja siinä samalla vähän maistaakin. :)

I made Hertta a new thicker and warmer winter coat right in time for the cold winter weathers (it's now -15 Celsius degrees where we live). There's nothing wrong in looking chic while keeping warm, but you have to draw the line somewhere. Even though the fake fur collar looks cute on her I don't think I can make her wear it for real. In my opinion dog wear needs to be first and foremost practical, and the collar is just a little overboard with the cuteness. Main thing is that Hertta likes her new coat and it keeps her warm during our winter walks through the snowy winter wonderland.

Kotona

Rakastan vanhaa taloamme. Tänne minut on tuotu synnytyslaitokselta jouluna 1980, ja siitä lähtien se on ollut sydämeni koti. Paikka, jossa olen kokonainen ja perillä. Täältä ei ole kiire minnekään.

Rakastan kotimme levollista tunnelmaa, pinkopahvien kätkemien pystyhirsiseinien jykevyyttä, raakalaudasta tehtyä aulan geometristä kattokuviota...

...vanhoja talonkirjoja, jotka kertovat talon nähneen mitä erilaisempia persoonia yli 70-vuotisen olemassaolonsa aikana...

...jopa kellarin betonilattian poikki kipittäville hämähäkeille moikkaan iloisesti. Niin kauan kuin ne viihtyvät meillä tiedämme, että kotimme kosteusarvot ovat kurissa.

Rakkaaseen vanhaan taloomme kuuluu kuitenkin olennaisesti yksi asia, joka tuo pienen särön täydellisyyteen. Talven lähetessä vanhojen ikkunoiden pielistä vetää ja lattiat ovat kylmiä. Hrr.

Toisaalta viileys mahdollistaa myös elämän pienistä iloista nauttimisen: aina on hyvä syy sytyttää takkaan tuli, polttaa kynttilöitä ja kääriytyä lämpimään huopaan siemailemaan kuumaa juomaa. Eikä lämpimiä sisätossuja ole koskaan liikaa.

malli/pattern: En pointe by Ilu
lanka/yarn: nimetön norjalainen 100 % villalanka/anonymous Norwegian 100 % wool yarn, 100 gr.
puikot/needles: 6,5 mm
Ravelry

Hahtuvalangasta neulomani Amy Marsh -tossut ovat kuluneet pohjasta puhki, tai siis oikeastaan pohjia ei enää ole laisinkaan (seuraaviin hahtuvatöppösiin laitan kyllä nahkapohjat...) Oli siis tarvetta uusille helposti jalkaan sujautettaville tossukoille, ja päätin huovuttaa itselleni sellaiset. Ilun En pointe -ohje oli helppo valinta Ravelryssä näkemieni muiden kauniiden tuotosten perusteella. Lankani vain oli niin paljon paksumpaa, että pääsin huomattavan helpolla: otin silmukkamäärät vauvakoosta ja pituusmitat omien jalkojeni mukaan.

Konepesun jälkeen pääsin herkullisimpaan osioon, eli koristeluun. Tarkoitus oli kirjailla molemmat tossunkärjet kiekuroita täyteen, mutta arvioin langan riittävyyden rutkasti yläkanttiin. Metri liukuvärjättyä muliinilankaa riitti kyllä yhden tossun kirjomiseen, mutta vain nipinnapin sain jämistä neulattua tuon pienen kiehkuran toiseen tossuun. Ja oikeastaan tykkäänkin tuosta vaatimattomammasta enemmän. :) Lopuksi sirottelin päälle sekalaisia vaaleanpunaisia nappeja. Noh, ei nää nyt niin nätit ole kuin haaveilin. Paksumpi lanka teki huovutuspinnasta melkosta mykysoppaa. Mutta tavoite on kyllä saavutettu; voin nauttia viileistä illoista vanhassa talossamme jalat lämpiminä.

I love the old house we live in, but in the winter the floors are drafty and cold. I needed new slippers to keep my feet warm after my Amy Marshes' sole wore out . These En pointe slippers were fun to knit, and using thicker yarn allowed me to make the slippers with the sts count for the baby size, which made this also a very quick project.

The outcome isn’t as pretty as I had hoped for because the thicker yarn didn't felt very smoothly. The slippers look quite clumsy and rough but at least they keep my feet from freezing.