Pöllöset

Reilun vuoden vanha siskonpoika mielessäni olen viime aikoina klikkaillut paljon lasten neuleita Ravelryn jonoon ja suosikeiksi. Listalta löytyvät esimerkiksi Baby Sophisticate, Fisherman's Pullover ja tietenkin mäykkyaiheinen Willie (Ravelry-linkkejä). Pikkuherra nimittäin kasvaa sellaista vauhtia, että nykyiset neuleet alkavat olla venymisensä päässä ja uusille olisi tarvetta.

Siispä joulun tienoilla valkkasin listalta ohjeen, kaivelin langat laatikoista ja aloin työhön. En ollut tajunnutkaan, miten nopeaa on neuloa paksusta langasta pikkulapselle: vajaan vuorokauden päästä päättelin silmukat ja viimeistelin paidan kirjailuilla. Jestas.

Malli: Owlet by Kate Davies
Lanka: Debbie Bliss Merino Aran, n. 240 g.
Koko: 4 (18-24 kk)
Puikot: 4,0 mm, 5,0 mm & 6,0 mm
Muuta: askarteluhuopaa ja muliinilankaa pöllöihin.
Ravelryssä

Kopioin sumeilematta Jatan mahtavan pöllöneuleen kirjailuja sinne-tänne-ja-tuonne napittavine lintuineen. Langalla ja huovalla pöllöistä saa jotenkin niin paljon sielukkaampia ja yksilöllisempiä kuin napeilla. Turvallisuussyistäkin oli ehkä parempi jättää napit pois tämän taaperoikäisen vaatteista. Koskaan kun ei tiedä vaikka se nakertaisi pikku hampaillaan langan poikki ja söisi napit ihan vain huvikseen. :)

Siskonpoika on 1 v. 2 kk, joten tein paidan 1,5-2-vuotiaan koossa. Kasvunvaraa ja silleen, muka. Ähäh, turha luulo! Pikkukaveri on selkeästi tullut meidän pitkänhuiskeaan sukuun, koska paita oli auttamattomasti liian pieni, lyhyt, kittana. Ei kannattanut edes kokeilla päälle, kun tyyppi näytti olevan paitaan verrattuna ihan eri kaliiberia. Hieno homma pojuseni, kun kasvat niin reipasta tahtia, mutta jatkossa täti kyllä kysyy aina tarkat mitat, ennen kuin alkaa puuhailla sulle lämmikettä!

No, kuten sanottu, pienille neuloo varsin sukkelaan, joten ei muuta kuin uutta paitaa puikoille tarkistettujen mittojen mukaan. Seuraava villapaita valmistuikin jo ja oli niin sopiva ja tykätty että se ansaitsee ihan oman postauksensa. :)

Onnistumisen innoittamana pistin heti puikoille kolmannen kokeilun, ja sekin on ihan kohta valmis sovitukseen. Kumma juttu, että lace-vahvuisesta (puuh) langasta aloitettu Celery-neuletakki on jäänyt auttamattomasti hyllylle, ehh... Se kun tuntuu etenevän ehkä sentin viikossa, kun taas näitä tamineita puskee puikoilta ennätystahtiin.

Pikkuiset pöllöt saavat toistaiseksi mulkoilla toisiaan kaapin perukoilla, kunnes se saa uuden, sopivankokoisen omistajan. Lähipiirissä on kyllä montakin pikkuista kasvamassa, joten eiköhän tälle neuleelle täytettä löydy. Ja jos ottajia on useampia, niin äkkiäkös näitä tekaisee muutaman lisää, niin ettei kukaan jää pöllöittä. Uhhuh, tulikohan nyt luvattua liikaa... :)

Henkiset tuulipuvut

Kun on ollut kimpassa saman tyypin kanssa reilusti yli kolmanneksen elämästään, on aika selvää, että jotain pitkäaikaisvaikutuksia alkaa ilmetä molemmissa osapuolissa. Tietty kaikenlaista kliseistä yhteenkasvamista ja samaan hiileen puhaltamista nyt oli odotettavissakin, ja sehän tän touhun pointti kai onkin. Mutta ihan tällaiselle ajatustenlukutasolle en osannut aavistaa suhteemme menevän silloin kaksitoista vuotta sitten, kun vähän vaille täysi-ikäisenä Senssin baaritiskillä tähän kaveriin törmäsin.

Malli: Mind reader by Tora Frøseth
Lanka: Katia Peru, n. 100 g.
Puikot: 3,5 mm (5 ekaa riviä) & 5,0 mm
Muokkaukset: huomattavasti ohjetta paksumpi lanka, joten silmukoita vain 88, joista palmikkokuviota 26 s:lla.
Ravelryssä

Meillä kun on nykyään tapana jopa ärsyttävyyteen asti ajatella samaan aikaan samaa asiaa. Ja ei, ei sillä lailla että "kumman valitset, mustikan vai mansikan?" ja sit ihme ja kumma molemmat sanotaan että mansikka. Ei. Nää meidän samanaikaiset ajatukset on yleensä täysin toisistaan riippumattomia, ennalta-arvaamattomissa tilanteissa ilmeneviä ja varsin yllättäviä. Toinen vain sattuu sanomaan sen ensin, kun se toinen oli puoli sekuntia myöhemmin ajatellut sanoa saman jutun.

Osa on tietty ihan arkisia, tyyliin että kaupassa mies sanoo "tehääs tänään kanakeittoa", ja mä olen just ehdottamassa samaa. Osa onkin sitten hyvin erikoisia luen-sun-ajatukset -sattumuksia, jotka aiheuttavat vähän spookyn olon. Että miten hitossa toi voi oikeasti ajatella tätä juttua, kun se munkin mielestä on ihan omituista tässä tilanteessa?! Tätä sattuu nykyään niin usein, että me ei enää ees viitsitä sanoa että "ajattelin muuten just ihan samaa, veit sanat suustani!" Nykyään me vain todetaan lakonisesti: "Naimisissa." Että tähän sitä sitten on tultu. Toisilla on samanlaiset tuulipuvut tai avaimenperät, meillä on samat ajatukset. :)

Eipä sitten ollut vaikea valita sopivaa neuleohjetta, kun mies ilmoitti kaipailevansa lämmintä ja paksua pipoa. Mind reader eli ajatustenlukija nassahti puikoille ennen kuin mies edes ehti sanoa tykkääkö se siitä vai ei. Ei kai mun nyt semmoista tarvii kysyä: "Naimisissa."