Oppineiden ohjeita

Löysin eilen kirjaston poistomyynnistä pari helmeä; 150 erilaista reuna- ja välipitsimallia sisältävän Isoäidin pitsejä sekä vaatetusalan opintojen perusteoksen Pukineiden kuosittelu. Tarkoituksena ei oo virkata metrikaupalla välipitsejä lakanoihin tai reunapitsejä pyyhkeisiin, mutta noita malleja voi käyttää vaikka huivien reunuksiin hapsujen sijasta tai niiden kanssa. Erinomainen idea-arkku se joka tapauksessa on ja hyvä olla hyllyssä kaiken varalta. Kuosittelukirjassa puolestaan on kaikki perusjutut vaatteiden kuositteluun, kaavojen piirtämiseen sekä vaatteiden istuvuuteen liittyen. Loistolöytöjä molemmat kirjat, etenkin kun hinta oli 1,50 e/kpl. :)

Kuvan kolmas kirja on mun suuri aarteeni, jonka sain mummiltani keväällä: Ruth Zechlinin Tyttöjen askartelukirja vuodelta 1954. Tässä 340-sivuisessa ihmekirjassa on kaikkea mitä kuvitella saattaa; neulomisen, virkkaamisen, kirjonnan, kudonnan, kaisla-, niini- ja olkitöiden, kirjansidonnan, nahka- ja puutöiden, posliininmaalauksen ja vaikka kuinka monen muun tekniikan perusteet ja tosi hyvin ohjeistettuna vielä! Monien tekniikoiden kohdalla mennään reilusti perusteita pidemmälle ja annetaan yksityiskohtaiset työohjeet erilaisten tavaroiden ja pukineitten valmistamiseen. Kirjasta löytyy muun muassa erilaisia neulemalleja, lautanauhamalleja ja leikkikalujen teko-ohjeita.

Ja koska kirja on sodanjälkeisen pula-ajan tarpeisiin tehty, jolloin mahdollisimman moni asia pyrittiin tekemään itse, niin ohjeita on todellakin joka lähtöön. Esimerkiksi kuinka tehdä maissinlehti-, niini-, kaisla- ja olkikengät :), mitat ja piirrustukset kudontakehyksen tekemiseen sekä ohjeet nahkahansikkaiden valmistukseen. :D Että kyllä löytyy ohjeissa meinaan. Ei tartte meidän perheessä kulkea paljasjaloin, kunhan vain on kaislaa on saatavilla. :)

Kirjan lopussa on vielä kaks aukeamaa kasvatuksellista materiaalia, joka ohjaa kuvien ja sanojen avulla nuorta polvea oikeaan suuntaan käsitöiden ja muotoilun taidossa:

Hirn! :D :D :D Näin siis ohjeistaa askarteluopin ja käsitöiden dosentti Ruth Zechlin suomentaja Mary Oljen avustuksella. :D Mä kyllä oisin varmaan lapsena tykänny enemmän tosta "kierosilmäisestä epäsikiöstä" kuin oikeanpuoleisen kuvan sievästä ja esteettisestä nukkelapsesta. Eihän tota puujaloilla seisovaa pökkelöä voi ees halata! Mutta kyllähän ammatti-ihminen tietää paremmin, joten noudattakaamme näitä ohjeita kun käsitöitä teemme, juuh. ;)

Hellepäivän pikatyönä (valmistui oikeasti parissa tunnissa!) syntyi tämä syyspipo Samoksesta. Se näyttää kyllä kovin kesäiseltä, mutta hitto että se onkin lämmin myssy! Eli just passeli välikausipipoks ennen kunnon pakkasia.

Ohje: Novita kevät 2005.
Lanka: Samos Lollipop 100 g.
Virkkuukoukku: 3.

Mä tykkään tuosta kellomaisesta muodosta, kun se ei oo niin pipomainen vaan on jotenkin fiinimpi. Lähes lierihattu siis. :) Lankaa meni tasan tarkkaan kaks kerää, aloitus- ja lopetuspätkistä ja kerien vaihtumakohdasta jäi lankaa yhteensä 10 senttiä. Kerrankin näin päin, kun yleensä tuntuvat Novitalla laskevan kaiken varalta kerän ylimääräistä tarvikelistaan, ja sitten on kaappi täynnä yksittäisiä keriä, joita ei saa mihinkään upotettua. Tää myssykkä saattaa kyllä joutua väripataan, koska mä en oikein tunne oloani kotoiseks noin keltaisessa. Mut kattellaan nyt, ehkä mieli muuttuu ennen syksyä. :)