Vendetta

Mä olen epäillyt tätä jo pitkään, mutta nyt olen varma asiasta: mua vastaan on käynnissä hivuttavia ja tuhoisia kostotoimenpiteitä. Nykyiset synkät tapahtumat juontavat juurensa meidän vanhaan pesukoneeseen, Upo Pesukarhuun vuosimallia 1987, joka uskollisesti palveli ensin isääni, sitten muutamia vuokralaisia ja viimeiseksi mua ja miestäni. Me köyhinä opiskelijoina pidimme koneraukkaa keinotekoisesti hengissä nippusiteiden ja jeesusteipin avulla monta vuotta, joiden aikana virtakytkimenä toimi töpselin irrottaminen ja kytkeminen pistorasiaan. Silloin tällöin heitin rumpuun pyörimään parit tennarit ja lenkkarit, jotka äänestä päätellen takoivat koneparkaa armotta pesun aikana. Vihdoin pari vuotta sitten päätimme päästää konepolon ikuiseen lepoon, ja tilalle tuli uusi ja eho Upo Pesukarhu. Vähänpä me osattiin aavistaa, että pesukarhujen klaani oli vakain tuumin ja harkiten sijoittanut tämän yksilön meille kostamaan sukulaisvainaansa kiduttamista...

Tästä todisteena ovat erinäiset mystisesti värjäytyneet pyykit sekä etenkin käsityöprojekteihin liittyvät epäonniset tapaukset. Näistä esimerkkeinä mainittakoon tiskirätti-Palmat, viemärieliö, karvaoliivit, mutanttimustekala ja silkkipuku asusteineen. Viimeisin kostoisku kohdistui jälleen kerran lankojen värjäykseen.

Mun oli tarkoitus värjätä Dylonilla vaaleansinistä Novita Butterflytä, jämä-Samoksia sekä karkkivärikietsu tummanharmaiksi. Viimehetken päähänpistosta heitin joukkoon vielä kerällisen sukkalankaa, jonka vihreän sävy ei passanut mun värikarttaani sellaisenaan. Kone pyöri ja pulputti, huuhteli ja linkosi. Kun sitten vihdoin avasin koneen luukun niin suusta pääsi muutama epäsiivo sananen: rummusta nousi nimittäin sukkalanganvihreitä vyyhtejä, luumunvärinen kietaisuneule ja tismalleen saman värisenä vihreänä säilynyt sukkalankakerä. WTF?!?

Otti päähän niin rankasti, että hylkäsin vyyhdit pariksi viikoksi sukkahousunlahkeiden sisään kylppäriin roikkumaan ja heitin kietsun syvälle komeron nurkkaan. Värit oli nimittäin niin kaukana mun suosikeistani että paras kohde näille epäonnisille värjäyksen uhreille tuntui olevan roskis. Tänään päätin kuitenkin vielä yrittää tulla toimeen vihreän Butterflyn kanssa ja avasin sukkahousukätköt. Yllätys oli iso, kun lanka päivänvalossa yhtäkkiä näyttääkin harmaalta. Tyhmän vihertävänharmaalta tosin, ja siinä on isoja läikkiä luumunviolettia. Mutta harmaalta yhtäkaikki. Hmm, ehkä näillä on vielä toivoa.

Kai mun pitää vihdoinkin julkisesti tunnustaa tekoni ja pahoitella kaikkea sitä tuskaa ja häpeää, jonka tuotin vanhalle Pesukarhu-vainaallemme: anteeksi! Toivottavasti kostaja kylppärissämme nyt rauhoittuu ja lopettaa sabotaasi-iskunsa. Menenkin heti kokeilemaan, suostuisiko Upo yhteistyöhön eli poistamaan luumuläikät vyyhdeistä pitkän pesuohjelman avulla...