Lennä lennä leppäkerttu...

Leppäkerttusilmukkamerkit nähnyt työkaveri pyysi tekemään hänelle korvakorut sinisistä leppiksistä. Harjoituskappaleiksi tekemäni vihreät leppäkerttukorvikset näyttivät niin kivoilta, että pääsivät heti killumaan omiin korviini.

Työpaikalla leppäkerttukorut herättivät enemmänkin kiinnostusta, joten siitä se ajatus sitten lähti...

Nyt on valmiina kasa korviksia ja riipuksia, kaikissa materiaalina 925-hopea sekä käsintehdyt lasihelmet. Leppikset lepäilevät lehtialustoilla, jotka leikkasin kartongista ja maalasin vesiväreillä.

Punaiseen settiin kuuluu korvakorut ja riipus.

Siniset korvikset eivät heti ensi näkemältä huuda "LEPPÄKERTTU!", vaan vasta lähempi tarkastelu paljastaa helmen olevan muutakin kuin sininen.

Onkos vihreät leppikset jokin myrkyllisempi laji? Näistä saisi sitten vähän jännitystä korvanjuureen. :)

Albiinoleppikset.

Hentoa, hieman läpikuultavaa vaaleanpunaista. Herkkispari!

Kolmoset. Roikkuva pitkä riipus, jonka koristeena on pieni irrotettava silkkirusetti.

Tämä on ehkä söpöin kaikista: vaaleanpunainen leppäkertturiipus kera silkkirusetin.

Osa koruista on tehty tilauksesta työkavereille, vapaita koruja voi tiedustella sähköpostitse (sisainen.villapaita(a)netti.fi)

Horroksessa

Zzzzzz..... Tekis mieli vain nukkua, ja hereillä ollessa oon kuin puoliunessa. Kuin pumpulissa vaeltais läpi päivien, eikä oikein mitään saa aikaiseksi. Niin se vaan on että isokaan läjä vitamiineja, appelsiineja tai tusina kirkasvalolamppuja ei korvaa auringonvalon vaikutusta. Harmaata, tylsää ja nuhjuista on elämä ilman sitä.

Sain sentään sen verran itestäni irti että kaivoin lankaa esiin ja sain sen jopa puikoille asti. Suuri Saavutus. Ohuesta Pirkkalangasta on tulossa jonkinlainen slipari/toppi/liivi. Riippuen siitä mihin 200 grammaa riittää kakspuolikkailla puikoilla. Tää etenee h i t a a s t i. Huoh.

Onneks on myös asioita jotka valmistuu nopeasti. Mun silmukoita vahtii nyt viisi lasista silmäparia: punaiset leppäkertut toimii yleismerkkeinä missä tarvitaan ja vihreä huomauttaa kerroksen vaihtumisesta. Hyvin on pysyneet silmukat kurissa ja nuhteessa näiden avulla, vaikka parilla leppiksellä onkin havaittavissa huomattavaa karsastusta. :) Lasihelmet Omakorusta, vaijerin käyttö merkeissä Tarjan mallin mukaan.

Hertta täytti tiistaina vuoden. Tässä synttärisankari vetelee sikeitä sohvalla, unihiekat silmissä. Mä voisin kans kaivautua peiton alle ja nukkua kunnes aurinko taas paistaa. Hyvää yötä.

I'm feeling really tired and can't seem to get anything done. It's been cloudy and gray for the past week or so, and I'm feeling cloudy as well. Managed to get something on the needles and made some stitch markers, but that's all. Hertta's first birthday was on Tuesday. She really enjoys sleeping, and I would like to join her and sleep for a couple of days. Or weeks.

Ruma ankanpoikanen

Malli/pattern: Princess Capelet by Wenlan Chia from Twinkle's Big City Knits (Ravelry links).
Lanka/yarn: Schachenmayr nomotta Apollo nelinkertaisena, 570 gr. (Knitted with four strands together.)
Puikot/needles: 15 mm.
In Ravelry

Olipa kerran tyttö, joka näki lankakaupassa parhaan mahdollisen värisiä vihreitä lankakeriä. Hinta 2 e/100g. Halpaa, kaunista ja ah niin pehmeää. Tyttö osti innoissaan 7 kerää. Vasta kotona tyttö tuli järkiinsä ja kauhistui: lankahan oli täyttä akryyliä! Ei niin että akryylissä mitään vikaa olisi. Se vaan ei yleensä kestä käytössä nyppyyntymättä, venyy ja vanuu pestäessä mutta ei pingotu, hiostaa muttei lämmitä. Ja nyt tytöllä oli sitä kokonaisen villapaidallisen verran. Kirottua!

Tunnustan, tuo tyttö olen minä. Edellämainittujen akryylin ominaisuuksien takia päätin, että lanka pitää käyttää projektiin joka

a) on käyttökelpoinen koska langan värin upeudesta ei päässyt mihinkään,
b) minimoi akryylin negatiiviset haitat käytössä ja
c) ei vie paljon aikaa, ettei mahdollinen vanuminen ja nyppyyntyminen harmita yhtä paljon kuin suuren työmäärän jälkeen.

Siispä Ravelryyn, klik, klik ja bingo: Wenlan Chian Princess Capelet täytti kaikki kriteerit:

a) tarvitsen jatkuvasti hartianlämmittimiä ja kerrospukeutumisen mahdollistavia yläosia,
b) itsessäänkin epätasainen ja nyppyinen helmineule kätkee (toivottavasti) tulevan nyppyyntymisen, ja
c) 15 millin puikoilla ja nelinkertaisella langalla valmista tulee nopeasti.

Tuumasta toimeen. Kun työ oli tehty oli kaikki lupaukset lunastettu, ja tuli vielä bonustakin: siitähän tuli nätti! Oikea joutsen!!! Ja niin tyttö ja nuttu elivät elämänsä onnellisena loppuun asti. (Tulevista nypyistä huolimatta.)

Ruman ankanpoikasen lisäksi muitakin satuhahmoja on tänään liesussa: siinähän se prinsessa viitakkeessaan istuu suurensuuressa munassa. :) Mistäs löytyis sammakko suudeltavaksi? Se kyllä pitää paikkansa että puoliltaöin jokin tässä kuvassa muuttuu kurpitsaksi. Veikkaan että se on tuo punertava pallomainen uloke... :)

Pampuloita oli hauska tehdä, ne kun valmistu melko vilkkaasti nelinkertaisesta langasta. Ja ne on niin pehmoiset, palluraiset ja söpöset! Tahtoo lisää, ja taitaa tehdäkin: mulla kun on vielä reilu kerä tätä lankaa jäljellä. En mä tiedä mihin mä ne lisäpampulat käyttäisin, mutta tarviiko kaikelle aina olla syy ja tarkoitus? Mun mielestä joskus voi tehdä turhiakin asioita ihan vain siksi että se on kivaa. Eikä se sitten enää olekaan turhaa. :) Sen pituinen se.

I fell in love with the olive green colour of this yarn and bought 700 grams of it eventhough it was 100 % acrylic. When I came to my senses and understood that the quality of the yarn might not be very good I decided to try and use as much of it as possible in a quick and easy project. This capelet was perfect for this, and it turned out really well. Hence the name “Ugly Duckling”.

It’s actually quite warm and cosy, despite the material. And I still LOVE the colour. And the pom-poms are so cute! I still have a skein or so of the yarn left, and I just might use it to make more pom-poms. Just for fun! :)

Vaikeneminen on kultaa, mut mä taidan nyt siirtyä hopeaan :)

Aloitetaan vuosi anteeksipyynnöllä: Viime kuukausina käsityöt ja sitä kautta myös blogi ovat jääneet häpeällisen vähälle huomiolle. Muutto ja remonttirumba sekä ansiotyö (pyh!) ovat vieneet leijonanosan siitä ajasta, joka aiemmin oli pyhitetty harrastuksille ja ns. oikealle elämälle. Useimmiten en ole myöskään ehtinyt kuin äkkiäpikasesti klikkailla läpi Blogilistalle ja Bloglinesiin päivittyneet blogit. Pahimmassa tapauksessa oon kiireessä kelannut vain kuvat läpi, ja kommentointi on jäänyt haaveeks vain. Vuorovaikutus on siis ollut surkean vähäistä mun osaltani, omista neulesaavutuksista nyt puhumattakaan.

Nyt alkaa koti vihdoin olla siedettävässä kuosissa, joten uskallan toivoa että pääsen piakkoin taas ihan oikeasti käsitöiden pariin. Anteeksi blogikulta, yritän parantaa tapani! Pahoitteluni myös kaikille joiden kommenttilaatikoihin en ole jättänyt mitään merkkiä itsestäni, vaikka olisin halunnutkin:

No, se menneistä, eikö? Lupaan parantaa tapani, niin ettei mun ainakaan usein enää tarttis pitää tota varsin mainiota pinssiä pipossa selityksenä. Säästetään se vaikka sit työmaalla käytettäväks. :P

Joululomalla sain sentään aikaiseksi jotain blogiinkin näytille kelpaavaa. Työvälineinä oli tällä kertaa kasa helmiä, hopeaa ja sekalainen valikoima pihtejä.

Elle Woods -ketju 1,5 mm langasta kera kirkkaan Swarowskin kristallisydämen. Yksinkertaisuus on. Ehdottomasti.

Sammalakaattia ja hopeaa ranteeseen sekä kaulaan. Ei ihan mun väristä vihreää alunperin, mutta kun halvalla sai (sulovileeni käy myös helmikaupoissa). Tykkään tästä setistä kuiteskin koko ajan enemmän.

Tää hieman epätarkka kuva kertoo paremmin korun muodon ja kuinka se asettuu kaulalle. Hopeaketjun ja helmien epäsymmetrinen vuorottelu tässä korussa on oma kehitelmäni, johon olen tosi tyytyväinen. (Tai no voihan olla että keksin tässä jonkun korugurun jo aikaa sitten kehittelemän pyörän uudestaan, mutta ainakin tein sen oman pöytäni ääressä ypöyksin. Ja silloinhan saa vapaasti iloita omasta keksinnöstään, eikö.)

Makeanvedenhelmiä, Swaroskin kristallibiconeja sekä hopiata. Tässä on nyt sitä "mun vihreetäni", sammalen ja oliivin sävyjä siis. Ihana, vaikka ite sanonkin.

Tän kans pitää vain muistaa ettei voi käyttää kovin avonaisen kaula-aukon kera. On meinaan sen verran pitkä koru että toimii takuuvarmana katseenkiinnittäjänä rintavarustukseen. Toi kun valahtaa hyvin helposti kaula-aukosta puskureiden väliin, eikä sit voi syyttää kuin itseään jos joku ei puhuessaan katokaan silmiin... ;)

Makeanvedenhelmiä, hopeaa ja soikea botswanan akaatti. Helmet on alekamaa ja siis melko renkaisia. Hohteenkin kans on niin ja näin. Mutta minuu ei haittaa, nättejä ne on silti.

Botswanan akaatin sijoitin sivulle, niin simppeli koru sai vähän elämää.

Näiden lisäks tein kummitytölle joululahjaksi kaulakorun vaaleanpunaisista makeanvedenhelmistä kera balinhopeisen kukan, mutta siitä otetut kuvat on niin luokattoman huonoja ettei niistä saa mitään selvää. Kuvia saa ehkä jos kummitytön äiti haluaa treenata uutta kameraa korukuvauksen merkeissä, vink vink Kate! :P

Last months I've been really busy renovating our home and earning my salary at work. That's why I really haven't had much time for knitting or blogging. Boooo! I'll try to do better this year, I promise! :) During the holidays I had time to do these necklaces and bracelets. Sterling silver, stone beads and freshwater pearls, mainly. Starting the year with a lot of bling, just the way I like it! ;)