TBFKAP (The Bolero formerly known as Pöytäliina)

Ensin oli luonnovalkoinen virkattu pöytäliina. Se oli käynyt tarpeettomaksi edelliselle omistajalleen (Liisu-täti), eikä sillä ollut pöytäliinana käyttöä myöskään sen pihakirppikseltä mukaan haalineelle uudelle emännälleen (minä). Vaikka liina sinänsä olikin kaunis, se oli käytössä kulunut, epäkäytännöllisen kokoinen (liian pieni ruokapöydälle, liian suuri sohvapöydälle) eikä sen uusi omistaja edes pahemmin piittaa pitsiliinoista omassa kodissaan. Eikä muuten sen mieskään, niin että liinan kohtalo oli sitä myöten sinetöity.

Liina oli aluksi aika ihmeissään, kun sitä alettiin sovitella harteille eri asentoihin. Uusi omistaja mutisi silmät sirrillään puolinaisia lauseenpätkiä, "eeeei näin... no ei kyllä noinkaan... mut entä jos..." Pöytäliinan epävarmuus lisääntyi, kun kaapista otettiin esiin sakset. Toisaalta se alkoi pikkuhiljaa ymmärtää, että uusi elämä vaatisi jonkimoisia muutoksia: no pain, no gain.

Leikkausoperaatio oli nopeasti ohi, ja liinan helpotukseksi leikkauskohdat kursittiin saman tien kokoon, tosin hieman eri kohdista kuin aiemmin. Seuraava toimenpide oli taas uusi kokemus liinalle: se laskettiin täynnä ruskeaa nestettä olevaan kattilaan, jossa se sai kylpeä kauan, lähes tunnin.


Värikylvyn jälkeen se huuhdeltiin ja laitettiin kuivumaan. Vielä vähän kosteana se pääsi silsitysrautakäsittelyyn, mikä tekikin hyvää monessa pyörityksessä rypistyneelle pinnalle. Lopuksi siihen kiinnitettiin pätkät satiininauhaa koristeiksi. Ja kun vanha ja kurttuinen pöytäliina viimein näki itsensä peilistä, se suorastaan häikäistyi: siitä oli kaiken hyörinän keskellä sukeutunut suklaanruskea bolero! Liina, tai siis bolero, oli ylpeä ja iloinen, sillä nyt se pääsisi monen vuoden kaapin perukoilla olon jälkeen taas näytille ja ihailtavaksi, uuteen elämään.


Malli: Tuunaus omasta päästä sitä mukaa kun homma eteni.
Tarvikkeet: Vanha puuvillainen virkattu pöytäliina, ruskeaa Nitorin yleisväriä, lankaa, satiininauhaa.

...ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka, sen pituinen se. Picasan kuvakollaasi kun näyttää heittävän kuvat osittain päällekkäin, mut eiköhän noista saa riittävän hyvän kuvan minkälaisesta vaatteesta on kyse.


Tarkoituksena olis tehdä bolerolle kaveri kuvan joustosametista, jossa on siis _hillittyjä_ paljettikoristeluita ja kirjontaa. Tuli eilen sitä väripataa hämmennellessä mieleen yhtäkkiä, että mitähän hiivattia mä sitten teen, kun kyllästyn ruskeeseen? Mä oon nimittäin antaumuksella syksyn mittaan värjäilly kaikkee mahdollista ruskeeks, niin että sitä väriä löytyy nyt kaapista aika paljon. :D


Tässois se eilinen sukka, kerillä jälleen. Tai siis tässä on yhden sukan tarpeet, toiset samanmoiset kerät on kyllä kans vaikkei kuvassa. Ihan sattumalta tuli vedettyä tämmöset väriyhdistelmät päälle äsken, heh. :P Oishan se kiva saada näihin sopivat sukat tehdyks, ettei tartte pitää noita keriä jalkoja lämmittämässä. Marsu vinkkas tästä raitageneraattorista, joka on kyllä tosi hyödyllinen apu ainakin siinä vaiheessa, kun omat ideat tai ideointihalu alkaa olla lopussa. Joskohan mäkin saisin sen avulla tehdyks näistä langoista sukat . :)

EDIT: Lisäsin eilen häviksessä olleet kaks kuvaa (se viimeinen näkymätön kuva oli vain Picasan logo).

Hyvät langat ja huolellinen suunnittelu = tyhmä sukka?

Mikä mättää?! Kolmen väristä itevärjättyä seiskaveikkaa, kaikki värit kauniita sekä yhdessä että erikseen, sopivat puikot, testattu ohje ja silmukkamäärä. Langat on tarkasti punnittu ja jaettu kuudelle pienelle kerälle kahta sukkaa varten. Kaiken järjen mukaan pitäis tulla hyvät sukat ja helposti.

Ja paskat. Oon nyt kokeillu tsiljoonalla (tai ainaski kuudella) eri raidoituksella raitojen leveyksiä ja väriyhdistelmiä vaihdellen, alottanu kärjen toisella värillä ja mitä kaikkee. Langat ei vaan asetu hyvään järjestykseen. Ei tuu sukkaa ei sit millään. Tässä ajassa oisin jo tehny ekan sukan valmiiks, jos kaikki ois menny nappiin heti alusta. Olkoot sitte, kyllä mulla villasukkia on ennestäänkin, mä mitää uusia tartte! (Ei kyl oikeesti oo, ei ainakaan tarpeeks eikä näin kivoissa väreissä... Ja jalkoja palelee. Uih.)

Hattuhyllyn täytettä

Malli: Feather and Fan "poikittain".
Lanka: Joku nimetön Menita Outletista ostettu villasekoitelanka kolminkertaisena.
Puikot: 6,5 mm bambupyöröt.
Mitat: n. 25 cm x 150 cm.

Vaikka hattuhylly pursuaa ihan yli äyräidensä (vaikka tuskin hattuhyllyillä on äyräitä?), niin silti multa puuttui musta pitkulainen kaulahuivi. Nyt löytyy sekin. Tekaisin eilen illalla höyhen & viuhka -mallineuleella aaltomaisen kaulakieputtimen Nejan ja Lauran jalanjäljissä. Huivi ois voinu olla vähän pitempi, mulle tais tulla pieni arviointivirhe silmukoita luodessa. Meinaan kun neuloin huivin tavallaan poikittain, eli pitkältä sivulta, niin lopullinen pituushan määräytyy jo silmukoita luotaessa. Mut kyllä se hommansa hoitaa tänkin kokoisena.

Vaatekaapin ylähyllyltä osui päivällä silmiin sinne joskus kesällä tungettu virkatuista kukkapaloista koottu pitsiliina, jonka poimin mukaan tädin "joutavien tavaroiden kirpparilta". Tällä kyseisellä tädillä on tapana tuoda sukukokouksiin kaikenmoista kaapeistaan löytynyttä ylimääräistä tavaraa, jotka hän sit ripustelee ja levittelee pitkin pihaa sukulaisten nähtäväks. Jos jotain kivaa löytää, niin voi jättää kassaan vapaaehtoisen maksun, joka sitten annetaan sukukokouksen järjestäjille vaivanpalkaks. Aiempina vuosina mun mukaan on tarttunu mm. koruja, setävainaan retroverkkarit ja isän kotitalon pelloilla kasvaneista pellavista kudottu pöytäliina.

Tänä vuonna löytyi tuo pitsiliina, josta tänään alko muokkautua jotain ihan muuta. Tarkotuksena oli jo kesällä tuunata liina, mutta kas kummaa että sekin hyvä ajatus hautautu jonnekin uusien projektien alle. :P Nyt mä tartuin tuumasta toimeen, ja toivon mukaan valmista tulee heti alkuviikosta...

Harmaata arkea

Plääh. Ei oo fiilistä oikeen mihkään. Viikonloppuna täydensin jo pari vuotta sitten tekemääni liituraitajakkupukua toisilla housuilla ja liivillä. Tosin viime viikosta asti jatkuneen plääh-olotilan takia sain ommelluks liiviin napinlävet ja napit vasta tänään. Mutta eisevväliä, koska mä en tuu koskaan tota liiviä käyttämään. Ois vaan pitänyy uskoo siihen ekaan aavistukseen, että liivi ei sovi mun kropalle. Se ei nimittäin sovi. Uskokaa pois. Ei viitti ees laittaa kunnollista kuvaa, tää vilautus saa riittää.

Onneks sentään housut on hyvät. Tein tosiaan jakun ja yhdet housut jo kaks vuotta sitten, mutta viime keväänä Fabrissossa oli samaa kangasta poistoalessa 2 e/metri, joten ostin sitä sitten reilusti varastoon, se kun on kuitenkin ihan hyvää villasekoitekangasta. Kangasta olis vielä hameeseenkin, mutta nyt ei ompelu huvita yhtään. Neulerintamallakin on hiljaista. Melko harmaata puurtamista tää elämä on tällä hetkellä, samaa sävyä ku tää jakkupukukin. Ei huvita, ei kiinnosta, ei suju.

Jotain hyvää sentään: Picasa on ihana! Kiitos vinkistä ja suosittelusta, Susanna ja Tarja! :) Pienellä käsittelyllä tän postauksen synkästä sukkakuvasta tuli paljon värikkäämpi. (Paitsi ettei Blogger antanutkaan mun lisätä paranneltua kuvaa nyt. Yllätys. Teen sen joskus toiste.) Väriä tässä kyllä kaivataankin, ennenku menee ihan käpy tähän arkeen. Tulis ees sitä lunta. Hmph.

Läppärilaukku

Malli: Oma, tietokoneen mittojen mukaan.
Kankaat ym. tarvikkeet: Eurokangas.
Mitat: 30 cm x 37 cm x 6 cm.

Nyt on paljon mukavampi kanniskella konetta kodin ja työpaikan väliä, kun se kulkee nätissä ja kevyessä kassissa. Mulla on kyllä työpaikan puolesta semmonen ihan perusmallinen ja sinänsä ok Targuksen tietokonelaukku, mut se on turhan iso ja painaa tyhjänäkin ihan jumalattomasti. Koska mä en etsimälläkään löytäny tyydyttävää pienempää ja nättiä korviketta sille, niin piti tarttua ite toimeen. Ja kyllä kannatti!

Päällikangas on napakkaa paksua puuvillaa Eurokankaan verho-osastolta. Mä ihastuin sen kuosiin ja väreihin, tekis mieli tehdä siitä vielä jotain ton läppärilaukun lisäks. Toinen laukku? Tai miksei saman tien koko setti: Mähän voisin päällystää vaikka mun lentolaukku-trolleyni tolla kankaalla, ja ommella vielä jonkun käsveskan samasta. :P sit voi tyyriinä kulkee terminaaleissa ja asemilla, kun on oma uniikki laukkusetti. ("Siis minähän en mitään juntti-Burberryä suostu käyttämään, kyllä laukkujen pitää olla juuri minulle räätälöityä mittatilaustyötä". :D

Pohja-/sivukappaleen tukevoitin jäykällä kovikekankaalla, joka tuntuu lähinnä pahvin ja kankaan sekotukselta. Tää on nyt sellaista mun aiemmin peräänkuuluttamaa laukkuihin sopivaa kovikemateriaalia, johon törmäsin ihan sattumalta viime viikolla Eurokankaassa. Metrihinta on 6,90 euroa, mutta mulle riitti tähän laukkuun 7 sentin suikale, koska en viittiny tuhlata rahojani kovikkeeseen, jonka myyjä arveli mahdollisesti pehmenevän pesussa. :/ Eli ihan sataprosenttisesti en tohon kovikkeeseen luota, vaikka se kyllä antaa kivasti muotoa laukulle.

Vuorasin laukun vielä tosi tukevalla huovalla, jonka päällystin vuorisilkillä ennen kappaleiden ompelemista yhteen. Kahvat sain sopivan napakoiks samaisen huovan avulla. Vaikka laukku onkin ihanan kevyt se on myös tosi tukeva: pysyy pystyssä yksinään ja suojais varmasti konetta iskuilta ihan sellaisenaan. Mulla on kuitenkin kannettavan lisäsuojana kätevä neopreenisuojapussi. Pitäis nyt olla koneen fyysinen turvallisuus taattu. :)

Hohhoijaa sano. Mä käyn tänä aamuna vähän hitaalla, joten säädin kameran itselaukaisijaan kymmenen sekunnin ajan. Siinä odotellessa alko vähän haukotuttaa ja venytyttää, ja eiköhän kamera napannut kuvan just aidoimmassa tilanteessa. :P Maanantai, huoh...

Suklaasukat

EDIT: Blogger on ollu tänään yks perkele, joten jouduin taistelemaan sen kanssa pariin otteeseen. Nyt se on palautettu kuriin ja nuhteeseen ja tietää, kuka tässä blogissa määrää. Tosin Bloggerin ja mun käsitykset vallanpitäjästä voi olla erilaiset, mut ainakin tällä hetkellä mä olen mielestäni niskan päällä. Nih.

EDIT: The problems with the English pattern of the Södera Socks caused by Blogger have now been solved, and the pattern is available again. (At least for now; you never know when Blogger strikes again... :D)

Malli: Oma, Södera-sukat.
Lanka: Novita Kotiväki (värjätty ruskeaksi Dylonin pesukonevärillä), 130 g.
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot.
Muut tarvikkeet: Kuminauhaa ja satiininauhaa Koskarin käsityökeskuksesta.

Mitäpä näistä sen kummempia, samanlaiset ovat kuin edeltäjänsä, eriväriset vain. Värjäsin langan pesukoneessa, ja ihan tasaista tuli. Heitin vyyhdin varmuuden vuoks pesupussiin, ettei tulis mitään kauheita sotkuyllätyksiä linkouksen jäljiltä. Sävy on ihanan tumma ruskea, just tommoinen herkkusuklaa, nam. Harmi vaan, ettei mulla oo kuin kahdet ruskeet kengät, joita voi noiden sukkien kans käyttää; nää kuvissa olevat on muuten jees, mut niissä on 9 sentin korot. Ei siis mitkään pidemmän matkan kävelykengät. :P Toiset taas on pitsiballerinat, jotka puolestaan ei oikein sovi sadepäiviin, ellei halua tallustaa varpaat märkinä. Mä kyllä bongasin männä viikolla kahdetkin aivan ihanat ruskeet kenkulit, mutku niiden hinnat oli vähän liian korkeet. Hmm, kattoo ny jos raaskis kuitenkin käydä hakemassa toiset niistä, pitäähän näille sukille olla Ne Oikeat kengät. :P

Sukat valmistui siis eilen iltapäivällä, mutta siinä vaiheessa kun ehdittiin ulos niitä kuvaamaan oli jo hämärää. :/ Jos ois jokin hyvä kuvankäsittelyohjelma (tai siis kunhan ees olis semmonen), niin tota sais ehkä vähän kirkastettua tai jtn. Mut koettakaa nyt aistia se syksyisten lehtien ja mullantuoksuinen tunnelma tosta hämyisestä versiosta. Kameramies tosiaan lähti viikonlopuks reissuun, joten uusintakuvia paremmassa valossa ei oo tiedossa ainakaan ennen ens viikkoa.

Hohhoi, eipä sit muuta ku jalat pöydälle ja neule käteen! :) Tai oikeestaan mä pyhitän suurimman osan viikonlopusta ompelulle: pitäis tehdä yhdet liituraitahousut ja -liivi jakkupukua täydentään, ja niiden lisäks olis vielä tarvis surauttaa kassi kannettavalle tietokoneelle. Sormet irti näppiksestä ja hommiin siis! Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Eedith: ULKONA SATAA LUNTA!!! ENSILUMI JEEEEEE!!!! :D

Ne puuttuvat kuvat

Kamera suostu sittenkin yhteistyöhön, joten tässä ne kuvat, jotka piti olla jo toissapäivän postauksessa. Tilasin syyskuussa nimikointinauhoja Euroteamista, ja viikko sitten postiluukusta tipahti innokkaasti odottamani kirjekuori. Mun piti tietty heti päästä käyttämään nauhaa johonkin, joten tein tarrapapiljoteille säilytyspussukan, johon kiinnitin ekan merkkinauhan.

En tilausta tehdessäni tajunnut, että tottakai tekstin pituus vaikuttaa nauhan pituuteen. Toi Made by Vilma on sen verran lyhyt teksti, että nauha on kokonaisuudessaan alle 5 cm pitkä. Kun päät sitten taittaa tolleen siististi sisäänpäin, niin leveys onkin sitten enää 3 senttiä. Eli tätä nauhaa ei kyllä oikein voi käyttää ripustuslenkkinä takin niskassa. :( Toinen pointti, jota en tullu ajatelleeksi, on se, että vaikka musta kirjailu valkoisella pohjalla näyttää muuten hyvältä, niin kirjailulanka kuultaa valkoisen nauhan läpi, kuten alla olevasta lähikuvasta näkyy. Muuten oon tosi tyytyväinen nauhoihin, ja tilaan niitä jossain vaiheessa lisää, joko eri värisinä tai eri tekstillä.

Ruskeet söderat oli pari päivää sitten tässä vaiheessa, eli menossa kohti pohjelevennyksiä. Eilen sain toisen sukan valmiiks ja toisestakin uupuu enää alle kymmenen mallikertaa ja joustin. Kameramies lähtee huomenaamulla Hesaan viikonlopuks, joten kiire ois saada sukat valmiks ja kuvattua jo tänään.

NääTarjan tekemät silmukkamerkit on aivan loistavat! Ne on todella hyvät käytössä; korusiima liukuu puikoilla kuin unelma eikä oo samalla lailla häiritsevä sormien alla kuin metallirenkaasta tehty silmukkamerkki ja nivellyksen ansiosta merkit roikkuu kauniisti eikä tökötä suorina ja jäykkinä. Kaiken muun hyvän lisäks nää silmukkamerkit on vielä todella kauniita, ihan kuin koruja. Niitä vois käyttää vaikka korviksina tai riipuksina silloin, kun ne ei oo neuleessa kiinni, heh. :)

Tekniikka pettää

Mulla on eroahdistus. Meidän läppärin lähti eilen huoltoon, yhyy. Sen tuulettimella alko olla meille sen verran äänekästä ja kuumaa asiaa, että katottiin parhaaks haetuttaa laite katsastukseen. Onhan se jo vuoden vanha, niin että tiedä vaikka se sais hampaita tai jotain. Onneks jäljellä on sentään vielä pari vuotta takuuta, johon kuuluu ongelmatilanteissa koneen huollot siten, että kone haetaan kotoa ja tuodaan kotiin. Kone on korjattavana varmaan viikon tai kaks, joten sen ajan mä kuljetan joka päivä työläppäriä kodin ja työpaikan väliä. Hohhoi.

Yritin äsken ladata koneelle kuvia kameralta, mutta ylläripylläri siinä tuli sit jotain isompaa häikkää. Vika ei oo läppärissä eikä kamerassa, joten syyttävä katse kohdistuu siirtopiuhaan. Jota en yleensä siis käytä, koska kotiläppärissä on muistikortinlukija. Työkoneessa ei semmosta ylellisyyttä ole, joten kuvat pitää puskee piuhan kautta. Nyt se ei vaan jostain syystä onnistu. Kiva. Toivottavasti toi on nyt vaan jotain lapsellista kiukuttelua siirtopiuhan taholta, jos se vaikka tuntee ittensä laiminlyödyks ja tavoittelee huomiota tällä lailla.

Eipä mulla mitään erikoisupeeta näytettävää ois ollutkaan, niin että sen puoleen ei väliä. Ruskeet Söderat lähestyy ekoja pohjelevennyksiä, työn alla on myös rannekkeet samalla mallineuleella mustien Söderoiden seuraks. Niistäkin tulee kuvia sitten joskus. Ehkä. Toivottavasti.

R.I.P. eli taas mä tapoin hyvää lankaa

Apua, hälytys, muukalaismutanttimustekalat ovat vallanneet maan!!! Ne kietovat karvaiset lonkeronsa pahaa-aavistamattoman ihmisen pään ympärille ja valtaavat uhrinsa aivot. Viattomimmankin näköinen akryylilangalta vaikuttava vyyhti saattaa pesukoneen avustuksella muuttua hirviömustekalaksi. Paras keino välttää kriisitilanteet ja ehkäistä mutaatioiden syntyminen on pitää langat kaukana pesukoneista ja kesyttää ne pikimmiten puikkojen avulla jonkin neuleen muotoon. Ei vaan, mä taas vähän huovutin, tällä kertaa ihan vahingossa. :P

Ja kuinka tähän (taas) päädyttiin: Kysymys: miten voi saada selville, onko mysteerilanka keinokuitua vai villaa? Vastaus: laittamalla vyyhdin sukkahousujen lahkeen sisässä pesukoneeseen, 40 asteen lämpötila ja 700 kierroksen linkous riittää. Jos koneesta ryömii a) vuosikymmenen verran peruskoulun käytäviä luutunnut moppi, b) turkkilaisen saunan miesten suihkutilojen lattiakaivosta ronkittu viemärieliö, c) karvaoliiveja tai d) mutanttimustekala, niin voidaan melko suurella varmuudella sanoa, että kyseessä oli villalanka. Mitä tällä tiedolla sitten enää tässä vaiheessa tehdään onkin sitten jo ihan uus päänsärky. :P

Mun lankani oli mitä suurimmassa määrin villaa. Olin 99-prosenttisen varma, että vintillä noin 25 vuotta marinoitunut vyyhti on 100-prosenttista akryyliä. Olis vaan pitäny muistaa, miten kivan (juu ei) näkösiks samasta marinointikätköstä löytyneet toiset lankanöttöset muuttu pesukonekäsittelyssä (= viemärieliö/moppi). Silloin tosin tarkoituksena olikin saada aikaseks huopumista. Ja kuten jo ennenkin on todettu, niin rumaa oli jälki. Tälläkin kertaa koneesta nousi mopin ja viemärieliön risteytys, joka muistuttaa lähinnä mustekalaa. Kyseenalaista plussaa on ehkä se, että se on just sopivan kokoinen kranssiksi pään ympärille, niin että tästä joku eksentrikko ja massasta erottuva sais mukavan talvipäähineen. Mun käsitys kauniista gretchen-kampauksesta on pikkusen erilainen, niin että meikäläistä ei kyllä tulla bongaamaan Tampereen kaduilta toi hirviö päässä. :D

Samassa pesussa värjäytyi Dylonin avustuksella parisataa grammaa Kotiväkeä ihanaisen suklaanruskeaksi uusia Söderoita varten. Että jotain kaunista siitäkin koneellisesta nousi ton ällötyksen vastapainoks. :)

Polvisukattaa

Aloitin neuloon uusia polvisukkia uudenlaisella pitsineuleiden yhdistelmällä ja tällä kertaa varresta kärkeä kohti. Lankana luonnonvalkoinen Kotiväki ja puikot 2,5 mm. Neuloin molempia sukkia jotain 9 senttiä, kunnes totesin että kuvio on liian leveä ja tylsä, ei toimi.

Kuvasta näkee kuinka tavis ja puuduttava toi malli oli. Boooring. Purin siis saman tien molemmat sukan alut ja päätin luottaa jo kertaalleen testattuun ja hyväks havaittuun malliin: teen itelleni toiset Söderat, tällä kertaa ruskeina. :)

Mä tein tänään töiden jälkeen excun Turtolan City Marketiin tarkoituksena hakee ihan vaan äkkiänopeesti paketti tai pari ruskeeta Nitoria, joilla värjäisin kerän verran luonnonvalkoista Kotiväkeä Söderoita varten. No eipä. Kaikkia muita värejä hyllystä tietty löyty paitsi just sitä mun kaipaamaa ruskeeta. Ai miten niin ruskee on tämän(kin) syksyn trendiväri... :P

Voisinhan mä tietty tehdä niin kuin Neja ja värjätä sukat vasta valmiina, mut mä jotenkin pelkään et onnistuisin sillä lailla pilaan sukat kokonaan. Herra Murphy tulis taas meille kylään värjäyksen ajaks ja sukista tulis hänen avustuksellaa jotenkin erisävyiset tai läikikkäät, tai sit lanka pelästyis ja lösähtäis kuumassa väriliemessä. Ei siis auta muu kuin lähtee käymään huomenna Sokoksella tai Lielahden Sittarissa ja toivoo, että jommasta kummasta löytyy ruskeeta Nitoria. Sit saisin langat huomenna pataan ja ylihuomenna puikoille.

Mä oon optimistinen ja uskon, että nää toiset Söderat valmistuu nopeemmin ku ekat, joihin kului viikko. Nyt kun ei tartte enää pähkäillä mitähän seuraavaks, neuloa ja purkaa vuorotellen ja sovittaa sukkaa koko ajan jalkaan. Ois ihanaa jos vois jo ens viikolla sipsutella pitkin syyslehtien kirjomia katuja uudet ruskeat polvisukat jalassa! Siinäpä mulle tavoitetta, eipä tartte muuta viikonloppuohjelmaa miettiäkään. :P

Here you are, everyone, have fun knitting the Söderas! :D

I've now translated the pattern of Södera Socks in English. You can find the pattern from the post below and also from the sidebar of my blog. My native language isn't English, and therefore the translation might be far from flawless and it probably isn't grammatically correct either. :D If (and when) you spot a flaw or the pattern is unclear in some way, please leave a comment to this post or contact me by email sisainen.villapaita (at) netti.fi

Södera Socks

About the pattern and the translation

I have translated the pattern of Södera Socks in English. You can find the pattern from the post below and also from the sidebar of my blog. My native language isn't English, and therefore the translation might be far from flawless and it probably isn't grammatically correct either. :D If (and when) you spot a flaw or the pattern is unclear in some way, please leave a comment to this post or contact me by email sisainen.villapaita (a) netti.fi The pattern is also available as a downloadable PDF file.

The Södera Socks were inspired by Anna socks in Rowan Magazine and Hedera Socks in Knitty. Although the pattern is my own design the Söderas remind the Hedera Socks a lot because of same lace pattern used in both. Therefore I have asked Cookie A. , the designer of Hedera Socks, that it is ok by her to publish the pattern.

The name Södera doesn't actually mean anything as such. “Söde” could be translated to “cute”, and the “era” part is a credit to Cookia A.'s Hedera Socks, because they inspired me to use that particular lace pattern.

The Söderas are fancy show-off socks, romantic lace socks, rock and hard core socks or even gothic depending on in which colour they are knitted in and what clothes and shoes they are worn with. Changing the ribbon in the top of the leg into contrast colour or to ribbon made out of special material also alters their image. The Södera Socks are knitted toe-up in order to make it easier to determine when to start the increases for the calf shaping. It also helps to define when the socks are high enough. Here you can find a few more pictures of these black Södera Socks, and here are some pictures of the dark brown version of the Södera Socks.

Size
Women’s L (40–41). The size can be easily adjusted by knitting more or less of motifs in the instep section. Knitting one motif (= the 4 rounds of pattern) less shortens the sock with 1 cm (2/5 inch) and vice versa.

Materials
Yarn: Novita Kotiväki (100 % cotton; 166 meters/182 yards = 50 g, gauge 7,5 sts knitted plain = 1 inch), approx. 130 g. This is a Finnish yarn, and its availability is quite poor outside Finland. You can replace it with any yarn that has approximately same gauge.

Other materials: 0,5 cm (1/5 inch) wide elastic band approx. 1 meter (3 1/3 feet), 1 cm (2/5 inch) wide satin ribbon 1,5 meters (5 feet), crochet hook (and some sewing yarn and a needle to fasten the elastic band).

Needles
1 set of 5 2.5 mm (US # 1) double-pointed needles.

Gauge
30 sts/40–45 rows = 10 cm (4 inches) knitted plain.
One motif (= 4 rounds) of pattern stitch on 2,5 mm needles = approx. 1 cm (2/5 inch).

Pattern
Round 1: *K1 tbl, p2, yo, ssk, k1, k2tog, yo, p2*, repeat *–*.
Rounds 2 & 4: *K1 tbl, p2, k5, p2*, repeat *–*.
Round 3: *K1 tbl, p2, k1, yo, sl1, k2tog, psso, yo, k1, p2*, repeat *–*.

Rounds 1–4 = 1 motif.

Instructions

Toe

(In a Finnish on-line knitting magazine Ulla are the basic instructions on how to knit a sock toe-up by Kristel Nyberg. The instructions are partly quoted and used as a guideline in this section of the pattern. The original instructions are completed with illuminating pictures, which might help to understand the technique.)

Cast on 12 sts on a double-pointed needle. Knit the first row. Turn the needle upside down so that the needle is on the down side and the cast on edge points upwards. Keep the right side towards you. With the help of the yarn and the crochet hook pick up 11 sts from the cast on edge and place them onto another double-pointed needle. The needle with the odd number of sts is now the 1st needle and the needle with even number of sts is the 2nd needle.

Distribute the sts evenly on four needles as folls: knit half of the 2nd needle’s sts onto one needle and the other half onto another needle. Then from the 1st needle k1 onto the 4th needle, then increase one st by working into front and back of the next st. K until the 4th needle has the same number of sts as on the other needles. The starting point of the round is now between the 1st and the 4th needle. Place a marker, because when knitting the sock toe-up the cast on yarn stays inside the sock and you cannot determine the starting point by the cast on yarn.

After distributing the sts on 4 needles starts the knitting of the toe part. The toe increases are made as folls: K until there are 2 sts left on the 1st needle. Work into the front and back of the 2nd last st, k1. K the first st on the 2nd needle, then work into the front and back of the 2nd st. Continue knitting and increasing like this so that on the 3rd needle you increase one st as on the 1st needle and on the 4th needle you increase one st as on the 2nd needle. In order to shape the toe part neatly increase like this in the beginning on every round. When there are 12 sts on every needle increase only on every second round. When there are 15 sts on every needle stop the increases and knit three more plain rounds with these 60 sts.

Instep
Before starting to knit the pattern, distribute the sts onto the needles as folls: 15 sts on the 1st needle, 15 sts on the 2nd needle, 16 sts on the 3rd needle and 14 sts on the 4th needle. From now on the sts on the 1st and 4th needle (= 29 sts) are knitted plain and the sts on the 2nd and 3rd needles (=31 sts = 3 motifs + 1 st) are knitted in pattern.

On the first round of the pattern the sts are distributed on the needles as folls:
1st needle: Knit.2nd needle: K1 tbl, p2, yo, ssk, k1, k2tog, yo, p2, k1 tbl, p2, yo, ssk.3rd needle: K1, k2tog, yo, p2, k1 tbl, p2, yo, ssk, k1, k2tog, yo, p2, k1tbl.4th needle: Knit.The bottom of the instep (1st and 4th needle) is knitted plain, and the top side (2nd and 3rd needle) is knitted in pattern.

Continue working like this until the instep is long enough (in size L 13 motifs). The easiest way to determine when the instep is long enough is to compare it to some other sock: when the instep reaches the same point as were the gusset in the other sock begins, it is time to start the heel.
You can knit the heel as you like to. The following instructions are for a plain German heel. For the sake of clarity the heel should be started after a full motif, that is, the last round knitted before starting the heel should be the 4th round of the pattern.

Heel flap
K the sts on the 1st needle onto the 4th needle = 29 sts. Leave the sts on the 2nd and 3rd needle waiting and knit back and forth with the 29 sts on the 4th needle. Turn, sl1 purlwise, purl to end. Turn, sl1 knitwise, knit to end. Continue like this in total 30 rounds, the last round being the right side.

Heel decreases
Distribute the sts of the heel flap into 3 sets on the needle. Use markers to separate the sets: 9 sts, place marker, 11 sts, place marker, 9 sts. The decreases begin on the wrong side: sl1 purlwise, p18, p2tog, turn, sl1 knitwise. k9, ssk, turn. Sl1 purlwise, k9, p2tog, etc. until all the sts of the side sets have been decreased. The last row with decreases is worked on the right side, and there are 11 sts on the needle.

Gusset
With the help of yarn and crochet hook, pick 16 sts from the edge of the heel flap, knit pattern on the 2 needles that have been left on to hold, and then pick 16 sts from the other edge of the heel flap. Distribute the 11 sts of the heel onto the same needles with the sts you just picked = 74 sts. The starting point of the round is now in the middle of the heel.

Start the gusset decreases: K on the 1st needle until there are 3 sts left. K2tog tbl, k1. Knit pattern with the sts on the next 2 needles. On the following needle k1, k2tog tbl, K to end. On the first round the picked sts should be knitted tbl in order to avoid emergence of holes.

Do the decreases on every other round until there are in total 60 sts left on the needles. Knit another 2 rounds without decreases so that you get to finish the pattern motif on the 2 needles. Knit the sts on the 1st needle, so that you are now in the beginning of the 1st pattern needle. From now on this will be the starting point of the rounds. Now distribute the sts on three needles and continue in pattern with all sts.

Leg and the calf shaping
Knit in pattern with all sts. Try the sock on once in a while so that you can determine when to start to increase the stitches for the calf shaping. The sts are best to be distributed on several needles to ease the fitting. The larger the calf circumference/the shorter the leg, the earlier the calf increases should be started. In the model socks the first increases are made after knitting 27 motifs starting from the heel. The increases are made as folls: increase in every second [p2, k1 tbl, p2] stripe one st by lifting the yarn between the two purl sts on the needle and purl it tbl = 66 sts. From now on the sts in the stripes between the needles are worked as [p3, k1tbl, p3].

Work like this for 8 rounds (=2 motifs) and then increase in the other three *p2, k1 tbl, p2* stripes as well = 72 sts. Now, for example, the first round of the pattern is worked as folls: *k1 tbl, p3, yo, ssk, k1, k2tog, yo, p3* etc. Additional increases can be made in the stripes between the purl sts as often and as much as is considered to be necessary. Remember to try the sock on frequently enough so that you can determine when the circumference is right.

When the leg is high enough (in the model socks 36 motifs from the heel), after the last round of pattern (= 4th round) work a round with holes for the ribbon as folls: *k/p2 (knit or purl depending on the st), yo, k/p2tog*, repeat *-*. On the next round start the k2, p2 rib. Work in rib pattern for 2,5 cm (1 inch) and cast off the stitches loosely. Break yarn and weave in ends.

Ribbons and finishing
The risk with knee high socks, and especially ones made out of cotton yarn, is that they may easily slip down to ankles. To avoid this you can use elastic band to hold them up. Thread the elastic band into the holes on the round knitted before the rib, set the ends one on the other and sew them together. Be careful not to make the elastic band too tight!

If you use a ribbon made out of satin or some other synthetic material, the end of the ribbon should be ”neatened” to avoid its unravelling. This can be done with the help of a candle: cut the ribbon ends glancing and move them slowly across the heat from the candle. Do not place the ribbon straight into the flame! One inch from the flame is hot enough to melt the ribbon’s ends not burning them into pitch black. Thread the ribbons onto the elastic band from the same holes, put the socks on and tie a bow.

Putkiksen loppu

Malli: oma.
Lanka: Putkis-trikookude ja Novita Kotiväki.
Virkkuukoukku: nro 8.
Muut tarvikkeet: 110 cm puutarhaletkua (halkaisija 7 mm), vuorikangasta, paksua huopaa muotoa antamaan.
Koko: leveys 30 cm, korkeus 25 cm.

Viimeinenkin kaapissa kesästä asti odotellut Putkis-vyyhti muototui vihdoin laukuksi. Putkista oli sen verran vähän että päätin virkata isolla koukulla, jotta laukusta tulis järkevän kokoinen. Koska en halunnu siitä kuitenkaan liian lötköä, niin Putkis sai kaverikseen Kotiväkeä, eli virkkasin koko laukun kahvoineen kaksinkertaisella langalla. Lopuks vielä kastelin ja venytin sen muotoonsa. Tää tapahtui jo kuukausi sitten, mutta viimeistely eli kahvojen ja vuorin kiinnitys kesti taas tuhottoman kauan. Tai siis ei itse homma vaan sen aloittaminen. ;)

Koska valkoisessa näkyy lika niin helposti halusin että kassin voi heittää suuremmitta vaivoitta pesukoneeseen pyörimään. Sen takia bambu- ja rottinkikahvat ei tullu kyseeseen, vaan kävin ostamassa ohutta mutta jäykähköä puutarhaletkua kahvoiks. Sitten virkkasin kiinteillä silmukoilla kaks putkea, joihin tungin kahteen pätkään leikatun letkun, ja ompelin kahvat kiinni laukkuun siimalla. Nyt saa kyllä Putkis-laukkujen tekeminen riittää mun osalta vähäks aikaa. :)

BTW: Neja bongas virheen Södera-sukkien ohjeen kantapääkavennuksissa: "Kavennukset aloitetaan nurjalla kerroksella: nosta 1. s neulomatta, 19 n..." pitäis siis oikeasti mennä "...nosta 1. s neulomatta, 18 n..." Kiitos Nejalle tarkkaavaisuudesta! :)

To be lost in translation..? :)

Mä nyt sitten käännän Söderoiden ohjeen lontooks. Siinä onkin sitten kivasti haastetta viikonlopuks, hehee. :D Saas nähä naurattaako mua vielä lauantai-iltana... Jenkkiläiset neuleohjeet kun tuppaa oleen melko lailla yksityiskohtaisempia kuin suomalaiset, mutta mä oon tyytyväinen, jos saan Söderoiden ohjeen tyydyttävästi käännettyä ees tässä karummassa perushärmäläisessä muodossa. Hienosäätööhän voi sit tehdä tarpeen mukaan.

The Södera Socks' pattern will be transalated in English and published here in my blog in the near future. Finnish knitting patterns aren't usually as detailed as the American ones seem to be, but I hope the English version of the pattern of Södera Socks will be detailed enough. :) I'll start to translate the pattern probably as soon as this weekend, hope there won't be too much of information lost in translation... :D

Tänään Tamperelaisen mukana tulleessa Info-kirjakauppojen ale-lehtisessä oli sivun verran käsityökirjoja suht edulliseen hintaan. Kuvaa klikkaamalla ja zoomaamalla näkee tarkempia tietoja. Tästä kaupallisesta tiedotteesta lienee iloa niille, joille ei ilmaisjakelulehtiä mainoksineen tule. Mä en nykyään oikeestaan ees lue kuin mainokset noista ilmaisjakelulehtien pinkasta. Tälläkin hetkellä luukusta tulee kolme paikallista ilmaisläpyskää pari kertaa viikossa, enkä mä oikeestaan koskaan jaksa kahlata niitä läpi. Sitä paitti musta tuntuu, että niiden mukana tulevilla mainoksilla on paljon enemmän uutisarvoa meikäläiselle nykyään. Voiskohan oveen laittaa lapun, että "EI ILMAISJAKELULEHTIÄ, VAIN MAINOKSIA, KIITOS"? :P

Martha neuvoo

Lainasin kirjastosta Martha Watermanin pitsihuivikirjan. On hyvä. Tykkään. Siinä on jonkin verran erilaisia pitsineulemalleja, ehkä just niitä kaikkein perinteisimpiä. Varsinaisia huiviohjeita on vain muutama, ja nekin on melkein kaikki pyöreiden, puolipyöreiden ja neliömäisten huivien ohjeita, jotka ei kovin paljon mua kiinnosta. Parasta kirjassa on ehdottomasti yksityiskohtaiset neuvot oman pitsihuivin suunnittelua varten alkaen eri muotoisista huiveista, aloitustekniikoista, neuletiheyden huomioonottamisesta, mahdollisuuksista huivin aloituskohdan suhteen ja niin edelleen. Jos mä joskus tunnen polttavaa tarvetta suunnitella ihan ikioman pitsihuivin, niin tää kirja on kyllä silloin kovassa käytössä.

Kirjan päällä lepäilee huivinalku. Käytän huivissa fir cone -pitsikuviota, joka on tuttu myös Shetland Trianglesta. Mun huivista tulee suorakaiteen muotoinen ja melko kapee, leveys on jotain 30 sentin luokkaa. Aloitin sen keskeltä niskasta jämälangasta virkatun ketjusilmukkaketjun avulla. Neulon ensin ekan puoliskon ja noukin sitten ketjusilmukkaketjun alta silmukat toista puoliskoa varten. Näin saan huivin molempiin päihiin samanlaisen reunuksen. Toivottavasti. Ja toivottavasti lanka riittää kunnollisen pituiseen huiviin.

Tässä vielä muutamia kuvia viikonloppuna ompelemastani trikoopaidasta. Kankaassa on varmaankin jonkin verran elastaania, mikä tekee siitä tavallista puuvillatrikoopaitaa käyttökelpoisemman. Ainakin mä toivon ettei se levahda käytössä ihan yhtä herkästi.

Mä sitten tykkään tosta kankaasta, vaikka mies sanookin että se on toooosi räikee. So what, saa sitä aina välillä pukeutua iloisesti arjen harmauden keskellä. :) Hihansuihin ja helmaan ompelin oranssia trikoota rajaamaan ja rauhoittamaan kieltämättä melko levotonta kuviota. Mä meinasin laittaa samasta oranssista kapean nauhan pääntietä kiertämään, mut sit aattelin että nääh, emmä viitti. Ja ihan hyvähän se on noinkin. Pääasia, että jo pari vuotta kaapissa odotellut ihana kuviotrikoo pääsi hyvään käyttöön.

Viikonlopun tuotoksia

Eikös ookin hienoja ovaalin muotoisia villahelmiä? Kaunis säännöllinen muoto ja kaikki saman kokoisia, taitavaa huovutustyötä siis. Väärin. Noi kolme vihreää palluraa oli entisessä elämässään 10 s x 10 krs mallitilkkuja, joiden perusteella mun piti valita, minkä kokoisilla puikoilla ja minkä värisinä teen hahtuvalapaseni. Kaikki noista on neulottu kahdella säikeellä, yks vaaleanvihreästä, toinen tummanvihreästä hahtuvasta ja kolmas niiden yhdistelmästä.

Kuten jo aiemmin on tullu todetuksi, mun huovutuskokeilut ei oo olleet suuria menestyksiä. Tällä kertaa epäonnistunut lopputulos ei onneks muistuta SOL:n siivouspalvelun vuosikertamoppeja. Mitä tästä opin: ei kannata huovuttaa hahtuvaa samassa koneellisessa ison kylpytakin kanssa, lämpötilana 60 astetta, pesuaikana 2 h 22 min. Tällä reseptillä mallitilkkujen silmukkamääriä on hiukka vaikea laskea. :P

Villakuugeleiden lisäks sain viikonloppuna tehdyks pari muutakin proggista. Saumurin innoittamana sain vihdoinkin ommeltua loppuun ruskean pellavahameen, joka on roikkunut makuuhuoneen kaapin oven päällä odottamassa viimeistelyä heinäkuusta saakka, ehh... :) Ekana varsinaisena saumurikokeiluna synty myös yks kivakiva trikoopaita, joka tosin vielä on viime silausta vailla, koska mun ompelupakista puuttuu oikeen väristä lankaa. Siitä siis enemmän, jahka se on lopullisesti valmis. Tuunasin myös vanhat farkut uuteen uskoon, nyt ne palvelee farkkuhameena.

Ihan jees, tuo päässee käyttöön heti ens viikolla. Lisäks neuloin kämmekkäät tai oikeestaan rannikkaat, koska tein ne nimenomaan ranteenlämmitimiks töihin.


Malli on ihan perus, 2 o, 2 n -neuletta 48 silmukalla kolmosen puikoilla, peukalokiilaan otin mallia SK:n numerosta 8/1997. Lankana Tapion kaupasta ostettu merinovillainen Wool. Yksin on vaikee kuvata molempia käsiä, ainakaan onnistuneesti. Mä kyllä sain otetuks pari kuvaa kameran itselaukaisimen avulla ja puristamalla kameran leuan ja kaulan väliin. Ei kovin onnistunut kokeilu, pitää vielä kehitellä leukaotetta. :)