Saisko sitä valoa jo kohta, pliis?

Malli: Astrid-huivi by Norah Gaughan, löytyy Berrocon ohjekirjasesta Norah Gaughan Volume 1.
Lanka: King Cole Merino Blend 4 Ply, 130 g.
Puikot: 5,0 mm, 4,5 mm ja 2,5 mm.

Viime perjantaina valmistui, pingottui ja yhdistyi. Huivissa on yhteensä 52 neulottua pyörylää kolmessa eri koossa, ja jokaisessa tietysti kaksi langanpäätä piilotettavana. Valmis huivi painaa 116 grammaa, langanpätkien kera massaa oli 130 grammaa. Niiden 14 gramman hukkaamisessa meni ihan kivasti aikaa, uskokaa pois.

Koska joudun viettämään päivän valoisat hetket konttuurilla betonin ja aaltopellin sisässä, ei kotiuduttua juuri ole mahdollisuuksia kuvata tekeleitään luonnonvalossa. Kun nyt joka tapauksessa kuvat joutuu ottamaan keinovalon turvin, niin tällä kertaa päätimme kameramiehen kanssa tehdä excun kerrostalomme muihin osiin. Tuo ensimmäinen kuva on rujolta kanahäkkikäytävältä kellarista. Vähänkö oli rappioromanttista viedä herkkis pitsihuivi tuonne rojun, loisteputkien ja betonin keskelle, uuuh. :P Seuraavaksi otettiin haltuun meidän rapun sähkönsininen hissi.

Ja hei, meidän rapulla on asiat hyvin; kahden muun rapun asukkaat joutuu viettämään kerrosvälit kirkuvan punaisten ja räikyvän sinapinkeltaisten seinien sisällä. Väriterapiaa kuuskytluvun malliin, ehkä? Tyyliin "10 vuotta kahdesti päivässä tässä kyydissä niin takuuvarmasti tarvitset terapiaa". Beam me up, Scottie!

Kiinnityssysteemi on yhtä kuin kaksi kiinalaisesta ravintolasta noutoruoan mukana tullutta syömäpuikkoa. Vähän pituutta pois, askartelumaalia pintaan (kun ei ollu petsiä/öljyä/lakkaa) ja vanhennusefekti hienorakeisella hiomapaperilla.

Nyt on kuvia edellisenkin postin edestä, ja Flickrissä lisää. Vilma edestä, Vilma takaa, Vilma istuu muttei makaa.

Kokeilin miten Astrid toimii kaulahuivina. Totesin, että kyllähän se, mutta pitää ennen julkisille paikoille saapastelua muistaa vilkaista peiliin, ellei erityisesti halua korostaa tiettyjä naisellisia ruumiinosia noiden pyörylöiden avulla...