Kevätvauvalle

Malli: Saartje's Bootees (PDF-tiedosto).
Lanka: Drops Alpaca, 9 g.
Puikot: 2,0 mm.

Ystävä kertoi eilen odottavansa vauvaa, ja innoissani neuloin ensi kevään tulokkaalle pienenpienet tossut. Mulla ei tosiaankaan ole kovin tarkkaa käsitystä minkä kokoinen jalka vastasyntyneellä on, mutta ei nää ainakaan liian suuret liene. Kananmuna antaa osviittaa töppösten mittakaavasta.

Tossujen kanssa tuli vähän kiire, koska kuulin vauvasta eilen aamupäivällä ja olin sopinut tapaavani tulevan äidin heti tänä aamuna. Nappikauppaan en enää töiden jälkeen ehtinyt, mutta Katen monipuolisesta nappivarastosta löytyi täydellisesti lankaan sopivat napperoiset. Kiitos vielä tätäkin kautta! :)

Käsittämätöntä kuinka pieniä vauvojen vaatteet on; nappeineen päivineen nää tossut painoi hätinä 9 grammaa! Ja kuinka nopeasti tällaiset miniatyyritossut neuloo, valmista tulee yhdessä hujauksessa. Kun neulejumi taas joskus iskee eikä mikään tunnu etenevän, niin taidan tekaista toiset tällaiset ensi hätään, niin voin tuntea olevani tosi tehokas ja aikaansaava.

Kesänjatkajat

Malli: Mallineule Kathy Zimmermanin Katharine Hepburn Cardiganista (kirjassa Lace Style), muutoin neulottu omasta päästä.
Lanka: Nimetön Menita Outletista ostettu villasekoitelanka kaksinkertaisena, 130 g.
Puikot: Joustimessa 2,5 mm, pitsineuleessa 3,0 mm.

Syksyä on ilmassa, vaikka lämpötilat just nyt melko kesäisiä onkin. Mä kuitenkin päätin varautua ilmojen kylmenemiseen säärystimillä, jotka mahdollistaa korkkareiden käyttämisen talvellakin ilman säärien ja nilkkojen jäätymistä. Nää kai on jotensakin in tänä syksynä, kun erilaisia neulottuja säärenlämmittimiä näyttäis olevan kaupat pullollaan. Mut mullapa onkin uniikit, hähhähäää! :)

Mallineule on pihistetty Katharine Hepburn -neuletakista, joka on keikkunut mun to do -listan porteilla keväästä asti. En oo ollut ihan varma, oonko mä tuon neuletakin tyylinen vai en. Nyt tuli päätös sillekin arpomiselle, tosin ihan muusta syystä: vaikka neuletakki on ihana, niin palmikoita ja pitsiä yhdistävä mallineule kolmosen puikoilla oli puuuuuduttavaa neulottavaa! Säärystimien verran sitä jaksoi, ne varmaan vastaa noin suunnilleen hihoja kooltaan ja työmäärältään, mutta jos pitäis vielä tehdä etu- ja takakappaleet samaan malliin... nou tänks! Kaunista pintaa tuo kyllä on, niin että voipi olla että pyörrän puheeni joskus.

Syksy saa mut aina täyteen energiaa ja tunnetta: töitä jaksaa painaa ihan eri lailla ja iloisesti rallatellen kuluu vapaa-hetketkin. Tarmoa on niin paljon, että sohvannurkassa neulominen meinaa jäädä muun juoksemisen jalkoihin. Jotain sentään on kehitteillä, ja viimeistään seuraavan sadepäivän sattuessa sekin projekti alkaa taas houkuttamaan. Siihen asti mä kirmailen pitkin syksyistä kaupunkia iloinen virne naamalla ja säärystimet sojossa: ota kiinni jos saat! ;)

Vauvanvaatekuumetta

Anoppi toimitti mulle oman mummunsa käsityöjäämistöä kolmenkymmenen vuoden takaa. Joukossa on Mary Oljen pitsikirjoja, ompeluohjeet 10 pehmoeläimelle sekä pari Marksin neulonta- ja virkkauslehteä jostain 1950-60-lukujen tienoilta. Nannaa!

Marksin Baby Journal on täynnä söpöyksiä taaperoikäislle lapsille. Jos mulla olis aikaa ja lapsia (ja käsitys siitä, mikä on käytännöllinen vaate pienelle lapselle) niin voisin tehä vaikka ne kaikki! Vaikka mulla ei minkäänlaista vauvakuumetta olekaan, niin siitä huolimatta tekis mieli jo nyt lisätä muutamat näistä to do -listalle.

Tää Kippari-Kalle-asu ei tosin olis kaikista varteenotettavin pukine mun pienokaiselle. Menee ehkä samalle linjalle kuin koirien pukeminen irvokkaisiin naamiaisasuihin: katsojia naurattaa mutta itse huomion keskipistettä nolottaa niin pirusti. Ja mallin ilme kruunaa asun. Ei muuta kuin suoraan taaperoikäisten Village Peopleen, kiitos.

Jos mulla olis pieni tyttö, niin sillä vois hyvinkin olla tämmöiset söpöt peppuröyhelöpöksyt vaippojen peittona. Tiedä sitten kuinka katu-uskottava tarha-asu tää olis, eikös noi byysat oo lähinnä alusvaatemallistoa..?

Tässä on sitten sitä jotain, vois vaatteidensa puolesta olla vaikka mun lapsi tämä. Selkeää, toimivaa eikä liian söpöhöpöpastellia. Kuva ei valitettavasti kerro, että väriyhdistelmä on herkullinen TURKOOSI-ruskea, ei vaaleansininen. Mie tykkään. Ja on toi lapsikin ihan kiva. :P

Ja sitten on vuorossa pikku prinsessan söpöilyisku. Tän tyttösen kimppuun hyökkäis kaikki täti-ihmiset kaupassa ja kadulla taputtelemaan päätä ja paijaaamaan poskea. Kuvitelkaa tohon vielä minikokoiset kaunokkaat, luisteluhame ja muhvi tai vanhanmallinen puukelkka perässä vedettäväksi, niin Martta Wendelinin idyllinen postikortti on osoitetta vaille valmis. :)

Antaudun! Mun on ilmeisesti pakko joskus tulevaisuudessa ees yrittää hankkia lapsi, jotta pääsen pukemaan sen tähän hellanduudelismekkoon ja myssyyn (huom. äiti, anoppi ja sisko: paino sanoilla joskus tulevaisuudessa). Ja äiskälle kans mätsäävä setti, ehkä vähän pidemmällä helmalla. Ai miten niin mulla on väärät motiivit lastenhankkimiseen, eikö ne olekaan asusteita? :D

Hirsimökkeilyä kera apinan ja koiran

Sunnuntaina mut valtasi pakottava tarve päästä neulomaan TuijaM:ltä saatua koirankarvalankaa. Sukat tuntui parhaalta vaihtoehdolta, ja mallikin kirkastui nopeasti: Log Cabin Socks Handknit Holidays -kirjasta. Pahaks onneks mulla ei tuota kirjaa ole eikä sitä mistään tietenkään voinut siihen hätään saadakaan. Pikainen kierros Flickrissä auttoi kuitenkin huomattavasti: muiden valmiiden sukkien kuvia vaklaamalla palmikkokuvio oli helppo päätellä ja raapustaa siitä oma apinointi paperille. Ja eikun hommiin.

Malli: Log Cabin Socks, tai ainakin sinne päin kuvista apinoituna.
Lanka: Pirtin kehräämön Haukku-koirankarvalanka, 105 g.
Puikot: 3,5 mm.

Haukku-lanka oli mukavaa neulottavaa, mitä nyt tiputteli koirankarvoja joka paikkaan. valmiista sukistakin irtoaa melkoisesti karvaa, tää tuli todettua kun pidin jalkoja hetken valkoisella sohvalla... Näiden kanssa pitää ilmeisesti olla tarraharja jatkuvasti käden ulottuvilla.

Lämpimät ja pehmoiset zukkaset ne kyllä on, kovasti pörröiset. Jälkeenpäin ajatellen sukkien palmikkokuvio kyllä hukkuu vähän turhan tehokkaasti tuonne pörröisyyden ja pehmeyden sekaan, joten joku yksinkertaisempi malli sopis varmaan paremmin tälle mohairmaiselle langalle.

Haukkua jäi vielä melkein täys vyyhti, ja mua huvittais kokeilla sen huovuttamista. Pesukonehuovutus vois hillitä karvanlähtöä ja tehdä neuleesta vähän kestävämmän. Tai sitten pesukone imaisee kaikki koirankarvat neuleesta ja jakelee niitä tasaisesti seuraavien tavallista pyykkiä sisältävien koneellisten sekaan. Uhhuh, pitää varmaan ostaa tukkuerä tarraharjoja. ;)

Tesoros españoles

Kävin pyrähtämässä Barcelonassa työn merkeissä, ja poimin mukaan muutamia aarteita: ihan huiput modernit city-reinot, edullisia puisia nappeja sekä reilun kokoisen puisen vanhan laatikon. Siitä tulee pyöröpuikkojen ja muiden tilaa vievien neulomistarpeiden koti, hyvä kaveri keväällä hankitulle sukkapuikkolaatikolle. Myyjä väitti laatikon olevan auténtico, hyvin vanhaa aitoa antiikkia. Njoo, kaipa tuolla jokunen vuosikymmen ikää on, mutta tuskin se muuten sen kummempaa arvotavaraa on, hintakin kun oli varsin edullinen. Mä kuitenkin tykästyin laatikkoon heti, ja se vaikuttaa sopivan aiottuun tehtäväänsä oivallisesti, iästä viis.

Matkaneulomuksena mulla oli sukankudin, joka tosin eteni vain lentomatkoilla. Sain salakuljetettua metalliset minipyöröt turvatarkastusten läpi, niin ei tarvinnut taiteilla 2,0 millin bambupyöröillä (joo, mä elän riskirajoilla, varsinainen rebel ja renegade... :D) Sukasta ei sen enempää asiaa, koska se taitaa mennä purkuun. Ei pitäis alkaa säätään omiaan kymmenen kilometrin korkeudessa, siitä kun ei välttämättä seuraa hyvää. MOT.

Kotiin palatessa mua odotti iloinen yllätys, nimittäin kaksi vyyhteä tummanturkoosia Pirtin Kehräämön Haukku-koirankarvalankaa. TuijaM tarjoutui adoptoimaan mulle sopimattoman pitsineuleliivin, ja vastineeksi sain nämä erikoisuudet. Täytyy sanoa että mä kyllä mielestäni voitin tässä vaihtokaupassa. ;) Lanka on todella pehmeän ja lämpöisen tuntuista, näistä vois tehä korvikkeet oman koiran puuttumiselle vaikka sukkien muodossa. Koska langassa on puolet lampaanvillaa, niin sittenhän mulla olis lammaskoira jaloissa pyörimässä, eikö. :P

Arviointivirhe

Ankara flunssa on pyörinyt onteloissa jo viikon verran, ja pää täynnä räkää on huomattavasti helpompi seurata valmista ohjetta kuin alkaa laskea omia silmukkamääriä ja tiheyksiä neuletakkeja varten. Siksi postiluukusta keskiviikkona tipahtanut Moda tulikin taivaanlahjana. Puikoille lähti välittömästi valkoinen pitsineuleliivi sivulta 20, vaikka jokin pieni ääni tukkoisessa päässä yrittikin inistä, että onkohan tää nyt kuitenkaan oikea malli mulle.

Malli: Moda 5/2007, malli 8, koko L. Ohjeesta poiketen neuloin pyörönä etuhalkioon asti, muotoilin olat lyhennetyillä kerroksilla ja silmukoin olan silmukat yhteen --> ei turhia saumoja.
Lanka: Mandarin Classic, 350 g.
Puikot: 3,5 mm, jousteessa 2,5 mm, I-cordissa 3,0 mm.

Sairaan ihmisen pitäisi kuunnella tavallistakin tarkemmin noita pääkopassa kaikuvia ääniä, koska flunssa selkeästi alentaa arvostelukykyä vaarallisesti. Tuli nimittäin tehtyä täysin turhaa työtä kolmen päivän verran. Lehden kuvassa mallin päällä liivi näyttää tosi hyvältä, just sopivalta arkisiin toimistopäiviin. Meikäläisen leveillä harteilla ja D-kupin rintavarustuksella liivi onkin sitten ihan kamala.

Olo on kuin 1970-luvun osuuskaupan kassalla, ei puutu kuin kahden sentin ruskeilla kehyksillä varustetut asteittain sävytetyt pullonpohjasalorat ja trumpettilahkeiset teryleenibyysat. Liivi ja ohje sinänsä on ok, mutta minä liivin sisässä pilaan kokonaisuuden. Pahiten tökkii toi joustinosuus, joka on mun vartaloani ajatellen tasan väärässä paikassa. Se jotenkin hävittää vyötärön kokonaan, vaikka sen pitäisi nimenomaan korostaa vyötäröä.

Mieskin totes, että ihan kuin oisin rupsahtanu hetkessä kun rinnat näyttää siltä kuin ne ois valahtanu vyötärölle. Ei tarvinne sanoa että tän kommentin jälkeen liivi ei tosiaankaan tule käyttöön. Edes strategisesti sijoitetut satiininauhat ei pelasta tätä, vaikka yleensä niillä voi korjata melkein mitä vain. Ja kuinka ollakaan, just tällä kertaa tein viimeistelytyöt niin huolellisesti että purkaminen ei tule kyseeseen. Menen mököttämään.