Minne katosi päivät?

No minäpä kerron: ne katos nenäliinaan. Niin ja toki oman aikansa vei myös kuumemittarin teholämmittäminen, erinäisten yskösten tuottaminen ja pienet mutta sitäkin hullunkurisemmat harhaiset unet. Kaks viikkoa mun elämästä siis meni että vilahti kunnon kesäflunssan kourissa. Nyt on sitten paniikki pöksyissä että ehdinkö tehdä rästiin jääneet työt ennen elokuista lomaani vai joudunko kiikkumaan konttoriapinana vielä ansaituilla vapaillakin. Päh.

Olo oli niin surkea että sohvalla makaamiseen ja telkkarin katseluun ei pystynyt yhdistämään minkäänlaista lankaa, koukkua tai puikkoa. Varmaan ihan hyvä, koska edellinen tautituotos osoitti ettei sairaana kannata aloittaa uusia projekteja, kun terveenä tarkasteltuna lopputulos on jotain ihan muuta kuin kuumeinen mieli kuvitteli...

Viikonloppu enteili onneks jo taudin talttumista, ja aloitin uuden projektin. Ja se näyttää jopa näin parantuneen silmissä suht fiksulta. Bakteerien osuus aivotoiminnassa näkyneekin sitten värivalinnassa, hehe. Tosin jostain syystä mä tykkään tuosta keltaisesta, vaikka se kirkuukin melko lujaa. Mikälie värikausi taas tulossa, kun mun asusteisiin on viime aikoina ilmestynyt lämmintä maissinkeltaista enemmänkin. Flickriä selailtuani mä alan kyllä vakuuttua siitä, että samaa väriä tulee vaatekaappiin vielä lisää...

The last two weeks went by in a blur. I caught a nasty flu that just wouldn't give in. I didn't get any knitting or crocheting done because I was engaged in coughing, nose blowing and feeling feverish. Finally this weekend I felt so much better that I started a new knitting project. I blame the sickness for the choice of colour, but actually I kinda like that screaming yellow (am I still sick?) I've noticed that there are a few warm yellow newcomers in my accessories, which indicates that it will be my next colour phase. A quick tour in Flickr convinced me that yellow IS good, so bring it on baby!

Verkkaista tahtia ilman suuntaa

Sisäinen virkkaajani alkaa aina heräillä kesän lähestyessä, tänä vuonna meni kuitenkin heinäkuuhun asti ennen kuin tartuin koukkuun. Koska virkkaamisintoa löytyi mutta varsinaista suunnitelmaa ei, niin aloin tehdä erilaisia vanhanmallisia pitsipyörylöitä à la Mary Olki. Valkkailen mallit satunnaisotannalla Oljen pitsikirjoista sen mukaan mikä näyttäis just nyt kivalta tehdä. Ihanan vapauttavaa ja umpimähkäistä. :)

M. Olki myös puolittain pakottaa unohtamaan tiukat ohjeen noudattamiset; eräänkin kuvion kohdalla lukee "Se on kuvassa siksi selvä että sen voi suoraan sen mukaan virkata". Hmm, mun näkö ei taida olla Maryn vertainen, koska ihan noin helpolta se ei kyllä käytännössä tunnu. :) No, minäpä sitten tulkitsen ja teen oman pääni mukaan, sovellan ja säädän enkä välitä virheistä (vai pitäiskö sanoa tulkintaeroista? :P)

Pyörylöistä yhdistynee jossain vaiheessa suurempi kokonaisuus, jonka lopullinen ulkonäkö, koko ja käyttötarkoitus hahmottuu pikkuhiljaa. Nyt mä keskityn vain yksittäisten pitsien virkkaamiseen vailla aikatauluja, silmukkatiheyksiä ja paineita. Virkkaamisen myötä olokin alkaa tuntua rennon kesäiseltä, etenkin kun pääsen iltapäivällä mökille laiturinnokkaan lekottelemaan kera koukun ja langan. Kesäparatiisi, täältä tullaan! :)

From now on I'll be writing a few lines also in English. You can find more detailed information about my projects in English in Ravelry.

I usually tend to get in the mood for crocheting come summer, but this year I've only just gotten round to it and it's already July! I did'nt have any specific plan so I started to crochet different kinds of small lace doilies from old Finnish crochet pattern books. I'm picking the patterns as I go based on what looks nice and fun. The doilies will form something bigger in the end, and piece by piece my vision about the result is getting clearer...