Tässä postauksessa oli tarkoitus esitellä valmiit Lissajous-polvisukat, mutta sukkien kuvaaminen ilman asianmukaista apuria osoittautui turhankin haasteelliseksi. Ylimääräisistä apureista puolestaan on vain haittaa. Etenkin pienet ja väsyneet hertat vaikeuttavat valokuvaamista tunkemalla syliin nukkumaan kesken kaiken. Sukkia siis myöhemmin, nyt on tyytyminen katsaukseen elämästäni kymmenenä iinä.
Ihannemies. Onnekseni olen naimisissa juuri minulle parhaiten maailmassa sopivan miehen kanssa. Kukaan ei liene täydellinen, mutta ihan pirun lähelle tässä nyt kuitenkin on päästy. Tosin aina on pidettävä mielessä, että vaikka oltaiskin nyt kuin vakka ja kansi, niin eihän sitä koskaan tiedä kuinka elämä muuttaa ja kuljettaa. Pääasia kuitenkin että molemmilla on tahtoa tehdä parhaansa että pysyttäis yhdessä elämän aallokoissa, ja sehän riittää hyvinkin pitkälle, sanoo urheilijat sitten mitä tahansa. :)
Ilo. Sen kautta, kiitos. Mulle päivittäisiä ilon, onnen ja naurun lähteitä ovat mies ja Hertta, sekä erikseen että yhdessä. Ystävät ja huumori kuuluvat yhteen, ja onneks mulla on myös niin hauskoja työkavereita että kahvipöydästä lähtee joka kerta suu virneessä takas tahkon ääreen. Mun elinikäni lisääntyy jokaisen kahvipaussin aikana varmaan puolella vuodella, jos asiaa voi mitata naurun määrällä. :)
Intelligence. Moniulotteinen asia, jonka ympärillä työpäivät pyörii. Toisessa merkityksessä eli älykkyyteen viitaten toivoisin omaavani riittävästi intelligenssiä päästäkseni työn puolella seuraavalle tasolle. Uusi
hattu vois olla kiva. ;)
Iltavirkku. Mä en millään malta mennä ajoissa nukkumaan, mistä johtuen mulla onkin krooniset silmäpussit. Puff! Voin helposti valvoa aamuun asti silloin kun mulla on kiinnostavaa tekemistä. Mies joutuu välillä komentaan mua kuin lasta nukkumaan, ja nyt samaan komentajakaartiin on liittynyt myös Hertta. Jos mua ei ala kuulua sänkyyn niin epeli teputtaa noin tunnin välein olkkariin katsomaan missä mä viivyn ja yrittää sitkeällä paheksuvalla tuijotuksella saada mut mukaansa nukkumaan.
Irtopäälliset. Kaikissa huonekaluissa aina kun mahdollista, koska:
- rakastan valkoisia sohvia ja tuoleja, mutta en tykkää siitä että ne on kroonisesti likaisen näköisiä.
- meillä on pieni rapatassuinen koira, joka saa ihan luvan kanssa pomppia pitkin sohvia ja sänkyjä. Ja niin se sitten tekeekin.
- en halua joutua puunaamaan jokaista pikkutahraa kymmenen sekunnin kuluessa siitä kun lika koskettaa huonekalukangasta. Helpottaa kummasti kun kaiken voi huolettaa heittää 60 asteen pesuun kera kunnon tahranpoistajien ja antaa koneen hoitaa homman.
- mä tykkään sisustaa ja vaihtaa kodin ilmettä ja värimaailmaa useamman kerran vuodessa. Sohvanpäällisiä löytyy tällä hetkellä kolmessa eri värissä ja sisustustyynyjen päällisiä on laatikko pullollaan. Eikä sit edes lähdetä laskemaan tuikkukuppien, maljakoiden, oksien, kynttiläjalkojen, verhojen ja muiden sisustustuotteiden määrää... :)
Isosisko. Samoja ollaan, ja sen kyllä huomaa. Onneksi sitten taas monissa asioissa niin erilaisia että kumpikin on selkeästi oma persoonansa omine kilkkeineen ja kulmineen. Joskus ärsyttää niin pirusti ja salamat lyö, mutta sitten taas kohta nauraa räkätetään yhdessä. Kannustaa, uskoo, auttaa, kehuu, analysoi, oikaisee, antaa ajattelemista, haastaa ja halaa. Onneksi se on olemassa.
Itku. Herkistelen milloin mistäkin pienestä asiasta ja liikutun helposti, kuitenkin lähinnä positiivisessa mielessä. Ystävien häissä on ihan turha yrittääkään pitää silmiä kuivana ainakaan kirkko-osuuden aikana. Kirjoja lukiessa kannattaa myös olla nenäliinoja käden ulottuvilla, ja dundeellisten elokuvien loppukohtaukset on takuuvarmaa kyynelöintiä, oli ne kuinka siirappisen kökköjä tahansa. Lehtien kuolinilmoitukset pyrin ohittamaan suorilta, koska kaikki kliseisetkin "siellä on isi, siellä on kultaa" -fraasit saa mut tyrskimään välittömästi. Taidan kuitenkin olla lähinnä empatiaitkijä, koska kumma kyllä omalla kohdalla samat asiat ei sitten välttämättä avaakaan kyynelkanavia. Kun itse seisoin alttarilla niin kyynelten sijaan onni kupli pintaan leveänä hymynä ja pilkkeenä silmäkulmassa.
Itsehillintä. Tässä ois vielä opettelemista. Koskee myös ilmehtimistä: kaikki kyllä tietää koska mä bluffaan pokerissa, ja kun mä yritän pidättää naurua niin siitä kannattaa ottaa valokuva vakavia hetkiä varten. Joskus mä myös annan tulla täydeltä laidalta saman tien mitä ajattelen vaikka kuinka tiedän että ehkä kannattais odottaa viis minuuttia tunteiden tasaantumista tai edes sen verran että päästään jonnekin yksityisempään tilaan. Tämä koskee myös iloisten uutisten kertomista ja joululahjayllätysten paljastamista. "Oikeat" salaisuudet mä kyllä taas osaan pitää vuorenvarmasti.
Itsenäisyys. "Minä itte", sanoo mies musta aina. No joo, mä haluan pärjätä omillani ja tehdä asiat mieluiten itse. Apua osaan kyllä pyytää kun sitä todella tarvitsen, mutta yritän mahdollisimman pitkälle selvitä itsekseni muita turhanpäiten vaivaamatta. Kameraankin hankin äskettäin kaukolaukaisijan, ettei aina tartte miestä pyydellä kuvaamaan. :) Mä en myöskään tykkää että mun asioihin puututaan tai mua yritetään holhota johonkin suuntaan. Niin että älä kuule ala mulle, nih! ;)
Itsepäisyys. Ja mä olen sit kans. Joskus oon niin härkäpäinen että vaikka kuinka tiedän että pitäis antaa periks niin ei pysty, ei millään. Tällä sinnillä on sitten siirretty yhtä jos toista painavaa esinettä, hankittu pieniä tällejä sähkörasioista ja koettu paljon muutakin hyödyllistä ja opettavaista. :)
Muita mun elämää määrittäviä iillä alkavia asioita vois olla ainakin:
Internet. Itsepalvelu. Itsekritiikki. Inhimillinen pääoma. Inhimillisyys. Ipanat. Isä. Itsetunto. Interiööri. Isänmaa. Iskuporakone. Iloliemet. Irtiotot. Impulsiivisuus. Itsensä haastaminen. Irtokarkit. Ilkamointi.
Lotalle kiitos iistä. :) Kirjaimia kaipaavat voivat ilmoittautua kommenttilootassa, täältä pesee.
Sorry guys, only in Finnish this time. Describing my life through things beginning with letter i.
