Viimeksi tuli heitettyä teaseri työn alla olevasta tilkkuprojektista, jonka sydänkranssin tekeminen pisti liikkeelle. Se tarpeellinen ja tärkeä juttu, pinnasängynpehmuste, valmistui jo hyvänmatkaa viime vuoden puolella ja tuli silloin myös dokumentoiduksi kuviin. Uudenlaiseen arkeen (minä töissä, mies hoitovapaalla) hyppäämisen vuoksi vuosi ehti melkein helmikuuhun, ennen kuin sain postauksen aikaiseksi. Ei ole meikäläisen tehokkuus ihan vielä entisellä mallilla, mutta matkalla oikeaan suuntaan sentään.
Ja sitten hirrrveän monisanainen selostus tekeleestä: Sänkyä kiertävän pehmusteen matalampi etuosa on erillinen, niin että kun sängyn etusäleikkö jossain vaiheessa poistetaan, voi pehmusteen jättää muilta osin edelleen paikoilleen. Tyttären mielestä vankilan portin voisi avata ihan vaikka heti, niin että hän pääsisi vilistämään pitkin kämppää mihin aikaan vuorokaudesta tahansa (koska nukkuminen on ihan tyyylsäää). Vanhemmat ovat asiasta vahvasti eri mieltä...
Pitkän sivun yläosa on 10 cm x 10 cm -paloista koottu ruudukko. Alaosa on 20 cm x 20 cm -palojen rivi, joka erottuu yläosasta saumakohtaan tikatulla valkoisella palttinauhalla. Päätyjen alaosa on samoja isoja paloja kuin pitkällä sivulla. Yläosa taas rakentuu kolmesta pitkästä suikaleesta, mikä rauhoittaa vähän tuota palahässäkkää. (Oikeasti ei vain huvittanut leikellä ja sommitella yhtään enempää pikkupaloja, laiskuus iski, heh.) Yläreunaa kiertää valkoinen terenauha antamassa ryhtiä ja terävöittämässä etu- ja takapuolen taitosta. Koko systeemi on alareunastaan ommeltu lakanakankaiseen pohjaan eräänlaiseksi pussiksi. Patja laitetaan paikoilleen vasta pinnasängynpehmusteen jälkeen, joten pohjakiinnityksen ansiosta pehmuste pysyy särmästi paikallaan.
Yläreunastaan pehmuste on kiinnitetty sänkyyn napinläpikaistaleiden ja nappien avulla. Ja kun niitä sydämiä nyt kerran tuli tehtyä, niin pakkohan niitä on johonkin sirotella. Kuvassa mukana myös keinutuolimme Vieno-Helena, aitoa suomalaista puusepäntyötä ja patentoitua designia 1970-luvulta. Siinä on tuuditettu niin allekirjoittanutta kuin lastaankin uneen hyvällä menestyksellä. Nimi muuten on ihan aito ja virallinen: kyseinen keinutuolimalli on nimetty suunnittelijansa vaimon mukaan. :)
Takaosa on rehellisen rouheaa latopellavaa kolmeen kertaan 60 asteessa pestynä ja silitettynä. En halunnut tikkauksia näkyviin ulkopinnalla. Siispä tikkasin tilkkupuolen vanuineen Ikean halvimpaan lakanaan (hyvin edullista, monikäyttöistä ja ohutta puuvillakangasta, vink vink), ja ompelin ulkopuolen vasta sitten reunoistaan yhteen sisäosan kanssa. Kankaat, napit ja nauhat ovat peräisin Eurokankaasta (Amy Butler), Ikeasta, Sinooperista (Tilda), Käsityökauppa Merletosta, kirppareilta ja mummilta perittyjä.
Hertta, tuo koirista mukavuudenhaluisin, tietää kyllä, missä olisi mukavan pehmeä peti uinua. Päiväunituokio vaaleanpunaisissa lakanoissa taitaa kuitenkin jäädä vain haaveeksi, koska ahne pieni herkkusuu ei todellakaan aio jättää yhtään ruoanmurua syömättä, jotta se pääsisi puristautumaan pinnojen välistä. Elämä on valintoja täynnä, Herttaseni.
