Viime yönä just ennen nukahtamista mä tajusin, että hei, mullahan on kaapin kätköissä täydellistä huivilankaa. Samaa kiiltävää luonnovalkoista jota mä käytin talvililjan kirjailuun. Teki mieli heti nousta sängystä ja hipsiä lankaa silittelemään, mut onneks maltoin jättää homman tälle päivälle. En nimittäin tosiaan muistanu millanen solmukasa kaapissa lymys. Jos oisin yöllä innostuneena mutta väsyneenä alkanu setviin tota, niin aamulla mytty ois ollu kahta kauheemmassa sotkussa (jos se nyt ylipäänsä olis mahdollista; toi kasa on jo alunperin yks helvetillinen solmujen muodostama pirunnyrkki).
Lanka on äidin kätköistä, sileää, kiiltävää ja painavaa viskoosia (luulisin). Niin ja se on myös pirullisen liukasta. Lanka purkautuu helposti itekseen kerältä ja menee ihan armottomaan sotkuun silmänräpäyksessä. Rasiassa oleva suurin ja siistein kerä on varmaan 1970-luvulta, jolloin äippä on tainnu viimeks tätä lankaa käsitellyt. Mä löysin laatikon vintiltä (minne äiti sen lienee kiukussa haudannu silloin kolkyt vuotta sitten) kymmenisen vuotta sitten ja oon vuosien varrella saanu selvitellyks kasasta pienehköjä lankanöttösiä. Tänään mä taas kaivoin möykyn esiin ja päätin hoitaa homman kotiin. Tai ainakin sinne päin.
Kun mä tänään aloitin niin kasa oli kaks kertaa isompi. Kolmen (3!) tunnin sitkeen ja yli-inhimillisen kärsivällisen puurtamisen jälkeen möykky on nyt puolta pienempi ja toinen puolikas on muuttunut siisti(hköksi, eipäs sentään liioitella) pitkulaiseksi lankamötikäksi (kuvassa möykyn vieressä rasian ulkopuolella). En tiiä jaksanko setviä loppukasaa, kun lankanöttösissä ois jo nyt tarpeeks huivia varten. Ehkä mä taas hautaan rasian sotkuineen kaappiin, mistä mä sit taas vuoden päästä voin "löytää" sen ja uudella innolla selvitellä taas vähän matkaa. Tai sit mä jätän tän perinnöks jälkipolville: "Jo sinun isoäitisi on selvitellyt tätä lankakasaa, ja nyt, rakas tyttäreni/poikani, on oleva sinun vuorosi keriä osasi tästä maagisesta langasta, joka on kulkenut suvussamme jo vuosikymmeniä..." :D
Mä olen tutustunut myös vastaavan langan selvittelyyn, sekin oli äidin (vai jopa isoäidin) peruja. Kärsivällisyyttä vaativaa hommaa, kyllä! Sopii siis varsin mainiosti suvun yhteiseksi ikuisuusprojektiksi :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä tuo jälkipolville jättäminen :D
VastaaPoistaMoni kakku päältä kaunis... niinhän se menee? Mutta kyllä on ihanaa lankaa! Millaisen huivin meinaat tehdä?
VastaaPoistaVoipi olla että se liukuu puikoillakin liaksi, siinä tapauksessa voisit neuloa sitä yhdessä vaikka merseroidun silkkisen puuvillan kanssa. Esittelen blogissani sellaista, taisin ostaa Pirtin kehräämöstä, on tarkoitettu kankaan kudontaan.
Lanka on kyllä ihanaa, mutta paitsi että on pirullista keriä niin on se tosiaan myös hiukka hankalaa neuloa.
VastaaPoistaAloitin eilen Shetland Trianglea, ja siitä tulis kyllä oikein kaunis tällä langalla, mutta: lanka tarttuu tosi herkästi kiinni silmukkamerkkeihin ja jopa vähän kuiviin kynsinauhoihin ja hajoaa säikeisiin --> melko epäsiistin näköistä. Toisin sanoen huivi ei käytössäkään varmaan olis kovin kestävä. :/ Pitää vielä miettiä kannattaako tästä langasta tehdä huivia lainkaan.
Haha, hauska tuo loppukaneetti! Toivottavasti huivistasi tulee kaunis ja saat vielä joskus inspiksen setviä kasan loppuun ettei jälkikasvusi sitten joskus siunaa sinua hornan tuuttiin :-D
VastaaPoistaMiten mahto tän langan kanssa käydä? Tuliko siitä koskaan huivia, vai joutuko se takasin jälkipolvien "riesaks" :)?
VastaaPoistaMä aloitin tekeen siitä Shetland Trianglea, mutta lanka takertu jatkuvasti johonkin ja tekele alkoi jo alussa näyttää epäsiistiltä. Hautasin siis solmukasan ja huivinalun kaappiin, siellä ne nyt odottelee jälkipolvia. ;)
VastaaPoista