Huivituttaa...

...ja paino on sanan jälkipuoliskolla. On meinaan hiukka masentavaa neuloo ja purkaa vuorotellen, kun ei oikein mikään tunnu luonnistuvan. Tai sit huomaa vasta purkamisen jälkeen, että hohhoijaa, sehän oiskin ollu just passeli. Eli ekan oman pitsihuivin suunnitteleminen siis kivestää ja kovasti.

Päätin sittenkin vaihtaa huivin muodon puolisoikiosta kolmioksi. Teen sen soikion joskus toiste ja ehkä toisella mallineuleella. Yllättävää kyllä, mutta kolmiohuivi tuntuu syntyvän paljon helpommin ja vailla suurempaa luomisentuskaa. Ja kun on 5,5, puikot, niin homma eteneekin melko sutjakkaasti. Mutta pidän silti mielessä lyömättömän sanonnan "pessimisti ei pety", ettei tuu tästäkin hetkellisestä onnistumisen ilosta surkea parku.

Mukavata

Heti alkuun pakko hihkua, kuinka ihania joululahjoja mä sain! Olin toivonut Koukussa-virkkauskirjaa ja Poirotin ykköskautta, ja ne sit sainkin, kaikki muu oli iloista yllätystä. Kuvassa näkyy suurin osa saaliista, josta mainittakoon kaksi pashmina-huivia (yks Thaimaasta ja toinen Egyptistä, kansainvälistä meininkiä, heh), lahjakortti kauneushoitolaan, Molly Ringwaldin tähdittämät hellyyttävät kasarielokuvat :P ja neljä metriä sammalenvihreää thaisilkkiä, oih! Silkistä tulee iltapuku yksiin juhliin, jotka on parin viikon päästä. Mä ehdin jo harventaa hiuksiani Tampereen surkean kangaskauppatilanteen vuoksi, mutta tää silkki ratkas pukukangasongelman, kiits siskoseni! <3

Joulunpyhinä oon vääntäny pitsikaaviota toimivaks. Eilen sit aloitin neuloon soikionpuolikkaan huivini keskiosaa kaavion mukaan. Sainkin aikaiseks kolme 12 rivin mallikertaa, kunnes tänä aamuna tajusin, että mulla on taas ollu joku aivohäirönen: huivin aloitusreuna on 40 senttiä leveä, vaikka pitäis olla 90 senttiä. :O Lanttulaatikko taitaa kehittää jotain katkoksia päässä. Tai sit suklaa ja piparit on tehny tukoksen jonnekin ja synapsit lyö tyhjää. Eli purkuun purkuun ja uusiks menee, pah.

No ei se mitn, voinpa samalla vaihtaa isompiin puikkoihin, niin tulee vähän ilmavampaa ja nopeemmin valmista. ;)

Jouluneulomista

Kiirettä on juu täälläkin. Luulin et kaikki omatekoiset joululahjat on jo tehty, kun yhtäkkiä tulikin vielä yks pakkopakkojuttu. Sitä sitten tässä neuloskelen aina kun voin, mikä taas on melko harvoin, koska homma on hyvin salaista ja hys hys. Huomenna ehdin toivottavasti jossain välissä tekeen lahjan loppuun; paljon ei enää puutu, mutta saaja pyörii ympärillä sen verran tiiviisti, että hankalaa on. :) Pitää varmaan piiloutua johonkin komeroon neulomaan. :P

Koska lähipiiri ei oo kovin hyvin perillä lankojen, neulelehtien ja -kirjojen maailmasta, niin mun taitaa olla turha odottaa käsityöaiheisia joululahjoja. Tai siis toivelistalla on Happy Hookerin suomenkielinen painos, mut senkin hankinta on itse ohjeistettu. Päätin siis olla oman onneni seppä ja hankkia joululahjalangat itse. Tai oikeestaan nää vois lukea synttärilahjaks multa mulle; ostin nää nimittäin keskiviikon neuletapaamisessa Raijalta, ja tuo 20. 12. sattuu myös olemaan mun syntymäpäiväni. Kiitos vaan minulle, lahja on ihana! :D

300 grammaa ihanaista tummanruskeaa merinovillaista Woolia, oih! Näistä ois tarkoitus tehdä huivi. Haluisin semmoisen loivan soikionpuolikkaan, siis ei puoliympyrää eikä kolmiota, vaan jotain siltä väliltä. Melkoisesti oon jo suunnitellu ja vääntäny mallia, mutta vielä en oo täysin tyytyväinen tähänastisiin luonnoksiin. Helpointa ois saada oikea muoto virkkaamalla, mutta merinovillan pehmeys tulis ehkä paremmin esiin neulepinnassa. Onpahan ainakin puuhaa joulun ajaks, toivottavasti huivi pääsee suunnitteluasteen yli ja puikoille pyhien aikana. ;)

Rattoisaa joulua kaikille jo nyt siltä varalta, etten ehdi salaneulomiselta ja jouluruokien kokkaamiselta bloggaamaan. :)

Toivottavasti en salaista neuleprojektia viimeistellessäni vahingossa lukitse itteeni mihinkään komeroon, niinku mulle kävi 12-vuotiaana, kun yritin tarkastaa, onko kameran filmi kelautunut: Siltä varalta että joku on unohtanut sen ankean ajan ennen digikameroita, niin filmirullaahan ei saanut ottaa kehittämättömänä päivänvaloon. Jos siis halus varmistaa ennen takakannen avaamista, että kamera on varmasti kelannut täyden filmin rullaan niin homma piti tehä pilkkopimeessä, ettei filmi valottuis. Ja mähän onnistuin tietty valitsemaan juuri sen komeron, jota ei saanu sisältä auki kun kerran oven perässään kiinni veti. Vuonna 1939 rakennetun talon kiinteät vaatekomerot on melko tukevaa tekoa, joten sieltä ei sitten tullakaan pihalle ihan noin vaan. Olin yksin kotona, joten mä sain sit istua siellä pimeessä vaatekomerossa 4 tuntia. Voi kun ois silloin ollu joku neule mukana (ja otsalamppu)! :D

Pumpulipipo

Otti sen verran koville toi palmikkopipon epäonnistuminen ja purkaminen, että piti kiireesti tehä korvikepipo. :) Mutta senkin mä jouduin tietty tekeen kahteen kertaan, höh. Ekasta tuli liian iso, mut tää toka onkin sit ihan perfect. Ja onneks oli niin nopee tehä, ettei tuplatyö pahemmin ees harmittanu.

Malli: peruspipo omasta päästä, 70 s.
Lanka: Novita Palma, 21 g.
Puikot: 4 mm ja 4,5 mm.

Kaulaliinan tein jo joskus elokuussa, ja nyt mulla on sit lapasia vaille täys setti ihanan pehmeitä hennon vaaleanpunaisia asusteita. Yllättävän riittävää toi Palma, uskaltaiskohan alottaa jäljellä olevista 24 grammasta tumppuja vai onks ihan tuhoon tuomittua toiveajattelua, että lanka riittäis? No toisaalta, mullahan alkaa olla reilusti kokemusta purkamisesta, niin että samapa kai se on kokeilla tääkin homma kantapään kautta. :P

Kolmas adventti

Käsitöiden osalta on ollu melko köyhä viikonloppu. Tai siis oon neulonu juu, mutta oon kyl sit purkanutkin yhtä paljon. :/ Nimittäin se palmikkopipo. Sen kavennukset tosiaan suippeni ehkä hiukan liian jyrkästi, joten päätin hiukkasen parannella myssyä (koska olen idiootti). Tästä siis lähdettiin:

Koska tähän oli päädytty säveltämällä Jatan alkuperäisohjetta melko reippaasti oman mielen mukaan, niin aattelin, että homma korjaantuu, jos kiltisti noudatan alkuperäisohjetta. Väääääriiiin!!! Pipo näytti mun päässä ihmeelliseltä lattakypärältä, ja kirosin kyl reippaasti itteeni, kun olin purkanu valmiin pipon, joka näin jälkeenpäin aatellen olis ollu aivan oiva sellaisenaan.

Koska ei kiinnosta tehä kavennuksia kolmatta kertaa, niin pipo koki tylyn kohtalon. Langasta olet sinä tullut ja langaksi olet sinä jälleen tuleva, aamen.

Perjantaina oli työpaikan pikkujoulut, jotka meni sen verran railakkaissa merkeissä että lauantai sujui enemmän tai vähemmän nuutuneessa olotilassa. (Onneksi krapula oli vain fyysistä, eikä mulla oo pikkujoulujen takia aihetta henkiseen morkkikseen. :D) Rapelia paikkaillakseni pistin kotia joulukuntoon: Sohva sai pukeutua punaisiin päällisiin, ja kaivoin esiin joulunpunaiset kynttilät ja torkkupeiton. Kauppamatkalla haettiin pikkuinen kuusi torilta ja koristeltiin se saman tien juhlakuntoon. Parvekkeen kaiteelle virittelin kuusiköynnöksen ja jouluvalot, niin että nyt meillä on tunnelmaa kerrakseen!

Vielä pitäis löytää jostain kaappien kätköistä jonkinmoinen juhlapöytäliina ja sommitella kynttiläasetelma ruokapöydälle. Ja sitten vaan Rajattoman joululaulu-cd soimaan ja glögimukin ja piparin kanssa sohvalle tunnelmoimaan. Eihän tähän joulutunnelman saavuttamiseen sittenkään tarvittu lunta! (Vaikkei se kyllä pahaa tekis, että vink vink vaan säänhaltijat siellä jossain.) ;)

Palmikoita

Malli: Sävelletty Jatan palmikkopipasta.
Lanka: Berkshire Bulky, n. 80 g.
Puikot: 4,5 mm ja 6,5 mm.

Olipa nopee pipo, vietin pari tuntia sohvalla puikkojen kans ja valmista tuli! Ja vielä nopeemmin se ois valmistunu, ellen ois alkanu säätään omiani... Mulla kun on Jattaa tiukempi käsiala, niin katsoin parhaaks vaihtaa puikot isompiin, silmukkamäärän pienemmäks ja samalla lisätä yhden nurjan silmukan toiseen nurjaan raitaan palmikoiden välissä, niin että raidat on yhtä leveät. Mallikertaa toistin vain neljästi ohjeen kuuden kerran sijaan, koska isommista puikoista johtuen 14 sentin korkeus oli jo siinä vaiheessa saavutettu. Niin ja sitten vielä päätin jatkaa palmikoita loppuun asti, joten sävelsin kavennukset ihan omasta päästä. Ehkä ois kannattanu noudattaa alkuperäistä ohjetta ees siinä vaiheessa ja neuloo kalotti sileellä neuleella, koska nyt pipo on ehkä melkein liian suippo, onneks ei kuitenkaan ihan Coneheads-mallia.

Koska näin pimeellä on edelleenkin vaikeeta saada kunnon kuvia, niin on pakko yrittää saada kelvollisia otoksia riittävän kirkkaiden valojen avulla: tää kuva onkin otettu kylppärin loisteputkilampun alla. :P Kylppärin seinällä roikkuva oranssi froteepyyhe toimii sattumalta yllättävän hyvänä taustana siniturkoosille pipolle. Meidän kylpyhuonehan toimii siis ihan kelpona köyhänmiehen valokuvausstudiona, kun on kirkkaat valot ja kaapista löytyy pyyhkeitä useemmassakin värissä. :)

Sininen hetki

Meidän pihan lehtikuusi on aika lohduton näky, kun puu ei tavallisesta joulukuusta poiketen oo saanu lumihuntua peittämään paljaita oksiaan. Pari käpyä sentään pitää sitkeesti kiinni oksista niin että kuusella on jotain koristeenaan, vaikka neulaset onkin varisseet jo pari kuukautta sitten. Toi puu on talvisin hirmu kaunis lumihuurteen peittämänä, mutta nyt kuusiraukka näyttää pyytävän anteeksi rujoo ulkoasuaan.

Berkshire Bulky -keräkin huokailee ja päivittelee synkkää tunnelmaa lasin takana. Siitä on tulossa pipo Jatan palmikkopipan ohjetta mukaillen, mutta ei oo mitään tietoa, koska pipo pääsee tositoimiin. Edelleenkin on mun makuun liian lauhaa villa-asusteiden käytölle. Mun kuuppa vaan paistuis ja kämmenet hikois ruttusiks rusinoiks, jos näillä ilmoilla pitäisin paksua villapipoo ja hahtuvatumppuja. Joulukuussa ulkona saatu lämpöhalvaus ois varmaan melko erikoinen lisä ambulanssimiesten totuus on tarua ihmeellisempää -listaan. :) Paree vaan pitäytyä puuvillassa ja keinokuiduissa pakkasiin asti.

Lämmin, hellä, pehmoinen...

Ei oo vieläkään lunta maassa, kunnon pakkasesta puhumattakaan, mutta siitä huolimatta mä vaan neulon villapipoja ja -kaulaliinoja. :) Toivottavasti niille löytyy käyttöö talven aikana, vaikka usko valkoiseen jouluun alkaa jo täällä Tampereella hiipua... :/

Malli: Omasta päästä, jos nyt niin voi sanoo kun kyseessä on ihanperusperuspitsineulemalli: oikealla *2 o yht., lk*, nurjalla nurin. Tässä huivissa 14 s + 2 reunasilmukkaa ainaoikein.
Lanka: Hjertegarn Milano, 165 g.
Puikot: 12 mm bambupyöröt.
Mitat: leveys 22 cm, pituus 220 cm + hapsut.

Lämmin ja pehmeä lumenkorvikehuivi on sentään valmis. Mallineule vetää luonnostaan huivin päitä vinoon, joten mä päätin korostaa vinoutta eri pituisilla hapsuilla: lyhyemmät hapsut ylempänä olevaan reunaan ja alareunaan päin hapsut pitenee. Samalla ne pitää huivin päitä suorempina, ettei reunat ala rullautua käytössä sisäänpäin. Tykkään tästä huivista kovasti, mutta siitä kyllä lähtee tuhottoman paljon pitkiä valkoisia karvoja, ihan ku meillä asuis kaljuuntuva samojedinkoira. Eli jos huivia haluu käyttää vaikka mustan villakangastakin kanssa, niin pitää kulkee tarraharja taskussa ja de-karvata sillä takkia tarpeen tullen. :)

Joulu jollottaa lähemmäs kovaa vauhtia, mutta edelleenkin mun joulufiilis on hakusessa: liikaa töitä ja liian vähän lunta. Ainoo jouluun viittaava asia meillä kotona on noi kuvan peilistä heijastuvat jouluvalot, jotka roikkuu ikkunassa verhojen päällä. Pakko kai tässä on alkaa laittaan paikkoja vähän jouluisemmiks, jos vaikka sillä lailla sais juhlatunnelmaa ja joulunodotusta luotua. Kun ny vaan muistais mihin on tunkenu kaikki joulukamat joskus tammikuussa, oivoi... :P

Missä on lumi?!

Taas valmistui yks joululahja pukinkonttiin, jess! Tuntuu tosi hyvältä, että saa jotain aikaseks vaikka tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Se tunne taas johtuu valon vähyydestä; ihan kuin koko ajan ois ilta ja pitäis mennä nukkumaan. Siis keskellä työpäivääkin, heh. :) Lumi tois kaivattua valoa ja sitä ihanaa joulun odotuksen tuntua, joka valitettavasti ainakin multa uupuu tällä hetkellä. Että joko sitä hiutaletta alkais piakkoin tippuun taivaalta, helkkari soikoon!? Kysyy yks talvea ja joulua rakastava, joka ei ymmärrä eikä hyväksy käsitettä "musta joulu". Prkl.

Tekeillä oleva kaulahuivi toimii jotenkin lumenkorvikkeena, lähinnä siis värin ja koostumuksen puolesta. Hjertegarnin Milano on ihqun pehmeetä ja paijattavaa, mitä nyt vähän karvaa lähtee. Ekaks aattelin tehdä siitä ihan taviksen kaulaliinan sileällä neuleella, mutta langan pehmeys ja untuvaisuus meni jotenkin hukkaan niin tiiviissä neulepinnassa. Ekan kerän kerkesin jo neuloon sileellä, joten purkua on edessä. Kuvassa sileällä neuleella neulottua pintaa ja 2 o yht., lk -mallilla neulottu uus aloitus. Hirmusen nopeeta puuhaa 12 millin puikoilla, tunnen itteni tosi tehokkaakas ja nopeeks neulojaks, tykkään! :P Melkoset halot noi puikot kyllä on, onneks ne on sentään bambuiset niin ettei paina oikeestaan mittään.

Mallineule on sen verran aivoton elikkäs helppo, että tätä huivia ois hyvin voinu suuremmitta virheittä tehä neuletapaamisessakin. Yleensä mulla menee silmukat sekaisin siellä, kun on niin paljon nähtävää, kuunneltavaa, puhuttavaa ja hypisteltävää. :P Tänään jäi koko ilo väliin, kun päivän työreissu veny odotettua pidemmäks. Tuli istuttua auton takapenkillä viis tuntia, enkä voinu ees neuloo kun seura ei oikein ois ymmärtäny. Pitääkin nyt ottaa vahinko takas Housen ja Aliaksen aikana. :)

Pipo ja sen veli

Uus yritys pääkallopipon kans ja taas tuli huti: tällä kertaa pipo on ehkä hiukkasen liian tilava kuusvuotiaalle. Vaikka mä purin pari senttiä aloitusreunasta niin munkin kuuppa sujahtaa sisään vaivatta, joten 6,5-vuotias kummipoika uppois myssyyn nenänpäätään myöten. Tosin poitsun päänympärys on kuulemma 54 cm, ja koska mun vastaava mitta on 56 cm, niin vois ehkä aatella että pipo on hiinä ja hiinä sopiva. Kasvunvaraa ainakin on, jos vaikka päähän umppautuis ylipaljon tietoa esikouluvuoden mittaan. :P

Eka versio on siis Woolista (2,5 mm puikot) ja tää toka seiskaveikasta (3,5 mm). Ilmeisesti sopiva koko tulis kolmosen puikoilla ja jollain välimallin langalla, esimerkiks Gjestalin Janne vois toimia. Mut just nyt tylsyttää toi pääkallomalli, kun mä en edelleenkään varsinaisesti oo kirjoneuleihmisiä. Ja toisekseen ison pipon värit ei ehkä kiehdo muita kuin kummipoikaa, joten tää matkannee joka tapauksessa Etelä-Pohjanmaalle jouluks, vaikka onnistuisinkin tekeen vielä sopivan pipon. :)

Mä kävin tänään ihmettelemässä Ideaparkia ja pistämässä huomenna tilille kilahtavia veronpalautuksia takaisin kiertoon jo ennakolta. Olihan se iso joo, mut emmä sitä niin kovin ihmeellisenä paikkana pidä, ku mitä etukäteishypetyksen perusteella ois voinu kuvitella. Toki on plussaa, että vartin ajomatkan päässä on kootusti yhdessä paikassa suunnilleen kaikki perusvaateliikkeet, ja vielä kivempaa on, että tänne suunnalle saatiin vihdosta viimein esimerkiks Stadium, Mango, Moko ja Sinelli. Kesällä kärähtäneen Eurokankaan korvaajakin tuolla oli, tosin isossa tilassa ei mun mielestä ollut ees Tullintorin myymälän vertaa kankaita. Catwalkille keskitetyt merkkivaateliikkeet on tietty sitten varsinaista luksusta. Reilun kolmen tunniin shoppailun saldona mukaan läks uus tennismaila, kankaita, hiustuotteita ja kasa joululahjoja. Ja taidanpa poiketa Lempäälässä vielä ennen joulua, kun jäi pari potentiaalista joululahjaa mielen pohjalle kummittelemaan... :)

Kirjoneulekokemus

Olipa rankka viikko, en ehtiny ees lukee blogeja saati bloggaan ite mitään, kun kaikki päivät ja illat piti hillua työhommissa pois koneen ääreltä. Sain mä sentäs jotain neulottuakin, kun rohkaistuin ottaan eilen ja tänään neuleen mukaan työjutskiin, niin ettei tarvinnu vaan öönä istua yleisössä ja kuunnella pajatusta puhujanpöntöstä. :)

Malli: We Call Them Pirates
Lanka: Mustaa ja valkoista Novita Woolia, molempia alle 50 g, ja vähän mustaa Novita Kotiväkeä vuoriin.
Puikot: 2,5 mm.

Tää olis menossa kummipojalle joululahjaks, mutta mua hiukka epäilyttää toi koko. On meinaan melko pienen tuntunen. Mikä on 6-7-vuotiaiden päänympärys? Entä kuinka korkee sen ikäisen jampan pipan ois hyvä olla? Toi vaikuttaa ennemminkin kolmevuotiaan koolta ja on melkoinen kalottimalli. Höh. :/

Tää pipo ei kyllä tehny musta aiempaa suurempaa kirjoneuleiden ystävää, koska lopussa kovan työn jälkeen ei seisonutkaan se kuuluisa kiitos: Siinä vaiheessa kun vaihdoin pyöröiltä sukkiksille, niin aloin ilmeisesti kiristellä lankoja liikaa --> vähän piukee päälaki. En tiiä viittiikö tämmöstä antaa lahjaks, jos se ei sit ookaan sopiva. Tai sit pitää tehdä uus ja vähän isompana. Tai sit tehä noi saman sarjan tumput. Paitsi että siinä on sit taas ongelma; minkä kokoset niiden tumppujen sit pitäis olla?

Taidanpa jättää ton ongelman ratkomisen huomiselle, koska aivot on ollu jotensakin ylityöllistetyt viime aikoina. Pari lasia punkkua vaikuttaa nyt huomattavasti houkuttelevammalta ajatukselta ku neuletiheyksien ja kämmenkokojen laskeminen. :P