Uusi vuosi on alkanut samoissa odottavissa ja paksuissa tunnelmissa kuin vanha päättyi: ei uutisia napa-alueelta. Laskettuun päivään on alle viikko, mutta ilmassa ei näy mitään merkkejä liikekannallepanosta. Ei siis auta kuin odottaa... :)
Odotuksen ratoksi päätin tehdä retken mulle täysin tuntemattomalle ompelun alueelle eli tilkkutöiden maailmaan. Olen kauan ihaillut Pikku-Ketun henkeäsalpaavan upeita tilkkupeittoja ja nöyrän kunnioituksen vallassa seurannut Soilen käsintikatun (!) täkin syntymistä. Tilkkuilu ei kuitenkaan ole tuntunut omalta jutulta, koska se vaatii millimetritarkkuutta. Pieni perfektionisti minussa ei välttämättä tykkää, jos saumat ovat vinksinvonksin eivätkä leikkauskohdat mene ihan tasan. Ja mitäs se sanoisi siihen, jos peitossa ei olisikaan neljää täsmälleen 90 asteen kulmaa? The horror, the horror.... :D Näillä perusteluilla olen aiemmin jättänyt tilkkutyöt taitavammille.
Raskaus saa kuitenkin joidenkin, kuten allekirjoittaneen, pään kääntymään suuntiin, joihin ei aiemmin uskonut katsovansa. Huomasinkin syksyllä selailevani Etsyssä toinen toistaan houkuttelevampia tilkkutyökankaita, yhtäkkiä niitä tipahteli meidän postiluukusta. Hups ja oho. :) Kun kankaita nyt kerran oli ostettu, niin kaipa niistä oli jotain tehtäväkin. Jatta lainasi mulle tilkkutyöalustan ja -leikkurin, ja ryhdyin suin päin hommiin ilman sen kummempaa asioihin perehtymistä. Olen edelleenkin sitä mieltä, ettei epäonnistumisia kannata pelätä, koska kokeilemalla oppii parhaiten. MOT.
Eikä se hei sitten ollutkaan yhtään vaikeaa! Hyvillä välineillä kankaiden paloittelu oli yllättävän helppoa aloittelijallekin. Tilkkujen sommittelu oli hauskaa puuhaa, eikä niiden yhteen ompelemisessakaan lopulta mennyt kauan. Tosin leikkaamisen lisäksi juuri tässä vaiheessa millimetritarkkuus on tarpeen, joten ihan huolettomasti ei niitäkään saumoja voinut surruutella.
Tilkkutyöturismin tuloksena syntyi kaksi vauvanpeittoa. Vaaleanpunaisen ja vihreän sävyisen tein jo lokakuussa. Kokoa sillä on 74 cm x 74 cm ja koostuu 6,5 sentin neliötilkuista. Vihreä-keltainen syntyi joulun välipäivinä. Se koostuu 9 sentin neliötilkuista ja on muutenkin vähän isompi (80 cm x 80 cm). Täytteenä käytin 100-grammaista polyesterivanua. Nämä vauvanpeitot olivat sopivan kokoiset harjoitustyöt meikäläiselle, ja eiköhän niille käyttöä löydy ryömimis- tai vaipanvaihtoalustana. Nuo kun taittuvat nätisti litteiksi ja mahtunevat helposti vaunuihin tai hoitolaukkuun.
