Syksyä pukkaa, hiphei! :)

Maikkarin nahkahousumies, Juha Föhr tai joku muu sääjumala tais kuulla mun pyynnön ja pisti vähän syksyä tulemaan. Eilen ja tänään on sadetta piisannu, eikä lämpötilatkaan enää huitele hellerajan tuntumassa. Kelpaa! :)

Koska sade hankaloittaa ulkokuvausta, niin esittelen teille maisemia ikkunalasin läpi. Näin harmaalta ja kosteelta näytti tänään aamuseiskan tienoissa. Pöydällä rellottaa sunnuntaina aloitettu hihatin. Näin talvea kohti ("Joopa joo, nyt tolle hullulle ei sit enää syksy riitäkään, vaan se manaa jo talvea tulevaksi!" :D) kun tuppaa meikäläisellä harteita palelemaan, niin että pitää saada vähän täsmälämmikettä. Lanka on Dylonin kylmävärinapilla joskus ammoin värjättyä seiskaveikkaa. Nyt väri ei kylläkään enää viehätä yhtä paljon, joten voi olla että Nitor-pata kutsuu valmiin hihattimeen kuumaan kylpyyn. Jää nähtäväksi se.

Hihatin pääsee reissaamaan, koska mä lähen huomenna kolmen päivän työmatkalle. Kaikista mieluiten viettäisin ne pari työmatkan iltaa hotellihuoneen sängyssä neuloen hartialämmitintä ja kaapelikanavia katsellen. Jos kerran päivät kuluu tyhjänpäiväsen small talkin ja ammattijargonin jauhamiseen, niin kai sitä saa ees iltasin lepuuttaa kestohymystä puutuneita suupieliä ja pysyä epäsosiaalisen eläimen tavoin tiukasti neljän seinän sisällä. :)

Hotelliaamupalat on kyllä huippujuttu, kuten eräs entinen lomalainenkin totes. Ehkä mä salakuljetan saksalaistanttojen tavoin sieltä iltanaposteltavaa huoneeseeni neulomisen ja tv:n katselun ratoks. ;) Pitäisköhän mun surauttaa äkkiäpikaseen ompelukoneella joku hyvin naamioitu ja muihin kuteisiin saumattomasti sulautuva salakuljetus-doggiebag hamstrausta varten? Vai riittäiskö ihan tavallinen junttipussi eli vyölaukku paidan alla... :D

Hitto kun mä en oo tarkkaillu tarpeeks intensiivisesti seisovien pöytien legendaarisen tehohyödyntäjien elikkäs sakemannien ammattivarustusta. Siis että onko kanamunille joku erityinen kuljetuspaikka, montako marmeladirasiaa mahtuu keskivertosukanvarsiin (ei siis pohjepituisiin, polvisukkia mulla ei ole) ja voiko sitrushedelmiä ottaa kannettevaks vain kuppikoon mukaan (A-kupilla voi ottaa paidan sisään greipit, mutta D-kupin kanssa ei oikein limettikään mee läpi, ellei asettele niitä hyvin tarkasti rintsikoihin ja väitä hotellin ilmastoinnin olevan todella jäätävä). Entä mites tehdään murojen kanssa ja pitääkö tuoremehu kuljettaa poskissa? Eikö Suomi-Saksa-seura vois tehdä tästä jonkun oppaan aloittelijoille? :D

Wanted: syksy ja viileät säät

Soon syksy ny! Tai ei oikeestaan, kun ulkona on lämpöasteita 23 ja rapiat. :) Mut leikitään, et nyt ois niinku jo syyskuu ja omenat ois ihan kypsiä ja ilma tuoksuis aamuisin kirpeälle metsälle ja putoaville lehdille. Illat ois pimeitä ja katulamppujen valo heijastuis kostean kadun pinnasta. Leikitään vähän aikaa, jooko? Mulla on nimittäin varusteet valmiina omppuvarkaisiin menoa varten. :D Nää omput on kylläkin isukin puutarhassa, joten varsinaisiin laittomuuksiin ei tarvii yltyä, jos omenapiirakan ainekset uupuu. :)

Malli: Odessa-pipo Magknits-lehdestä, tumput samalla mallineuleella oman ohjeen mukaan.
Lanka: Karamellivärillä värjätty 7 veljestä, pipoon n. 50 g ja tumppuihin n. 70 g.
Helmet: Askarellista, pipoon 100 kpl, tumppuihin 140 kpl.
Puikot: Bambuiset pyörö- ja sukkapuikot 3,5 ja 4 .

Pipon tein jo heinäkuun puolella, samoin toisen tumpuista. Sit loppu into ja tumppu meinas jäädä sinkuks. Eilen sain vihdosta viimein kilkuteltua sille parin, hyvä minä! Setti on kiva ja lämmin, ehkä vähän liiankin lämmin omppuvarkaisiin. Mitä jos kuviteltaiskin, että nyt on talvi ja pakkanen nipistelee nenänpäätä ja varpaita, lumi narskuu kenkien alla ja kimaltelee säteilevänä puiden oksilla..? No okei, jos nyt vielä ollaan ihan vaan tässä reaaliajassa elokuun loppupuolella ja annetaan syksyn tulla ennen pakkaskelejä. ;)

Odessa-asusteihiin sopii hyvin myös tää Palmasta neulomani peruskaulahuivi. Se on mahtavan pehmeä ja muhkea, varmasti pitää kylmät tuulet ulkopuolella. Mulle alkaa ihan oikeesti jo riittää nää kesäilmat, tahtoo syksyn! Ja pitkän ja kuivahkon sellaisen, kiitos, että ehdin käyttää kaikkia kevään ja kesän aikana tekemiäni asusteita. Toivottavasti tilaus meni perille, niin että Maikkarin nahkahoususäämies osaa lätkiä viileempiä lämpötiloja sääkarttaan ens viikoks. Mun uus nahkatakki narisee henkarissaan malttamattomana ja huivit hattuhyllyllä asettelee itseensä paremmin näytille; tervetuloa syksy, täällä oltais jo valmiita!

Auts.

Tässä sitä nyt sitten ollaan: pakkomielteinen Icaruksen neulominen yhdistettynä päivittäiseen tietokoneella työskentelyyn pakottaa mut pitämään rannetukia. :( Neulominen niiden kanssa on hankalaa ja sitä paitsi tosi tyhmää, koska ranteet kuntoutuis paljon nopeemmin, jos ne sais oikeesti levätä. Susannan neuvosta pidin viime yön rannetukea oikeessa kädessä, joka on siis se kipeämpi. Se kyllä auttoi huomattavasti, kiitos Susanna! Mies tosin pyöritteli illalla silmiään ja sano mun tuovan sen mieleen Michael Jacksonin parhaimpina kasarivuosina parittomine hanskoineen. :D

Koska mä en voi olla kokonaan neulomatta, niin tikuttelen rannetuet käsissä välityönä kaulahuivia Palmasta. Ainaoikeinneuleella toi valmistuiskin tosi nopeesti, mutta rannetuet rajoittaa. Joo joo, hiljaa hyvä tulee, hmph. No ei kaulahuiville näillä säillä oliskaan paljon käyttöö, niin että mikäs kiire tässä. :)

Siivet selkääni sain

"Lentäessään isänsä tekemillä siivillä Ikaros joutui liian lähelle aurinkoa, jolloin siivissä ollut vaha suli. Tämän vuoksi hän putosi mereen ja hukkui." (Wikipedia)

Täytyy myöntää, että kyllä mäkin haluaisin nousta pitsisille Icarus-siivilleni ja lentää kohti aurinkoa Näsijärven kimaltaessa iltasäteiden loisteessa. No, ehkä mä tyydyn liihottelemaan Icarus harteillani ihan vain maan pinnalla ja otan vain satunnaisia irtiottoja kotimaan kamaralta.

Ohje: Icarus Shawl, Interweave Knits, summer 2006.
Lanka: Sade-kiiltolanka (100 g=1350 m) kaksinkertaisena, 96 g.
Puikot: 3,5 bambupyöröt.
Mitat: Leveys 170 cm, korkeus 85 cm.

Koska en halunnu tästä mitään jättiläishuivia, niin neuloin ekaa karttaa vain viis mallikertaa, eli yhden vähemmän kuin ohjeessa. Se oli hyvä päätös, koska nyt huivi on just oikean kokoinen; sitä voi käyttää yhtä lailla hartiahuivina kuin kaulahuivinakin, eikä liepeet lakaise lattiaa. Lanka on hyväilevän pehmeää puuvillaa ja kiiltää himmeästi. Kertakaikkisen onnistunut projekti, vaikka kyllä se tuntu välillä aivan juutaksen työläältä! Ranteetkin alko kitiseen satojen silmukoiden neulomisesta, mutta onneks yhden päivän lepo viikonloppuna riitti, ja yllätin itsenikin saamalla Icaruksen sunnuntaina valmiiks. Ja ranteetkin jo myhäilee, että kyllä tän takia kannatti vähän kärsiäkin. :)

Icarus lepatti ja liehui järvituulessa innokkaana nousemaan lentoon. Tuntu ihan todella siltä, että harteilla lepattaa kevyet unelmaakin ohuemmat siivet, joiden avulla voi nousta yläilmoihin kauas arjen rutiineista. Koska on erittäin epätodennäköstä, että 96 grammaa puuvillalankaa jaksais lennättää kymmeniä kiloja sokeria, kukkasia, inkivääriä ja kanelia (koska niistä kuulemma on pienet tytöt tehty), niin en viittiny ottaa vauhtia ja ponkaista laiturin päästä kokeilemaan, josko fysiikan lait ja painovoima ois olennaisesti muuttunu viime aikoina. Vedet kun on kuulemma vähän viilentyny sitten kuumimpien heinähelteiden.

Haa, tässä on mun toinen Icarukseni (tai siis suomeksi Ikaros). Tälle pojalle ei tehnyt siipiä isukki vaan vaimo. Eikä näilläkään kannata kovin lähelle aurinkoa kurkottaa, vaikken mä huiviin mitään vahaa käyttänytkään. Mutta kai se puuvillalankakin kärtsää jos liian lähelle arskaa liihottaa. Vaikka ei kyllä oo pelkoo, että joku päivä kotiin tullessani mä huomaisin Icarus-huivin kadonneen hattuhyllystä ja tyhjälle parvekkeell vievän oven kolisevan avoimena tuulessa; toista kertaa mun miestä ei enää vapaaehtosesti saa näin lähelle mummopitsiä. :D

Ihanaa postia ja Jobin postia

Tänään SE tuli, odotti mua ruokapöydällä muun postin joukossa hämäävän arkiseen ruskeaan kirjekuoreen naamioituneena: suloinen, pehmeä, kaunis vaihtohuivini Solelta! Huivi on ihanan värinen, juuri oikean kokoinen ja niin hattaramaisen pehmeä että ei voi ees käsittää. Kiitos Sole, se on täydellinen! :)

Kun sain tietää huivivaihtoparini, kävin heti Solen blogissa kurkkimassa, minkälaisia huiveja sieltä löytyy. Sole oli aiemmin virkannut pari huivia samalla mallilla, ja aloin toivoa salaa, että hän jaksais tehdä vielä yhden samanlaisen. Ja kappas ku mua lykästikin! Kaiken muun hyvän lisäks Sole kertoi huivin mukana tulleessa söpössä Nalle Puh -kortissa, että aikoo julkaista perimätietona kulkeneen huiviohjeen blogissaan. Loistavaa, mä kyllä aion ehdottomasti hyödyntää sitä ohjetta, kunhan se Solen blogiin ilmestyy. :)

Kattokaa ny kuinka hyvin huivi sopii mun jokin aika sitten hankkimaan hiusklipsuun (jota voi Jatan tapaan käyttää myös huivien kiinnittämiseen) ja helmirannekoruihin! Kyllä mun ny kelpaa! :)

Tässä vielä kuva työhuoneeni uudistuneista mapeista ja kansioista. Silmä lepää hyllyä katsellessa ihan eri lailla kuin ennen. Ja nää turkoosikuvioiset kankaat mätsää kivasti mun työtuoliin, tilanjakajiin ja juu, myös niihin verhoihin. Jännä juttu kuinka kivat sävyt voi sopia niin karmeisiin väreihin.

Sitten niitä huonoja uutisia: Mun piti laittaa tänään oikeita kuvia Icaruksesta, siis sellaisia, joissa kuvaa ei hallitse palmujen ja raitojen kirjoma karsee kasaripyyhe. :) Mutta mun ja kameramiehen tulkinnat käsitteestä "yks olut poikien kanssa" tuntuu olevan ajallisesti melko kaukana toisistaan. Kameramies ei siis ole tänä iltana ollut saatavilla, enkä haluis räpeltää kameran itselaukaisimen kanssa. Icarus ansaitsee kunnolliset esittelykuvat. Ja niitä kyllä tulee jahka mä saan arvon herran linssin toiselle puolen. En sano kummalle puolen, koska rangaistuksena karkuruudesta olis kyllä sille ihan oikein joutua poseeraamaan kuvissa inhoamansa mummopitsin a.k.a Icaruksen kanssa. :)

Piilokuva

Tänään kaivoin vaatekaapin uumenista rakkaan vanhan rantapyyhkeeni, jonka äiti osti minulle Stockmannin Hulluilta päiviltä vuonna 1988. Olin silloin 8-vuotias ja ikionnellinen superisosta ja muodikkaan värisestä pyyhkeestäni. Sen toinen puoli on pehmeää plyyshiä ja toinen puoli froteeta, ja raidat ovat eri värisiä pyyhkeen eri puolilla. Trendikkäät Miami Vice -tyyliset palmukuviot herättivät myös suurta ihastusta, kun kävimme ala-asteen liikuntatunneilla uimahallissa.

Pyyhe on seurannut uskollisesti mukanani opiskelukämppien kautta nykyiseen kotiini. Tosin viime vuosina pyyhkeen räikeät värit ovat alkaneet särkeä silmiäni, ja se on saanut levätä puhtaiden pyyhkeiden pinkan alimmaisena päästen vain erittäin harvoin tositoimiin. Tänään sille kuitenkin löytyi pitkästä aikaa käyttöä, sillä se oli ainoa pyyhe, jonka leveys riitti aiottuun käyttötarkoitukseen. Kyllä Hulluilta päiviltä saa monipuolista ja kestävää laatutavaraa; tämäkin pyyhe löysi melkein kahdenkymmenen vuoden jälkeen uuden elämän pingotusalustana. Kiitos siitä, äiti! :D

Pipi-ai-ai

Ei mee hommat putkeen ei. Nyt kun olis vihdoin viikonloppuna aikaa neuloa, niin ei pysty: oikeen käden ranne kieltäytyy yhteistyöstä ja valittaa heti kun otan Icaruksen esille. :( Koska neulominen ei tunnu hyvältä, niin päätin kokeilla josko virkkaaminen onnistuis. Noup, sama juttu, eli ranne kärsii oli kädessä sit puikot tai koukku. Hööööh. :(

Ehdin kuitenkin päällystää nää pienet puuhelmet ennen ku käsi alko tosissaan kipeytyyn. Virkatut helmet on osa yhtä projektia, josta ei vielä sen enempää, koska a) tän jutskan saaja seurailee blogia, enkä halua paljastaa liikaa ja b) en tiiä koska pystyn jatkaan projektin parissa, kun kädet kieltäytyy yhteistyöstä, hmph.

Kun ranne näin selvästi ilmoittelee kipeytymisestä ja varoittelee pahemmasta, niin en uskalla rasittaa niitä tieten tahtoen. Mieluummin jätän neulomisen ja virkkaamisen pariks päiväks (toivottavasti riittää) ja annan ranteen kuntoutua kuin että sitkeesti vaan tikuttelen kivusta huolimatta ja saan siitä syystä useemman viikon käsityökiellon.

Sillä välin aion tuunata muutamia mappeja ja kansioita kivemman näköisiks. Mulla on töissä hyllyllinen eri värisiä ja kuntoisia mappeja, joiden kansien kunto ei oo kovin kehuttava. Hylly täynnä kirjavia ja kulahtaneita mappeja ei oo mikään ilo silmälle, joten kävin eilen pemmastamassa Eurokankaan laareja. Yhdestä laarista sai tunkea muovikassin niin täyteen kankaita ku sai mahtumaan hintaan 5 e. Mä löysin aika kivoja ja sopivan kokoisia kangaspaloja, eiköhän näillä kansioille uuden ilmeen.

Arkisin klo 8-16 palaan vuoteen 1995 (kuinka täältä pääsee pois..?!)

Hahaa, työpaikkabloggaaja iskee jälleen! Koska työt tuntuu just nyt vievän ihan kohtuuttomasti aikaa kaikelta muulta elämältä, niin aattelin ottaa vastaavasti vähän korvausta ja blogata työajalla. Lisäksi käytän julkeasti hyväkseni virastovälineistöä ja valjastin nitojan, teippirullanpidikkeen ja rei'ittimen pingottamaan Icaruksen kuvauskuntoon. :)

Työpöydän punertava (kirsikkapuuta jäljittelevä?) pinta toimii hyvänä kontrastina huivin turkoosille langalle, niin että pitsikuvio erottuu selkeästi. Kuvan pointtina on siis todistaa, että mä olen ihan oikeasti edistyny Icaruksen neulomisessa: kolmas kuviokartta on jo hyvää vauhtia työn alla! Ongelmana on vain ajanpuute. Huominen menee taas työreissussa Vantaalla, ja vaikka vois kuvitella että mulla on hyvää aikaa neuloa junassa niin pah. Työasioiden jauhamiseen menee sekin hyvä käsityöaika, höh. :)

Icarus sopii muuten hyvin mun työhuoneeseen, täällä kun on kaikki hyllyt ja tasot kirsikkaa ja tuolit ja sermit vihertävän turkoosia. Karmaiseva väriyhdistelmä mun mielestä, suoraan vuodelta 1995, jolloin talo valmistui ja sisustettiin ajan hengen mukaisesti (valitettavasti). :D Kaikista ällöimmät on verhot, jotka sulostuttaa mun työhuoneen ikkunoita, voi yöööh! Kyllähän noi sopii kalusteisiin mutta on ne silti mun mielestä rumat. Missä näitä kankaita myydään ja miksi?! Kaikissa kouluissani ala-asteelta lukioon oli aina ihan hirveet verhot luokkien ikkunoissa. Yleensä niissä oli just jotain tommosia graafisia kuvioita oksettavissa väreissä tai pastellin värisiä pilkkuja hailun harmaalla pohjalla. Mä en ilmeisesti vaan ymmärrä ja osaa arvostaa julkisten tilojen verhosuunnittelua. :)

Oon vähän kahden vaiheilla uskallanko ottaa Icaruksen mukaan neuletapaamiseen tänään. Mulla kun saattaa toi keskittyminen herpaantua ratkaisevasti siinä jutustelun keskellä ja muiden mielenkiintoisia projekteja tarkastellessa. Yhtäkkiä mä sit huomaankin että ei persetti, oon tehny iiiison virheen joskus kolme kerrosta sitten. Enkä mä tykkää purkaa... Ehkä mun pitäis vaan tyytyä johonkin ainaoikein-tyyppisiin juttuihin neuletapaamisten tiimellyksessä. Toisaalta tiedostettu riski on aina helpommin hallittavissa ja sen toteutuminen paremin estettävissä: kun mä nyt maalailin kauhuskenaariota neuletapaamisessa mahdollisesti putoavista silmukoista tai unohtuneista langankierroista, niin ehkä mä osaan olla tarpeeks tarkkaavainen välttääkseni tän tulevaisuuskuvan toteutumisen. Rohkea rokan syö, ehkä mä siis otan Icaruksen mukaan tuulettumaan ja tapaamaan kavereitaan (Tarjan huivi tullee myös paikalle?) ja yritän olla huolellinen neuloja muiden joukossa.

Mr. and Mrs. Brown

Raportti serkun häistä: morsian oli kaunis ja sulhanen komea, ruoka oli hyvää ja juomia riitti, ohjelma oli hääparin tyyliin sopivaa ja kaikki sujui muutenkin mallikkaasti. Eilen oli jalat kipeet tanssimisesta ja edelleen väsyttää valvominen ja pitkä ajomatka, mutta hauskaa oli.

Tässä niitä lupaamiani kuvia pellavamekosta. Päällikangas on siis ruskeaa pellavaa, vuori on asetaattia. Vuorin helmassa on erillinen tyllistä, pitsinauhasta ja vaaleasta vuorikankaasta tehty alushamereunus. Sen voi irrottaa, jos haluaa käyttää mekkoa sellaisenaan. Huivi on ihan tavallista pitsikangasta, jonka reunat huolittelin pitsinauhalla. Hakaneulalla kiinnitettävässä ruusukkeessa on sitten kaikkia näitä aineksia sekaisin. Kuva on otettu kirkon pihalla ennen vihkimistä ja kirkossa istumista, mutta pellavaan voi aina luottaa: rypyt ilmestyi mekkoon jo parin minuutin autossa istumisen aikana, kun siirryttiin yöpymispaikasta kirkolle. Kirkonmenojen jälkeen niitä tais olla muutama lisää, mutta ei ne mua haitanneet sen kummemmin. Jos oisin ryppyjä kammoksuvaa tyyppiä, niin en ois alunperinkään valinnut pellavakangasta. :)

Tässä lähikuva mekon helmasta ja huivista. Ompelin pitsinauhan tyllin toiseen reunaan, taitoin tyllin kahtia, prässäsin siihen laskokset ja ompelin kiinni vaalean cuprokankaaseen. Sitten kiinnitin cupron mekon vuorikankaan helmaan, josta se on helposti irrotettavissa tarpeen tullen. Luulenpa, että en ihan heti ota sitä irti, kun mun mielestä just toi pitsihelma on tosi herkullinen juttu muuten yksinkertaisessa mekossa.

Mekö muka pari?! :D Ei tässä oo mitään tarkemmin suunniteltua värikoordinointia takana, vaikkei heti uskoiskaan. Mies halusi laittaa tumman puvun sijasta vähän rennommat juhlakuteet, mikä sopikin oikein hyvin tähän tilaisuuteen, joten samalla kun mä tahollani ompelin ruskeaa pellavamekkoa, niin rakkaani silitti ruskeita liituraitahousujaan ja harjasi liituraitasamettitakkiaan juhlakuntoon. Mikäs siinä, hyvinhän me yhteen sovitaan, ihan vaatteita myöten. :)

Hei me värjätään!

Työreissu on ohi, onneks. Kolme päivää tiukkaa keskittymistä vaativia palavereita on hieman liikaa, kun ei iltaisin päässy kotiin irrottautumaan töistä. Kahvia tuli kitattua kahden viikon edestä eikä minkäänlainen pulla maistu muutamaan päivään. No joo, ehkä huomisissa häissä saattaa jokin omppupiirakka houkuttaa, mutta muuten oon kyllä kurkkua myöten täynnä kahvipullaa. Onneks oli sen verran luppoaikaakin, että kerkesin käydä Soukan Menitassa ja Novitan tehtaanmyymälässä. Lankoja oli kiva hiplailla, mutta mukaan ei tarttunu kuin kolme kerää hennon vaaleanpunaista Palmaa (älkää kysykö miksi, en ymmärrä itekään) ja vyyhti mustaa ohutta villasekoitelankaa. Mä taidan alitajuisesti säästellä lankahamstrausintoani ens kuun Tallinnan-reissua varten, kun lompakko ei auennut ees Lauttasaaren ale-Samoksien edessä. :)

Ruskea pellavamekko tykötarpeineen huomisia häitä varten on valmis, mutta kuvia siitä näätte vasta ens viikon puolella. Eilen tulin niin myöhään kotiin, ettei kuvia kannattanut enää siinä valossa ottaa ja tänään lähetään ajeleen pohjoiseen melkein suoraan töistä. Malttakaa siis vielä muutama päivä! :)

Työkiireiden keskellä tulin ajatelleeks, että Oulun korkeudella illat ja yöt saattaa jo olla melko viileitä, jolloin mun hihaton mekkoni tarvitsee seurakseen jonkin yläosan ja lämmittimen. Koska huivin neulomiseen ei oo aikaa, niin ostin Hesan Stockan alesta pellavaviskoosikietsun, joka sopii ihan kivasti mekkoon. Koska kietsua ei ollut enää ruskeana jäljellä kuin koko 36, niin ostin sitten valkoisen ja päätin taas hieman värjäillä. :)

Dylonin värikartasta löyty just oikea tummanruskea, melkein tismalleen mekon värinen suklaasävy. Jottei hyvää väriä menis hukkaan, niin heitin koneeseen muutakin värinvaihtoa kaipaavaa; vyyhdillisen überkeltaista puuvillalankaa ja vihreän huivin, joka oli kivan värinen, mutta mulla on hyllyssä toinen lähes samanvärinen pashmina. Heitin Dylonit, suolat ja rätit koneeseen ja laitoin sormet ristiin, ettei keltainen lanka menis ihan hirveeseen solmuun linkouksessa.

Katsokaa, täydellistä! Mä toivoin, että kietsun koristetikkaukset jäis valkoisiksi, ja niinhän siinä kävikin. Lankavyyhtikin pysyi melko siistinä (varmaan pesupussin ansiosta) ja huivi on nyt ihan perfect. Kietsua piti tuunata värin lisäks muutenkin, koska se näytti alunperin valkoisena ihan hoitsumekolta; hihat ulottui just kyynärpäiden yläpuolelle ja helma polviin asti. Ei ihan parhaat mitat mun vartalolle, joten lyhensin helmaa reilusti ja pidensin siitä saadulla kankaalla hihat täysmittaisiksi. Paita on nyt just ihana kaikin puolin, ja paree ollakin, kun meni aika myöhään sitä vääntäessä.

Sen lisäks mun piti kaikessa kiireessä eilisiltana ommella pitsistä huivi, jota voi häissä pitää mekon kanssa kunnes tulee liian kylmä ja pitää vaihtaa kietsuun. Nykersin vielä just ennen nukkumaanmenoa pellavasta, pitsistä ja pitsinauhasta ruusukkeen mekon rinnukseen ja huivin kiinnittämiseen. Nyt kuitenkin on asu kasassa häitä varten, joten voin hyvillä mielin käyttää automatkan Icaruksen neulomiseen. Se nimittäin ei edennyt tän viikon aikana kuin viis kerrosta... Saas nähä saisinko mä tehtyä sitä ees vähän enemmän tän reissun aikana. Raportoin tilanteesta sit sunnuntaina, kun päästään häähumun keskeltä takas kotiin. Viikonloppua vaan kaikille! :)

Höyheniä ja viuhkoja

Malli: Feather and Fan Scarf, ohje Ionalta.
Lanka: Nitorilla värjätty Novita Nalle, 150 g.
Puikot: 5,5 bambupyöröt.
Mitat: 25 cm x 220 cm.

Tervetuloa syksy, mulla on varusteet valmiina ekoihin tuuliin ja tuiverruksiin! :) Höyhenviuhkahuivi on siis valmis ja sopii ihanasti mun uuteen Starsky & Hutch -tyyliseen nahkatakkiini, jee! Tää oli kyllä mahottoman kiva välityö Icaruksen puurtamisen keskellä. Oon tosi tyytyväinen sekä väriin, malliin että kokoon. Loistava syyshuivi kertakaikkiaan, suosittelen!

Juhla-asu serkun häihin on hyvässä kuosissa, puuttuu enää helman päärmäys ja vuorin helman viimeistely. Päädyin loppujen lopuksi tekemään leningin, kiitos kaikille mielipiteensä ilmaisseille! Sen verran tuli muutoksia piirustuksiin, etten ajanpuutteen vuoksi kirjailekaan mekon yläosaa. Sen sijaan rypytän vuorin alaosaan tylliä ja pitsiä, niin että se näyttää vanhanaikaiselta alushameelta, joka pilkottaa muutamia senttejä mekon helman alta. Homma on vielä vaiheessa, kun tää eka työpäivä loman jälkeen oli suht kiireinen. Tarkoitus olis saada puku tänään valmiiks, koska mulla ei oo muina päivinä mahdollisuutta tehdä sitä. Ekan työpäivän kunniaks nimittäin tuli melkoisia aikataulumuutoksia työhommien suhteen ja mä joudun olemaan tiistaista torstaihin työmatkalla Hesassa.

Mikäs siinä sinänsä, pääsee Menita Outletiin ja muihin mukaviin paikkoihin, mutta leningin aikataulu kyllä meni ihan reisille tän reissun takia. Me lähetään nimittäin jo perjantaina ajeleen pohjoista hääpaikkakuntaa kohti, joten torstai-iltana on ihan viimeiset mahdollisuudet säätää mekko kuntoon, jos en tänään saa sitä valmiiks. Tänä iltana tulee muutenkin kiire pakata kamoja ja valita matkaneuleita. Icarus ainakin saa armon lähteä mukaan. Mä en oo siihen oikeestaan vilkassutkaan melkeen viikkoon, joten olis kyllä aikakin taas palata sen pariin. Mutku ne silmukat vaan lisääntyy ja lisääntyy ja eteneminen hidastuu joka kerroksella, uuh puuh.

Työeissun jälkeen Icarus on toivottavasti edenny jo reunukseen asti. Ihan valmiiks en uskalla toivoo sitä saavani, vaikkei sekään kai mahdotonta oo. Kai. No, torstai on toivoa täynnä, palataan asiaan silloin! :)

Ehkä otin ehkä en, onko väliä sen

EDIT: Nyt menee vaihteeks hermot tähän v*tun Bloggeriin: Se oli ihan omin päin poistanut (!!!) mun tän päivän postauksen, ja Blogilistakin ilmoitteli mun muka päivittäneen blogia tossa yhdentoista aikoihin. En kyllä oo Bloggerissa käyny mitään tekemässä sitten alkuillan, joten mulle tää säätö on ihan täys mysteeri. No, onneks olin kerrankin tehny koneelle varmuuskopion postauksesta ja voin siis julkaista sen tässä uudestaan. Erikoista meininkiä.

On, kyllä sillä on väliä, kun meinaa jäädä puku tekemättä. Tää päivä on nimittäin menny ihan harakoille, kun olin eilen paheen teillä, ehhh. :P PMMP veti aivan loistavan keikan, mutta eilisillan jälkitauti on kyllä vieny multa voimat ihan kokonaan, uhhuh. Huono juttu sinänsä, koska mun pitäis tälläkin hetkellä ahkerasti ommella itelleni asua serkun häihin, jotka on viikon päästä. Ens viikko kun on kauhian kiireinen töiden suhteen, joten oikeestaan mulla on vain tää viikonloppu aikaa tehdä puku. Ompelemiseen ei varmaan kovin kauan mee, mutta tää mallin valitseminen onkin sit kamalan vaikeeta.


Sattuneesta syystä mulla on reilusti ihanaa ruskeeta pellavaa, josta mä haluan asun tehdä. Mutku mä en osaa päättää, pitäiskö tehä mekko vai hame ja toppi. Luonnostelin pari vaihtoehtoa, molemmissa olis yläosassa yksinkertaista ketjupistokirjontaa luonnonvalkoisella tai vaaleanruskeella langalla ja leveähkö satiininauha ja rusetti. Pituus olis tommosta kolmen vartin luokkaa, eli vähän polven alapuolelle.

Kaksosainen asu ois järkevä siinä mielessä, että se ei rypistyis istuessa yhtä herkästi kuin mekko. Pellava varmaan vetää aika lailla kurttuun mahan kohdalta kirkonpenkissä jököttäessä, niin että sen puoleen pellavaleninki ei ehkä oo järkevä ratkaisu. Toisaalta se ois ehkä juhlavampi. No, jos mä en saa tehdyks päätöstä, niin teen ensin mekon, ja jos se ei oo hyvä niin leikkaan siitä helman pois ja tadaa, mulla on toppi! :D Hameenhan mä oon tehny jo muutama viikko sitten vuoria ja päärmäystä vaille valmiiks, joten kangasta ei tarvi sitä varten säästellä.

Lämmikkeeks otan varmaankin beigen virkatun huivin. Toivottavasti mä en jahkaile mallin valinnan kanssa niin kauan, että aika loppuu kesken ja mä joudun paniikilla ostaan Hennesiltä jonkun hätävarakoltun, oivoi. :P Onneks häissä on ihan muut henkilöt pääosassa, niin että meikäläisen pukeutumisella ei oo niin väliä, kunhan nyt en ihan säkkiin pukeutuneena mee. Toisaalta, säkkikankaassakin on sitä jotain... :D

Kesälomanaisen paluu

Kotona jälleen, ihanaa! Oli mukava reissu sukulointeineen kaikkineen, mutta vähäks huippua olla taas kotona ja kaupungissa. Vesivessa ja suihku, aaahhh! :D Viikon aikana tein tuttavuutta erinäisten lehmien, hevosten, aasien, vuohien, kissojen, koirien ja muurahaisleijonien kanssa. Iholle tunki myös muita ötököitä ihan mun tahdostani riippumatta, mutta onnistuin silti olemaan ylensyöttämättä hyttysiä ja paarmoja. :)

Kuvan (jonka Blogger vihdoin suostu lisäämään) hiehot oli varsin ystävällisiä ja uteliaita elikoita, mutta mun rapsutusinto laimeni huomattavasti, kun tajusin, että kättäni hyväillyt hieho oli hetkee aiemmin tunkenut turpansa jonkun kaverinsa höyryävään sontaläjään. Meikäläisen käsi oli sen tuttavuuden jälkeen melko siivottomassa ja haisevassa kunnossa, heh. :D Ihmeellinen kermaperhonen mustakin on tullu, kun aattelee, että viistoista vuotta sitten kirmasin innolla sekä aamu- että iltalypsylle mukaan aina kun lomailtiin serkkujen luona tuolla samaisella maatilalla. :P


Torstaina just ennen ku lähettiin matkaan mä etin vielä kuumeisesti sopivaa huiviohjetta värjäämälleni Nallelle. Mä kun pelkäsin, että loppuu tekeminen kesken vaikka kahmin mukaan Odessa-tumpun alun, Icaruksen ja vielä villasukkatarpeetkin. Langakierreblogista löytyikin ihana Feather and Fan Scarfin ohje. Mallikuvio on tullut monesti vastaan, ja ilmeisesti se löytyy Scarf Style -kirjastakin. Tosi kiva ja helposti mieleenjäävä mallikerta, ja valmista tulis nopeesti jos vaan ehtis tekeen. Mut ei mulla sit ollutkaan yhtään niin paljon luppoaikaa reissulla ku luulin. Oikeestaan ehdin neuloon ainoostaan autossa menomatkalla. Mutta hei, mä tosiaan pystyn neulomaan liikkuvassa autossa oksentamatta lankojen päälle, edistystä! :D Hieman meni matka aiempaa nopeemmin, kun ei tarvinnu samoja tylsiä ja tuttuja nelostien maisemia tuijotella vaan saattoi keskittyä Icaruksen langankiertoihin. :)

Icarusta on jo neljä mallikertaa tehtynä, enää kaks ja sit mä pääsen reunuksen kimppuun, hiphei! Siis sikäli mikäli huivi näyttää sopivan kokoiselta kuuden mallikerran jälkeen. Mä oon kyllä melko huono arvioimaan huivin kokoa tosta syrttääntyneestä ruttukasasta, mut eiköhän siitä ainakin riittävän kokoinen tuu. Onneks ei voi ainakaan käydä yhtä onnettomasti kuin Tarjalle, eli lanka ei ainakaan lopu kesken, sitä kun on vielä pari samanlaista vyyhtiä jäljellä.


Tapion kauppakin tuli testattua. Juu siellä on ihan pirusti lankaa, mutta mä en kertakaikkiaan löytäny sieltä mitään niin erikoista, ihanaa tai edullista että ois ollu pakko ostaa. Kun ei oo suunnitelmissakaan mitään uutta neuletta just nyt, niin en osannu sillä silmällä kattoo lankojakaan. :/ Merinosilkkiä teki mieli ostaa, mutta väreissä ei paljon ollu valikoimaa joten annoin niidenkin olla. Ainoo saalis oli noi kaks kerää merinovillaista Woolia, 1,60 e/kerä. Jotain sentään piti ostaa. Mutta ei edelleenkään harmita. Kannattaa ehdottomasti käydä, jos siellä päin liikkuu. Nyt mä aion pitkästä aikaa käpertyä oman sohvan nurkkaan Icaruksen kanssa kattoon telkkaria, kivaa kivaa kivaa olla kotona! :D

EDIT: Tätä Bloggerin-perkelettä mulla ei kyllä ollu ikävä, taas harvenee hiukset kun yrittää kuvia ladata. Ärrr ja purr. Mutta lehmiä tähän postaukseen tulee, vaikka Blogger kuinka tappelee vastaan.

EDIT: Lemmut lisätty! :D