Pinnankiristäjä

Mä olen joissain asioissa melkoisen kärsimätön; mun mielestä asioiden pitäis tapahtua heti-pian-äkkiä enkä yhtään tykkää turhasta vitkuttelusta tai jahkaamisesta. Hommat halki, poikki ja pinoon, ja tehokkaasti kiitos. Olinkin ajatellut tehdä uudenvuodenlupauksen, että pyrin kehittämään malttiani ja pidentämään pinnaani. En kyllä ollut ajatellut hyödyntää neulomista tässä kehittämishankkeessa, mutta tahattomasti tuli otettua työn alle hermoja koetteleva projekti. Parin päivän nyhertämisen jälkeen tuntuu siltä, että perun uudenvuodenlupaukseni ennen kuin oon sitä antanutkaan...

Murheenkryyni on Muir syksyn Knittystä. Täytyy sanoa että tän huivin kanssa on ollut takkuamista enemmän kuin minkään pitsin kanssa ikinä. Neuloin ensin ohjeen mukaisia 125 silmukkaa yhden kaaviotoiston verran, ja niihin 32 kerrokseen mahtui käsittämättömän paljon virheitä, purkamista ja pirunmoista kiroamista. Varsinaiset itkupotkuraivarit meinasin saada vasta kun tuntien työn jälkeen totesin, että näillä silmukoilla huivista tulee ihan liian leveä mun makuuni, eikä lankakaan välttämättä riittäisi täyspitkään hetaleeseen. Rips raps ja purkuun kaikki 4000 neulottua silmukkaa. Tähän voi kukin kuvitella haluamansa painokelvottoman. Ja vaikka toisenkin.

Kärsivällisyyden kasvattamisen nimissä tartuin kuitenkin taas puikkoihin ja loin silmukat uudelleen, tällä kertaa yhden mallikerran verran vähemmän. Jostain syystä pitsikaavio näpäyttää mua edelleen sormille tämän tästä jos en oo riittävän tarkkaavainen, ja pienimuotoista purkamista/paikkailua on pitänyt harjoittaa toistuvasti. Kaavio ei edes ole vaikea, mutta jotenkin mä vain onnistun jatkuvasti sähläämään sen kanssa. Nyt mä olen kuitenkin saanut kasaan jo kolme kaaviotoistoa, ja homma alkaa näyttää lupaavalta. Jopa huivin muodostama varjo on huikaisevan kaunis ja kannustaa viemään työn loppuun asti.

Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat, kuulemma. Tällä kertaa taitaa sanonta osua oikeaan, koska mun Muirini on kullanvärinen. Ja kai sen voi päähänkin kietaista, noin niin kuin kruunun korvikkeeksi.

Heijastuksia

Haa, keksin ohuelle heijastinnauhalle parempaa käyttöä kuin lankakukkaset, joista mun sormissani tuli melko rujoja. Se rumempi edellisen postauksen kahdesta heijastinkukkasesta sai purkutuomion ja hyvä niin, nämä Mielityn Riemupyörien innostamat heijastinrintanapit kun ovat paljon enemmän mun mieleeni.

Virkkasin siis muutaman kerroksen heijastinnauhaa tavallisten villalankakerrosten väliin. Heijastustehon parantamiseksi lisäsin molempiin rintarosseihin vielä leveämpää heijastinnauhaa ruseteiksi. Ja tietty nappeja nättiyden vuoksi. :) Virkatun pyörylän takana on pala huopaa tukea antamassa, ja koko komeus on kiinnitetty rintaneulapohjaan. Nyt kelpaa näkyä!

Harmaa Grå Grey

Malli: Rachel Iuferin Robin's Egg Blue Hat omin silmukoin ja kavennuksin. Seuraavan teen kyllä paksummasta langasta tai 2x2-helmineuleella ja ison puisen napin kera; tuo alkuperäinen on niiiin hieno.
Lanka: Jämsän Huopatehtaan Retu, 60 g.
Puikot: 3,5 mm.

Suutarin lapsilla ei oo kenkiä eikä tän neulojan perhe saa juur mitään itsetehtyä lahjaksi. Ens vuonna parempi yritys (ja aikaisempi aloitus, ehh...) Siskolle sentään sain aikaseks tän pipon, joka toivon mukaan täyttää tyylitietoisen siskoni kriteerit: ei söpöstelyä, pitsejä tai muutakaan hempeilyä, vaan yksinkertaista ja mahdollisuuksien mukaan modernin trendikästä. Pitäisköhän tikuttaa äkkiä toinenkin myssy vaihtoehdoksi, jos tää yritys ei mennytkään ihan nappiin.

Tuo nappi on niin hieno, ihan mun nappini: hopean värinen, satiininhohtoinen, yksinkertaisen tyylikäs ja kuitenkin näyttävä hyppimättä silmille. Napin lisäksi rakastuin tässä projektissa myös lankaan, onkohan osuvalla nimellä jotain tekemistä sen kanssa, vaikkei sukunimi olekaan Kivinen. ;) Retu on jämäkkää ja tiivistä mutta silti ihanan pehmeää ja kutittamatonta suomalaista peruslankaa, joka on kaiken muun hyvän lisäksi edullista kuin mikä. Olkoon vaan sukkalankaa, mutta mä aion tehdä tästä vielä jotain ihan muuta...

Lauran väkerrysten innoittamana kieputtelin pari heijastinkukkaa 2 mm leveästä heijastinnarusta. Etualalla oleva harjoitelma päätynee siskon piponkylkiäiseksi (tai purkuun). Toisen kiinnitin hopealangalla kirjailtuun valkoiseen huopapalaan, jonka takana on rintaneulapohja. Voi siis kiinnittää helposti takkiin tai pipoon huomiota herättämään.

Heijastinten lisäksi valoa tän kaiken harmauden keskelle tuo joulun odotus. Mä saan aina avata pari lahjaa ennen kuin muut, koska tänään olen taas yhden vuoden vanhempi. Viisastumisesta en kyllä mene takuuseen. ;)

Puolukkavaara

Malli: Tikrun Vihervaara-huppari muunnettuna vetoketjulliseksi hupparitakiksi.
Koko: L pidennettynä (vartalo-osassa yksi ylimääräinen kaaviotoisto, hihoissa muutamia senttejä lisämittaa).
Lanka: Novita Mambo, 1050 g.
Puikot: 6,0 mm.

Se on lämmin, punainen ja pehmeä, minun puolukkavaarani. (Pikkumyylle kiitokset nimestä!) Tikrun ohje on loistava; sitä oli helppo seurata ja mukava neuloa. Tein joitain modauksia alkuperäisohjeeseen, koska halusin hupparista vetoketjullisen takkiversion: Neuloin etukappaleen keskelle kolmen nurjan silmukan steekin niin että voin neuloa koko höskän pyörönä vetoketjusta huolimatta. Mä en myöskään ole ihastunut saumojen ompeluun, joten en päätellyt kainalosilmukoita vaan silmukoin vartalon ja hihojen silmukat yhteen. Koska olen keskimääräistä pidempi eikä napapaidat sovi mulle niin lisäsin sekä hihoihin että vartalo-osaan pituutta. Lankaa tietysti meni näiden muokkausten vuoksi ohjeessa määriteltyä enemmän, reilu kilo. Onpahan ainakin lämmin huppari! :)

Mambot ostin elokuussa Novitan Lauttasaaren tehtaanmyymälästä pussilankana. Myyjä kuitenkin vakuutti, että ne olivat kaikki samaa värjäyserää. Karmea totuus paljastuu kuvasta: joukkoon oli soluttautunut yksi erisävyinen kerä, ja Murphyn lakia noudattaen mä olen huomaamattani neulonut sen tietenkin juuri vyötärölle. :D Ei se mitn, minuu ei haittaa eikä rahankaan takia harmita, pussilangan kilohinta kun oli alle 15 euroa.

Tää oli niin nopea ja miellyttävä projekti, että melkein tekis mieli tehdä toinenkin Vihervaara. Tekisin vetoketjun kanssa mutta harmaana ja miehen mittoihin muunnettuna. Toisaalta mä en innostu identtisistä tuulipuvuistakaan, ja samanlaiset hupparit menee ehkä samaan sarjaan... :)

Sitä on liikkeellä...

...Vihervaara-kuumetta meinaan. Täälläkin on puikoilla Tikrun loistava huppariohje, tosin punaisena vetoketjuversiona. Ohje on vallan mainio ja vastineeksi siitä jossain päin maailmaa annetaan HIV/aids-valistusta.

Täällä päin Suomea on liikkeellä suurisuuntaista vatsan- ja suolistonpuhdistusta, ja ihan ilman tilausta tai tarvetta. Mä olen valitettavasti myös kaatunut tautivuoteelle, vaikka en viime päivinä olekaan Nokialla tai Tampere-talossa vieraillut. Mikälie virus jostain tarttunut hihaan. Olo on sen verran voipunut ettei neulomisestakaan tule mitään.

Onneks voin sentään vilutuskohtauksen sattuessa käpertyä lämpimiin lankavyyhteihin, niitä kun on lyhyen ajan sisällä tullut hankittua lähemmäs kolme kiloa lisää uusia projekteja varten. (On tullut katottua jonkun verran Tankki täyteen -sarjaa DVD:ltä, oiskohan sieltä huomaamatta tarttunut meikäläiseen lisää Sulo Vilénin elämänaatetta: kun sai niin halvalla... :P) Kun nyt vaan pääsis äkkiä takas neulomiskuntoon. Tällä hetkellä ei pysty kykeneen mihinkään. Päh.