O'lapaset

EDIT: Picasa on mystisesti tuhonnut kaikki tän postauksen kuvat, eikä niitä löydy enää mistään, ei ees koneelta. Eli sinne män, taivaan tuuliin. Onneks lapaset sentään on vielä tallella.

Vaikka vielä onkin 126 päivää siihen, kun ympäri maailman juhlitaan pyhää Patrickia, niin meillä oltiin jo eilen irlantilaistunnelmissa. Jättikokoiset hahtuvatumput on ihan vihreän saaren väriset, ja ennen pesukoneeseen joutumistaan ne haki turvaa irlantilaisesta kermalikööripullosta. Kaiken lisäks sain toissapäivänä luetuks loppuun Irlantiin sijoittuvan kirjan Merenneitojen laulu. En mä sentään alkanu Riverdancen tyyliin koikkelehtiin, vaikka tunnelma olikin niin kovin iiriläinen. :)

Lapaset oli kyllä mahtavan kokoiset ennen huovutusta: korkeus 37 cm ja leveys 15 cm. Miehenkin käsissä ne näytti melko isoilta metsurihanskoilta, ja mulla ne ulottui kyynärpäihin asti. Tungin peukkuihin pakastepussin puolikkaat, laitoin kummankin tumpun omaan pesupussiinsa ja tipautin ne koneeseen pyyhkeen kera. Lämpötilaksi 40 astetta, linkousta 1000 kierrosta minuutissa ja kansi kiinni. Seuraava puolitoistatuntinen olikin hermojaraastavaa aikaa. Pysäytin pesuohjelman ja tsekkailin tilannetta pari kertaa, ja kolmen vajaan puolen tunnin session jälkeen lapaset oli valmiit.

Malli: tavistumput, 44 s, sädekavennukset.
Lanka: 2-kertainen virolainen hahtuva, n. 70 g.
Puikot: 6 mm bambusukkikset.
Mitat: ennen huovutusta kork. 37 cm, lev. 15 cm; valmiina kork. 27 cm, lev. 10 cm.

Ehh, tota noin, mua siis jännitti pesukoneen pyöriessä niin paljon, että piti korkata se irkkupullo. :P Se piti viedä tänään anopille ja appiukolle synttärilahjaks, mutta pitänee kipasta synttärikahveille Alkon kautta. :D Toi minttusuklainen Baileys on sitten hyvää, ihanaa siemailla sitä kynttilänvalossa talvi-iltana, suosittelen!

Ai niin ne tumput: ne on täydelliset! Istuu kuin suoraan käsiin valetut ja on suloisen pehmeet. Pinta on tasainen, eikä silmukoita erota lainkaan, ihan niin kuin mä toivoinkin. Ainoo säätöö vaativa juttu on varsi: se on mun makuun liian pitkä, ja koska se on vähän muhkurainenkin, niin aattelin leikata siitä pari senttiä pois. Ja kyllä noi jonkilaista koristelua kaipaa, taidan kokeilla neulahuovutusta jossain muodossa.

Kokoerosta ennen ja jälkeen huovutuksen kertoo se, että enää tumput ei mahdu mun miehen käteen kuin väkivalloin kiskomalla. Ekaa kertaa mä todella onnistuin huovuttamisessa, vähänkö oon iloinen ja ylpee! Vielä olis toinen kiekko hahtuvaa odottelemassa, ja tän hyvän kokemuksen jälkeen siitäkin taitaa tulla tumput. Ensin se saa kuitenkin luovuttaa muutamia kiekuroitaan näiden lapasten koristeluun.