Mä olen joissain asioissa melkoisen kärsimätön; mun mielestä asioiden pitäis tapahtua heti-pian-äkkiä enkä yhtään tykkää turhasta vitkuttelusta tai jahkaamisesta. Hommat halki, poikki ja pinoon, ja tehokkaasti kiitos. Olinkin ajatellut tehdä uudenvuodenlupauksen, että pyrin kehittämään malttiani ja pidentämään pinnaani. En kyllä ollut ajatellut hyödyntää neulomista tässä kehittämishankkeessa, mutta tahattomasti tuli otettua työn alle hermoja koetteleva projekti. Parin päivän nyhertämisen jälkeen tuntuu siltä, että perun uudenvuodenlupaukseni ennen kuin oon sitä antanutkaan...
Murheenkryyni on Muir syksyn Knittystä. Täytyy sanoa että tän huivin kanssa on ollut takkuamista enemmän kuin minkään pitsin kanssa ikinä. Neuloin ensin ohjeen mukaisia 125 silmukkaa yhden kaaviotoiston verran, ja niihin 32 kerrokseen mahtui käsittämättömän paljon virheitä, purkamista ja pirunmoista kiroamista. Varsinaiset itkupotkuraivarit meinasin saada vasta kun tuntien työn jälkeen totesin, että näillä silmukoilla huivista tulee ihan liian leveä mun makuuni, eikä lankakaan välttämättä riittäisi täyspitkään hetaleeseen. Rips raps ja purkuun kaikki 4000 neulottua silmukkaa. Tähän voi kukin kuvitella haluamansa painokelvottoman. Ja vaikka toisenkin.
Murheenkryyni on Muir syksyn Knittystä. Täytyy sanoa että tän huivin kanssa on ollut takkuamista enemmän kuin minkään pitsin kanssa ikinä. Neuloin ensin ohjeen mukaisia 125 silmukkaa yhden kaaviotoiston verran, ja niihin 32 kerrokseen mahtui käsittämättömän paljon virheitä, purkamista ja pirunmoista kiroamista. Varsinaiset itkupotkuraivarit meinasin saada vasta kun tuntien työn jälkeen totesin, että näillä silmukoilla huivista tulee ihan liian leveä mun makuuni, eikä lankakaan välttämättä riittäisi täyspitkään hetaleeseen. Rips raps ja purkuun kaikki 4000 neulottua silmukkaa. Tähän voi kukin kuvitella haluamansa painokelvottoman. Ja vaikka toisenkin.
Kärsivällisyyden kasvattamisen nimissä tartuin kuitenkin taas puikkoihin ja loin silmukat uudelleen, tällä kertaa yhden mallikerran verran vähemmän. Jostain syystä pitsikaavio näpäyttää mua edelleen sormille tämän tästä jos en oo riittävän tarkkaavainen, ja pienimuotoista purkamista/paikkailua on pitänyt harjoittaa toistuvasti. Kaavio ei edes ole vaikea, mutta jotenkin mä vain onnistun jatkuvasti sähläämään sen kanssa. Nyt mä olen kuitenkin saanut kasaan jo kolme kaaviotoistoa, ja homma alkaa näyttää lupaavalta. Jopa huivin muodostama varjo on huikaisevan kaunis ja kannustaa viemään työn loppuun asti.
Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat, kuulemma. Tällä kertaa taitaa sanonta osua oikeaan, koska mun Muirini on kullanvärinen. Ja kai sen voi päähänkin kietaista, noin niin kuin kruunun korvikkeeksi.
No way Jose, päivitettiin ihan putkessa :D
VastaaPoistaNo juu kylläpä kuulostaa kakkimaiselta koko Muir, kurita sitä välillä jotenki, jos se vaikka siitä antautuis..
Yes siree, mollaan ihan samassa aikapoimussa. ;D
VastaaPoistaMuirissa ei varmaankaan oo vika, vaan tässä kinkun ja rosollin riisipuurouttamassa joulupäässä. Vähemmästäkin ruokamäärästä aivosolut hidastuu ja törmäilee toisiinsa tuhoisin seurauksin. Hik. :)
Kyl se siitä.... Itse en uskalla edes ko. huivista haaveilla...ei riitä hermot...mutta sinä saat varmaan oikein hienon kruunun *hymy*
VastaaPoistaMutta hyvää tulevaa vuotta 2008 Sinulle!
Juuh, taitaa olla purkutuomioita ilmassa siellä sun täällä :) Täällä on purettu sukanalkuja toisensa perään (vähän vähemmän silmukoita..) Olisin varmaankin omankin muirini tehnyt kapeammaksi jos vaan olisin älynnyt. Lankasieppohan se on, mutta onneksi vaivan väärti. Tsemppiä!
VastaaPoistaHuh, minen ehkä sitte yritäkään sitä pariin vuoteen. Ei kyllä ois sopivaa lankaakaan, ei sen puoleen :). Mutta tosiaan, huoli pois, sellasella hiiri kissalle räätälinä -tyylillä tulis kyllä varmaan kovastikki hieno bandana, sitkeesti vaan! ;)
VastaaPoistaTäällä myös kaikkihetimulle-olento, malttamattomana odotan eräänkin kirin pingottumista petarini alla.
VastaaPoistaSatuU: Juupa juu, toivottavasti mun pinna kestä edes sen aikaa, että saan huivista sen verran pitkän että se yltää edes pään ympäri. :D Turbaanikruunu, hih. ;)
VastaaPoista.k: Sun Muir oli sitten hiano! Mä en ois raaskinu luopua siitä niin kuin sinä. Jos mä ikuna saan omani valiiksi niin pidän siitä kynsin hampain kiinni, itsekäs minä. :P
Purkaminen on arsesta, joten sympatiaa sinne sukkatehtaalle. Ehkä ensi vuosi on parempi, puruton. Nyt tais jo mennä sahurin tai hampilääkärin erikoissanaston puolelle... :D
Lotta: No worries, se voi kato olla että Muir on kaikille muille helppo pala kakkua, mutta meikän sormet ja aivot vain takkuaa. Bandana-Muir ois kyllä vähän turhan rankka kohtalo, hirn! :D
Pikkumyy: Hei sielunsisko! :) Mä kans käyn aina kuikkimassa ja taputtelemassa petarin alla pingottuvia huiveja. Hyvä etten sohi niitä hiustenkuivaajalla että kuivuisivat nopeammin (auttaiskohan se..? :D).
Älähän nyt.. Mulla tulee jatkuvasti virheitä yhden vaivaisen Leskenlehtihuivin kanssa. Voiko helpompaa ollakaan?!
VastaaPoistaTää on muuten huvittavaa, Vilma ja Jatta päivittävät melkein aina samoihin aikoihin, olen pistänyt useastikin merkille ;D
VastaaPoistaTsemppiä Muirin kanssa, kuulostaa aikamoiselta projektilta. Kultainen kruunu *tsih*
Marsvin
Löysin blogistasi lohikäärmehuivin ohjeen ja tein sen. Kiitos ohjeesta!
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta!
Miia-Rebekka: Näinhän se on ettei se aina oo mallista kiinni, vaan vika voi monesti olla puikkojen pitelijässä. Näin ainakin mun tapauksessani Muirin kanssa. Joskus vaan takkuaa, ja sitten taas toisinaan vaikeilta näyttävät asiat sujuu kuin tanssi. Nyt vaan on sitten tämmöinen savotta tällä kertaa. :)
VastaaPoistaMarsvin: On kyllä erikoista, kun ei me Jatan kans mitenkään erikseen etukäteen höpötellä näistä päivityksistä tai sovita niistä. Meil vaan sitten on jotenkin samanlainen "bloggauskello" (vrt. sisäinen tai biologinen kello). :D
Pami: Hyvältähän se lohkari näytti, pahoitteluni lankojenpäättelyn paljoudesta. ;) Iloista uutta vuotta myös sinulle!
Olen joskus huomannut että mitä iisimpi joku ohje on sitä varmemmin satelee purkureissuja.
VastaaPoistaItselleni toivoisin lehmänhermo-geeniä, turha kait se on itkupotkuraivareita vetää parista silmukasta? Paitsi että joskus se helpottaa niiiiin vietävästi :)
Näyttää todella lupaavalta nuo varjo... ootan innolla =) Koita jaksaa ja Idea rikasta Uutta Vuotta siullekin!
VastaaPoistaSoile: Lehmähermogeeni, hehee! :D Mulle kans semmoisia, kiitos! (Ne vois olla hyödyks joskus muissakin elämäntilanteissa kun meinaa palaa käämit... :D)
VastaaPoistaHuopatassu: Toivotaan että tästä tulee muutakin kuin vain varjokuvia. :) Ihanaa neulevuotta meille kaikille!
Muirissa ON jotain outoa.
VastaaPoistaItsekin tein tuskalla yhden toiston ja laskeskelin että jos yhteen menee kuukausia niin huivi on valmis joskus vuonna 2015. Käsittämätöntä. Kun eihän se Oikeasti ole vaikea, vaan pahuksen leveä se mallikerta. Tai jotain
Lappis: Vertaistukea, kiitos! Mä hautasin Muirin väliaikaisesti laatikon pohjalle hautumaan, niin että mun huivin ei välttämättä oo valmis ees tuolloin 2015. :D Ja mä sentään teen yhden mallikerran kapeampaa versiota, silti etenee niiiiin hitaasti. Ja nyt ei tietty ollenkaan, ellei joku laatikon henki neulo sitä salaa. Minen just nyt jaksa paneutua siihen hetaleeseen. Ärrh.
VastaaPoista