Kevätvauvalle

Malli: Saartje's Bootees (PDF-tiedosto).
Lanka: Drops Alpaca, 9 g.
Puikot: 2,0 mm.

Ystävä kertoi eilen odottavansa vauvaa, ja innoissani neuloin ensi kevään tulokkaalle pienenpienet tossut. Mulla ei tosiaankaan ole kovin tarkkaa käsitystä minkä kokoinen jalka vastasyntyneellä on, mutta ei nää ainakaan liian suuret liene. Kananmuna antaa osviittaa töppösten mittakaavasta.

Tossujen kanssa tuli vähän kiire, koska kuulin vauvasta eilen aamupäivällä ja olin sopinut tapaavani tulevan äidin heti tänä aamuna. Nappikauppaan en enää töiden jälkeen ehtinyt, mutta Katen monipuolisesta nappivarastosta löytyi täydellisesti lankaan sopivat napperoiset. Kiitos vielä tätäkin kautta! :)

Käsittämätöntä kuinka pieniä vauvojen vaatteet on; nappeineen päivineen nää tossut painoi hätinä 9 grammaa! Ja kuinka nopeasti tällaiset miniatyyritossut neuloo, valmista tulee yhdessä hujauksessa. Kun neulejumi taas joskus iskee eikä mikään tunnu etenevän, niin taidan tekaista toiset tällaiset ensi hätään, niin voin tuntea olevani tosi tehokas ja aikaansaava.

Kesänjatkajat

Malli: Mallineule Kathy Zimmermanin Katharine Hepburn Cardiganista (kirjassa Lace Style), muutoin neulottu omasta päästä.
Lanka: Nimetön Menita Outletista ostettu villasekoitelanka kaksinkertaisena, 130 g.
Puikot: Joustimessa 2,5 mm, pitsineuleessa 3,0 mm.

Syksyä on ilmassa, vaikka lämpötilat just nyt melko kesäisiä onkin. Mä kuitenkin päätin varautua ilmojen kylmenemiseen säärystimillä, jotka mahdollistaa korkkareiden käyttämisen talvellakin ilman säärien ja nilkkojen jäätymistä. Nää kai on jotensakin in tänä syksynä, kun erilaisia neulottuja säärenlämmittimiä näyttäis olevan kaupat pullollaan. Mut mullapa onkin uniikit, hähhähäää! :)

Mallineule on pihistetty Katharine Hepburn -neuletakista, joka on keikkunut mun to do -listan porteilla keväästä asti. En oo ollut ihan varma, oonko mä tuon neuletakin tyylinen vai en. Nyt tuli päätös sillekin arpomiselle, tosin ihan muusta syystä: vaikka neuletakki on ihana, niin palmikoita ja pitsiä yhdistävä mallineule kolmosen puikoilla oli puuuuuduttavaa neulottavaa! Säärystimien verran sitä jaksoi, ne varmaan vastaa noin suunnilleen hihoja kooltaan ja työmäärältään, mutta jos pitäis vielä tehdä etu- ja takakappaleet samaan malliin... nou tänks! Kaunista pintaa tuo kyllä on, niin että voipi olla että pyörrän puheeni joskus.

Syksy saa mut aina täyteen energiaa ja tunnetta: töitä jaksaa painaa ihan eri lailla ja iloisesti rallatellen kuluu vapaa-hetketkin. Tarmoa on niin paljon, että sohvannurkassa neulominen meinaa jäädä muun juoksemisen jalkoihin. Jotain sentään on kehitteillä, ja viimeistään seuraavan sadepäivän sattuessa sekin projekti alkaa taas houkuttamaan. Siihen asti mä kirmailen pitkin syksyistä kaupunkia iloinen virne naamalla ja säärystimet sojossa: ota kiinni jos saat! ;)