Baby steps

Uusi vuosi on alkanut samoissa odottavissa ja paksuissa tunnelmissa kuin vanha päättyi: ei uutisia napa-alueelta. Laskettuun päivään on alle viikko, mutta ilmassa ei näy mitään merkkejä liikekannallepanosta. Ei siis auta kuin odottaa... :)

Odotuksen ratoksi päätin tehdä retken mulle täysin tuntemattomalle ompelun alueelle eli tilkkutöiden maailmaan. Olen kauan ihaillut Pikku-Ketun henkeäsalpaavan upeita tilkkupeittoja ja nöyrän kunnioituksen vallassa seurannut Soilen käsintikatun (!) täkin syntymistä. Tilkkuilu ei kuitenkaan ole tuntunut omalta jutulta, koska se vaatii millimetritarkkuutta. Pieni perfektionisti minussa ei välttämättä tykkää, jos saumat ovat vinksinvonksin eivätkä leikkauskohdat mene ihan tasan. Ja mitäs se sanoisi siihen, jos peitossa ei olisikaan neljää täsmälleen 90 asteen kulmaa? The horror, the horror.... :D Näillä perusteluilla olen aiemmin jättänyt tilkkutyöt taitavammille.

Raskaus saa kuitenkin joidenkin, kuten allekirjoittaneen, pään kääntymään suuntiin, joihin ei aiemmin uskonut katsovansa. Huomasinkin syksyllä selailevani Etsyssä toinen toistaan houkuttelevampia tilkkutyökankaita, yhtäkkiä niitä tipahteli meidän postiluukusta. Hups ja oho. :) Kun kankaita nyt kerran oli ostettu, niin kaipa niistä oli jotain tehtäväkin. Jatta lainasi mulle tilkkutyöalustan ja -leikkurin, ja ryhdyin suin päin hommiin ilman sen kummempaa asioihin perehtymistä. Olen edelleenkin sitä mieltä, ettei epäonnistumisia kannata pelätä, koska kokeilemalla oppii parhaiten. MOT.

Eikä se hei sitten ollutkaan yhtään vaikeaa! Hyvillä välineillä kankaiden paloittelu oli yllättävän helppoa aloittelijallekin. Tilkkujen sommittelu oli hauskaa puuhaa, eikä niiden yhteen ompelemisessakaan lopulta mennyt kauan. Tosin leikkaamisen lisäksi juuri tässä vaiheessa millimetritarkkuus on tarpeen, joten ihan huolettomasti ei niitäkään saumoja voinut surruutella.

Tilkkutyöturismin tuloksena syntyi kaksi vauvanpeittoa. Vaaleanpunaisen ja vihreän sävyisen tein jo lokakuussa. Kokoa sillä on 74 cm x 74 cm ja koostuu 6,5 sentin neliötilkuista. Vihreä-keltainen syntyi joulun välipäivinä. Se koostuu 9 sentin neliötilkuista ja on muutenkin vähän isompi (80 cm x 80 cm). Täytteenä käytin 100-grammaista polyesterivanua. Nämä vauvanpeitot olivat sopivan kokoiset harjoitustyöt meikäläiselle, ja eiköhän niille käyttöä löydy ryömimis- tai vaipanvaihtoalustana. Nuo kun taittuvat nätisti litteiksi ja mahtunevat helposti vaunuihin tai hoitolaukkuun.

Vaikka peittoja olikin hauska tehdä, niin voi olla, että mun tilkkuiluni jää toistaiseksi tähän. Mä kun en oikein innostu tilkuista sisustuselementteinä, tai en ainakaan tällaisina värikkäinä versioina. Yksi hillitympi idea tosin jo muhii takaraivossa, mutta sen toteuttaminen vaatii vielä paljon kypsyttelyä.

Maailman vahvimmalle vauvalle

Olenkohan mä muuten maininnut, että täällä odotetaan kaksinkertaisesti? Ei, ei tosiaan kaksosia (phui, onneksi isäni kaksosuus ei nasahtanut kohdalle, ainakaan tällä kertaa), vaan onnekkaan sattuman ansiosta paras ystäväni saa myös vauvan. Kaiken lisäksi lasketut ajat ovat peräkkäisinä päivinä. :) Siispä vauvaneuleiden käyttäjiä on lähipiirissä pian muitakin kuin tämä oma perillinen.

 

Malli: Quadrature for Korrigan by Solenn DRN

Lanka: Drops Nepal, 450 g.

Puikot: 5,0 mm

Koko: n. 90 cm x 90 cm

Ravelryn projektisivu

Kun tupsahtaa maailmaan keskellä talvea, on varmasti mukavaa, jos on jotain lämmintä ja pehmeää vastassa. Tämä alpakkavillainen peitto toivottavasti pitää ystäväni vauvan lämpimänä vaunuissa, turvakaukalossa tai missä ikinä nyt tarvitseekaan. Ehkä tästä on hyötyä äidillekin. Njoo, voihan tää olla vähän tuhan pieni aikuisen peitoksi, mutta ehkä puolisen kiloa villaa äidin pään ympärille kiedottuna eristää myös ääntä tiukan paikan tullen. :P

Peiton malli on konstailemattoman yksinkertainen ja silti ilmeikäs reunuksen ansiosta. Koko homma neulotaan pyörönä, niin että melko sutjakasti tuollaisen saa tehdyksi paksusta langasta. Tekisi mieli tehdä samanlainen omalle beibille, mutta saas nähdä, kuinka aika riittää. Tai voishan tässä tietysti ottaa kisan vauvaa vastaan: "kumpi on eka valmiina, sinä vain sun peittos?" :D

  

Eihän näistä nahanalaisista tiedä, koska ne päättävät ilmiintyä, oli arvioitu saapumisaika mikä tahansa. Onneksi sentään sain tämän yhden tehdyksi ajoissa, niin että se on vain rusettia vaille valmiina pukinkonttiin.

Olen mä neulonut omallekin  vauvalle, ja lisää on tulossa. Värimaailmasta on muuten turha yrittää päätellä, kumpaa merkkiä täällä odotetaan. Me emme nimittäin itsekään tiedä, onko tuleva perheenjäsen tyttö vai poika, eikä meillä ole mitään erityistoiveita asian suhteen. Toisekseen, meillä ei erotella värejä tyttöjen ja poikien lokeroihin, vaan värivalinnat kertovat enemmänkin allekirjoittaneen satunnaisista mieliteoista lankakaupassa. :)

Vastasyntyneen kokoinen Korrigan on peiton kanssa samaa perhettä. Langan sain pari vuotta sitten Maartsilta pikkujoululahjaksi. Lopusta langasta ajattelin tehdä jotain pupuhenkistä, Maartsia lämmöllä muistaen. <3

Snug-huppari on vähän isompaa kokoa, ehkä kevättalvea varten. Näistä (ja muista tekemistäni vauvaneuleista) löytyy lisäinfoa Ravelryssä, ettei tule ihan yliannostusta toukkavarusteista täällä blogissa. Voipi nimittäin olla, että ensi vuonna näitä on sitten tarjolla enemmänkin, jos siis vielä joskus ehdin puikkojen ja lankojen pariin. JA jos onnistun pysymään hereillä enkä vain torkkumaan puikot kätösissä. Joku kun on kertonut, että väsymystä saattaa olla ilmassa tulevina kuukausina. Tai vuosina. Ou nou. :)