-->

26.1.2008

Vendetta

Mä olen epäillyt tätä jo pitkään, mutta nyt olen varma asiasta: mua vastaan on käynnissä hivuttavia ja tuhoisia kostotoimenpiteitä. Nykyiset synkät tapahtumat juontavat juurensa meidän vanhaan pesukoneeseen, Upo Pesukarhuun vuosimallia 1987, joka uskollisesti palveli ensin isääni, sitten muutamia vuokralaisia ja viimeiseksi mua ja miestäni. Me köyhinä opiskelijoina pidimme koneraukkaa keinotekoisesti hengissä nippusiteiden ja jeesusteipin avulla monta vuotta, joiden aikana virtakytkimenä toimi töpselin irrottaminen ja kytkeminen pistorasiaan. Silloin tällöin heitin rumpuun pyörimään parit tennarit ja lenkkarit, jotka äänestä päätellen takoivat koneparkaa armotta pesun aikana. Vihdoin pari vuotta sitten päätimme päästää konepolon ikuiseen lepoon, ja tilalle tuli uusi ja eho Upo Pesukarhu. Vähänpä me osattiin aavistaa, että pesukarhujen klaani oli vakain tuumin ja harkiten sijoittanut tämän yksilön meille kostamaan sukulaisvainaansa kiduttamista...

Tästä todisteena ovat erinäiset mystisesti värjäytyneet pyykit sekä etenkin käsityöprojekteihin liittyvät epäonniset tapaukset. Näistä esimerkkeinä mainittakoon tiskirätti-Palmat, viemärieliö, karvaoliivit, mutanttimustekala ja silkkipuku asusteineen. Viimeisin kostoisku kohdistui jälleen kerran lankojen värjäykseen.

Mun oli tarkoitus värjätä Dylonilla vaaleansinistä Novita Butterflytä, jämä-Samoksia sekä karkkivärikietsu tummanharmaiksi. Viimehetken päähänpistosta heitin joukkoon vielä kerällisen sukkalankaa, jonka vihreän sävy ei passanut mun värikarttaani sellaisenaan. Kone pyöri ja pulputti, huuhteli ja linkosi. Kun sitten vihdoin avasin koneen luukun niin suusta pääsi muutama epäsiivo sananen: rummusta nousi nimittäin sukkalanganvihreitä vyyhtejä, luumunvärinen kietaisuneule ja tismalleen saman värisenä vihreänä säilynyt sukkalankakerä. WTF?!?

Otti päähän niin rankasti, että hylkäsin vyyhdit pariksi viikoksi sukkahousunlahkeiden sisään kylppäriin roikkumaan ja heitin kietsun syvälle komeron nurkkaan. Värit oli nimittäin niin kaukana mun suosikeistani että paras kohde näille epäonnisille värjäyksen uhreille tuntui olevan roskis. Tänään päätin kuitenkin vielä yrittää tulla toimeen vihreän Butterflyn kanssa ja avasin sukkahousukätköt. Yllätys oli iso, kun lanka päivänvalossa yhtäkkiä näyttääkin harmaalta. Tyhmän vihertävänharmaalta tosin, ja siinä on isoja läikkiä luumunviolettia. Mutta harmaalta yhtäkaikki. Hmm, ehkä näillä on vielä toivoa.

Kai mun pitää vihdoinkin julkisesti tunnustaa tekoni ja pahoitella kaikkea sitä tuskaa ja häpeää, jonka tuotin vanhalle Pesukarhu-vainaallemme: anteeksi! Toivottavasti kostaja kylppärissämme nyt rauhoittuu ja lopettaa sabotaasi-iskunsa. Menenkin heti kokeilemaan, suostuisiko Upo yhteistyöhön eli poistamaan luumuläikät vyyhdeistä pitkän pesuohjelman avulla...

14 kommenttia:

  1. Ei varmasti sais nauraa, sillä veemäinen pesukone on vakava asia. Mutta silti meinaa vähän suupieliä nykiä. :)

    Toivottavasti pesukarhun vastaisku laantuu ja voitte viettää monta iloista pesuhetkeä yhdessä!

    VastaaPoista
  2. mun kipeät vatsalihakset on ihan suorastaan ruhjeilla tän kirjotuksen lukemisen jälkeen :D :D :D toivottavasti pesukarhujen kostoretki pikkuhiljaa loppuu. on sua koeteltu!

    VastaaPoista
  3. hetket karvaoliivien ja muiden hevostenpäiden kanssa ovat varmasti olleet tuskallisia, mutta kuten pari edellistäkin, miullakin meni tässä tovi tyrskiessä. :)

    mutta toivottavasti saat langoista neulontakelpoisia, eikä tarvitse mitään heittää roskiin.

    VastaaPoista
  4. Elli: Saa nauraa, ei kai tässä muukaan auta. :D Mä luulen, että mä ja nykyinen PK ravistetaan tassuja ja aletaan toimia hyvässä yhteisymmärryksessä. Ainakin mun puolelta halu on aito, tiedä sitten tuosta toisesta, jos se vain esittää ja joku kavala ilta koneesta nousee taas jotain tunnistamattomia möykkyjä... :P

    Mursuliina: Monipuolinen blogi, tulee vatsalihastreenit samalla. ;) Mä kansa toivon että sotakirves jo pian haudataan, muuten pitää alkaa nyrkkipyykkäämään kaikki!

    ps: Mä oon sitä mieltä, että jos tilanteelle ei voi itse enää mitään tehdä, niin on vain paras nauraa. Ja paljon! Tää on niin sanottua kurjuuden maksimointia, heh.

    En mä oikeasti noita lankoja roskiin heitä, vaikken niistä ite lopulta tykkäisikään. Aina niistä on jollekin hyötyä, mutta mä elättelen vielä pientä toivoa että se joku olisin minä (pesukone pyörii parhaillaan ja toivottavasti pesee luumuläikät pois).

    VastaaPoista
  5. Mäkin joudun vaan nauramaan. :D Mun verkkokalvolle vaan heijastuu sellanen kuva missä avaat sitä pesukonetta. :) Toivottavasti pesukarhut lopettavat vainoamisen kohta.

    VastaaPoista
  6. pakko myöntää, nauroin minäkin!

    Toivon mukaan kostotoimen piteet laantuvat ja pian saamme nähdä ihanan harmaata lankaa, ilman luumutahraläikkiä :D

    VastaaPoista
  7. :)

    Kaiken tämän draaman jälkeen mielessä pyörii vain yksi kysymys: siis pesukarhujako valmistetaan vielä? Nehän on niin klassisia pitkänmatkanjyriä että luulin ettei niitä kannata enää valmistaa.

    VastaaPoista
  8. Ninni: Pitäis varmaan asentaa joku piilokamera sopivasti luukun läheisyyteen, sen verran monet ällistykset siinä koneen äärellä on koettu. Mä myös toivon että pesukarhut luovuttaa jo, muuten mun pitää suorittaa värjäys- ja huovutusoperaatiot jossain muualla. :)

    Sannero: Kävin äsken onkimassa sukkahousupötköt koneesta, ja prkl, nehän on märkinä ihan kamalia harmaanvihreitä klönttejä! Luumusta ei ainakaan nyt näy jälkiä, ja toivo elää että noi kuivuu jälleen hieman enemmän harmaiksi. Ihanan harmaata ei varmaankaan oo tiedossa, mutta mukiinmenevää kenties kuitenkin.

    KirsiÄr: Juu, kyllä tuolla kylppärissä seisoo Upo Pesukarhu Ecolife vm. 2006. En tiedä sitten onko tää joku viimeisen koston väline, joka on valmistettu varsinaisen tuotannon lopettamisen jälkeen ihan vain meitä varten. :P

    VastaaPoista
  9. Hahaa, pesukarhujen kosto :D Tuttu homma täälläpäin. En tosin tiedä mistä syystä kostivat. Pari pesukarhua vaan hajosi peräkanaa parin vuoden käyttöajan sisällä. Ne eivät selvästikään tykänneet meistä :( Pyykkejä eivät tosin tuhonneet.

    VastaaPoista
  10. on sulla kieltämättä ollut vähän huonoa säkää noiden värjäysten/huovutusten kanssa..

    VastaaPoista
  11. Myös minä tuolle repeilin, kiitos vaan nauruista =). Ne on aivan mysteerisiä värkkejä, neki, meidän vaakori (Fagor, äännettynä kuten tamperelainen myyjä sen äänsi) oli kesken kaiken joku yö lyöny lieskat pistorasiasta ja kieltäyty toimimasta kahteen viikkoon. Sitten se ilmeisesti leppy, koskapa nyt toimii taas entisen lailla.

    Mutta siis! Koska viihdytit mua Sammakkoprinssi-blogissa kertomuksella sun kirpparilangoista, haastan sut kertomaan sun ekoteoista. Lisätietoa mun blogissa (ja monessa muussa...)

    VastaaPoista
  12. Tää on pakko näyttää mun Miehelle, joka luulee että mä olen ainoa, jolle sattuu tollasta!!!

    Erityisesti mua viehätti kykysi nopeisiin (ja harkitsemattomiin) päätöksiin ("nakkasin viime hetkellä joukkoon vielä...").

    Jos meni silkkimekko laukkuineen ja jokunen vyyhti lankaa, olet kuitenkin kääntänyt tappiot voitoksi omalla asenteellasi ja ilahduttanut tappioista huolimatta meitä - se on arvokasta se!

    Kiitos.

    VastaaPoista
  13. Meidän pesukoneessa pitää koko aika säätää jalkoja. aina pesun jälkeen pitää jalat kiristää kun vaikka aloittaessaan pesun se seisoo tukevasti paikallaan niin kummallisesti linkousvaihessa kone hyppelehtii iloisesti vastaan pesuhuoneen ovella! Täh! Epäilen vahvasti että koneilla on aivot. =/hui!

    VastaaPoista
  14. Villapeikko: Jos osa pesukarhuista on ihmisallergikkoja? :D Meidän masiina toimii muuten ihan luotettavasti ja vioitta noista pyykkien ja lankojen tuohoamisia lukuunottamatta. Ehkä sillä on joku lankainho ja se sen takia tekee tuhojaan. :)

    Satu H: No älä! :D

    Lotta: Vaakori, voi jeesus näitä meidän tamperelaisia myyjiäm ne on ihania! :D (Nimim. itsekin välillä murretta viljelevä)

    Kiitos haasteesta. Meemin aihe on mielenkiintoinen, mutta taidan jättää tällä kertaa kuitenkin väliin. Mun meemikiintiö täyttyi pitkäksi aikaa Make my day - ja suosikkilankameemien myötä. Teki tosin hyvää pohtia omia ekotekojaa; aina sitä löytää parannettavaa ja siihen sainkin vinkkejä lukemalla muiden vastauksia tähän meemiin.

    Tiina: Heh, hyvä jos tästä vuodatuksesta oli jotain iloa ja apua! :D Mulla on paha tapa tehdä näitä viimehetken pikapäätöksiä, ja ne johtaa usein turmioon...

    Jostain syystä mä en kuitenkaan opi virheistäni yhtäpaljon kuin ehkä voisi. Kertooko se sitten tymyydestä, valikoivasta muistista vai vankkumattomasta jääräpäisyydestä, jonka takia uskon juuri tällä kertaa voivani kääntää kohtalon viivoja mulle suotuisiksi. :P

    Huopis: Teidän pesukoneella on siis joko levottomat jalat tai sitten hirveä hinku päästä näkemään maailmaa. Aivot sillä kuitenkin tuntuu olevan, vaikkei ihan selvää ookaan mitä niissä liikkuu, pelottavaa... :D

    VastaaPoista