Unbranching

Pingotin vihdoin eilen Branching Out -pätkäni, joka Lotta-koiran innokkaan osallistumisen vuoksi jäi tyngäksi. Käsitöitä harrastamaton kaverini tuli käymään ja mies vei sen heti makkariin katsomaan meidän sänkyä, johon olin huivin neulannut. "Kato ny mitä mä joudun täällä kestämään!!! Enää ei pääse ees päiväunille kun täällä on neuloja joka puolella!!!" valitti siippani kärsivällä äänellä ja suurella tunteella ja sai ystävältäni suurta sympatiaa sekä surunvalittelut mun höyrypäisyydestäni. :) Siis häh, onko siinä jotain outoa, että sängyssä on nuppineuloja ja että ruokapöydällä ei mahdu syömään ku se on täynnä lankoja, kankaita ja muita käsityötarvikkeita? Mä kyllä viihdyn ihan kivasti. :D

Pingotuksen jälkeen huivilla on mittaa 110 cm, eli eipä siitä juuri mihinkään ole. Sitä voi käyttää pienenä kaulalämmittimmenä tai kuten tuossa kuvassa modestiena eli siveyshuivina, joka peittää avaraa kaula-aukkoa. Ihan varmaan käytänkin sitä siinä tarkoituksessa juu... :P

Tuon tekeleen jälkeen mun intoni BO:n suhteen lopahti täysin, kunnes näin Jatan ihanan huivin. Ja eikun lankakaappia penkomaan. Sieltä löytyikin kaks kerää Novitan Kid Mohairia, ja mä jo hykertelin mielessäni, että saan vihdoin näille lonely ridereille järkevän käyttökohteen: yksi vihreä ja yksi valkoinen unelman kevyt Branching Out -huivi. Suunnitelma vaikutti hyvältä ja houkuttelevalta kunnes punnitsin kerät: molemmissa on vaivaset 30 grammaa lankaa!!! :( Siis voi perkele. Eihän sellasista huiveista tuu ku vihaseks. Ja ei, mä en halua kaksväristä huivia, monivärisyys ja kirjoneuleet ei ainakaan toistaseks oo mun juttu.

Mitä hittoa mä nyt teen näillä onnettomilla nysäkerillä? Ne on hautunu mun kaapissa jo kohta viis vuotta, enkä mä nytkään saa niistä mitään aikaseks. Ärsyttää. Pakko kaivaa pesismaila esiin ja lähtee purkaan aggressioita viattomiin pyöreisiin esineisiin. Älkää huolestuko, lähitienoon autot on ihan turvassa, mä lähden ihan oikeasti pelaan pesistä kaveriporukalla. :D