Huivituttaa...

...ja paino on sanan jälkipuoliskolla. On meinaan hiukka masentavaa neuloo ja purkaa vuorotellen, kun ei oikein mikään tunnu luonnistuvan. Tai sit huomaa vasta purkamisen jälkeen, että hohhoijaa, sehän oiskin ollu just passeli. Eli ekan oman pitsihuivin suunnitteleminen siis kivestää ja kovasti.

Päätin sittenkin vaihtaa huivin muodon puolisoikiosta kolmioksi. Teen sen soikion joskus toiste ja ehkä toisella mallineuleella. Yllättävää kyllä, mutta kolmiohuivi tuntuu syntyvän paljon helpommin ja vailla suurempaa luomisentuskaa. Ja kun on 5,5, puikot, niin homma eteneekin melko sutjakkaasti. Mutta pidän silti mielessä lyömättömän sanonnan "pessimisti ei pety", ettei tuu tästäkin hetkellisestä onnistumisen ilosta surkea parku.

Mukavata

Heti alkuun pakko hihkua, kuinka ihania joululahjoja mä sain! Olin toivonut Koukussa-virkkauskirjaa ja Poirotin ykköskautta, ja ne sit sainkin, kaikki muu oli iloista yllätystä. Kuvassa näkyy suurin osa saaliista, josta mainittakoon kaksi pashmina-huivia (yks Thaimaasta ja toinen Egyptistä, kansainvälistä meininkiä, heh), lahjakortti kauneushoitolaan, Molly Ringwaldin tähdittämät hellyyttävät kasarielokuvat :P ja neljä metriä sammalenvihreää thaisilkkiä, oih! Silkistä tulee iltapuku yksiin juhliin, jotka on parin viikon päästä. Mä ehdin jo harventaa hiuksiani Tampereen surkean kangaskauppatilanteen vuoksi, mutta tää silkki ratkas pukukangasongelman, kiits siskoseni! <3

Joulunpyhinä oon vääntäny pitsikaaviota toimivaks. Eilen sit aloitin neuloon soikionpuolikkaan huivini keskiosaa kaavion mukaan. Sainkin aikaiseks kolme 12 rivin mallikertaa, kunnes tänä aamuna tajusin, että mulla on taas ollu joku aivohäirönen: huivin aloitusreuna on 40 senttiä leveä, vaikka pitäis olla 90 senttiä. :O Lanttulaatikko taitaa kehittää jotain katkoksia päässä. Tai sit suklaa ja piparit on tehny tukoksen jonnekin ja synapsit lyö tyhjää. Eli purkuun purkuun ja uusiks menee, pah.

No ei se mitn, voinpa samalla vaihtaa isompiin puikkoihin, niin tulee vähän ilmavampaa ja nopeemmin valmista. ;)

Jouluneulomista

Kiirettä on juu täälläkin. Luulin et kaikki omatekoiset joululahjat on jo tehty, kun yhtäkkiä tulikin vielä yks pakkopakkojuttu. Sitä sitten tässä neuloskelen aina kun voin, mikä taas on melko harvoin, koska homma on hyvin salaista ja hys hys. Huomenna ehdin toivottavasti jossain välissä tekeen lahjan loppuun; paljon ei enää puutu, mutta saaja pyörii ympärillä sen verran tiiviisti, että hankalaa on. :) Pitää varmaan piiloutua johonkin komeroon neulomaan. :P

Koska lähipiiri ei oo kovin hyvin perillä lankojen, neulelehtien ja -kirjojen maailmasta, niin mun taitaa olla turha odottaa käsityöaiheisia joululahjoja. Tai siis toivelistalla on Happy Hookerin suomenkielinen painos, mut senkin hankinta on itse ohjeistettu. Päätin siis olla oman onneni seppä ja hankkia joululahjalangat itse. Tai oikeestaan nää vois lukea synttärilahjaks multa mulle; ostin nää nimittäin keskiviikon neuletapaamisessa Raijalta, ja tuo 20. 12. sattuu myös olemaan mun syntymäpäiväni. Kiitos vaan minulle, lahja on ihana! :D

300 grammaa ihanaista tummanruskeaa merinovillaista Woolia, oih! Näistä ois tarkoitus tehdä huivi. Haluisin semmoisen loivan soikionpuolikkaan, siis ei puoliympyrää eikä kolmiota, vaan jotain siltä väliltä. Melkoisesti oon jo suunnitellu ja vääntäny mallia, mutta vielä en oo täysin tyytyväinen tähänastisiin luonnoksiin. Helpointa ois saada oikea muoto virkkaamalla, mutta merinovillan pehmeys tulis ehkä paremmin esiin neulepinnassa. Onpahan ainakin puuhaa joulun ajaks, toivottavasti huivi pääsee suunnitteluasteen yli ja puikoille pyhien aikana. ;)

Rattoisaa joulua kaikille jo nyt siltä varalta, etten ehdi salaneulomiselta ja jouluruokien kokkaamiselta bloggaamaan. :)

Toivottavasti en salaista neuleprojektia viimeistellessäni vahingossa lukitse itteeni mihinkään komeroon, niinku mulle kävi 12-vuotiaana, kun yritin tarkastaa, onko kameran filmi kelautunut: Siltä varalta että joku on unohtanut sen ankean ajan ennen digikameroita, niin filmirullaahan ei saanut ottaa kehittämättömänä päivänvaloon. Jos siis halus varmistaa ennen takakannen avaamista, että kamera on varmasti kelannut täyden filmin rullaan niin homma piti tehä pilkkopimeessä, ettei filmi valottuis. Ja mähän onnistuin tietty valitsemaan juuri sen komeron, jota ei saanu sisältä auki kun kerran oven perässään kiinni veti. Vuonna 1939 rakennetun talon kiinteät vaatekomerot on melko tukevaa tekoa, joten sieltä ei sitten tullakaan pihalle ihan noin vaan. Olin yksin kotona, joten mä sain sit istua siellä pimeessä vaatekomerossa 4 tuntia. Voi kun ois silloin ollu joku neule mukana (ja otsalamppu)! :D

Pumpulipipo

Otti sen verran koville toi palmikkopipon epäonnistuminen ja purkaminen, että piti kiireesti tehä korvikepipo. :) Mutta senkin mä jouduin tietty tekeen kahteen kertaan, höh. Ekasta tuli liian iso, mut tää toka onkin sit ihan perfect. Ja onneks oli niin nopee tehä, ettei tuplatyö pahemmin ees harmittanu.

Malli: peruspipo omasta päästä, 70 s.
Lanka: Novita Palma, 21 g.
Puikot: 4 mm ja 4,5 mm.

Kaulaliinan tein jo joskus elokuussa, ja nyt mulla on sit lapasia vaille täys setti ihanan pehmeitä hennon vaaleanpunaisia asusteita. Yllättävän riittävää toi Palma, uskaltaiskohan alottaa jäljellä olevista 24 grammasta tumppuja vai onks ihan tuhoon tuomittua toiveajattelua, että lanka riittäis? No toisaalta, mullahan alkaa olla reilusti kokemusta purkamisesta, niin että samapa kai se on kokeilla tääkin homma kantapään kautta. :P

Kolmas adventti

Käsitöiden osalta on ollu melko köyhä viikonloppu. Tai siis oon neulonu juu, mutta oon kyl sit purkanutkin yhtä paljon. :/ Nimittäin se palmikkopipo. Sen kavennukset tosiaan suippeni ehkä hiukan liian jyrkästi, joten päätin hiukkasen parannella myssyä (koska olen idiootti). Tästä siis lähdettiin:

Koska tähän oli päädytty säveltämällä Jatan alkuperäisohjetta melko reippaasti oman mielen mukaan, niin aattelin, että homma korjaantuu, jos kiltisti noudatan alkuperäisohjetta. Väääääriiiin!!! Pipo näytti mun päässä ihmeelliseltä lattakypärältä, ja kirosin kyl reippaasti itteeni, kun olin purkanu valmiin pipon, joka näin jälkeenpäin aatellen olis ollu aivan oiva sellaisenaan.

Koska ei kiinnosta tehä kavennuksia kolmatta kertaa, niin pipo koki tylyn kohtalon. Langasta olet sinä tullut ja langaksi olet sinä jälleen tuleva, aamen.

Perjantaina oli työpaikan pikkujoulut, jotka meni sen verran railakkaissa merkeissä että lauantai sujui enemmän tai vähemmän nuutuneessa olotilassa. (Onneksi krapula oli vain fyysistä, eikä mulla oo pikkujoulujen takia aihetta henkiseen morkkikseen. :D) Rapelia paikkaillakseni pistin kotia joulukuntoon: Sohva sai pukeutua punaisiin päällisiin, ja kaivoin esiin joulunpunaiset kynttilät ja torkkupeiton. Kauppamatkalla haettiin pikkuinen kuusi torilta ja koristeltiin se saman tien juhlakuntoon. Parvekkeen kaiteelle virittelin kuusiköynnöksen ja jouluvalot, niin että nyt meillä on tunnelmaa kerrakseen!

Vielä pitäis löytää jostain kaappien kätköistä jonkinmoinen juhlapöytäliina ja sommitella kynttiläasetelma ruokapöydälle. Ja sitten vaan Rajattoman joululaulu-cd soimaan ja glögimukin ja piparin kanssa sohvalle tunnelmoimaan. Eihän tähän joulutunnelman saavuttamiseen sittenkään tarvittu lunta! (Vaikkei se kyllä pahaa tekis, että vink vink vaan säänhaltijat siellä jossain.) ;)

Palmikoita

Malli: Sävelletty Jatan palmikkopipasta.
Lanka: Berkshire Bulky, n. 80 g.
Puikot: 4,5 mm ja 6,5 mm.

Olipa nopee pipo, vietin pari tuntia sohvalla puikkojen kans ja valmista tuli! Ja vielä nopeemmin se ois valmistunu, ellen ois alkanu säätään omiani... Mulla kun on Jattaa tiukempi käsiala, niin katsoin parhaaks vaihtaa puikot isompiin, silmukkamäärän pienemmäks ja samalla lisätä yhden nurjan silmukan toiseen nurjaan raitaan palmikoiden välissä, niin että raidat on yhtä leveät. Mallikertaa toistin vain neljästi ohjeen kuuden kerran sijaan, koska isommista puikoista johtuen 14 sentin korkeus oli jo siinä vaiheessa saavutettu. Niin ja sitten vielä päätin jatkaa palmikoita loppuun asti, joten sävelsin kavennukset ihan omasta päästä. Ehkä ois kannattanu noudattaa alkuperäistä ohjetta ees siinä vaiheessa ja neuloo kalotti sileellä neuleella, koska nyt pipo on ehkä melkein liian suippo, onneks ei kuitenkaan ihan Coneheads-mallia.

Koska näin pimeellä on edelleenkin vaikeeta saada kunnon kuvia, niin on pakko yrittää saada kelvollisia otoksia riittävän kirkkaiden valojen avulla: tää kuva onkin otettu kylppärin loisteputkilampun alla. :P Kylppärin seinällä roikkuva oranssi froteepyyhe toimii sattumalta yllättävän hyvänä taustana siniturkoosille pipolle. Meidän kylpyhuonehan toimii siis ihan kelpona köyhänmiehen valokuvausstudiona, kun on kirkkaat valot ja kaapista löytyy pyyhkeitä useemmassakin värissä. :)

Sininen hetki

Meidän pihan lehtikuusi on aika lohduton näky, kun puu ei tavallisesta joulukuusta poiketen oo saanu lumihuntua peittämään paljaita oksiaan. Pari käpyä sentään pitää sitkeesti kiinni oksista niin että kuusella on jotain koristeenaan, vaikka neulaset onkin varisseet jo pari kuukautta sitten. Toi puu on talvisin hirmu kaunis lumihuurteen peittämänä, mutta nyt kuusiraukka näyttää pyytävän anteeksi rujoo ulkoasuaan.

Berkshire Bulky -keräkin huokailee ja päivittelee synkkää tunnelmaa lasin takana. Siitä on tulossa pipo Jatan palmikkopipan ohjetta mukaillen, mutta ei oo mitään tietoa, koska pipo pääsee tositoimiin. Edelleenkin on mun makuun liian lauhaa villa-asusteiden käytölle. Mun kuuppa vaan paistuis ja kämmenet hikois ruttusiks rusinoiks, jos näillä ilmoilla pitäisin paksua villapipoo ja hahtuvatumppuja. Joulukuussa ulkona saatu lämpöhalvaus ois varmaan melko erikoinen lisä ambulanssimiesten totuus on tarua ihmeellisempää -listaan. :) Paree vaan pitäytyä puuvillassa ja keinokuiduissa pakkasiin asti.

Lämmin, hellä, pehmoinen...

Ei oo vieläkään lunta maassa, kunnon pakkasesta puhumattakaan, mutta siitä huolimatta mä vaan neulon villapipoja ja -kaulaliinoja. :) Toivottavasti niille löytyy käyttöö talven aikana, vaikka usko valkoiseen jouluun alkaa jo täällä Tampereella hiipua... :/

Malli: Omasta päästä, jos nyt niin voi sanoo kun kyseessä on ihanperusperuspitsineulemalli: oikealla *2 o yht., lk*, nurjalla nurin. Tässä huivissa 14 s + 2 reunasilmukkaa ainaoikein.
Lanka: Hjertegarn Milano, 165 g.
Puikot: 12 mm bambupyöröt.
Mitat: leveys 22 cm, pituus 220 cm + hapsut.

Lämmin ja pehmeä lumenkorvikehuivi on sentään valmis. Mallineule vetää luonnostaan huivin päitä vinoon, joten mä päätin korostaa vinoutta eri pituisilla hapsuilla: lyhyemmät hapsut ylempänä olevaan reunaan ja alareunaan päin hapsut pitenee. Samalla ne pitää huivin päitä suorempina, ettei reunat ala rullautua käytössä sisäänpäin. Tykkään tästä huivista kovasti, mutta siitä kyllä lähtee tuhottoman paljon pitkiä valkoisia karvoja, ihan ku meillä asuis kaljuuntuva samojedinkoira. Eli jos huivia haluu käyttää vaikka mustan villakangastakin kanssa, niin pitää kulkee tarraharja taskussa ja de-karvata sillä takkia tarpeen tullen. :)

Joulu jollottaa lähemmäs kovaa vauhtia, mutta edelleenkin mun joulufiilis on hakusessa: liikaa töitä ja liian vähän lunta. Ainoo jouluun viittaava asia meillä kotona on noi kuvan peilistä heijastuvat jouluvalot, jotka roikkuu ikkunassa verhojen päällä. Pakko kai tässä on alkaa laittaan paikkoja vähän jouluisemmiks, jos vaikka sillä lailla sais juhlatunnelmaa ja joulunodotusta luotua. Kun ny vaan muistais mihin on tunkenu kaikki joulukamat joskus tammikuussa, oivoi... :P

Missä on lumi?!

Taas valmistui yks joululahja pukinkonttiin, jess! Tuntuu tosi hyvältä, että saa jotain aikaseks vaikka tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Se tunne taas johtuu valon vähyydestä; ihan kuin koko ajan ois ilta ja pitäis mennä nukkumaan. Siis keskellä työpäivääkin, heh. :) Lumi tois kaivattua valoa ja sitä ihanaa joulun odotuksen tuntua, joka valitettavasti ainakin multa uupuu tällä hetkellä. Että joko sitä hiutaletta alkais piakkoin tippuun taivaalta, helkkari soikoon!? Kysyy yks talvea ja joulua rakastava, joka ei ymmärrä eikä hyväksy käsitettä "musta joulu". Prkl.

Tekeillä oleva kaulahuivi toimii jotenkin lumenkorvikkeena, lähinnä siis värin ja koostumuksen puolesta. Hjertegarnin Milano on ihqun pehmeetä ja paijattavaa, mitä nyt vähän karvaa lähtee. Ekaks aattelin tehdä siitä ihan taviksen kaulaliinan sileällä neuleella, mutta langan pehmeys ja untuvaisuus meni jotenkin hukkaan niin tiiviissä neulepinnassa. Ekan kerän kerkesin jo neuloon sileellä, joten purkua on edessä. Kuvassa sileällä neuleella neulottua pintaa ja 2 o yht., lk -mallilla neulottu uus aloitus. Hirmusen nopeeta puuhaa 12 millin puikoilla, tunnen itteni tosi tehokkaakas ja nopeeks neulojaks, tykkään! :P Melkoset halot noi puikot kyllä on, onneks ne on sentään bambuiset niin ettei paina oikeestaan mittään.

Mallineule on sen verran aivoton elikkäs helppo, että tätä huivia ois hyvin voinu suuremmitta virheittä tehä neuletapaamisessakin. Yleensä mulla menee silmukat sekaisin siellä, kun on niin paljon nähtävää, kuunneltavaa, puhuttavaa ja hypisteltävää. :P Tänään jäi koko ilo väliin, kun päivän työreissu veny odotettua pidemmäks. Tuli istuttua auton takapenkillä viis tuntia, enkä voinu ees neuloo kun seura ei oikein ois ymmärtäny. Pitääkin nyt ottaa vahinko takas Housen ja Aliaksen aikana. :)

Pipo ja sen veli

Uus yritys pääkallopipon kans ja taas tuli huti: tällä kertaa pipo on ehkä hiukkasen liian tilava kuusvuotiaalle. Vaikka mä purin pari senttiä aloitusreunasta niin munkin kuuppa sujahtaa sisään vaivatta, joten 6,5-vuotias kummipoika uppois myssyyn nenänpäätään myöten. Tosin poitsun päänympärys on kuulemma 54 cm, ja koska mun vastaava mitta on 56 cm, niin vois ehkä aatella että pipo on hiinä ja hiinä sopiva. Kasvunvaraa ainakin on, jos vaikka päähän umppautuis ylipaljon tietoa esikouluvuoden mittaan. :P

Eka versio on siis Woolista (2,5 mm puikot) ja tää toka seiskaveikasta (3,5 mm). Ilmeisesti sopiva koko tulis kolmosen puikoilla ja jollain välimallin langalla, esimerkiks Gjestalin Janne vois toimia. Mut just nyt tylsyttää toi pääkallomalli, kun mä en edelleenkään varsinaisesti oo kirjoneuleihmisiä. Ja toisekseen ison pipon värit ei ehkä kiehdo muita kuin kummipoikaa, joten tää matkannee joka tapauksessa Etelä-Pohjanmaalle jouluks, vaikka onnistuisinkin tekeen vielä sopivan pipon. :)

Mä kävin tänään ihmettelemässä Ideaparkia ja pistämässä huomenna tilille kilahtavia veronpalautuksia takaisin kiertoon jo ennakolta. Olihan se iso joo, mut emmä sitä niin kovin ihmeellisenä paikkana pidä, ku mitä etukäteishypetyksen perusteella ois voinu kuvitella. Toki on plussaa, että vartin ajomatkan päässä on kootusti yhdessä paikassa suunnilleen kaikki perusvaateliikkeet, ja vielä kivempaa on, että tänne suunnalle saatiin vihdosta viimein esimerkiks Stadium, Mango, Moko ja Sinelli. Kesällä kärähtäneen Eurokankaan korvaajakin tuolla oli, tosin isossa tilassa ei mun mielestä ollut ees Tullintorin myymälän vertaa kankaita. Catwalkille keskitetyt merkkivaateliikkeet on tietty sitten varsinaista luksusta. Reilun kolmen tunniin shoppailun saldona mukaan läks uus tennismaila, kankaita, hiustuotteita ja kasa joululahjoja. Ja taidanpa poiketa Lempäälässä vielä ennen joulua, kun jäi pari potentiaalista joululahjaa mielen pohjalle kummittelemaan... :)

Kirjoneulekokemus

Olipa rankka viikko, en ehtiny ees lukee blogeja saati bloggaan ite mitään, kun kaikki päivät ja illat piti hillua työhommissa pois koneen ääreltä. Sain mä sentäs jotain neulottuakin, kun rohkaistuin ottaan eilen ja tänään neuleen mukaan työjutskiin, niin ettei tarvinnu vaan öönä istua yleisössä ja kuunnella pajatusta puhujanpöntöstä. :)

Malli: We Call Them Pirates
Lanka: Mustaa ja valkoista Novita Woolia, molempia alle 50 g, ja vähän mustaa Novita Kotiväkeä vuoriin.
Puikot: 2,5 mm.

Tää olis menossa kummipojalle joululahjaks, mutta mua hiukka epäilyttää toi koko. On meinaan melko pienen tuntunen. Mikä on 6-7-vuotiaiden päänympärys? Entä kuinka korkee sen ikäisen jampan pipan ois hyvä olla? Toi vaikuttaa ennemminkin kolmevuotiaan koolta ja on melkoinen kalottimalli. Höh. :/

Tää pipo ei kyllä tehny musta aiempaa suurempaa kirjoneuleiden ystävää, koska lopussa kovan työn jälkeen ei seisonutkaan se kuuluisa kiitos: Siinä vaiheessa kun vaihdoin pyöröiltä sukkiksille, niin aloin ilmeisesti kiristellä lankoja liikaa --> vähän piukee päälaki. En tiiä viittiikö tämmöstä antaa lahjaks, jos se ei sit ookaan sopiva. Tai sit pitää tehdä uus ja vähän isompana. Tai sit tehä noi saman sarjan tumput. Paitsi että siinä on sit taas ongelma; minkä kokoset niiden tumppujen sit pitäis olla?

Taidanpa jättää ton ongelman ratkomisen huomiselle, koska aivot on ollu jotensakin ylityöllistetyt viime aikoina. Pari lasia punkkua vaikuttaa nyt huomattavasti houkuttelevammalta ajatukselta ku neuletiheyksien ja kämmenkokojen laskeminen. :P

Mikä vapaa-aika?

Töissä on niin kiire että vapaa-aika on todella vähissä. Ens viikolla menee vielä kaikki illatkin työtilaisuuksissa, joten kotona ehdin käydä vain nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet. Tylsää. Jouluahjaideoita olis neulottavaks vaiks kuinka, mut minkäs teet ku ei oo aikaa? :(

Tääkin kukka on viime viikonlopun tuotoksia. Tarkoitus ois tehdä monta samanlaista lisää, sitten kun ehdin. Toivottavasti tahti rauhoittuu ennen joulua, muuten musta ei oo aattona jäljellä ku märkä läntti kuusen juurella.

Ja kaiken muun hienon lisäks tekniikan kans on jälleen ongelmia: nyt kun Blogger pelittää Beta-versiona kuin unelma, niin Picasa aiheuttaa mulle harmia. Se on lupaa kysymättä poistanut mun O'lapasten kuvat blogista. Eikä niitä kuvia jostain syystä oo enää ees koneella. Että se niitsä sitten. Pah. :/

Vuosikertasolmut

Viime yönä just ennen nukahtamista mä tajusin, että hei, mullahan on kaapin kätköissä täydellistä huivilankaa. Samaa kiiltävää luonnovalkoista jota mä käytin talvililjan kirjailuun. Teki mieli heti nousta sängystä ja hipsiä lankaa silittelemään, mut onneks maltoin jättää homman tälle päivälle. En nimittäin tosiaan muistanu millanen solmukasa kaapissa lymys. Jos oisin yöllä innostuneena mutta väsyneenä alkanu setviin tota, niin aamulla mytty ois ollu kahta kauheemmassa sotkussa (jos se nyt ylipäänsä olis mahdollista; toi kasa on jo alunperin yks helvetillinen solmujen muodostama pirunnyrkki).

Lanka on äidin kätköistä, sileää, kiiltävää ja painavaa viskoosia (luulisin). Niin ja se on myös pirullisen liukasta. Lanka purkautuu helposti itekseen kerältä ja menee ihan armottomaan sotkuun silmänräpäyksessä. Rasiassa oleva suurin ja siistein kerä on varmaan 1970-luvulta, jolloin äippä on tainnu viimeks tätä lankaa käsitellyt. Mä löysin laatikon vintiltä (minne äiti sen lienee kiukussa haudannu silloin kolkyt vuotta sitten) kymmenisen vuotta sitten ja oon vuosien varrella saanu selvitellyks kasasta pienehköjä lankanöttösiä. Tänään mä taas kaivoin möykyn esiin ja päätin hoitaa homman kotiin. Tai ainakin sinne päin.

Kun mä tänään aloitin niin kasa oli kaks kertaa isompi. Kolmen (3!) tunnin sitkeen ja yli-inhimillisen kärsivällisen puurtamisen jälkeen möykky on nyt puolta pienempi ja toinen puolikas on muuttunut siisti(hköksi, eipäs sentään liioitella) pitkulaiseksi lankamötikäksi (kuvassa möykyn vieressä rasian ulkopuolella). En tiiä jaksanko setviä loppukasaa, kun lankanöttösissä ois jo nyt tarpeeks huivia varten. Ehkä mä taas hautaan rasian sotkuineen kaappiin, mistä mä sit taas vuoden päästä voin "löytää" sen ja uudella innolla selvitellä taas vähän matkaa. Tai sit mä jätän tän perinnöks jälkipolville: "Jo sinun isoäitisi on selvitellyt tätä lankakasaa, ja nyt, rakas tyttäreni/poikani, on oleva sinun vuorosi keriä osasi tästä maagisesta langasta, joka on kulkenut suvussamme jo vuosikymmeniä..." :D

Talvililja

Hihhei, eka huovutettu kukkanen on valmis! Aloitin märkähuovutuksella ja viimeistelin huovutusneulalla. Toteutus aiheutti vähän päänvaivaa, kun mulla ei oo minkäänlaista käsitystä miten homma ihan oikeesti pitäis tehdä. Enkä mä tieteskää eilen illalla malttanu googlailla tekniikoita ja ohjeita, joten mutulla mentiin. Ja lopputulos on mun mielestä ihan viehättävä.

Tavoitteena oli tehdä Jukka Rintalan iltapuvuissa olleita huopakukkia (ei löydy kuvia netistä, harmi!) muistuttava herkkä liljamainen luomus, ja kyl tää on ainaskin sinne päin. Toivotaan että harjoitus tekee mestarin ennen ku mä kyllästyn koko touhuun. Kun tota merinovillaa ja muita tarpeita tuli ihan kiitettävästi ostettua sieltä messuilta, ehh... :P

Talvililjaksi ristimäni huopakukan materiaaleina siis huovutusraaka-aineina merinovilla ja silkki, koristeluun käytin viskoosilankaa ja erilaisia helmiä. Lisäksi apuna oli bambualusta rullaukseen, kisusaippuaa ja vettä. Suuri rooli oli myös innostuksella ja inspiraatiolla sekä jonkinmoisella visiolla lopputuloksesta.

Talvililja on ehkä vähän ylenmäärin koristeltu ja tingeling, mut sopii vallan mainiosti koristaan talvitakin kaulusta. Onneks meidän talvihäät oli jo pari vuotta sitten, muuten mä varmaan kunnianhimoisena päättäisin koristella kirkon, juhlapaikan, hääpuvun ja miesten rinnukset näillä ja joutuisin sormet rusinoina huovutteleen kaiket illat. :D

Joululahjoja

Toiset huovutetut hahtuvalapaset, nekin onnistu ihan nappiin. Suunnilleen samanlaiset kuin nää aiemmat, paitsi vähän enemmän leveyttä ja pituutta kun tulee miehelle. Joululahjana menee, niin että vasta reilun kuukauden päästä selviää, onks ne oikeesti hyvät ja mieleiset.

Malli: Oma, kehittelin sitä mukaa kun neuloin.
Lanka: Luonnonvalk. Novita Tango ja valkoinen Novita Wool, molempia vähän yli 50 g.
Puikot: 5 mm bambupyöröt ja -sukkapuikot.
Koko: Lapsi n. 2-vuotiaasta ylöspäin. Luulisin. :)

Eilen messuilta palattuani pyöräytin valmiiks tämmöisen pupupipon. Lopputulos on mun mielestä aika söötti. Tää on lasten kokoa, yritin tehä silleen, että sopis 2-4-vuotiaan päähän. Toi on melko venyvää vaikkakin napakkaa neuletta, niin että sopii varmaan sen puolesta eri-ikäisille muksuille. Mulla on vielä muutamia keriä Novitan vanhaa Tango-lankaa jäljellä, oon hamstrannu sitä aina kun eteen on sopivasti sattunut. Se on niin ihanan pehmeetä ja pörröistä, ihan erilaista kuin Tango Fani nykyään. Fani on paljon kovempaa ja muovisempaa, vaikka sitä saakin nyt ihanissa väreissä. Harmi ettei tätä vuosikerta-Tangoa pysty värjäämään.

Tän kuvan ois tarkoitus demonstroida, kuinka korvat pysyy terhakasti pystyssä kun pipa on päässä. Ompelin korvien juureen hiukkasen jämäkkää superlonia, niin että ne pitää korvia vähän muodossa mut pipo on edelleen pehmeä ja pestävä. Superlonia on vain tossa korvien juuressa, niin että luppakorvat pääsee lerpattamaan vapaasti. Kuten sanottu niin neulos joustaa kivasti, munkin kuula mahtu sisään, vaiks itelle tehtynä pitäs kyllä neuloo reilusti lisää korkeutta. :) Tein vielä solmimisnauhat kolmen silmukan I-cordilla, niin että myssy pysyy mukana kovemmassakin vauhdissa. Jos vielä haluis hienostella, niin vois vaiks kiinnitää toisen korvan juureen vaaleenpunaisen rusetin. :)

Oon tehny männätalvina useammankin Tango+Wool-pipon, ja ne on kyllä parhaiten tuultapitäviä ja lämpimimpiä pipoja joita mulla on. Että sen puoleen varmaan tääkin sopii lapsen pipoks kovemmillakin pakkasilla. Ja se on niiiiin pehmee, tekis vaan mieli silitellä sitä koko ajan. Tarkoitus ois kääriä tää lahjapakettiin kummitytölle, joka käsittääkseni saa aattoiltana paketissa jotain muutakin pupuaiheista. Emman äiti varmaan säilyttää salaisuuden, vaikka nää kuvat näkeekin..? :)

Messusaalis

Kysymys: Mitä ostaa käsityömessuilta ihminen, joka lähtee messuille tämän värisissä asusteissa?

Vastaus: Tietysti lisää samaa väriä! :D

Jännä juttu, miten sillä hetkellä päällä olevat vaatteet vaikutti siihen, mihin väreihin mä kiinnitin koko ajan huomiota messuständeillä. Petrooli ja tummanruskee kävi heti ekoina silmään, ja niiden puute tietyillä ständeillä suretti kovasti. Esimerkiksi huovutettavaa merinovillaa ja silkkiä tai Toikan myymää Berkshire Bulky -alpakkalankaa ei ollut lainkaan tummanruskeana, joten siltä osin saalis jäi vajaaksi. Höh. :/

Merinovillaa ja silkkiä ostin huovutettuja kukkia varten, joihin sain inspiksen Jukka Rintalan näyttelystä, jossa kävin eilen. Mä uskon huovutusonneni kääntyneen onnistuneiden hahtuvalapasten myötä, niin että uskallan lähtee kokeileen jo haastavampiakin projekteja, ja ihan ilman ohjeita. :) Aattelin koristella kukat Sinellin ständiltä ostamillani muovihelmillä, niin että niihin tulee sit vähän bling-blingiäkin.

Tässä siis mun messusaalis: 1 kerä petroolin väristä Berkshire Bulky -villa-alpakkalankaa Toikalta (5 e), punainen, vihreä ja sininen helmilajitelma Sinellistä (4 pss/10 e), 20 cm pala merinovillamusliinikangasta (15 e/m) jostain huovutustarpeita myyvästä kojusta, Merinovilla.comin ständiltä silkkiä (3,50-4 e/pss) ja merinovillaa (2 e/kpl) sekä alusta (2 e) huovutusta varten, Addin 3½ mm 120 cm pitkät pyöröt (3 e) Vuorelmalta, kulta- ja hopealankaa (1,40 e/kpl) jostain käsityökojusta, jonka nimi painui jo unholaan. Kun harvemmasta paikasta sai kuitin mukaan, niin ei sitä enää voi muistaa että mistäs puljusta mikäkin tavara tuli ostettua. Lisäksi sisäinen sulovileenini halusi ostaa eurolla syksyn Novitan lehden omalta ständiltä. Koska oli niin halpa. :)

Akuutti unihiekkapula

Kun ei nukuta niin ei nukuta. Mä kärsin koko viime viikon univajeesta johtuneesta väsymyksestä (oma moka, mitäs en malttanu mennä yhtenäkään iltana ajoissa nukkuun), ja olin ihan puhki koko ajan. Viikonloppunakin tuli humputeltua sen verran, että jäi lepo vähiin. Taisin olla pikemminkin entistäkin väsyneempi sunnuntai-iltana. Vihdoin viime yönä sain nukutuks ruhtinaalliset 9 h, ja vitsi ku kaikki tuntu tänään luistavan paljon sutjakkaammin. Mut nyt se sit kostautu, "liika" nukkuminen: mä en saa unta en sit millään. Pari tuntia kieriskelin sängyssä kuunnellen miehen rauhallista ja tyytyväistä unituhinaa, mikä on muuten hiukka ärsyttävää, kun ei ite pysty samaan. Nukkumatti tais heittää epähuomiossa munkin annokseni unihiekasta sängyn toiselle laidalle. Et siis ottaaks päähän vai eiks ota. Jep.

Postailenpa siis ajankuluks kuulumisia neulerintamalta: Toiset hahtuvatumput on pesukonevalmiit. Näiden tummemman vihreiden ois tarkoitus päätyä pukinkontin kautta eräälle mieshlölle. Oma mies käsineen saa luvan toimia muottina, kun huomenillalla neuletapaamisen jälkeen huovuttelen näitä. Kuvassa vertailun vuoks O'lapaset, jotka oli suunnilleen samankokoiset ennen huovutusta. Näistä tummemmista tulee vähän isommat, niin että ne sopii lämmittään isompaakin lapioo. Ellen mä sit tän valvomisen seurauksena nukahda kesken huovutuksen ja pesukoneen tarkkailun ja tumput saa pyöriä koneessa koko 2 h 22 min kestävän pesuohjelman ajan. Siinä tapauksessa vanttuut ois varmaan passelit jonkun kääpiön patakintaiks. Sithän mä toisaalta voisin vaikka lahjoo niillä nurkissa kyttääviä tonttuja parempien lahjojen toivossa. :P

O'lapaset

EDIT: Picasa on mystisesti tuhonnut kaikki tän postauksen kuvat, eikä niitä löydy enää mistään, ei ees koneelta. Eli sinne män, taivaan tuuliin. Onneks lapaset sentään on vielä tallella.

Vaikka vielä onkin 126 päivää siihen, kun ympäri maailman juhlitaan pyhää Patrickia, niin meillä oltiin jo eilen irlantilaistunnelmissa. Jättikokoiset hahtuvatumput on ihan vihreän saaren väriset, ja ennen pesukoneeseen joutumistaan ne haki turvaa irlantilaisesta kermalikööripullosta. Kaiken lisäks sain toissapäivänä luetuks loppuun Irlantiin sijoittuvan kirjan Merenneitojen laulu. En mä sentään alkanu Riverdancen tyyliin koikkelehtiin, vaikka tunnelma olikin niin kovin iiriläinen. :)

Lapaset oli kyllä mahtavan kokoiset ennen huovutusta: korkeus 37 cm ja leveys 15 cm. Miehenkin käsissä ne näytti melko isoilta metsurihanskoilta, ja mulla ne ulottui kyynärpäihin asti. Tungin peukkuihin pakastepussin puolikkaat, laitoin kummankin tumpun omaan pesupussiinsa ja tipautin ne koneeseen pyyhkeen kera. Lämpötilaksi 40 astetta, linkousta 1000 kierrosta minuutissa ja kansi kiinni. Seuraava puolitoistatuntinen olikin hermojaraastavaa aikaa. Pysäytin pesuohjelman ja tsekkailin tilannetta pari kertaa, ja kolmen vajaan puolen tunnin session jälkeen lapaset oli valmiit.

Malli: tavistumput, 44 s, sädekavennukset.
Lanka: 2-kertainen virolainen hahtuva, n. 70 g.
Puikot: 6 mm bambusukkikset.
Mitat: ennen huovutusta kork. 37 cm, lev. 15 cm; valmiina kork. 27 cm, lev. 10 cm.

Ehh, tota noin, mua siis jännitti pesukoneen pyöriessä niin paljon, että piti korkata se irkkupullo. :P Se piti viedä tänään anopille ja appiukolle synttärilahjaks, mutta pitänee kipasta synttärikahveille Alkon kautta. :D Toi minttusuklainen Baileys on sitten hyvää, ihanaa siemailla sitä kynttilänvalossa talvi-iltana, suosittelen!

Ai niin ne tumput: ne on täydelliset! Istuu kuin suoraan käsiin valetut ja on suloisen pehmeet. Pinta on tasainen, eikä silmukoita erota lainkaan, ihan niin kuin mä toivoinkin. Ainoo säätöö vaativa juttu on varsi: se on mun makuun liian pitkä, ja koska se on vähän muhkurainenkin, niin aattelin leikata siitä pari senttiä pois. Ja kyllä noi jonkilaista koristelua kaipaa, taidan kokeilla neulahuovutusta jossain muodossa.

Kokoerosta ennen ja jälkeen huovutuksen kertoo se, että enää tumput ei mahdu mun miehen käteen kuin väkivalloin kiskomalla. Ekaa kertaa mä todella onnistuin huovuttamisessa, vähänkö oon iloinen ja ylpee! Vielä olis toinen kiekko hahtuvaa odottelemassa, ja tän hyvän kokemuksen jälkeen siitäkin taitaa tulla tumput. Ensin se saa kuitenkin luovuttaa muutamia kiekuroitaan näiden lapasten koristeluun.

Palkinto ja lapasten alku

Eka kertaa osu onni kohdalle blogiarpajaisissa, voitto nimittäin napsahti Eusun Pientä niperrystä -blogin taannoisissa kisoissa, jipii! :) Eilen posti toi sitten palkinnoksi kynttilän, servettejä, kerän alpakkalankaa ja kivan kortin. Paketin sisältö on varsin mainio; kynttilöitä tulee polteltua melko lailla näin syksyn ja talven pimeimpinä aikoina ja servettejä ei liene koskaan liikaa. Alpakkalankaa en oo vakaasta aikomuksestani huolimatta tullut vielä ite hankkineeks, vaikka sitä aina kaupoissa hiplaankin. Kiitos Eusun pääsen tutustumaan siihen nyt myös tositoimissa. Eusulle vielä kiitos ja kumarrus kivasta palkinnosta! :)

Aloitin eilen neuloon hahtuvasta lapasia, jotka aion huovuttaa pesukoneessa. Kyllä, luitte oikein, minä aion taas yrittää huovutusta pesukoneen avulla. Tällä kertaa aion valmistella homman huolellisesti ja edetä varovaisesti, niin että lopputuloksena ei oo tiukka kasa vihreetä huopaa. Eihän se voi oikeesti olla niin vaikeeta, kun kerran moni muukin on onnistunu ilman suurempia tragedioita, eihän..? :P

Tästä lähtee siis. Näillä hahtuvatumpuilla osallistun myös lapaskuuhun. Toivottavasti mua ei potkita joukosta pois, jos huovutuksen tuloksena pesukoneesta löytyykin vihreä huopapallo tai muuta vähemmän lapasmaista. :)

Juicy

Malli: Normisukat kärjestä alkaen, terän päälliosa ja varsi 2 o, 1 n -joustinta.
Lanka: Novita 7 veljestä Kool Aidilla terästettynä, 80 g.
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot.

Mä oon vähän niinku vartin kärjestä näiden sukkieni kanssa; Soktoberfesthän oli lokakuussa. :) Varmaan tää lumi, talvi ja pimeys herätti sen kauan nukkuneen villasukkatehtailijan mussa, ja mikäs siinä. Mulla on varastoissa useempi sata grammaa villapaidasta purettua luonnovalkoista seiskaveikkaa, niin että siitä saa kyllä monet sukat, ja kelpaa sitä kyllä värjäilläkin.

Näitä sukkia varten kaivoin kesästä asti tilaisuuttaan oottaneet Ameriikasta tuodut Kool Aid -pussit esiin. Tositoimiin pääs tällä kertaa Grape Illusion (magic twist) ja Black Cherry. Ensin upotin puolet vyyhdistä kattilaan, jossa odotti tummanpuhuva kirsikkaliuos. Pari minuuttia oottelua, lyhyt kiehautus ja vesi oli kirkasta. Sitten uudet liemet kehiin ja ja vyyhdin toinen pää greippi-illuusioliuokseen, joka pussin tekstin mukaisesti oli muuntautunut "taianomaisesti kullanvärisestä juomasta punaiseksi". Taikatemppu ei kylläkään häikässy mua läheskään yhtä paljon ku liemestä nousseen langan väri: aika reipas oranssi, etten sanois neonsävyinen lanka oli melko raju kirkkaassa päivänvalossa.

Black Cherry -puolisko oli ihan jees punertava, mutta voi hertsileeri tota oranssia! Kuva ei pysty välittämään sitä hohdetta! Se oli niin järkky että uhrasin tähän 80 gramman vyyhtiin vielä viimeisen Black Cherry -pussini ja upotin oranssin puoliskon vielä kertaalleen kattilaan. Lopputulos oli oikein mainio, joten ei muuta ku vyyhti kuivumaan, kerälle ja sukka pukkaamaan.

Ohhoi, nyt ei palelele jalat ei. Istuvuus on loistoluokkaa paitsi 2 o, 1 n -joustinneuleen myös vanhanaikaisen kiilakantapään ansiosta. Tiimalasikantapää on kyl kiva, helppo ja nopee ja tuun käyttään sitä jatkossakin, mutta mä en halunnu että näiden sukkien joustinneule venyy ja paukkuu sukan päällipuolella kantapään kohdalta. Täten kantapää on kurinalaista saksalaista mallia.

Tässä vielä raidoituksen rytmiä, tai kaipa toi on lähinnä pätkärääkättyä. Onneks aika hillittyä sellaista, ettei mun äiti ala voliseen migreenisukista nää nähdessään, että ai ai kun on niin levoton pinta että alkaa saman tien takaraivossa jyskyttään. :D Ois ainakin eka kerta meikäläiselle, että mun tekemät villasukat ois laatua don't tell mama ja "ei äidin silmille". :P

Viel ois jäljellä yks pussi Grape Illusionia (siis sitä shokkioranssia), kaks pussia Grapea ja kaks Lemonadea. Tekis mieli värjätä, mutta nää sävyt ei taida sointua kovin nätisti yhteen. Pitää varmaan ottaa lähempää kontaktia Jariin, josko se vois diilata mulle näihin passaavia jauhepussukoita.