"Rohkea hätäleikkaus pelasti lähes elinkelvottoman potilaan"

Kuten edellisessä postauksessa jo vähän kerroin, Pitsikirjan innoittamana kahlasin kauppojen alerekkejä sopivan muokkauskelpoisen vaatteen toivossa. Hämeenlinnan Kappahlista löytyi täyden kympin vaate: iso tunika pehmeästä puuvillakankaasta, lisänä jo valmiiksi laskoksia ja kaunista pitsiä. Ja hinta 7,90 euroa. Ostin samantien kaksi, että materiaali varmasti riittäisi mekkoon (ja kun halvalla sai).

Kuten kuvasta näkyy, tunika ei sellaisenaan ole kovin, krhm, pukeva. Mä olen kuvissa varsinainen Muumimamma: pussittavat hihat ja rinnan päälle päättyvät laskokset tekevät muodosta pallomaisen, ja sivuprofiili väittää, että synnytyslaitos on tämän mamman seuraava osoite. Juu ei, tunikaa ei ollut tarkoitettu tähän olomuotoon, ei ainakaan mun päälleni. Siispä kaivoin sakset ja ompelutarvikkeet esiin ja ryhdyin kauneuskirurgiksi.

Tunika oli jo kokenut hurjan muodonmuutoksen, kun sattumalta erään kaupan muuttoalessa silmiini osui tämä ballerinatoppi, varsinainen kermakakku rypytettyine pitseineen. En voi käsittää, miten noin huonolaatuisesta ja, sori vaan, rumasta topista on voitu alunperin pyytää 75 euroa! Luonnossa toppi oli oikeasti paljon rujomman näköinen kuin kuvassa, ja päällä se vasta hirvitys olikin. Ei ihme, että oli useampi kappale jäänyt myymättä. Mä lunastin tämän omakseni 8 eurolla ja pahat mielessä: tämäkin vaatekappale joutui pikaisesti leikkauspöydälle.

Pari aukileikattua saumaa, irrotettua hihaa ja monen monta uutta laskosta myöhemmin...

Helloooo cowgirl / Little Bo Peep! :D Pussimaisesta mammatunikasta muotoutui Vilman kokeilevalla kauneusklinikalla maalaisromanttinen pitsimekko. Ballerinatoppi palvelee runsaana, helmaa kohottavana alushameena. Toimenpiteiden suorittajana ja siten täysin puolueellisena väitän, että kursiminen kannatti ja että lopputulos on lähtötilannetta huomattavasti kauniimpi. :)

Mitä leikkaussalissa sitten tapahtui:

1. Irrotin tunikan hihat ja ompelin vanhat hihasaumat kiinni. Näin sain laskettua pääntietä alemmas ja tunikasta mekkopituisen.
2. Ompelin hihat kiinni ylemmäksi ja lyhensin niitä reilusti.
3. Ompelin pääntien ympäri vinokaitaleen, jonka sisään pujotin kuminauhan. Koristeeksi eteen pieni satiinirusetti (tietysti!) :)
4. Jatkoin alkuperäisiä laskoksia helmaosaan asti ja ompelin reilusti lisää laskoksia tuomaan muotoa sekä etu- että takakappaleelle.
5. Leikkasin toisesta tunikasta helmaosan ja ompelin sen mekon alareunaan samanlaisen helmaosan alle tuomaan runsautta.

Alushame oli maailman helpoin toteuttaa: leikkasin ballerinatopista rintamuksen pois ja ompelin alaosan kiinni vanhaan alushameeseen. Röyhelöalushame on siis oma kokonaisuutensa eikä kiinteä osa mekkoa. Kun en halua olla korostetun prinsessamainen vaan ihan vain tavallinen neiti kesäheinä, voin jättää alushameen pois, kuten seuraavassa kuvassa:

Koko projektin hinnaksi tuli siis 23,80 euroa (jos mukaan ei lasketa omista varastoista otettuja ompelulankoja, kuminauhaa, alushametta ja työn sekä koneiden käytön hintaa). Toisen tunikan olisi voinut lopulta jättää ostamatta, koska siitä käytin ainoastaan tuon alemman helmaosan. Kaikkinensa siis edullinen pitsimekko, joka oli kaiken lisäksi nopea toteuttaa. Himottaisi tehdä vielä vähän lisää pitsijuttuja, kun on aikojen saatossa tullut hamstrattua kaikenlaista hörsöä ompelukoriin. Pitsikirjasta löytyy onneksi ideoita monenlaisiin projekteihin, niin että ehkäpä saan vihdoin edes osan pitseistäni käyttöön.

Siitä voitte kuitenkin olla varmoja, että tämä mekko löytyy kapsäkistä, kun kesäkuussa suuntaan Italiaan lomailemaan! Saappaat tosin jätän kotiin, ja ehkä pitää valita mekkoa oikealla tavalla korostavat asusteet erityisellä huolella: joku toscanalainen mamma voi muuten huomauttaa, että signora on kerrassaan hävytön, kun on lähtenyt kylille pelkässä yöpaidassa... :)

Pitsistä asiaa

Blogaamisesta voi joskus kivan ajanvietteen lisäksi saada aineellistakin hyötyä: WSOY nimittäin lähetti minulle Pitsikirjan saatteena viesti, että halutessani voisin kertoa mielipiteeni kirjasta blogissani. No mikä ettei, kun kirja kerran blogin aihepiiriin liittyy. Moni muukin on jo ehtinyt sanasensa kirjasta sanoa, sehän ilmestyi jo helmikuussa. Pitsikirjan kulissien taakse on myös päässyt jo ennen julkaisuhetkeä kirjan oman blogin kautta. Blogista löytyy edelleen asiaa pitsistä myös kirjan sivujen ulkopuolelta, suosittelen visiteeraamaan.

Sitten siihen mielipiteeseeni. Pitsikirja on mielestäni varsin hyödyllinen ja kattava teos pitseistä kiinnostuneen luettavaksi. Herkullisten kuvien lisäksi se sisältää paljon asiatietoa pitseistä, niiden historiasta ja valmistustekniikoista. Kirjassa on lisäksi runsaasti ohjeita erilaisiin pitsiä sisältäviin käsityöprojekteihin. Niistä minuun vetosivat eniten hurmaavat pitsien ympärille rakennetut mekot, joista seuraavaksi esittelyssä kolme suosikkiani.

Musta charleston-mekko on selkeine linjoineen houkuttelisi kovasti kokeilemaan toteutusta, mutta ikävä kyllä tiedä jo, että minun kropalleni tuo malli ei vain sovi: pari vuotta sitten tein samantyylisen flapperin itselleni 1920-luvun teemalla juhlittuihin tupareihin, eikä suora ja kapea malli rintavalla ja lanteikkaalla ihmisellä ollut erityisen imarteleva. Tyydyn siis jatkossakin ihailemaan tätä mustaa mekkosta vain kirjan sivuilta.

Harmaa leveistä pitsikaitaleista koottu mekko on aivan huikea kaikessa yksinkertaisuudessaan. Yhteenommeltujen kaitaleiden vaakasaumat ja mekon yksinkertainen muoto tuovat sopivaa vastakaikua kiehkuraisen romanttiselle pitsille. Vielä kun löytäisi tuollaista harmaata pitsiä jostain! Olen etsinyt (melko laiskahkosti kylläkin) puolisen vuotta harmaita pitsinauhoja, eikä vielä ole tärpännyt mistään. Kaipa se on sitten vain uskaltauduttava taas kerran kokeilemaan värjäystä, eli upotettava kenties liikaa keinokuituja sisältävä pitsinauha väriliemeen, suljettava silmät ja ajateltava isänmaata. :D

Tämä valkoinen yöpaitamainen mekko sytytti pitsinhimoni täyteen liekkiin. Kesällä on tiedossa oleilua Italian auringossa, kivihuvilassa viinilaakson ylärinteellä. Musta tuntuu, että tuollainen vilpoisan näköinen romanttinen pitsimekko sopisi paikan tunnelmaan loistavasti.

Valkoinen mekko mielessäni kävin läpi kauppojen tarjontaa, ja lopulta iskin pitsisuoneen. Alennusrekistä löytyi muokkausta anovan näköinen riepu, jonka kauniit pitsit olivat joutuneet loukkuun kamalan muotoiseen vaatteeseen. Pian näette, mitä kuvan pitsikasalle tapahtui ,kun se kohtasi sakset ja ompelukoneen. Tiedossa on siirappisen romanttista kermakakkuhörsöilyä, odottakaapa vain... :)