Jos luulitte että täällä on jotain valmista niin höpöhöpö ja hajaantukaa. TYC on vasta kaarrokkeessa, Muir uinuu edelleen hyljättynä nurkassa ja oranssi myssykin odottaa purkamista ja uudelleenneulontaa. Ja jos mä unohdin mainita jonkun keskeneräisen neuleen, niin älkää muistuttako; mä kun oon yleensä yhden projektin nainen niin että tämäkin ufojen pirstaloituminen riittää kaivertamaan omatuntoa. Ja mitä tekee entinen vain-yksi-neule-kerrallaan-ihminen tässä tilanteessa? Haaveilee tietty uusista ja inspiroituu upeista kuvista ja väreistä:
Musta on nähtävästi tullut kyltymätön uusien projektien himoaja, joka kuikuilee koko ajan aidan toiselle puolelle vihreämmän ruohon toivossa. Uusi projekti ois muka aina ihanampi kuin tekeillä oleva tuttu tylsimys, ja koko sormet kurkottaa jatkuvasti hipelöimään aloittamattomia lankakeriä. Soo soo, tuhma tyttö. :)
Talviloma alkaa puolentoista viikon päästä. Jos mä pystyn hillitsemään itseni siihen asti ja teen valmiiksi edes yhden nykyisistä niin heitän hyvästit jo hyvää vauhtia murenemassa olevan neulemonogamiani rippeille. Sitten mä annan itselleni luvan heittää puikoille ihan mitä vaan ja kuinka monta uutta työtä tahansa ja oikein ryven uusien projektien orgioissa!
Tuttu tunne. Uusi ohje ja lanka hyppysissä on vaan sitä parasta huumetta.
VastaaPoistaTäällä tavoitteena on saada keskeneräisten laatikkoa ainakin siinä määrin tyhjäksi, että sinne mahtuisi jotain. Pino on alkanut epäilyttävästi huojua.
Keskeneräisyyksissä rypeminen on ihanuutta! Koskaan ei tule tunnetta ettei jaksa neuloa, aina siellä pinossa jokin työ on jota neuloo mielellään :) Ainakin mulla tulee tosi harvoin semmoista kunnon pläähiä.
VastaaPoistaJa kiitos vielä sukkakuvan lisäämisestä kollaasiin :D
mun tekee kans koko ajan mieli alottaa kaikkee uutta.. :)
VastaaPoistamuuten, oon jo jonkun tovin miettinyt, miten tuollaisia mahtiskollaaseja saa tehtyä? flickrissä ilmeisesti jotekin?
Nii-in, mutta välillä tulee kyllä mieleen, että onkohan tämä joku sairaus tai jotain? Löytyykö parannuskeinoa tähän hullutukseen? Onneksi tämä on sentään harrastus, joka on hyväksytty perheessäkin, koska kuitenkin koko ajan syntyy jotakin...
VastaaPoistaNo onpa tuossa inspiraatiota kyllä kerrakseen.
VastaaPoistaKieltämättä ittellänikin lähes kuola valuu, kun flickriä selailee
kaunis kokonaisuus!
VastaaPoistatäällä ei noita keskeneräisiä juuri pyöri mutta to do-lista päivittyy melkoista vauhtia kun nettiä vähän selailee..
Niin mut pitäähän sitä hullutella, se on just parasta! :)
VastaaPoistaLomasuunnitelmat kuulostavat upeilta ;)
Sitä oltiin tänään päästy Mansen paikallislehteen :)
VastaaPoistaJenni: Mulla ei oo toistaiseksi mitään laatikkoa, vaan keskeneräiset työt lojuu mikä missäkin. Kohta kyllä pitänee hommata joku arkku, kun startitis oirelee pahemman kerran mutta pitkäjänteisyyttä ei näy tulevan tippaakaan lisää. :P
VastaaPoistaJatta: Ei mulle, mä haluan mieluummin tehdä keskittyneesti yhtä työtä. Tai mikäs siinä jos ne keskeneräiset on kaikki kivoja, mutta kun mulla ne tuppaa jäämään syrjään jonkun harmituksen vuoksi.
Sun sukkaset on jotain niin ihanaa aurinkoa ja kevättä että ne saa väkisinkin hymyn huulille ja tahtomaan samanlaisia! :)
Satu H: Flickrin yhteydessä on erilaisia työkaluja, joiden avulla voi rakentaa esmes tämmöisiä mosaiikkeja. Eikä tartte olla Flickrissä ne kuvat, vaan voi omistaankin tehä. Kokeilemaan vaan, täältä löytyy!
Tiina: Joku vieroitusklinikka olis ehkä paikallaan, heh. Toisaalta uuden suunniittelu ja to do -listan kasvattaminen on niin kivvaa, että en oo varma haluaisinko silti eroon tästä huumasta. :D
Torrance: Flickr ja Ravelry ja blogit ja koko netti yleensäkin on niin mielettömiä ideanlähteitä että melkein huimaa. Huonompi juttu onkin sit se, että kun kaikki aikaa menee surffaillessa niin ei sit ehdi neuloa mitään! ;)
Joko: Niinpä, Ravelryssä sen kasvattaminen kun on vielä vähän turhankin helppoa... :)
Villapeikko: Amen! :D Lomaa odotellessa, pitäisköhän tehä aamukampa...
Anonyymi: No juu, näin on päässy käymään. :)
Minä päätin kans tässä joku aika sitten, että aloitan tasan niin monta uutta neuletta kuin sattuu huvittamaan, enkä stressaa ollenkaan. Heti alkoi tuntumaan, että onpa elämä ihanaa! Pois orjallinen yhden projektin neulominen ja puikoille vaan kaikki mikä siltä tuntuu!
VastaaPoistaLeena: On se varmasti vapauttava tunne, pitää tosiaan kokeilla samaa sitten reilun viikon päästä... :)
VastaaPoistaOlipa hyvä lehtijuttu Morossa 8) Alko hymyilyttään, kun luin, että miähet soittelee neulekahvilaan ja pyytää tuleen kotiin, kun on nälkä :D
VastaaPoistaStella: Heh, mun mies heti kysyi jutun luettuaan, että "tarkottaaks toi soittelija mua?" :D Se kun kyllä joskus soittelee että koska tuut niin että tiedetään koska syödään. Ei kylläkään sen vuoksi että mä tekisin eineet, vaan että mies tietää laittaa ruoan oikeaan aikaan valmiiks. Kiva päästä valmiiseen pöytään. :)
VastaaPoista