Sydämen lämpöä

Malli: Peruskaavat piirretty Jatan koirien takeista, niistä sitten pienennetty ja pidennetty Hertalle sopivaksi.
Kankaat ym. tarvikkeet: Ulkoilukangasta, vuorina fleeceä, kiinnitys kuminauhalla ja tarranauhoilla.

Nyt tulee sitten (taas) koirakeskeinen postaus, vaikka sisältö onkin käsitöitä koskevaa. Hertan eka villapaita oli tosiaan liian lyhyt, mutta jotain lämmikettä oli saatava, kun talvi päättikin tulla pääsiäisenä. Sain pikalainaan Jatan koirien takit, joista piirsin suuntaa-antavat kaavat. Niitä soveltamalla sitten ompelin Hertan mittojen mukaisen ulkoilutakin. Se on osoittautunut oikein toimivaksi ja lämpimäksi, mutta siitä huolimatta pitää varmaan pian ommella uusi: tyttö kun kasvaa sellaisella vauhdilla että tuo takki jää jo kohta pieneksi.

Malli: Oma kehitelmä.
Lanka: Jämsän huopatehtaan Retu, kirjailussa liukuvärjättyä muliinilankaa.
Puikot: 3,5 mm, kauluksessa 4,5 mm. Viimeistelyyn 4,0 mm virkkuukoukku.

Takin lisäksi neuloin uuden villapaidan, jonka pituuteen lisäsin tällä kertaa reilusti kasvunvaraa. Tätä voi käyttää vaikka takin alla jos vielä tulee 15 asteen pakkasia (hrrr), tai sitten muuten vain takin korvikkeena. Mun mielestä yksivärinen peruspaita kaipasi jotain tyttömäistä blingiä, joten kirjailin selkään koristeellisen H-kirjaimen liukuvärjätyllä muliinilangalla. Pieni sydän on myös viittaus Herttaan (hjärta, pelikortit jne.).

Nyt kun pentu on vaatetettu on aika siirtyä takaisin ihmisneulelinjalle. Vaikka kevät kalenterin mukaan on jo pitkällä niin vilkaisu ulos vakuuttaa kyllä siitä, että pipot ja tumput on edelleen ajankohtaisia. Jos vaikka niitä sitten seuraavaksi.

Yli-innokas laaduntarkkailija

Elämä koiralapsen kanssa on auvoisaa, joskin kiireistä. Neulominen on jäänyt melko vähiin, sillä valitettavasti myös Hertta on innokas käsitöiden ystävä: neiti on ylettömän kiinnostunut lankakeristä, pyöröpuikkojen siimasta ja tykkää nuoleskella valmista neulepintaa. Pieni innokas laaduntarkkailija tekee neulomisesta melko haastavaa ellei jopa mahdotonta, mikä tuli todettua kun pentu yritti jatkuvasti käyttää kerältä puikoille matkalla olevaa merinovillalankaa hammaslankanaan. :)

Oli siis pakko siirtyä hetkeksi ompelukoneen ääreen ja surauttaa keskeneräisten neuleiden turvaksi käsityöpussit. Inspiraation sain Lotan kauniista pussukoista, joita jäljittelin häpeämättömästi.

Keltavihreä kuviokangas on Lähetyskirppikseltä eurolla ostettu vanha tyynyliina. Kangas on kulunut ihanan pehmeäksi olematta silti heikko tai hauras. Rakastan tuota väriä ja kankaan kuvioita, harmi ettei tarjolla ollut kuin yksi tyynyliina. Yhdistelin tyynyliinakangasta tavalliseen lakanakankaaseen ja koristeeksi kiinnitin Lottaa uskollisesti kopioiden satiininauhoja ja nappeja.

Ompelin kaksi erilaista pussukkaa (kooltaan n. 26 cm x 34 cm), joissa on tarkoitus säilyttää ja kuljettaa keskeneräisiä neuleprojekteja. Ompelin myös pienen keltaisen vetoketjullisen pussukan, jossa voi kuljettaa pieniä saksia, mittanauhaa, neulatyynyä ja muita tarvikkeita mukana matkoilla tai vaikka neuletapaamiseen. Vihreän pussukan seuraksi tein neulakirjan, jonka sisälle sain vihdoinkin kaikki ompeluneulani järjestykseen ja pois neulatyynystä sormia tökkimästä.

Nyt on pahasti ufoutunut Muir turvassa Hertan hampailta ja Hertta turvassa teräviltä mutta ah niin kiinnostavilta neuloilta. Sitten ei muuta kuin oottelemaan pennun seuraavia nokosia, että pääsen neulomaan ilman pieniä tutkivia tassuja ja hampaita. :)

Hertta

Saanko esitellä, tässä on meidän pikkuinen Hertta. Neiti muutti taloon lauantaina, ja on ehkä maailman ihanin olento. Silloin kun Hertta ei nuku riittää meidän olkkarissa vipellystä ja menoa. Kaikkea pitää tutkia, joten toki myös omien jalkojen maku on testattava. Nam.

Sain Hertan kasvattajalta muutamat strategiset mitat pari päivää ennen pennun hakemista, ja tein niiden perusteella ensimmäisen villapaidan lyhytkarvaiselle tulokkaalle. Kokemattomana koiranvaatteidentekijänä mulle tais kuitenkin sattua jonkinlainen arviointivirhe mäyräkoiran selänpituuden suhteen, sillä sovituksessa kävi ilmi että neule on liian lyhyt.

Malli: The Original Custom-Fit Dog Sweater by Esther Smith Bozak. Mallineule Little Pumpkins -sukista (virhe vikassa kuviossa oma tahaton lisäys).
Koko: Pienenpieni (selän pituus 20 cm), pelkkä pieni olis riittänyt.
Lanka: Novita Isoveli, 30 g.
Puikot: 4,5 mm.

Tämä villapaita ei siis tule käyttöön, mutta ei se mitään. Ulkona riittää Hertalle paljon isompaakin ihmeteltävää kuin kylmyys, joten pehmeän laskun vuoksi Hertta saa tutustua ulkoiluun aluksi sylissä toppatakin sisältä. :) Katsotaan sitä kunnollisen säänkestävän ulkotakin ja lämpimän neuleen tarvetta sitten joskus, kun ulkomaailma ei enää tunnu liian pelottavalta lähestyä ihan omin tassuin.

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Malli: Tangled Yoke Cardigan by Eunny Jang, Interweave Knits Fall 2007.
Lanka: Novita Wool, 480 g.
Puikot: vartalossa ja hihoissa 3,5 mm, kauluksessa 3,0 mm, kauluksen päättelyssä 2,0 mm, nappilistoissa 2,5 mm.

Tein ohjeeseen muutamia säätöjä:
- Paksumman langan vuoksi neuloin koon 38" silmukoilla saadakseni 42"-kokoisen neuleen.
- Lisäsin pituutta reippaasti: vartalokappaleessa neuloin 14 cm ylimääräistä suoraa osuutta kavennus- ja levennyskohtien väliin, hihoihinkin tuli lisää pituutta viitisen senttiä.
- Aloitin lisäykset hihoissa vasta 14 cm kohdalla, koska en pidä kapeista hihansuista. Ohjeen mukaan levennykset olisi aloitettu jo 3 cm päässä hihansuusta.
- 11 nappia yhdeksän sijasta.
- Ompelin satiininauhan nappilistan nurjalle puolelle, jotta napit pysyisivät jämäkämmin paikoillaan. Napinläpien puolelle en kiinnittänyt nauhaa, koska se pysyy kuosissa muutenkin.

En tiedä oonko mä jättiläinen vai IK:n mitat kääpiöille, mutta jos en olisi lisännyt pituutta hurjasti niin oisin saanut napamallisen ja 3/4-hihaisen villiksen. Toisaalta leveyssuunnassa väljyysvaraa mallissa tuntuu olevan reilusti, mutta onneks tein pienemmän koon mukaan. Omien modausten ansiosta mulla on nyt mittojen mukaan tehty neuletakki, joka istuu loistavasti ja on juuri oikean pituinen. Malli on kuitenkin hyvin suunniteltu ja ohje selkeästi kirjoitettu, ja pienet paremman istuvuuden takaavat muutokset oli helppo tehdä. Mun malliselle ja pituiselle ei naisten standardimittojen 168+-4 cm mukaan suunnitellut vaatteet tosiaan aina istu, joten ohjeiden modaaminen on tuttua puuhaa.

Tässä neuleessa on kaikki kohdallaan; yksinkertaisen kaunis ja silti mielenkiintoinen malli (tarkoitan neuletta, en poseraajaa :D), istuvuus, täydellisen pituiset hihat, kauniit vanhat napit ja upea tummanturkoosi väri. Kyllä kannatti odottaa että oikea malli tuli eteen, niin että sain vihdoin yhdistettyä petroolit Wool-kerät ja täsmälleen saman väriset suloiset puiset kukkanapit. Yksi tusinasta on vielä jäljellä, mutta lankaakin on vielä puolisen kiloa, niin että eiköhän napille paikka löydy.

Eikä villatakki valmistunut yhtään liian myöhään, vaikka eilinen auringonpaiste enteilikin jo kevättä. Mä meinasin nimittäin jäätyä kalikaksi kuvia otettaessa. Ilme ei siis ole seesteinen ja silmät ei katso haaveillen kauas, vaan mä olen hyytynyt tuohon asentoon ja silmänesteet on jäätyneet vaikka kuvia räpsittiin vain muutama minuutti. Vieläkin korvissa humiseen järveltä puhaltanut viima, hrrr. Taidan siis edelleen pysytellä talvineuleiden ja villalankojen parissa ja jätän kesänöpsyt odottelemaan lempeämpiä säitä.

Kevätsiivousta

Tein Tarjan jalanjäljissä erillisen neuleohjesivuston, mistä löytyvät omat neule- ja virkkausohjeeni sekä suomeksi että englanniksi. Muokkasin ohjeet blogipostauksia huomattavasti tulostusystävällisempään PDF-muotoon ja korjasin samalla ohjeiden kirjoitusasua ja muita niistä löytämiäni pikkuvirheitä.

Ajattelin linkittää myös blogin sivupalkin ohjelinkit suoraan PDF-tiedostoihin, mutta päätin kuitenkin toistaiseksi jättää ne ennalleen. Googlen PDF-asetusten takia tiedostot nimittäin eivät aukea suoraan selaimeen vaan ne joutuis aina lataamaan koneelle ennen avaamista. Se taas on hidasta ja turhauttavaa. Siispä blogin sivupalkissa on ainakin toistaiseksi vanhat linkit blogipostausmuotoisiin ohjeisiin ja niiden lisäksi linkit ohjesivuille, josta ohjeet voi ladata PDF-tiedostoina.

Lisäsin englanninkieliset PDF-tiedostot myös Raverlyyn ohjesivuilleni, niin että Ravelryn käyttäjät voivat ladata ne kätevästi myös sitä kautta. Kivasti muuten saa aikaa kulumaan tällaiseen säätämiseen, ei ihme että neulomisaika tuntuu kuihtuneen olemattomiin viime aikoina... :P

Kun mikään ei riitä

Jos luulitte että täällä on jotain valmista niin höpöhöpö ja hajaantukaa. TYC on vasta kaarrokkeessa, Muir uinuu edelleen hyljättynä nurkassa ja oranssi myssykin odottaa purkamista ja uudelleenneulontaa. Ja jos mä unohdin mainita jonkun keskeneräisen neuleen, niin älkää muistuttako; mä kun oon yleensä yhden projektin nainen niin että tämäkin ufojen pirstaloituminen riittää kaivertamaan omatuntoa. Ja mitä tekee entinen vain-yksi-neule-kerrallaan-ihminen tässä tilanteessa? Haaveilee tietty uusista ja inspiroituu upeista kuvista ja väreistä:

Musta on nähtävästi tullut kyltymätön uusien projektien himoaja, joka kuikuilee koko ajan aidan toiselle puolelle vihreämmän ruohon toivossa. Uusi projekti ois muka aina ihanampi kuin tekeillä oleva tuttu tylsimys, ja koko sormet kurkottaa jatkuvasti hipelöimään aloittamattomia lankakeriä. Soo soo, tuhma tyttö. :)

Talviloma alkaa puolentoista viikon päästä. Jos mä pystyn hillitsemään itseni siihen asti ja teen valmiiksi edes yhden nykyisistä niin heitän hyvästit jo hyvää vauhtia murenemassa olevan neulemonogamiani rippeille. Sitten mä annan itselleni luvan heittää puikoille ihan mitä vaan ja kuinka monta uutta työtä tahansa ja oikein ryven uusien projektien orgioissa!