Selkeästi aurinkoisempaa

Olkoon vaikka kuinka kylmää kunhan aurinko paistaa! Kun ottaa sen asenteen, että pakkasviimat on kevään ensi henkäyksiä, jotka poskien palelluttamisen sijaan puhaltavat talvea pois kevään tieltä, niin kummasti niitäkin sietää paremmin. Etenkin, kun on pukeutunut kunnollisiin villavarusteisiin, jotka suojaavat kirpeimmiltä pakkasnipistyksiltä. Ja joiden väri tuo mieleen auringon.

Tikrun ihana palmikkopipo valmistui kahtena kappaleena ja oikeastaan melkein kolmeen kertaan: kaksi kertaa purin aika pitkällä olleen tekeleen, ja sen valmistuttua päätin tehdä vielä toisenlaisen version vertailukappaleeksi. Päätin, että pidän tästä helmineuleversiosta enemmän ja lahjoitin ohjeelle uskollisemman pipon eteenpäin.

malli/pattern: Palmikkomyssy/Side cable hat by Mari Muinonen in Vogue Knitting Fall 2009
lanka/yarn: Novita Isoveli, 100 gr.
puikot/needles: 5,0 mm
muokkaukset/modifications: kaavion ulkopuolinen osa kokonaan helmineuletta/knitted the whole hat in moss stitch outside the chart
In Ravelry

Pipon seuraksi tein paksun kaulahuivin, joka samalla toimi hieman viivästyneenä testineulomisena omalle ohjeelleni. Tessa kyseli puolisentoista vuotta sitten eli syksyllä 2008 (ehh...), voisinko muokata Sagittaria-huivin ohjeesta suorakulmaisen stoolaversion, sillä hän halusi neuloa sellaisen häihinsä. Ohjeen muokkaamiseen meni vain muutama tunti, ja Tessa pääsi alkuun huivinsa kanssa hyvissä ajoin ennen häitä. Itse sainkin sitten vasta nyt aikaiseksi neuloa huivin, ja juuri sopivasti Tessa lähetteli eilen omat kuvansa valmiista unelmanohuesta häähuivistaan (tsek. Ravelryssä).

malli/pattern: Sagittaria Stole by Vilma Vuori
lanka/yarn: Novita Isoveli, 300 gr.
puikot/needles: 7,0 mm
koko/size: 40 cm x 200 cm
In Ravelry

Vaikka multa kestikin luvattoman kauan aloittaa huivi, niin se valmistuikin sitten ihan hetkessä. Kolme kerää lankaa, kolme iltaa, yhteensä ehkä noin 10 tuntia neulomista. Ja tuloksena paksu ja lämmin kaulahuivi, jossa riittää leveyttä myös hartioiden ympärille.

Tämä huivi on itseasiassa neulomisjärjestyksensä ansiosta aika näppärä projekti tilanteeseen, jossa langan riittävyys epäilyttää. Ennen aloittamista lanka punnitaan ja pistetään vaa'an lukema muistiin. Huivi aloitetaan neulomalla ensin toinen pääty, jonka jälkeen jäljellä oleva lanka punnitaan. Näiden kahden punnituksen erotuksesta tiedetään tarkkaan, paljonko lankaa toisen päätyosan neulomiseksi tarvitaan. Sitten voikin huoletta neuloa keskiosan kuviota vaikka niin kauan, kun lankaa on jäljellä enää punnitusten osoittama päätyosaan tarvittava määrä. Voila; ei turhaa purkamista (kun lanka loppuikin ennen viimeisiä kerroksia), ylimääräisiä jämälankanöttösiä (kun lankaa jäikin yli varmuuden vuoksi tarpeeksi ajoissa aloitetun loppuosan vuoksi) tai liian lyhyitä huiveja (langan loppumisen pelossa liian aikaisin aloitetut lopetuskerrokset). :)

Myös Hertta antoi hyväksyntänsä huiville. Vanhana tanorektikkona se hyppäsi auringonottopaikalleen heti ensimmäisen auringonsäteen nähtyään. Samaisen auringossa kylpevän tuolin selkänojalla kuvaamista odottava huivi saikin sitten osallistua koiran petaamisrituaaliin: rivakan tassuilla kuopsuttamisen, kuonolla töykkimisen ja nuuskutuksen jälkeen Hertta asettautui mukavasti huivin päälle, haukotteli makeasti ja nukahti. Voiko neuleesta sen selvemmin sanoa, että juu, on se hyvä. :)

I wanted a big and warm scarf to wrap around my neck, so I chose this bulky yarn in lovely warm yellow. This was a really quick project to knit: it only took me three days (about 10 hours in total) from start to finish. The inspiration to modify the triangular Sagittaria Shawl pattern into a rectangular stole came from Tessa (Ravlink), who wanted to knit it for her wedding. The pattern was ready already in September 2008, but I got around to knit it myself only a few days ago. Tessa was brave enough to test knit the pattern, and her wedding shawl (Ravlink) came out beautiful!

The stole has also been Hertta-approved. "Soft, warm and big enough for me to wrap imyself n it. Ok, I'll let it pass. To prove it I'm going to take a nap on it. Yaaaaawn!"

Sagittaria Stoolan englanninkielinen ohje on ladattavissa ilmaiseksi pdf-tiedostona Ravelrystä ja blogin Ohjeet-välilehdeltä.
The pattern for Sagittaria Stole is available as a free pdf download in Ravelry and also via the Patterns link under the header of this blog.

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu

Nyt seuraa paljon kuvia ja värejä ja turhaa puhetta, oi onnea! :) Kevät puskee mielessä läpi paksujen hankien, eikä ihme: sen verran värikylläisiä näkymiä on ollut kotona tarjolla viime päivinä. Miehen työhön liittyvät näytteet tuovat silmäniloa työhuoneen pöydällä.

Värisuora on vähän kuin siirtymä talvesta kesään: ensin tammikuun hillittyjä harmaita sävyjä, ja sitten värit alkavat hiljalleen voimistua: hiirenkorvat, juhannuskoivut ja mökkirannan sininen vesi. Seuraavaksi iloiset ja lämpimät värit puhkeavat loistamaan: auringonkukat, ruusut, lemmikit ja unikot, kuumina väreilevät hellepäivät. Oi kesä, tule jo!

Kotona kukkasia on jo puhjennut loistoon, vaikka ikkunasta näkyy pelkkää valkoista. Parolan aseman sifonkikukan ohjetta on ollut aikeissa testata jo pitkään. Kova hinku kokeilla kukkasten tekemistä iski tietysti juurikin sunnuntai-iltana, jolloin sopivien kankaiden ostaminen on mahdollisimman mahdotonta. Eipä siis muuta kuin pemmastamaan omaa kangasvarastoa keinokuituisten kankaiden toivossa. Löytyihän niitä: sifonkia, polyesterisatiinia, organzaa. Eipä siis muuta kuin kangasta paloiksi ja kynttilän liekkiin, kerroksia päällekkäin ja helmiä heteiksi.

Näiden tekeminen on niin koukuttavaa, että mä en ilmeisesti pysty lopettamaan. Maanantaina kipaisin siis hakemaan kaupasta lisää organzaa. Se on ehdottomasti mun suosikkimateriaalini testaamieni kangaslaatujen joukosta; hentoa, herkkää ja läpikuultavaa, mutta silti sopivan jämäkkää ryhdikkääksi kukkaseksi.

Yksi 20 cm x 140 cm pala riitti seitsemään eri kokoiseen violettiin kukkaan ja hintaa koko erälle tuli 0,80 euroa! No, lasihelmet nyt maksoi sitten 1,75 euroa lisää, mutta halpaa kuin savi tää silti on. Ja ah niin kivaa!!! Vielä tekis mieli ainakin vihreitä ja turkooseja kukkia, pitänee poiketa kangaskauppaan huomennakin... :P

Meille tuli kesä siis jo nyt, koska kukkia on tosiaan joka puolella. Näiden kankaisten lisäksi löytyy nimittäin röykköittäin sytykeruusuja. Takan päällä niitä on lasimaljakossa talvenharmaina.

Pöydällä ne kukkivat kilpaa tulppaanien kanssa aurinkoisen oransseina.

Mieskin vannoo näiden nimeen sekä saunanpesää että takkaa sytytettäessä. Yhdellä ruusulla sytyttää tulipesän ilman tuohta tai paperia, ja näitä voi pitää kätevästi esillä kauniina koristeina. Eikä tarvitse enää rontata kananmunakennoja pahvikeräykseen. Anna on tehnyt selkeät kuvalliset ohjeet sytykeruusujen tekemiseen, joten näiden tekemisestä kiinnostuneiden sopii klikata itsensä sinne.

On meillä sentään eläviäkin kukkia, mutta kaikista iloisimmaksi tulin tänään postissa saapuneesta mustasta kaunottaresta. Tämän satiinikukalla kaunistetun hiuspannan voitin Annikin arpajaisissa. Looooove it!

Herttakin sai hetkeksi kaulaansa väreihinsä sopivan kukkasen ja keimaili kameralle kuin paraskin señorita. Ei passaa laittaa Hertalle kukkaa lenkin ajaksi, ettei kulmakunnan uroot aivan mene sekaisin tästä pikku koketista. ;)

It is still winter and cold and everything, but I feel spring coming already. Maybe it has got something to do with all the flowers surrounding me at home: I tried out making fabric flowers and sort of became addicted to it... Now I have a great big pile of them, and I don't want to stop! Thank goodness they are cheap to make, and they can be worn in various ways and outfits. I'm not seriously going to accessorize Hertta with them, but she looks really cute in her matching flower, doesn't she. A flirtatious little señorita. :)