Kesälaitumille

Perun eiliset puheeni Odessa-tumpun tyhmyydestä ja rumuudesta! Tai siis olihan se ruma, mutta kun mä illan mittaan sitä kattelin ja pyörittelin, niin päätin antaa sille vielä uuden mahdollisuuden. Purin siis tumppua kavennuksiin asti ja neuloin siitä vähän pidemmän, niin että se joustaa nyt paremmin sivusuunnassakin. Purin myös peukalon ja neuloin senkin Odessan mallineuleella. Nyt oon oikeen tyytyväinen tumppuun. Vielä ku jaksais tehä sille parin. :)

Tässä lähikuvaa pipon pinnasta. Mä sit tykkään tuosta väristä, ja helmetkin passaa siihen ihan prikulleen. Laitan sit kuvia koko setistä, kunhan saan sen puuttuvan tumpun tehdyks.

Nyt tää lähtee kesälaitumille rapsuttelemaan lehmiä, lampaita ja muita maaseudun elikoita. Enkä tarkoita tällä serkkujani, vaikka meillä kyllä onkin lauantaina pienimuotoinen sukukokous. :D Palaan nettipiuhan päähän keskiviikkona, joten guudbai siihen asti!

Väriä pintaan loman kunniaks

Soon loma ny! :D Edessä on puoltoista viikkoa ilman työtöitä, sen sijaan luvassa on sukuloimista, maakuntamatkailua ja paaaljon käsitöitä! :) Aloitin loman kunniaks eilen illalla neulomaan Odessaa joskus talvella karamellivärillä ihanan haaleanvaaleanpunaiseksi värjäämästäni seiskaveikasta(kyllä, mäkin onnistun joskus värjäyskokeiluissani! :D), tällä kertaa helmien kera. Helmien pujottelu seiskaveikan paksuiseen lankaan oli hiukka haastavaa, mutta apulangan avulla sekin onnistu lopulta ihan mukavasti. Ja koska kerran on loma eikä mun tarvi herätä aikaisin, niin tein pipon saman tien valmiiks asti. Nukkumaan pääsin klo 02.00, mutta so what... :P

Piposta tuli kiva, joten päätin Jattaa apinoiden tehdä tumput sen kaveriks. Toinen tumppu onkin jo valmis, mutta se on vähän liian kiree ja sen takia melko ruma. :( Purkuun menee se tekele, enkä tiiä tuleeko mun Odessa-tumpuista ikuna mitään. Odessan mallineule kun on kymmenellä jaollinen, ja kymmenen silmukkaa lisää on ehdottomasti liikaa mun handuuni tulevalle tumpulle. Piposta ja purkutuomion saaneesta tumpusta laitan ehkä kuvia huomenna, koska ne oli hyvin kamerakielteisiä tähän aikaan illasta. Ei saanu ees puoliks hyvää kuvaa, ei sitten millään. Mä oon ihan varma että se tumpun hyväkäs yllytti pipon kamerakapinaan. Ei se kiva pipo ois yksinään mulle kiukutellu, vaan ois kiltisti näyttäny parhaan puolensa kameralle. Pöh.

Ekan lomapäivän puuhiin (tyhmän tumpun lisäks) kuului lankojen värjäystä Nitorilla. Vielä viikko sitten tää kerä vaaleanpunaista Nallea näytti kivalta, mut eilen se jo äklötti. Liian imelä pinkki, yöh, joten ei muuta ku väripataan. Pinkin vieressä kyyhöttää jo kertaalleen Dylonin kylmävärinapilla värjättyä seiskaveikkaa. Epätasainen ja hailu väri kaipas uudistusta, joten pataan vaan pinkin seuraks!

Koska pääasiallinen värjäyskohde oli Nalle, niin laitoin sen ekaks yksinään kattilaan porisemaan. 40 minuutin jälkeen sieltä nousi ihanaa suklaanruskeaa lankaa, ja päätin kokeilla, vieläkö liemessä ois voimaa tekeen vihreestä seiskaveikasta jotain yhtä kivaa. No, ei ihan tarpeeks, mutta aika jännän väristä lankaa siitäkin tuli, väri on ehdottomasti parempi kuin se alkuperäinen hailuvihreä.

Tykkään tykkään! Ja tiedetään, Nallea saa nykyään ruskeana ihan kaupan hyllystäkin. :) Ruskeesta tulee ehkä pipo ja tumput tai sit huivi. Näyttäisköhän leskenlehtihuivi rumalta ruskeena? Hmm, voi olla että tulis mieleen lähinnä mädäntyneet lehdet. Jotain kivaa siitä kuitenkin tulee syksyn ja talven varalle, sit joskus.

Icaruksen kesyttäjä (eli siivet kuriin ja äkkiä!)

Hahaa, Icarus on nyt mun vallassani ja luistaa puikoilla nöyränä ja tahtooni mukautuvaisena! Kuten mulle jo vakuuteltiinkin, ei ne pelottavan näköiset neulekaaviot todellisuudessa olleetkaan yhtään kauheita. Heti kun mä tutustuin niihin tarkemmin niin huomasin että ne on ihan normaalijärjellä ymmärrettävissä. Itseasiassa ykköskaavion peruskuvio on melkosen yksinkertainen ja uppos nopeesti meikäläisenkin päähän. Saas nähdä kuinka likan käy kun päästään reunukseen asti. Niitä kaavioita mä en vielä oo pahemmin vilkuillut, mutta enköhän mä nekin selätä jahka tositoimiin ryhdytään. :)

Icarus on pompannut matkaneulelistan kärkeen ohi Lainesukkien ja Odessan. Kuten kuvasta näkyy, se on ainakin toistaiseks kompaktin kokoinen ja pyöröjen ansiosta menee helposti pieneenkin tilaan. Nyt täytyy kyllä myöntää, ettei puuvillalanka ja bambupuikot oo välttämättä paras yhdistelmä; alussa silmukat kinnas kovasti vastaan eikä suostunu liukumaan mihinkään. Puikot kun oli ekaa kertaa käytössä ja sananmukaisesti uudenkarheet. Nyt toisen mallikerran lopussa ne luistaa jo ihan mukavasti, onneks. Mulla ei nimittäin ois ollu 3,5 metallipyöröjä, ja koska mua niin korpee Inoxin ja Prymin kiekurasiimat, niin oon jatkossa päättäny ostaa tarpeen tullen ainoostaan Addin metallipyöröjä. Niitä taas ei tunnu kovin helposti Tampereelta löytyvän, tai ainakaan ei voi luottaa siihen, että löytäis just sen tarvitsemansa koon. :/ Enivei, nyt noi bambut on ystävystyny Icaruksen kanssa niinkin läheisesti, että ne on kärjestä värjäytyny turkoosiks. Lanka ei kyllä värjää käsiä eikä mitään muutakaan, mutta bambuun se nähtävästi käy hanakasti kiinni. Ei kyllä haittaa mua yhtään, jos se kerran parantaa puikkojen ja Icaruksen yhteistyöhalukkuutta. :)

Silmukkamerkit on mulle melko uusia tuttavuuksia, enkä oo niitä oikeestaan käyttänytkään ennen vaihtohuivin neulomista. Kun multa meinas aina sen keskisilmukka hukkua, niin tein sit silmukkamerkin keskikohtaa merkkaamaan. Icarusta varten pitikin sit askarrella kolme lisää. Ei nää oo mitään suuren tuotekehittelyn tuloksena syntyneitä eikä suuria kaunottaria, vaan tarvepohjalta nopeesti väännettyjä. Siitä huolimatta ne toimii mulla ihan hyvin, etenkin kun älysin niveltää helmen renkaasta, ettei se jökötä jäykkänä ja töki neuloessa. Kyllä mulla nyt on kaikkee, ei se oo ihme että Icaruksen neulominen maistuu! :) Nii, paitsi että rakkaani totes eilen, että hän on aina inhonnu tollasia mummopitseiltä näyttäviä juttuja. Kiva kiva, nytpä joutuu mies sitten totuttelemaan niihin, koska mä taas oon syttyny pitsineuleisiin ihan kunnolla. :D

Tylsyttää

Täällä ei ole tänään mitään mielenkiintoista luettavaa ja kuvatkin on rumia, niin että tasokkaampaa viihdykettä kaipaavien kannattanee klikkailla itsensä jo tässä vaiheessa viihdyttävämpiin blogeihin. Mä olen tänään tylsä. (No onks sit pakko postatata jotain?! On. Ihan pakko. :D)

Viikonloppuna ei oo pahemmin mikään työ edistyny. Lainesukkaakin ehdin tehä vain yhden mallikerran verran, kun alko epäilyttää. Alusta asti olin sitä mieltä, että langan väri on ihan väärä tähän malliin, mutta sitähän varten Nitorit sun muut on olemassa. Aattelin siis jo alunperin värjätä sukat jahka ne valmistuu. Mut silti toi sukan alku näyttää jotenkin ihan kököltä. Isokin se on, mut mä en uskalla kokeilla sitä jalkaan bambupuikkojen napsahtamisen pelossa. Kaiken lisäks lankaa on sen verran vähän, ettei se todennäköisesti riitä täyspitkiin sukkiin. Mut tyhmältähän se näyttäis, jos nyt tästä kohtaa jo alottais kantapään, kun ei toi mallikuvio vielä oo päässy oikeuksiinsa kunnolla. Ja onko noiden reikien tarkotus olla noin isot? Jaa-a, pitää nyt vielä pähkäillä, kantsiiko tota ees jatkaa, vai pitäiskö vaan aloittaa alusta paremman värisellä langalla ja kokoa pienempänä.

Seuraava houkutus on Icarus, jota varten kieputin kuvassa näkyvän langan jo vyyhdiltä kerälle. Huh, onneks on langankerintälaite ja pyörivä lankateline, koska 100 grammassa tätä Sade-lankaa on 1350 metriä. Käsin kerimisessä menis multa varmaan viis päivää ja hermot. :) Ainakin langan väri on ihq turkoosi, joten tän projektin neulominen ei ainakaan siihen kaadu. Nyt mä taidan mennä kesyttämään Icaruksen kaaviokuvat, toivottavasti ne antautuu hyvällä ja mä pääsen alkuun jo tänään. :)

Mä haluuuuuun!!!

Mun to do -lista (tai siis oikeestaan mä tahdon! -lista) on kasvanu jo ihan mahottomaks. Mä tahon tehä esimerkiks Viken huivin, Icaruksen, monta Odessaa, huovutetut lapaset ja ja ja... Uus Ulla tietty kasvatti listaa, itse asiassa Lainesukat kiilas suoraan kärkeen. Mulla on sopivasti jämäkerä Kotiväkeä, jonka totesin sopivan tiheydeltään ohjeeseen. Aatelkaa, mä tein jopa mallitilkun asian varmistamiseks, ooooo! :D Mua kyllä epäilyttää toi langan ohuus, kun se vaatii niin hullunpienet puikot. Kattokaa ny, tulitikkukin hakkaa noi kakspuoloset. Iiiiks, toivottavasti mä en puserra noita bambutikkuja poikki neulomisen tuoksinassa. :)

Mulla alkaa loma (kokonaiset 1,5 viikkoa, jipii...) ens keskiviikkona, ja vajaan viikon verran kierretään sukuloimassa. Pitää siis olla neuletyö tai parikin mukana, ja mä aattelin ottaa lainesukat matkaneuleeks. Ja sit vois kaiken varalta ottaa puikot ja lankaa Odessaa varten, jos mä vaikka tällä reissulla opin neulomaan liikkuvassa autossa oksentamatta. Lukeminen ei nimittäin ainakaan onnistu meikäläiseltä liikkuvassa henkilöautossa, bussissa sentään just ja just (testattu TKL:n bussissa työmatkalla :D). Mut onpahan sit jotain iltapuhdetta, jos ei uni tuu. Päivisin taitaa olla sen verran paljon ohjelmaa serkuskokousten ja muiden puuhien muodossa, että valoisaan aikaan tuskin pääsen puikkoihin.

Katin vinkistä käväisin tänään Puutarhakadulla Meir Tiffanyssa ja ostin röykkiön lasikiviä, tai siis lasihelmiksi myyjä näitä sanoi. No oli minkä nimisiä tahansa, nättejä ne kuiteski on! Valinnanvaraa oli vaikka kuinka, ja mä noukin mukaan sekalaisen valikoiman, jonka otan mukaan ens viikon neuletapaamiseen. Laura voi sit valkata näistä itelleen sopivia sormuskiviä. :)

Hidas liima (tai hitaat aivot)

Tikru teki muutama viikko sitten ihania sormuksia lasikivistä, ja mä tietty halusin heti kans samanlaisia. :) Ei muuta ku Sinooperiin ostamaan lasikiviä ja Harrasteesta sormuskantoja. Joo, eihän se tietenkään voi olla niin helppoa, että kaiken tarvittavan sais yhdestä ja samasta askarteluliikkeestä... Kotona sitten kiinnitin kivet kantoihin ekstrasuperhypervahvalla Super Attack -liimalla ja voilà, valmista. Paitsi että ei. Toi liima tepsii kyllä moneen juttuun, mutta lasikivet irtos sormuskannoista kyllä melko helposti. :(

Kun vihreä kivi irtos, olin sattumalta Jatan luona käymässä. Jatan kaapeista löytyi heti kaksikomponenttiliimaa (tottakai, kenelläpä sitä ei ois aina varastossa :D), jolla meikäläinen ikionnellisena liimasi kiven paikoilleen. Mikä lie menny pieleen, mutta liima ei kuivunut luvatun tunnin aikan, vaan kivi liikku edelleen kun sitä vähän hetkautteli. Eikä se kuivunu koko illan aikana. Eikä seuraavalla viikollakaan. Kahden viikon kuluttua kiveä pystyi edelleen liikuttelemaan kannan päällä. Voiskohan olla, että meikäläinen pari siideriä nautittuaan ei sittenkään lukenu ohjeita huolella tai että sekotussuhteet ei aivan olleet kohdallaan..? :D

Mikäpä siinä muu auttoi kuin irrottaa kivi lopulta kokonaan ja puhdistaa se ja kanta tahmeesta liimamönjästä. Eilen sain Jatalta samaiset liimapötkylät lainaks, ja ohjeita huolellisesti noudattamalla sain kuin sainkin lasikivet pysyvästi kiinni sormuskantoihin, jipii! Kiitos vielä Tikrulle loistavasta ideasta! :)

Harmi ettei Sinooperissa ollu kuin muutama eri värivaihtoehto noissa lasikivissä, muuten mä tekisin sormuksen joka sormelle ja kaikkiin asuihin sopiviks. :)

EDIT: Typojen korjailua...

Déjà vu

Jos tuntuu siltä, että kaikki tän postauksen jutut on jo nähty, niin ei ihme. Mustasta Putkiksesta tekeillä oleva laukku on lähes identtinen banaanivenelaukun kanssa ja Samos-hattu on prikulleen samanlainen kuin edellinenkin versio. Vain väreissä on jotain vaihtelua. Ja voi kauheeta muuten miltä mun hiukset näyttää tossa kuvassa! Ei ne kyllä ihan tommosta kuivaa olkihamppua oo, mites ne ny noin kärsineiltä näyttää, hmph. No, viikon päästä mä pääsen onneks kampaajalle niin saa nää kesäkutrit kuosiin taas. :) Sit voin esitellä kiiltävillä silkkisuortuvillani uutta Odessaa, jonka mä haluaisin aloittaa jo nyt. Mutku ei voi, kun pitää virkata. Höh.

Istun siis edelleen itselangettamaani viikon virkkaustuomiota, ja täytyy sanoo että tää kakku maistuu kyllä puulle. Oikein tikkuiselle ja madonsyömälle kuusiklapille. Odessa houkuttais taas kovasti, etenkin kun näin neuletapaamisessa Jatan puikoilla olevan version. Tahtoo kans, ja helmillä tällä kertaa! Onneks toi Putkis-laukku on nopeesti valmis, siis virkkauksen osalta, pitäis vaan istahtaa sohvalle ja tehdä se loppuun. Vuoritus ja muut viimeistelyhärpäkät voi sitten viedäkin hetken, mutta ei nyt kiinnitetä siihen turhaa huomioo. ;)

Käväisin illalla pikaseen Anttilan lankaosastolla ihmettelemässä Novitan uutuuslankoja IRL. Mikään ei vaatinu päästä meille asumaan, onneks. Mä oon tehny lujan päätöksen olla ostamatta yhtään lisää lankaa ennen elokuuta ja kuluttaa siihen asti vain omia varastoja. Elokuun ekana mä nimittäin pääsen Tapion kauppaan, hiphei! :D Siellä voi homma vähän lähtee lapasesta, etenkin jos mun langanostolakko pitää siihen asti. Ainakaan mitään virkkaukseen tarkoitettua lankaa ei just nyt himota ostaa, että jotain hyvää tässä lusimisessa sentään. :D Eipä tässä ny parane ku ottaa koukku kauniiseen käteen ja lyhentää tuomiota taas muutamalla simpukkarivillä. :)

Bad girl

Mä oon ollu tuhma: aloitin eilen neulomaan Odessaa, vaikka mun ois pitäny tehdä kaverin Samos-lakkia. Jotenkin piti vaan saada tauko virkkaamisesta, joten skippasin jonossa seuraavana olevan Samos-myssyn ja sillä välin kun terävin virkkuukoukuin aseistettujen vartijoiden huomio oli kiinnittynyt toisaalle ("Seis siellä, siihen tulee pylväs eikä kiinteä silmukka! Mikäs virkkaaja Te oikein olette, kun ette osaa kaaviokuvaa lukea?!") loikkasin suin päin rajan yli virkkausmaasta neulepuikkojen puolelle. Non, je ne regret rien, vive la liberté! :D

Hyi Vilma, tuhma tyttö! :) Hyvä puoli asiassa on kuitenkin se, että Odessa myös valmistui eilen, joten ei siihen kovin paljon tuhlaantunut Samos-pipalle varattua aikaa. ("Puolustus korostaa, että syytetty on jo ottanut vastuun teostaan ja alkanut korvata menetettyjä tunteja virkkaamalla myssyä kiiruusti ja hopulla. Toivottavasti oikeus huomioi tämän seikan tuomiota langettaessaan!")

Malli: Odessa Magknitsistä.
Lanka: Novita Nalle 35 g.
Puikot: 3,5 ja 4 pyöröt sekä 4 sukkapuikot.

Kukkaponchosta jäi tosiaan sen verran lankaa yli, että aattelin kokeilla tehä siitä Odessan, kun kerran Nallen tiheyskin kävi ohjeeseen ilman turhia muutoksia. En jaksanu alkaa pujotteleen 150 palluraa langanpäähän, joten jätin laiskuuttani helmet kokonaan pois. Etenkin kun aattelin vaan kokeilla, että miltäs toi malli maistuu, ja jos se ois maistunu pahalta, niin oisin jättäny leikin sikseen. Sit ois kyllä harmittanu turha työ helmien pujottelussa. Nii eikä mulla ees ois ollu sopivia helmiä tähän vihreeseen, että senkin takia. ("Järjestys saliin! Syytetty lopettakoon turhan selittelyn! Oikeuden halventaminen ja väärä vala ovat vakavia rikoksia! Kirjuri, lisätkää syytelistaan laiskuus.")

Odessaa oli helppo ja kiva neuloa, eikä lankaa kulunu paljon yhtään. Nyt löytyi siis yks mahdollinen käyttökohde mun yksittäisille erivärisille Wool-kerille, hiphei! Tämä vihreä yksilö menee samaan osoitteeseen kuin kukkaponchokin, mikäli vain kelpaa. Vastaanottaja kun on jotensakin pipo- ja päähinerajoitteinen, tai kuten jenkkilässä sanottais headgear challenged. :P Kaveri näes väittää, ettei sen päähän istu mikään hattu tai pipa, niin että vielä ei ole päätetty, kelle Odessan huoltajuus myönnetään. Mutta ei hätää, meikäläisen hyllyissä on aina tilaa yhdelle pipolle! ("Arvoisa tuomari, syyttäjä haluaa huomauttaa, ettei syytetty ole tähänkään asti ollut pätevä ja tasapuolinen huoltaja hänen huomaansa uskotuille pipoille. Joitain niistä on ulkoilutettu vain harvoin ja osa pipoista on jäänyt täysin paitsioon. Mutta eihän ihmisiäkään saa arvostella pelkän ulkomuodon tai värin perusteella! Pyydän arvoisaa tuomaria harkitsemaan tarkoin, voiko tälle naiselle antaa lisää pipoja heitteillejätettäväksi.")

Kunhan saan Samos-hatun valmiiks ja toimitettua tilaajalleen, niin lupaan tehdä kiltisti edes toisen niistä kavereiden tilaamista Putkis-laukuista. Jos mä oon tosi kiltti, niin saan varmaan siinä sivussa neuloo jotain kivaa pientä välityötä, eiks juu? ("Oikeus on kuullut molempia osapuolia ja toteaa syytetyn syyllistyneen ennalta määrättyjen tehtävien laiminlyöntiin ja ilman lupaa poistuneen virkkuuvelvollisuuksiensa ääreltä. Tuomioksi määrättäköön virkkausta viikon ajan vailla mahdollisuutta neulomisehdonalaiseen. Oikeus katsoo myös velvollisuudekseen nuhdella ankarasti moista loikkaria ja pinnaajaa: soo soo!")

Tilaustöitä tiedossa

Malli: Novita kevät 2006, löytyy myös netistä Novitan sivuilta.
Lanka: Novita Nalle n. 230 g.
Virkkuukoukku: 3,5.

Kaverin tilaama kukkaponcho on nyt valmis ja pääsee oikean (ja toivottavasti onnellisen :D) omistajansa luo torstaina. Mä toimin stuntmallina kuvissa, koska kaveri asuu parinsadan kilsan päässä enkä mä malttanu oottaa kuvien ottamista torstaihin asti. :) Tein itelleni samanlaisen talvella ja tätä oli ihan mukava tehdä, kun malli oli tuttu ja muistissa. Nallesta virkattuna kukkaponcho oli paljon nopeempi tehä kuin mun omani, jonka virkkasin paljon ohuemmasta puuvillalangasta. Ohuen langan takia siihen pitikin virkata paljon enemmän kukkapaloja kuin alkuperäisessä ohjeessa, eikä se tuntunu valmistuvan ikinä. Tää poncho taas valmistu yllättävän nopeesti, onneks. :)

Seuraavaks virkkailen toisen jonossa olevan tilaustyön eli Samos-myssyn kummitytön äipälle. Sitten houkuttais alottaa Odessaa. En kyllä tiiä vielä, neulonko siihen helmiä mukaan, kattoo ny kuin jaksaa ja viittii. Mä oon tällä hetkellä jonkinlaisessa plääh-tilassa. Ei oo oikein luova olo, en jaksa kehitellä ite mitään vaan teen mieluummin suoraan ohjeen mukaan. Toisaalta pitäis varmaan kaivaa se luovuus jostain esiin, kun kaks muuta kaveria odottelee Putkis-laukkujaan. Onneks niillä ei oo kova kiire, muuten mulle kasvaa virkkuukoukku käteen kiinni kaikkien näiden tilaustöiden koukuttelun myötä. :P On kyllä mukavaa, että kaverit arvostaa mun kädenjälkeä niin paljon, että pyytävät mua tekemään itelleenkin jotain. Hauskaa olla suosittu, hih! :D

Vaihtohuivi

Ohje: Moda 2/2005, reunus kirjasta "Neuleet" (Weilin+Göös, 1983).
Lanka: Nalle, 150 g.
Puikot: 4,5 bambupyörö.
Virkkuukoukku: 3,5.
Koko: Leveys 150 cm, korkeus 70 cm.

Huivi lähti tiistaina postiin ja on nyt onnellisesti perillä vastaanottajallaan. Huivivaihtoparillani Distant knitterillä ei ollu muita toivomuksia, kuin että suosisin mieluummin aitoja materiaaleja efektilankojen sijaan ja ettei huivi olis kovin suuri. Nämä ohjeet saatuani ja Distant knitterin blogia tarkemmin selailtuani valitsin mallin ja materiaalin siten, että huivia voi pitää yhtä hyvin toppatakin kanssa kaulan ympäri kiedottuna kuin sisätiloissa harteille heitettynä. Koska mitään vinkkejä tai toivomuksia väristä ei ollu, päätin tehä huivin omasta lemppariväristäni eli vaaleanpunaisesta; paljon kivempi neuloa omaa silmää miellyttävällä värillä kuin esimerkiks mintunvihreellä, joka kuuluu meikäläisen inhokkiväreihin, uhhuh. :) Langan valintaan vaikutti sekin, että Nalle on konepestävää ja sen voi värjätä: jos huivin nykyinen väri ei miellytä, niin koko komeus pataan vaan ja sopiva väriaine perään. :)

Huivin perusmalli on sama kuin Olivessa, mutta reunavirkkausten ja hapsujen sijaan neuloinkin erillisen reunuksen, jonka sitten yhdistin huiviin piilosilmukoita virkaten. Ekaa kertaa tuli tehtyä huivi tällä tavalla, mä oon yleensä virkannut reunukset ja melkein aina mun huiveissa on hapsut. Oishan tohonkin voinu hapsut lisätä, mutta jotenkin se tuntu turhalta ja ylimääräiseltä. Lisäks mä en Distant knitterin blogissakaan pahemmin hapsuihin törmännyt, joten päätin sitten jättää ne kokonaan pois.

Ite tykästyin tuohon reunukseen kovasti. Se oli nopea tehdä ja toi muuten yksinkertaiseen huiviin sitä jotain. Toivottavasti myös Distant knitter on tyytyväinen vaihdokkiinsa. Mä jään nyt vaan odottelemaan omaa huiviani, eiköhän se ennen elokuun loppua luukusta tupsahda. (Ei mitään paineita Sole! :D )

Tammerfest jatkuu, eilen olin Keskustorilla fanittamassa ultimatesuosikkibändiäni Stellaa. Siinä on sit äärettömän hyvää musiikkia loistavasti tulkittuna!!! Jos ette usko niin käykää ite kuuntelemassa joko keikalla tai sit Stellan kotisivuilla. ;)

Mua huvita enää mikää

Eilen illalla muhun iski tarmonpuuska ja tartuin pöydänkulmalla vapusta asti odottaneeseen ruskeaan pellavakankaaseen. Joo se kangas on oikeesti ollu pöydällä oottamassa 2,5 kuukauttaa, siivotessakin vaan pyyhin pölyt sen päältä. :) Mut ku mun piti tehdä se ihan saman tien, joten turhahan sitä pis ollu laittaa kaappiin oottaan (yeah, right...) :D

Jo kauan on mielessä kangastellut Jukka Rintalan SK:lle (11-12/04) suunnittelema hame, joka vaikutti jo kuvan perusteella just mulle tehdyltä. Kaavojen piirtämisessä oli kivasti paljon hommaa, kun mun kokoni oli sit just se kaava-arkilta puuttuva välikoko ja piti ite se sit mittailla ja piirtää. Työmäärää lisäs sekin, että etu- ja takakappale muodostuu kumpainenkin kolmesta osasta. Siis nää kaikki kuus osaa on erilaisia, eli ei voi leikata kaksinkertaisesta kankaasta, uuh puuh. Työlästä, mutta hameen hyvin suunniteltu leikkaus (vai kuuluisko kunnia kuosittelulle? Termit hakusessa...) palkitsee sitten valmiissa hameessa.

Tein hametta innoissani iltamyöhällä ja olin poikkeuksellisen ahkera ja huolellinen: Ekalla kertaa piilovetoketju ei mun mielestä istunu riittävän hyvin, joten ratkoin sen irti ja kiinnitin uudestaan. Sen lisäks tikkasin saumat ja silitinkin kappaleet eri vaiheiden välissä, hyvä minä. :) Ainoastaan vuorin ompelu ja kiinnitys jäi tälle päivälle. Sovittelin illalla hametta tyytyväisenä ja totesin, että istuu kuin valettu ja on just niin ihana kuin kuvittelinkin. Menin erittäin tyytyväisenä nukkumaan.

Tänään kangaskaupassa vuorikangasta hakiessani päätin ostaa lisää samaa pellavaa ja tehdä siitä topin hameen seuraks. Leikkuupöydällä myyjä kysyi rutiininomaisesti, että oonhan mä laskenut kankaan mittaan mukaan kutistumisvaran. Silloin jysähti: mä en oo kutistanu tota hamekangasta ennen leikkuuta!!! Siis mitä hittoa oikeesti, mä jotenkin illalla alitajuisesti oletin, että tokihan mä oon sen kutistanu, kun se kerran on vapusta asti jo oottanu. Mut kaupassa tajusin, että ei perkele en oo. Shokki, apua, ei oo totta!!! :/ Kysäisin sit myyjältä, että paljonkohan tää kyseinen pellava kutistuu. Vastaus: noin 10 prosenttia!!! Just joo, eli hame meni sit uusiks. Tai siis mun pitää hakea kaupasta uusi pala kangasta ja tehdä kokonaan uus hame. Ärrr. Onneks en ehtiny aloittaan kirjailua. Tarkoituksena olis nimittäin kirjailla langalla ja helmillä jotain nättiä hameen helmaan ja tulevaan toppiin.

Kameramies on vesillä, joten kuva on hätäseen napattu itselaukaisijalla. Unohtakaa noi masun päällä olevat rypyt, hameessa ei oo vuoria joten se ei ihan vielä oo oikeella kohdalla. En tiedä välittyykö kuvasta luonnossa näkyvä hyvä leikkaus ja laskeutuvuus, mutta sama sen väliä, uusikshan toi menee kuiteski. Ei auta ku mennä uudestaan Eurokankaasen ja toivoo että samaa ruskeeta pellavaa vielä on jäljellä. Huoh. Oma tyhmyys ärsyttää niin paljon, että voi olla etten viitti tulla illalla Sorsapuistoon pahaa tuultani levittään. HÖH! :(

Edit: Kiitos kaikille erittäin rohkaisevista neuvoista ja kommenteista! Hame on nyt pesty (kera uutta hametta varten hankitun pellavan), eikä se kutistunu yhtään!!! Mitäs siitä ylimääräisestä kankaasta nyt sit tekis? Toisen samanlaisen hameen, jakun, kaks erilaista toppia? Kun nyt on tosiaan vähän reilummin tota ruskeeta pellavaa hameen kaveriks... :D

Puikotuttaa

Nyt alkaa meikäläisen bambupuikkokokoelma olla riittävä. Pari kuukautta sitten ostamieni 100 cm pyöröjen seuraks tupsahti tänään postiluukusta reilu satsi 40-senttisiä pyöröjä ja sukkapuikkoja. Jokohan näillä nyt sais jotain aikaseks? :D Bambuisten lisäks mun kaapista löytyy erinäinen määrä metallisia pitkiä puikkoja (yök, ei sovi mun hartioille), sukkapuikkoja (kili-kili-kili) ja pyöröjä (kiekurasiimaisia rutaleita). Pyöröjen joukossa ei oo yksiäkään Addeja, kun ei oo sattunu sopivaa kokoa eteen tarvittaessa. Nyt ei sit enää tarvi sadatella Prymin, Inoxin ja Ponyn spiraalisiimojen kanssa ees pipoa tehdessä, kun on pienessäkin koossa noita bambupyöröjä. Niiden siima muistuttaa lähinnä sairaalan tippaletkua, eikä se kiemurtele miten sattuu vaan lepää nätisti sylissä. Niin ja onhan mulla ite tehdyt nro 15 halotkin tuolla odottelemassa sopivaa hulluudenhetkeä. ;)

Ai nii, vink vink: nyt ois tilaisuus täydentää puikkokokoelmaa suht edullisesti, nimittäin Vapaa valinta poistaa valikoimistaan kaikki Prymin puikot ja alkaa myymään pelkkiä Novitan puikkoja ja koukkuja. Eilen oli ainakin Tampereen Tammelan Vapiksessa korillinen erilaisia puikkoja puoleen hintaan, eli n. 1-3 euroa per paketti. Virkkuukoukkuja ei korissa näkyny, mutta puikkoja oli kyllä reilusti.

Mulla ei oo Novitan puikkoja, mutta oon kuullu että ne ois melko nihkeitä ja vaihtelevan laatuisia. Toisaalta hintakaan ei oo kova, kun Vapiksessa niiden normaalihinnat oli jopa noita poistuvien puikkojen hintoja halvempia. Virkkuukoukutkin makso vain euron zipale, joten tokihan hyllystä tarttu heti yks puuttuva koko mukaan. Mä en osaa sen kummemmin sanoo juuta tai jaata Novitan puikoista, mutta ainakin mun ostamani virkkuukoukku luistaa ihan kivasti.

Mies on ollu reissussa vasta vuorokauden, ja kämppä alkaa lupaavasti muistuttaa ompelimoa/neuletehdasta. Taidan nukkua ens yön sohvalla, niin ei tarvii pelätä erinäisissä pingotusprojekteissa avustavien nuppineulojen pistelevän mun ahteria petauspatjan läpi. Joo mä oon aito prinsessa, mä tunnen nuppineulan pään patjan läpi herneistä nyt puhumattakaan. :D

Kotini on linnani

Kultani lähti tänään jokakesäiselle viikon purjehdusreissulle kaverien kanssa, nyyh ja voih! Ikävä tulee ja unta on vaikea saada kun sänky on tyhjä. Kaipuuta tasapainottaa se, että:

- Sänkyä voi vapaasti käyttää neuleiden pingottamiseen. :D
- Langat, puikot, virkkuukoukut, sakset, käsityölehdet ja kaikenlaiset ompelutarvikkeet voi levitellä villisti pitkin kämppää kenenkään asiasta huomauttelematta.
- Voin surffailla blogeissa niin pitkään kuin haluan ja milloin vain haluan, eikä kukaan vaadi päästä koneelle nyt-heti-äkkiä-hopihopi.
- Nukkumatille voi antaa väliaikaisen porttarin ja valvoo silmät ristissä neuloen just niin pitkään ku huvittaa. :)
- Sohva on kokonaisuudessaan mun ja vain mun, samoin kaukosäädin, jääkaappi ja vessa (hiphei! :D)
- Nyt on täysi vapaus ja valta kattoo kaikki mahdolliset nyyhkyleffat, romanttiset komediat ja muut syystä tai toisesta kultani ei-kestä-ei-pysty-kattoon -listalle päätyneet leffat ja telkkariohjelmat. :D

Tässä on mun valtaistuimeni seuraavan viikon ajan: oikeanpuoleinen sohvannurkka lukulampun alla. Ei muuta ku jalat rahille, kauko käden ulottuville, ruudulle hyvää ohjelmaa ja virkkuukoukku käteen. Nyt on työn alla kukkaponcho ystävälle, joka on myös kummipoikani äippä. Toinenkin tilaustyö on jonossa, nimittäin kummityttöni äiti haluaa samanlaisen myssyn ku tein itelleni lauantaina. Ja mä kun luulin, että kummitädin tehtävät liittyy lähinnä kummilapsiin, ei niiden äiteihin. :D

Ei vaineskaan, vitsi vitsi! :) On oikeestaan tosi piristävää tehä välillä muillekin kuin itelle. Kun joskus tuppaa tuleen huono omatunto, kun kaapit vaan täyttyy kaikenlaisista huiveista, pipoista ja laukuista, joita ei ehkä ihan niin paljon kai tarttis yhdellä ihmisellä olla... sanoo jotkut, en minä. :D Enivei, nyt voi nauttia tekemisen ilosta ilman, että pitää koko ajan kuumeisesti miettiä, mistä tällekin tekeleelle kehittäis säilytystilaa. :)

Toisille tekemisessä on muuten sekin hyvä puoli, että pääsee tekeen sellasiakin malleja, joita on kiva tehdä, mutta jotka ei välttämättä oo just oman tyylin mukaisia. Ja sitten voi käydä niinkin, että kun työ on valmis, niin huomaakin tykkäävänsä siitä, vaikka alunperin toisin kuvitteli. Hyvänä esimerkkinä tästä on huivivaihtoon tekemäni huivi, joka on nyt valmis ja pingotuksessa. Huomenna se lähtee postiin ja kohti Kuopiota; peukut pystyyn että myös huivin saaja pitää siitä. :)

Oppineiden ohjeita

Löysin eilen kirjaston poistomyynnistä pari helmeä; 150 erilaista reuna- ja välipitsimallia sisältävän Isoäidin pitsejä sekä vaatetusalan opintojen perusteoksen Pukineiden kuosittelu. Tarkoituksena ei oo virkata metrikaupalla välipitsejä lakanoihin tai reunapitsejä pyyhkeisiin, mutta noita malleja voi käyttää vaikka huivien reunuksiin hapsujen sijasta tai niiden kanssa. Erinomainen idea-arkku se joka tapauksessa on ja hyvä olla hyllyssä kaiken varalta. Kuosittelukirjassa puolestaan on kaikki perusjutut vaatteiden kuositteluun, kaavojen piirtämiseen sekä vaatteiden istuvuuteen liittyen. Loistolöytöjä molemmat kirjat, etenkin kun hinta oli 1,50 e/kpl. :)

Kuvan kolmas kirja on mun suuri aarteeni, jonka sain mummiltani keväällä: Ruth Zechlinin Tyttöjen askartelukirja vuodelta 1954. Tässä 340-sivuisessa ihmekirjassa on kaikkea mitä kuvitella saattaa; neulomisen, virkkaamisen, kirjonnan, kudonnan, kaisla-, niini- ja olkitöiden, kirjansidonnan, nahka- ja puutöiden, posliininmaalauksen ja vaikka kuinka monen muun tekniikan perusteet ja tosi hyvin ohjeistettuna vielä! Monien tekniikoiden kohdalla mennään reilusti perusteita pidemmälle ja annetaan yksityiskohtaiset työohjeet erilaisten tavaroiden ja pukineitten valmistamiseen. Kirjasta löytyy muun muassa erilaisia neulemalleja, lautanauhamalleja ja leikkikalujen teko-ohjeita.

Ja koska kirja on sodanjälkeisen pula-ajan tarpeisiin tehty, jolloin mahdollisimman moni asia pyrittiin tekemään itse, niin ohjeita on todellakin joka lähtöön. Esimerkiksi kuinka tehdä maissinlehti-, niini-, kaisla- ja olkikengät :), mitat ja piirrustukset kudontakehyksen tekemiseen sekä ohjeet nahkahansikkaiden valmistukseen. :D Että kyllä löytyy ohjeissa meinaan. Ei tartte meidän perheessä kulkea paljasjaloin, kunhan vain on kaislaa on saatavilla. :)

Kirjan lopussa on vielä kaks aukeamaa kasvatuksellista materiaalia, joka ohjaa kuvien ja sanojen avulla nuorta polvea oikeaan suuntaan käsitöiden ja muotoilun taidossa:

Hirn! :D :D :D Näin siis ohjeistaa askarteluopin ja käsitöiden dosentti Ruth Zechlin suomentaja Mary Oljen avustuksella. :D Mä kyllä oisin varmaan lapsena tykänny enemmän tosta "kierosilmäisestä epäsikiöstä" kuin oikeanpuoleisen kuvan sievästä ja esteettisestä nukkelapsesta. Eihän tota puujaloilla seisovaa pökkelöä voi ees halata! Mutta kyllähän ammatti-ihminen tietää paremmin, joten noudattakaamme näitä ohjeita kun käsitöitä teemme, juuh. ;)

Hellepäivän pikatyönä (valmistui oikeasti parissa tunnissa!) syntyi tämä syyspipo Samoksesta. Se näyttää kyllä kovin kesäiseltä, mutta hitto että se onkin lämmin myssy! Eli just passeli välikausipipoks ennen kunnon pakkasia.

Ohje: Novita kevät 2005.
Lanka: Samos Lollipop 100 g.
Virkkuukoukku: 3.

Mä tykkään tuosta kellomaisesta muodosta, kun se ei oo niin pipomainen vaan on jotenkin fiinimpi. Lähes lierihattu siis. :) Lankaa meni tasan tarkkaan kaks kerää, aloitus- ja lopetuspätkistä ja kerien vaihtumakohdasta jäi lankaa yhteensä 10 senttiä. Kerrankin näin päin, kun yleensä tuntuvat Novitalla laskevan kaiken varalta kerän ylimääräistä tarvikelistaan, ja sitten on kaappi täynnä yksittäisiä keriä, joita ei saa mihinkään upotettua. Tää myssykkä saattaa kyllä joutua väripataan, koska mä en oikein tunne oloani kotoiseks noin keltaisessa. Mut kattellaan nyt, ehkä mieli muuttuu ennen syksyä. :)

Hellettä

Ei pysty näin kuumalla neuloon vaihtohuivia, ei ainakaan ulkona. Ihan kiva, että se etenee näinkin joutuisasti, mutta huivin jo neulotun osuuden kasvaessa se myös lämmittää melko tuntuvasti syliä neulomisen aikana. Pakko alottaa joku helletyö tähän väliin. Kun ei osaa oikein olla ilmankaan. :) Vanillan lähettämistä Samos Lollipopeista tulee hattu, lähinnä sellainen alkusyksyn pipon korvike, luulisin. Samos on nyt nousemassa mun suosikkilankojen joukkoon, sitä on tosi kiva virkatakin.

Iltapäivällä odotettavissa grillausta ja ulkonaoloa kummitytön perheen kanssa. Mä taidan ujuttautua lasten seuraks kahluualtaaseen viilentelemään. :) Virkkuu lähtee mukaan, vaikka tuskinpa se kovin paljon edistyy. Kuuma. Laiskottaa.

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu

Löysin keväällä kotikodin vintiltä muovikassillisen äipän vanhoja lankoja. Ne oli marinoitunu vintillä jo ainakin kaksyt vuotta, koska osa langoista oli T-market Hanskin hedelmäpussissa. Kyseinen ruokakauppa oli Tuomiokirkonkadulla samassa talossa, jossa äiti oli töissä joskus jurakaudella. Kyseisessä kaupassa äippäparka koki muutamia noloja hetkiä lastenkasvattajan ominaisuudessa ja mulle selkeni muun muuassa, että houkuttelevasti sopivalla korkeudella olevat konvehdit ei ole lapsille tarkoitettuja ilmaisia maistiaisia. :) Muovikassissa oli muutama hedelmäpussillinen harmaita ja ruskeita pikkuisia lankanöttösiä, ja pussin sisällä oli lappu jossa luki "sekundalankaa". Se tarkoitti käytännössä sitä, että langat oli pahimmillaan 20 sentin ja parhaimmillaan kahden metrin pätkissä. Osa oli inhottavan rasvaisia, ja muovipussissa hautuminen oli kiitettävästi edesauttanu ummehtumista, yöööh.

Koska kaikki langat oli kaiken lisäks eripaksuisia ja värisiä (tai oikeestaan eri sävyisesti värittömiä), niin eipä niistä mitään kovin järjellistä ois meikäläisen kärsivällisyydellä saanu aikaan. Mutta oi miten sopivia ne olikaan ekaan vapaalankahuovutuskokeiluun! Mä sitten aloin ripotella lankaa vanhan lakanakankaanpalasen päälle ristiinrastiin, lisäsin kaiken varalta joukkoon vielä luotolaisesta jäänyttä takuuvarmasti sataprosenttista ja huopuvaa villalankaa. Koko komeus rullalle, kumilenksuilla kiinni, pesupussiin ja koneeseen parin pyyhkeen kanssa. Tää oli lähtötilanne:

Ja lopulta pesukoneesta nousi tällainen epämääräinen ällökasa:

Onko joltain ahkeralta siivoojalta hukassa noin kymmenettä vuotta virassaan ollut lankamoppi, mun pesukoneesta tais just löytyä tää etsitty yksilö... :D Siis jälleen kerran: mitä mä oikein kuvittelin, että harmaasta ja ei-minkään-värisestä langasta sais tooosi kivannäköisen ja hehkeen huivin, sellasen luonnonvärisen?! Tää menee ulkonäöllisesti samaan sarjaan kuin ne Palmat: mä vaan tehtailen pölyrättejä vaik ei meillä ees niin usein siivota! :D Hmmm, mitä jos tohon lisäis reilummin huopuvaa lankaa, pyöräyttäis kertaalleen koneessa ja upottais sit koko komeuden johonkin väriliemeen... Toisaalta, mitä hittoa mä alan enempää vääntään, kun ei alkutilannekaan näytä kovin lupaavalta, rahallisesti ei oo mitään menetettävää eikä välttämättä kannata tuhlata lisää resursseja jo puoliks (tai siis täysin) epäonnistuneeseen projektiin.

Tulipahan kokeiltua, tekevälle sattuu, viisas oppii virheistään jne. Vai oisko vika tosiaan meidän pesukoneessa? Mitä jos sieltä menee suora putki jonnekin Engelin tai SOL:n käytettyjen moppien varastoon, ja aina kun mun pesukoneessa pyörii otollista sisältöä, niin ne vaihtaa mun hienot Palmat ja huovutushuivit vanhoihin pölyrätteihin ja moppeihin? Minne tästä voi valittaa? Kuuleeko Karpo, päivystääkö Poliisi-tv?! :D

Huivivaihdon huivi muuten löysi muotonsa eilen illalla myöhään ja hyppäsi heti puikoille. Oli kyllä jo aikakin, kun koko iltana Viikinsaaren neuletapaamisessa en saanut mitään aikaseks asian suhteen. Lanka tuli saaresta takas samassa muodossa kuin oli sinne matkustanutkin, mutta futismatsin aikana se alkoi nätisti muotoutua haluttuun suuntaan.

Olen rakastunut...

...silmittömästi, täydellisesti ja koko sydämestäni tähän neuletakkiin!!! :) Siitä tuli aivan ihana, juuri sopiva ja kaikin puolin täydellinen. Värikin on ihan perfect, vaikka alunperin mietinkin värjäämistä. Mä oon täysin myyty! :D

Ohje: Sandra 6/2006.
Lanka: Novita Samos 600 g.
Puikot: 4,5 bambupyöröt.

Ohjeen mukaan L-kokoon menis lankaa 550 grammaa, mutta koska ohje on toiselle langalle, niin Samosta kului suunnilleen tuo 600 grammaa. Oikeestaan lankaa kyllä meni enemmänkin, koska toi on valmiin neuleen paino, eikä siihen oo laskettu langanpäitä ja muita ylimääräisiä pätkiä. Muistaakseni mulla oli aloittaessa 700 grammaa Samosta eli 14 kerää, ja nyt jäljellä on enää yks ihan pikkuisen vajaa kerä. Mä tosin tein hihoista reilusti pidemmät kuin ohje käski; jos oisin noudattanut ohjetta, niin noi ois 12 senttiä lyhyemmät, siis ihan liian tyngät mulle. Nyt ne on just sopivan mittaiset, enkä usko niiden ainakaan liikaa venyvän käytössä. Mä kun tykkään ennemmin ylipitkistä kuin liian lyhyistä hihoista.

Happy Happy Joy Joy! ;D Onnistumisen iloa lisää sekin, että viimeks oon neulonu vaatteita itelleni joskus kymmenen vuotta sitten, jolloin minä, mallitilkku ja neuletiheys ei oltu samalla aaltopituudella --> lopputulos oli sit aina vähän sitä sun tätä. Ja nyt tää rakas ihanaiseni meni kerrasta oikein ja nappiin, ja kaiken lisäks tein sen ihan ohjeen mukaan mitään muuttelematta (paitsi tietty noi hihat)! No joo, jätin huolitteluvirkkaamatta neuletakin alareunan, kun siitä näytti tulevan ihan kökkö rapuvirkkauksen kanssa. Mut muuten noudatin ohjetta prikulleen. :) Oi mun suloista kultaani, mä tyydyn nyt paijaamaan sitä vain tossa sohvalla, kun on liian kuuma pistää sitä ylle. Samos nimittäin lämmittää yllättävän paljon; kuvaushetkellä kello oli puol ykstoista illalla, ja hiki puski pintaan melko äkkiä. Vai oisko se johtunu tuosta ylettömästä hyppimisestä ja pomppimisesta kuvausten aikana..? :P

Jätin ohjeen mukaisen nahkanauhakiinnityksen pois, kun se ei sittenkään miellyttäny mun silmää. Mä haluaisin, että kiinnityssysteemi ois tuolla lailla näkymätön, kuvassa käytössä on hakaneulat. Kiinnitystä pitää vielä kehitellä, varmaan jotkut hakaset piilotan tuonne neulepinnan sekaan.

Blogiarpajaisten palkinnot pitäis tänään olla perillä, joten uskallan näyttää kaikelle kansalle, mitä matkaan lähti.


Tangokuningattaren tittelin voittaneelle Orvokki Partaselle eli Kvillalle lähti tangoaiheeseen sopien kerä punertavaa Tango-lankaa, sävyyn sopivaa hahtuvalankaa, Nasu-kukka, kuninkaallista Royal-suklaata sekä "kruununjalokiviä" silmukkamerkkien muodossa. :)


Tangoprinsessat Johanna Ovaska a.k.a. Lape ja Niina Ikola alias Vanilla saivat lohdutuspalkintona myös kerän Tango-lankaa, Royal-suklaata sekä väreihin sopivat silmukkamerkit. Yritin voittajien blogeista päätellä, kelle mikäkin väri sopisi ja päädyin tällaiseen jakoon. Toivottavasti ei menny ihan metsään...

Tein muuten ekaa kertaa silmukkamerkkejä, toivottavasti ne on käyttökelpoisia. Ainakin yritin pitää huolen siitä, ettei niissä ole teräviä reunoja tai metallilangan päitä, joihin lanka tarttuis. Mun mielestä ne on niin nättejä että laitanpa tähän vielä lähikuvankin (kissa tässä nostaa ite häntäänsä ja silleen :P).


Seuraavaks suunnitelmissa on huivivaihdon huivi, tosin eilen illalla se lopulta ruskeaksi päätynyt Palma alko pyrkiä puikoille. Se haluaa ainakin pipoksi, mutta katotaan nyt, mihin siitä on. :) Eipä sillä ainakaan oo kiirettä valmistua, jos säät pysyy tällaisina. :D

Iloisia yllätyksiä

Menin tänään Tullintorin Pellavasoppeen ostamaan hahtuvalankaa, ja yllätyin iloisesti: siellä oli kaikki tuotteet tarjouksessa puoleen hintaan!!! :) Kysyin myyjältä, kauanko tarjous on voimassa, mutta eipä se osannu sanoa muuta kuin että todennäköisesti ainakin tän viikon, ehkä, ellei pomo toisin päätä. Jos siis on pellavakankaisiin, virolaiseen villaan tai hahtuvaan kohdistuvia tarpeita ja haluja, niin kehotan toimimaan nopeasti. :) Mä tyydyin alennuksesta huolimatta ostamaan vain hahtuvalankoja, muun muassa nää ihanat vihreät. Tummempaa on 155 grammaa ja vaaleampaa 100 grammaa, luulis noiden riittävän ainakin yksiin lapasiin.

Toinen iloinen yllätys tuli postin mukana: mulla oli loistava arpaonni Vanillan blogiarpajaisissa, ja palkinto saapui tänään.

Tässä on siis aivan käsittämättömän paljon kaikkea ihanaa; kivojen lankojen lisäksi pitkiä kynttilöitä ja tuoksukynttilöitä, ääriviivatarroja, kukkasiemeniä, servettejä, lahjarusetteja ja Sisua (josta mies ehti jo syödä puolet ennen ku sain ryöstetyksi pussin takaisin kuvausta varten :D). Mukana tuli myös itsetehty kortti, jonka kannessa on virkattu kukkanen. Ihan mielettömän ihana paketti, tuhannet kiitokset Vanilla!!! :D

Ja samaan syssyyn todettakoon, että mun blogiarpajaisten palkinnot lähti tänään postin kuljetettaviksi. Ne tosin kalpenee Vanillan jättipalkinnon rinnalla, mutta ainakin ne on uskollisia tangoteemalle, hahaa. ;) Huomenna näätte, mitä kaikkea matkaan lähti. Mä nimittäin luotan Postiin ja uskon, että se toimittaa kirjeet päivässä perille, joten voin huomenissa kertoa yllätystä pilaamatta palkintojen sisällöstä.

Neuletakki on ihan just ja melkein valmis: toista etujoustinta on enää muutamia senttejä neulottavana, hipihipihip! :D Neuletakista näyttäis tulevan iki-ihana ja kertakaikkisen täydellinen. Kiinnityssysteemiä mun pitää vielä miettiä, mutta enköhän mä senkin ehdi ratkaisemaan tän illan aikana. Toivottavasti mä saan kuvaukset soviteltua kiireisen kameramieheni aikatauluun, niin että saan heti huomenissa kuvia näytille. Pitäisköhän kokeilla kiristystä... ;)

Ping-pong-pingotan

Neuletakin kappaleet on ny valmiit ja pingotuksessa. Paitsi että hihat ei mahtunu makuualustalle, kun etu- ja takakappaleet päätti ottaa oiiikeiiin rennosti ja levittäytyä etenkin pituussuunnassa. No ei haittaa yhtään, koska seuraava työvaihe on olkasaumojen ompelu, ja sen jälkeen pääsen neulomaan kaulusta ja etukappaleen reunajoustimia (reunajoustin kuulostaa ihan joltain mummoaikaiselta puuterinväriseltä sukkanauharemeliltä, yöööh). Hihat kiinnitetään sit vasta vimppana, ja niiden saumat hurautetaan kiinni samalla kertaa sivusaumojen kanssa. Juu, aion siis kylmästi ommella saumat koneella. En tod. jaksa tuhrata niiden kanssa monta tuntia ja laittaa pikku kätösiäni ompelemaan siistejä yhtä pitkiä pistoja, blaah. :P Sitä paitsi Samos antautuu mun kokemuksen mukaan oikein mallikkaasti paininjalan alle, eikä saumoista tuu turhan paksuja. Nih. Jos hyvin käy, eli työt ei vie alkuviikosta liikaa aikaa, niin mulla on valmis neuletakki mukana keskiviikkona Viikinsaaren neuletapaamisessa. :)


Löysin muuten tällaiset ihanuudet Koskarin käsityökaupasta. Onhan nää melko sparkle ja bling, mutta just tollasilla rintarosseilla on kiva piristää mustaa villakangastakkia talvella tai kiinnittää pashmina tai muu huivi aloilleen. Talvesta puheen ollen; mä päätin (taas) että tarviin sittenkin ne Pellavasopen vihreät hahtuvakiekot. :D Huovutetut lapaset ois mielessä (näillä säillä lapaset mielessä, joopa joo). Ja lapasista tuli mieleen räpsä ja eilinen pesiksen peluu (hyvä Vilma, sä oot mestari keksimään lahoja aasinsiltoja...) En oo pelannu pesistä yhdeksään vuoteen, mikä on häpeällistä ottaen huomioon että pentuna pelasin joukkueessa piiritasolla. Pitkästä tauosta huolimatta mun peli sujui melko mallikkaasti, mutta nyt on pohkeet hiukkasen kipiät. Mä en yleensä spurttaile bussiin samaa vauhtia kuin eilen kiidin kolmoselta kotipesään, joten nyt pohjelihakset vähän nurisee tavallisesta poikkeavasta rasituksesta. Suu suppuun siellä alhaalla ja alkakaa nyt kiltisti toimia kuin ennenkin! Muuten; vasta kun peli oli ohi (pelattiin jotain kaks tuntia) niin huomasin, että oon koko ajan juoksennellu kentällä housujen vetoketju auki. Oma tyyli pitää siis myös urheillessa. :D

Unbranching

Pingotin vihdoin eilen Branching Out -pätkäni, joka Lotta-koiran innokkaan osallistumisen vuoksi jäi tyngäksi. Käsitöitä harrastamaton kaverini tuli käymään ja mies vei sen heti makkariin katsomaan meidän sänkyä, johon olin huivin neulannut. "Kato ny mitä mä joudun täällä kestämään!!! Enää ei pääse ees päiväunille kun täällä on neuloja joka puolella!!!" valitti siippani kärsivällä äänellä ja suurella tunteella ja sai ystävältäni suurta sympatiaa sekä surunvalittelut mun höyrypäisyydestäni. :) Siis häh, onko siinä jotain outoa, että sängyssä on nuppineuloja ja että ruokapöydällä ei mahdu syömään ku se on täynnä lankoja, kankaita ja muita käsityötarvikkeita? Mä kyllä viihdyn ihan kivasti. :D

Pingotuksen jälkeen huivilla on mittaa 110 cm, eli eipä siitä juuri mihinkään ole. Sitä voi käyttää pienenä kaulalämmittimmenä tai kuten tuossa kuvassa modestiena eli siveyshuivina, joka peittää avaraa kaula-aukkoa. Ihan varmaan käytänkin sitä siinä tarkoituksessa juu... :P

Tuon tekeleen jälkeen mun intoni BO:n suhteen lopahti täysin, kunnes näin Jatan ihanan huivin. Ja eikun lankakaappia penkomaan. Sieltä löytyikin kaks kerää Novitan Kid Mohairia, ja mä jo hykertelin mielessäni, että saan vihdoin näille lonely ridereille järkevän käyttökohteen: yksi vihreä ja yksi valkoinen unelman kevyt Branching Out -huivi. Suunnitelma vaikutti hyvältä ja houkuttelevalta kunnes punnitsin kerät: molemmissa on vaivaset 30 grammaa lankaa!!! :( Siis voi perkele. Eihän sellasista huiveista tuu ku vihaseks. Ja ei, mä en halua kaksväristä huivia, monivärisyys ja kirjoneuleet ei ainakaan toistaseks oo mun juttu.

Mitä hittoa mä nyt teen näillä onnettomilla nysäkerillä? Ne on hautunu mun kaapissa jo kohta viis vuotta, enkä mä nytkään saa niistä mitään aikaseks. Ärsyttää. Pakko kaivaa pesismaila esiin ja lähtee purkaan aggressioita viattomiin pyöreisiin esineisiin. Älkää huolestuko, lähitienoon autot on ihan turvassa, mä lähden ihan oikeasti pelaan pesistä kaveriporukalla. :D