V niin kuin Vilma

Malli: Peruspolvisukka pohjekavennuksin; varressa 80 s, kavennusten jälkeen nilkassa 50 s. Ranskalainen kantapää, kärjessä nauhakavennukset ja viimeiset 8+8 s silmukoitu yhteen.
Lanka: Novita Nalle, 150 g, kirjailuun valkoista muliinilankaa.
Puikot: 2,0 mm ja 2,5 mm minipyöröt.

Twisted Flower Socksin polvisukkaversiot on olleet kovassa käytössä ja niin mieleiset, että heti niiden valmistuttua aloitin tekemään uusia polvisukkia. Halusin sukista lämpimät mutta ohuet ja koska TWS:ien neulomisessa meinas mennä ikä ja terveys ohuen langan ja tarkkaavaisuutta vaativan mallineuleen vuoksi, niin näiden sukkien halusin olevan mahdollisimman helpot ja nopeat neuloa. Jotain ekstraa piti kuitenkin keksiä, ja siksi päätin kirjailla koristeellisen monogrammin sukkien kylkeen. Sopivan koristeellinen mutta silti yksinkertainen V löytyi hartaan googlettamisen jälkeen 85-s-kirjasinaakkosista.

Monogrammin kirjailin vesiliukoisen kirjailukalvon avulla. Kuvion voi piirtää kalvolle tussilla ja sitten joko vain harsia kuvion ääriviivat tai kirjailla koko kuvion kalvon läpi. Lopuksi työ vain lämpimään veteen, ja kalvo liukenee pois. Kätevää!

Tykkään sukista kovasti ja paljon. Mustan ja valkoisen liitto toimii, ja koristeellinen kirjain passaa hyvin yksinkertaiseen neulepintaan ja malliin. Nää on parhautta, jei! :)

Testasin kirjailua miehen pipoon ennen kuin älysin käyttää kirjontakalvoa, ja lopputulos on huomattavasti suttuisempi: langan säikeet ja karvat kun puskivat neulan mukana pintaan ja kirjontakuvion ääriviivoja ei saanut riittävän selkeästi jäljennettyä neulepintaan. Kalvon ratkaisi sukkien kohdalla nämä ongelmat, joten luotan siihen jatkossakin.

Malli: omasta päästä, mallineuleena *1 kierretty o, 2 n*.
Lanka: Ornaghi Filati Oslo, 75 g, kirjailuun valkoista muliinilankaa.
Puikot: 3,5 mm.

Mies pyysi talvipipon, joka pitäis tuulen ja kylmän loitolla. Toiveena oli yksinkertainen mutta silti yksilöllinen pipo, mieluiten musta ja kutittamaton. Lanka löytyi messuilta, yksilöllisyys oli sopivaa monogrammikirjailun testausta. Miehen nimen eka kirjain on M, ja sopiva malli löytyi French Script -fontin isoista kirjaimista. Tiivis neulepinta pitää tuulen loitolla, ja lämpöäkin kuulemma piisaa. Näitä ehkä lisää, mutta siistimmin kirjailtuina.

Mustaa pitsiä

Malli: Omasta päästä; ylhäältä alas neulottu toispuoleinen raglan. Pitsikuvio sama fir cone kuin esim. Shetlan Triangle Shawlissa.
Lanka: Emmebi Kiddy Mohair, 50 g + hiukkasen jotain toista mustaa mohairia.
Puikot: 4,0 mm Addin pitsipyöröt.

Tämän on tarkoitus olla juhlava lämmike, jonka voi heittää topin päälle lämmikkeeksi vaikka pikkujouluissa tai teatterissa. Lämmin se kyllä on seittimäisen ohuesta pinnasta huolimatta, ja sopii myös em. tilaisuuksiin. Silti jokin tässä vähän mättää.

Pääntie olis saanut olla avarampi, ja pingoittaminen oli yhtä tuskaa. Koska bolero on neulottu yhtenä kappaleena, niin mä en oikein saanut sitä pingotettua riittävästi toisin sanoen niin että se siukuu ja soi. :) Reunukset ja hihat ei siis erotu niin nätisti kuin oisin halunnut. Plääh.

Lankakin loppui pari kerrosta ennen päättelyä, enkä halunnut alkaa ruikuttamaan taas lisälankaa lahden eteläpuolelta, mistä nämäkin Kiddyt kesällä ostin. Apu löytyi lähempää (niin no, Brysselistä), kun AnneV armollisesti lahjoitti samankaltaista mustaa mohairia työn viimestelyyn. Kiitos siitä, muuten tästä ois tullut synkkä UFO pidemmäksi ajaksi. :)

Kaipa tää kuitenkin pitoon tulee, koska oma kriittinen silmä alkaa jo tottua noihin pieniin puutteisiin Ja saahan tuon aina pingotettua paremmin, jos vain malttia löytyy (vähän kyllä epäilen... :P) Nätimpi kiinnityssysteemi voisi myös pelastaa aika paljon; joku kevyt mutta koristeellinen nappi esimerkiksi täydentäisi pitsihärpäkettä kivasti. Lauantaina on tarkoitus mennä teatteriin ja ravintolaan, niin että voin vaikka koeajaa tämän silloin. Voihan olla, että mieli muuttuu tositoimissa, ja tästä tuleekin lemppari.

BTW, kuvat näkyy jostain syystä tosi suttuisina blogissa, mutta niitä klikkaamalla pääsee Flickriin tarkastelemaan edes vähän laadukkaampia versioita. Tosin mustan hattaraisen mohairin kuvaaminen tähän vuodenaikaan ei ihan parhaan A-luokan kuvia tuota muutenkaan...