Mikä vapaa-aika?

Töissä on niin kiire että vapaa-aika on todella vähissä. Ens viikolla menee vielä kaikki illatkin työtilaisuuksissa, joten kotona ehdin käydä vain nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet. Tylsää. Jouluahjaideoita olis neulottavaks vaiks kuinka, mut minkäs teet ku ei oo aikaa? :(

Tääkin kukka on viime viikonlopun tuotoksia. Tarkoitus ois tehdä monta samanlaista lisää, sitten kun ehdin. Toivottavasti tahti rauhoittuu ennen joulua, muuten musta ei oo aattona jäljellä ku märkä läntti kuusen juurella.

Ja kaiken muun hienon lisäks tekniikan kans on jälleen ongelmia: nyt kun Blogger pelittää Beta-versiona kuin unelma, niin Picasa aiheuttaa mulle harmia. Se on lupaa kysymättä poistanut mun O'lapasten kuvat blogista. Eikä niitä kuvia jostain syystä oo enää ees koneella. Että se niitsä sitten. Pah. :/

Vuosikertasolmut

Viime yönä just ennen nukahtamista mä tajusin, että hei, mullahan on kaapin kätköissä täydellistä huivilankaa. Samaa kiiltävää luonnovalkoista jota mä käytin talvililjan kirjailuun. Teki mieli heti nousta sängystä ja hipsiä lankaa silittelemään, mut onneks maltoin jättää homman tälle päivälle. En nimittäin tosiaan muistanu millanen solmukasa kaapissa lymys. Jos oisin yöllä innostuneena mutta väsyneenä alkanu setviin tota, niin aamulla mytty ois ollu kahta kauheemmassa sotkussa (jos se nyt ylipäänsä olis mahdollista; toi kasa on jo alunperin yks helvetillinen solmujen muodostama pirunnyrkki).

Lanka on äidin kätköistä, sileää, kiiltävää ja painavaa viskoosia (luulisin). Niin ja se on myös pirullisen liukasta. Lanka purkautuu helposti itekseen kerältä ja menee ihan armottomaan sotkuun silmänräpäyksessä. Rasiassa oleva suurin ja siistein kerä on varmaan 1970-luvulta, jolloin äippä on tainnu viimeks tätä lankaa käsitellyt. Mä löysin laatikon vintiltä (minne äiti sen lienee kiukussa haudannu silloin kolkyt vuotta sitten) kymmenisen vuotta sitten ja oon vuosien varrella saanu selvitellyks kasasta pienehköjä lankanöttösiä. Tänään mä taas kaivoin möykyn esiin ja päätin hoitaa homman kotiin. Tai ainakin sinne päin.

Kun mä tänään aloitin niin kasa oli kaks kertaa isompi. Kolmen (3!) tunnin sitkeen ja yli-inhimillisen kärsivällisen puurtamisen jälkeen möykky on nyt puolta pienempi ja toinen puolikas on muuttunut siisti(hköksi, eipäs sentään liioitella) pitkulaiseksi lankamötikäksi (kuvassa möykyn vieressä rasian ulkopuolella). En tiiä jaksanko setviä loppukasaa, kun lankanöttösissä ois jo nyt tarpeeks huivia varten. Ehkä mä taas hautaan rasian sotkuineen kaappiin, mistä mä sit taas vuoden päästä voin "löytää" sen ja uudella innolla selvitellä taas vähän matkaa. Tai sit mä jätän tän perinnöks jälkipolville: "Jo sinun isoäitisi on selvitellyt tätä lankakasaa, ja nyt, rakas tyttäreni/poikani, on oleva sinun vuorosi keriä osasi tästä maagisesta langasta, joka on kulkenut suvussamme jo vuosikymmeniä..." :D

Talvililja

Hihhei, eka huovutettu kukkanen on valmis! Aloitin märkähuovutuksella ja viimeistelin huovutusneulalla. Toteutus aiheutti vähän päänvaivaa, kun mulla ei oo minkäänlaista käsitystä miten homma ihan oikeesti pitäis tehdä. Enkä mä tieteskää eilen illalla malttanu googlailla tekniikoita ja ohjeita, joten mutulla mentiin. Ja lopputulos on mun mielestä ihan viehättävä.

Tavoitteena oli tehdä Jukka Rintalan iltapuvuissa olleita huopakukkia (ei löydy kuvia netistä, harmi!) muistuttava herkkä liljamainen luomus, ja kyl tää on ainaskin sinne päin. Toivotaan että harjoitus tekee mestarin ennen ku mä kyllästyn koko touhuun. Kun tota merinovillaa ja muita tarpeita tuli ihan kiitettävästi ostettua sieltä messuilta, ehh... :P

Talvililjaksi ristimäni huopakukan materiaaleina siis huovutusraaka-aineina merinovilla ja silkki, koristeluun käytin viskoosilankaa ja erilaisia helmiä. Lisäksi apuna oli bambualusta rullaukseen, kisusaippuaa ja vettä. Suuri rooli oli myös innostuksella ja inspiraatiolla sekä jonkinmoisella visiolla lopputuloksesta.

Talvililja on ehkä vähän ylenmäärin koristeltu ja tingeling, mut sopii vallan mainiosti koristaan talvitakin kaulusta. Onneks meidän talvihäät oli jo pari vuotta sitten, muuten mä varmaan kunnianhimoisena päättäisin koristella kirkon, juhlapaikan, hääpuvun ja miesten rinnukset näillä ja joutuisin sormet rusinoina huovutteleen kaiket illat. :D

Joululahjoja

Toiset huovutetut hahtuvalapaset, nekin onnistu ihan nappiin. Suunnilleen samanlaiset kuin nää aiemmat, paitsi vähän enemmän leveyttä ja pituutta kun tulee miehelle. Joululahjana menee, niin että vasta reilun kuukauden päästä selviää, onks ne oikeesti hyvät ja mieleiset.

Malli: Oma, kehittelin sitä mukaa kun neuloin.
Lanka: Luonnonvalk. Novita Tango ja valkoinen Novita Wool, molempia vähän yli 50 g.
Puikot: 5 mm bambupyöröt ja -sukkapuikot.
Koko: Lapsi n. 2-vuotiaasta ylöspäin. Luulisin. :)

Eilen messuilta palattuani pyöräytin valmiiks tämmöisen pupupipon. Lopputulos on mun mielestä aika söötti. Tää on lasten kokoa, yritin tehä silleen, että sopis 2-4-vuotiaan päähän. Toi on melko venyvää vaikkakin napakkaa neuletta, niin että sopii varmaan sen puolesta eri-ikäisille muksuille. Mulla on vielä muutamia keriä Novitan vanhaa Tango-lankaa jäljellä, oon hamstrannu sitä aina kun eteen on sopivasti sattunut. Se on niin ihanan pehmeetä ja pörröistä, ihan erilaista kuin Tango Fani nykyään. Fani on paljon kovempaa ja muovisempaa, vaikka sitä saakin nyt ihanissa väreissä. Harmi ettei tätä vuosikerta-Tangoa pysty värjäämään.

Tän kuvan ois tarkoitus demonstroida, kuinka korvat pysyy terhakasti pystyssä kun pipa on päässä. Ompelin korvien juureen hiukkasen jämäkkää superlonia, niin että ne pitää korvia vähän muodossa mut pipo on edelleen pehmeä ja pestävä. Superlonia on vain tossa korvien juuressa, niin että luppakorvat pääsee lerpattamaan vapaasti. Kuten sanottu niin neulos joustaa kivasti, munkin kuula mahtu sisään, vaiks itelle tehtynä pitäs kyllä neuloo reilusti lisää korkeutta. :) Tein vielä solmimisnauhat kolmen silmukan I-cordilla, niin että myssy pysyy mukana kovemmassakin vauhdissa. Jos vielä haluis hienostella, niin vois vaiks kiinnitää toisen korvan juureen vaaleenpunaisen rusetin. :)

Oon tehny männätalvina useammankin Tango+Wool-pipon, ja ne on kyllä parhaiten tuultapitäviä ja lämpimimpiä pipoja joita mulla on. Että sen puoleen varmaan tääkin sopii lapsen pipoks kovemmillakin pakkasilla. Ja se on niiiiin pehmee, tekis vaan mieli silitellä sitä koko ajan. Tarkoitus ois kääriä tää lahjapakettiin kummitytölle, joka käsittääkseni saa aattoiltana paketissa jotain muutakin pupuaiheista. Emman äiti varmaan säilyttää salaisuuden, vaikka nää kuvat näkeekin..? :)

Messusaalis

Kysymys: Mitä ostaa käsityömessuilta ihminen, joka lähtee messuille tämän värisissä asusteissa?

Vastaus: Tietysti lisää samaa väriä! :D

Jännä juttu, miten sillä hetkellä päällä olevat vaatteet vaikutti siihen, mihin väreihin mä kiinnitin koko ajan huomiota messuständeillä. Petrooli ja tummanruskee kävi heti ekoina silmään, ja niiden puute tietyillä ständeillä suretti kovasti. Esimerkiksi huovutettavaa merinovillaa ja silkkiä tai Toikan myymää Berkshire Bulky -alpakkalankaa ei ollut lainkaan tummanruskeana, joten siltä osin saalis jäi vajaaksi. Höh. :/

Merinovillaa ja silkkiä ostin huovutettuja kukkia varten, joihin sain inspiksen Jukka Rintalan näyttelystä, jossa kävin eilen. Mä uskon huovutusonneni kääntyneen onnistuneiden hahtuvalapasten myötä, niin että uskallan lähtee kokeileen jo haastavampiakin projekteja, ja ihan ilman ohjeita. :) Aattelin koristella kukat Sinellin ständiltä ostamillani muovihelmillä, niin että niihin tulee sit vähän bling-blingiäkin.

Tässä siis mun messusaalis: 1 kerä petroolin väristä Berkshire Bulky -villa-alpakkalankaa Toikalta (5 e), punainen, vihreä ja sininen helmilajitelma Sinellistä (4 pss/10 e), 20 cm pala merinovillamusliinikangasta (15 e/m) jostain huovutustarpeita myyvästä kojusta, Merinovilla.comin ständiltä silkkiä (3,50-4 e/pss) ja merinovillaa (2 e/kpl) sekä alusta (2 e) huovutusta varten, Addin 3½ mm 120 cm pitkät pyöröt (3 e) Vuorelmalta, kulta- ja hopealankaa (1,40 e/kpl) jostain käsityökojusta, jonka nimi painui jo unholaan. Kun harvemmasta paikasta sai kuitin mukaan, niin ei sitä enää voi muistaa että mistäs puljusta mikäkin tavara tuli ostettua. Lisäksi sisäinen sulovileenini halusi ostaa eurolla syksyn Novitan lehden omalta ständiltä. Koska oli niin halpa. :)

Akuutti unihiekkapula

Kun ei nukuta niin ei nukuta. Mä kärsin koko viime viikon univajeesta johtuneesta väsymyksestä (oma moka, mitäs en malttanu mennä yhtenäkään iltana ajoissa nukkuun), ja olin ihan puhki koko ajan. Viikonloppunakin tuli humputeltua sen verran, että jäi lepo vähiin. Taisin olla pikemminkin entistäkin väsyneempi sunnuntai-iltana. Vihdoin viime yönä sain nukutuks ruhtinaalliset 9 h, ja vitsi ku kaikki tuntu tänään luistavan paljon sutjakkaammin. Mut nyt se sit kostautu, "liika" nukkuminen: mä en saa unta en sit millään. Pari tuntia kieriskelin sängyssä kuunnellen miehen rauhallista ja tyytyväistä unituhinaa, mikä on muuten hiukka ärsyttävää, kun ei ite pysty samaan. Nukkumatti tais heittää epähuomiossa munkin annokseni unihiekasta sängyn toiselle laidalle. Et siis ottaaks päähän vai eiks ota. Jep.

Postailenpa siis ajankuluks kuulumisia neulerintamalta: Toiset hahtuvatumput on pesukonevalmiit. Näiden tummemman vihreiden ois tarkoitus päätyä pukinkontin kautta eräälle mieshlölle. Oma mies käsineen saa luvan toimia muottina, kun huomenillalla neuletapaamisen jälkeen huovuttelen näitä. Kuvassa vertailun vuoks O'lapaset, jotka oli suunnilleen samankokoiset ennen huovutusta. Näistä tummemmista tulee vähän isommat, niin että ne sopii lämmittään isompaakin lapioo. Ellen mä sit tän valvomisen seurauksena nukahda kesken huovutuksen ja pesukoneen tarkkailun ja tumput saa pyöriä koneessa koko 2 h 22 min kestävän pesuohjelman ajan. Siinä tapauksessa vanttuut ois varmaan passelit jonkun kääpiön patakintaiks. Sithän mä toisaalta voisin vaikka lahjoo niillä nurkissa kyttääviä tonttuja parempien lahjojen toivossa. :P

O'lapaset

EDIT: Picasa on mystisesti tuhonnut kaikki tän postauksen kuvat, eikä niitä löydy enää mistään, ei ees koneelta. Eli sinne män, taivaan tuuliin. Onneks lapaset sentään on vielä tallella.

Vaikka vielä onkin 126 päivää siihen, kun ympäri maailman juhlitaan pyhää Patrickia, niin meillä oltiin jo eilen irlantilaistunnelmissa. Jättikokoiset hahtuvatumput on ihan vihreän saaren väriset, ja ennen pesukoneeseen joutumistaan ne haki turvaa irlantilaisesta kermalikööripullosta. Kaiken lisäks sain toissapäivänä luetuks loppuun Irlantiin sijoittuvan kirjan Merenneitojen laulu. En mä sentään alkanu Riverdancen tyyliin koikkelehtiin, vaikka tunnelma olikin niin kovin iiriläinen. :)

Lapaset oli kyllä mahtavan kokoiset ennen huovutusta: korkeus 37 cm ja leveys 15 cm. Miehenkin käsissä ne näytti melko isoilta metsurihanskoilta, ja mulla ne ulottui kyynärpäihin asti. Tungin peukkuihin pakastepussin puolikkaat, laitoin kummankin tumpun omaan pesupussiinsa ja tipautin ne koneeseen pyyhkeen kera. Lämpötilaksi 40 astetta, linkousta 1000 kierrosta minuutissa ja kansi kiinni. Seuraava puolitoistatuntinen olikin hermojaraastavaa aikaa. Pysäytin pesuohjelman ja tsekkailin tilannetta pari kertaa, ja kolmen vajaan puolen tunnin session jälkeen lapaset oli valmiit.

Malli: tavistumput, 44 s, sädekavennukset.
Lanka: 2-kertainen virolainen hahtuva, n. 70 g.
Puikot: 6 mm bambusukkikset.
Mitat: ennen huovutusta kork. 37 cm, lev. 15 cm; valmiina kork. 27 cm, lev. 10 cm.

Ehh, tota noin, mua siis jännitti pesukoneen pyöriessä niin paljon, että piti korkata se irkkupullo. :P Se piti viedä tänään anopille ja appiukolle synttärilahjaks, mutta pitänee kipasta synttärikahveille Alkon kautta. :D Toi minttusuklainen Baileys on sitten hyvää, ihanaa siemailla sitä kynttilänvalossa talvi-iltana, suosittelen!

Ai niin ne tumput: ne on täydelliset! Istuu kuin suoraan käsiin valetut ja on suloisen pehmeet. Pinta on tasainen, eikä silmukoita erota lainkaan, ihan niin kuin mä toivoinkin. Ainoo säätöö vaativa juttu on varsi: se on mun makuun liian pitkä, ja koska se on vähän muhkurainenkin, niin aattelin leikata siitä pari senttiä pois. Ja kyllä noi jonkilaista koristelua kaipaa, taidan kokeilla neulahuovutusta jossain muodossa.

Kokoerosta ennen ja jälkeen huovutuksen kertoo se, että enää tumput ei mahdu mun miehen käteen kuin väkivalloin kiskomalla. Ekaa kertaa mä todella onnistuin huovuttamisessa, vähänkö oon iloinen ja ylpee! Vielä olis toinen kiekko hahtuvaa odottelemassa, ja tän hyvän kokemuksen jälkeen siitäkin taitaa tulla tumput. Ensin se saa kuitenkin luovuttaa muutamia kiekuroitaan näiden lapasten koristeluun.

Palkinto ja lapasten alku

Eka kertaa osu onni kohdalle blogiarpajaisissa, voitto nimittäin napsahti Eusun Pientä niperrystä -blogin taannoisissa kisoissa, jipii! :) Eilen posti toi sitten palkinnoksi kynttilän, servettejä, kerän alpakkalankaa ja kivan kortin. Paketin sisältö on varsin mainio; kynttilöitä tulee polteltua melko lailla näin syksyn ja talven pimeimpinä aikoina ja servettejä ei liene koskaan liikaa. Alpakkalankaa en oo vakaasta aikomuksestani huolimatta tullut vielä ite hankkineeks, vaikka sitä aina kaupoissa hiplaankin. Kiitos Eusun pääsen tutustumaan siihen nyt myös tositoimissa. Eusulle vielä kiitos ja kumarrus kivasta palkinnosta! :)

Aloitin eilen neuloon hahtuvasta lapasia, jotka aion huovuttaa pesukoneessa. Kyllä, luitte oikein, minä aion taas yrittää huovutusta pesukoneen avulla. Tällä kertaa aion valmistella homman huolellisesti ja edetä varovaisesti, niin että lopputuloksena ei oo tiukka kasa vihreetä huopaa. Eihän se voi oikeesti olla niin vaikeeta, kun kerran moni muukin on onnistunu ilman suurempia tragedioita, eihän..? :P

Tästä lähtee siis. Näillä hahtuvatumpuilla osallistun myös lapaskuuhun. Toivottavasti mua ei potkita joukosta pois, jos huovutuksen tuloksena pesukoneesta löytyykin vihreä huopapallo tai muuta vähemmän lapasmaista. :)

Juicy

Malli: Normisukat kärjestä alkaen, terän päälliosa ja varsi 2 o, 1 n -joustinta.
Lanka: Novita 7 veljestä Kool Aidilla terästettynä, 80 g.
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot.

Mä oon vähän niinku vartin kärjestä näiden sukkieni kanssa; Soktoberfesthän oli lokakuussa. :) Varmaan tää lumi, talvi ja pimeys herätti sen kauan nukkuneen villasukkatehtailijan mussa, ja mikäs siinä. Mulla on varastoissa useempi sata grammaa villapaidasta purettua luonnovalkoista seiskaveikkaa, niin että siitä saa kyllä monet sukat, ja kelpaa sitä kyllä värjäilläkin.

Näitä sukkia varten kaivoin kesästä asti tilaisuuttaan oottaneet Ameriikasta tuodut Kool Aid -pussit esiin. Tositoimiin pääs tällä kertaa Grape Illusion (magic twist) ja Black Cherry. Ensin upotin puolet vyyhdistä kattilaan, jossa odotti tummanpuhuva kirsikkaliuos. Pari minuuttia oottelua, lyhyt kiehautus ja vesi oli kirkasta. Sitten uudet liemet kehiin ja ja vyyhdin toinen pää greippi-illuusioliuokseen, joka pussin tekstin mukaisesti oli muuntautunut "taianomaisesti kullanvärisestä juomasta punaiseksi". Taikatemppu ei kylläkään häikässy mua läheskään yhtä paljon ku liemestä nousseen langan väri: aika reipas oranssi, etten sanois neonsävyinen lanka oli melko raju kirkkaassa päivänvalossa.

Black Cherry -puolisko oli ihan jees punertava, mutta voi hertsileeri tota oranssia! Kuva ei pysty välittämään sitä hohdetta! Se oli niin järkky että uhrasin tähän 80 gramman vyyhtiin vielä viimeisen Black Cherry -pussini ja upotin oranssin puoliskon vielä kertaalleen kattilaan. Lopputulos oli oikein mainio, joten ei muuta ku vyyhti kuivumaan, kerälle ja sukka pukkaamaan.

Ohhoi, nyt ei palelele jalat ei. Istuvuus on loistoluokkaa paitsi 2 o, 1 n -joustinneuleen myös vanhanaikaisen kiilakantapään ansiosta. Tiimalasikantapää on kyl kiva, helppo ja nopee ja tuun käyttään sitä jatkossakin, mutta mä en halunnu että näiden sukkien joustinneule venyy ja paukkuu sukan päällipuolella kantapään kohdalta. Täten kantapää on kurinalaista saksalaista mallia.

Tässä vielä raidoituksen rytmiä, tai kaipa toi on lähinnä pätkärääkättyä. Onneks aika hillittyä sellaista, ettei mun äiti ala voliseen migreenisukista nää nähdessään, että ai ai kun on niin levoton pinta että alkaa saman tien takaraivossa jyskyttään. :D Ois ainakin eka kerta meikäläiselle, että mun tekemät villasukat ois laatua don't tell mama ja "ei äidin silmille". :P

Viel ois jäljellä yks pussi Grape Illusionia (siis sitä shokkioranssia), kaks pussia Grapea ja kaks Lemonadea. Tekis mieli värjätä, mutta nää sävyt ei taida sointua kovin nätisti yhteen. Pitää varmaan ottaa lähempää kontaktia Jariin, josko se vois diilata mulle näihin passaavia jauhepussukoita.

Flunssatuotos

Malli: Odessa, kukka omasta päästä.
Lanka: Dylonilla tummanruskistettu Novita Wool, 35 g.
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm bambupyöröt ja -sukkapuikot, kukassa 2,5 mm virkkuukoukku.

Mä senkun jatkan samoilla vanhoilla malleilla; taas tuli tehdyks yks Odessa. Mutta toisaalta, kun kerran on hyvän pipomallin löytäny, niin miksipä sit ei tehdä niitä useempia zipaleita. Etenkin kun tääkään ei jää omaan hyllyyn. Itsas mullon vain yks oma Odessa. Selittelyn makua, ei kai..? :D

Tää pipo saattaa toisaalta ehkä sittenkin jäädä mun huostaan, koska en oo hyväksyttäny sitä vielä saajalla. Kaveri vaan kysäs perjantaina, että tekisinkö hälle jonkin kivan tummanruskeen pipon. Mä siihen että toki ja juu. Mallista ja toteutusajankohdasta ei ollu puhetta, mutta lauantaina käsiin osu kerällinen ruskeaks dylonoitua Woolia, ja päätin sit saman tien neuloa yhden tarjokkaan. Jos kelpaa ni hyvä, muuten mies saa taas aiheen pyöritellä silmiään ja osoitella syyttävästi ylikansoitettua hattuhyllyä, josta se ei kuulemma nytkään löydä omia pipojaan kaikkien mun huivien ja pipojen alta. Kova elämä on neulojan miehellä. ;)

Viikonlopun flunssan ansiosta/takia mä vietin aikaani lähinnä sohvannurkassa neuloen ja köhien. Tuloksena tää pipo ja yhdet melkein valmiit villasukat, joita varten koolasin lankaa ekaa kertaa. Kivaa oli, kuvia ja tarinaa langasta ja sukista myöhemmin. Flunssa alkaa olla päihitetty, mutta sen mainingeissa (tai pikemminkin pärskeissä) alkanut sukkainnostus jatkuu. Tosin jatkossa aattelin tehdä sukkia muille kuin itelleni, ehkä pukinkonttiin. Joulu tulla jollottaa ja kohta tontut taas kyylää ikkunoiden takana että ketkä on kilttejä. Mörvelöpeikkojen on paras pysyä muissa maisemissa tai mä en saa jouluna lahjaks muuta ku suunpesusaippuaa. :D

Raitasukat

Malli: Tavissukat kärjestä alkaen.
Lanka: Nitorilla ja karamellivärillä värjättyä seiskaveikkaa n. 100 g.
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot.

Villasukat tulee nyt tarpeeseen: toissapäivänä tuli pakon edessä vietettyä yhteensä 2,5 tuntia bussipysäkeillä tuulessa ja pakkasessa (jännä juttu miten talven tulo aina yllättää TKL:n/VR:n/aurauskaluston). Flunssahan siitä tuli kuumeineen ja kurkkukipuineen, niin että tänään oon makoillut sängyssä ja sohvalla itteeni parantelemassa. Ja samalla neuloin sukat loppuun. :)

Näissä tuli kokeiltua ekaa kertaa pariakin hommaa, nimittäin raitoja ja tiimalasikantapäätä. Mä oon elämässäni neulonu yhteensä ehkä vain neljät villasukat, siis loppuun asti. :) Ekat väkersin seiskalla käsitöissä, ja se oli niin puisevaa ja teknistä hommaa (ehkä kässäopen opetustavasta johtuen), että homma ei ottanu tulta sen jälkeen pitkään aikaan. Mulle jäi se kuva, että sukan kantapää on toooosi vaikee tehdä, vain parhaat pystyy siihen ja se että onnistuin tekemään sukkiin palmikkojoustimen virheittä oli ennätysmäinen suoritus; palmikot kun oli ihan extremeä meidän opettajan mielestä.

Mä tykkään tehdä sukat kärjestä alkaen, kun siinä ei kerkee kyllästyyn ja voi lopettaa varren lyhyeen jos into lakkaa. Nyt kuitenkin tein varsista just niin pitkät ku lankaa riitti. Raidat on ihan ok, vaaleanpunainen tosin loppu jo nilkassa. On ainaski lämpimät ja tykkään väreistä.

Tiimalasikantapää oli tosi nopee ja helppo tehdä, mutta ois ehkä kannattanu tehdä jonkinmoiset kiilalisäykset istuvuuden parantamiseks. Tosin kokemuksesta tiedän, että nääkin sukat lösähtää käytössä sen verran, niin että on toisaalta ihan turha alkaa kikkaileen istuvuuden parantamiseks. Hyvin nää jalkaan sopii, ja jalassa nää pysyykin lähipäivinä, ettei tauti pahene.

Yksi Beta, kiitos!

Rasmus-herra on meillä hoidossa ja nauttii talvesta ja etenkin runsaasta lumesta täysillä. Hyvähän sen on, ku on tommonen ihana turkki. :)

Kuvassa Rasmus ravistelee ylimääräisiä lumia pois kuononsa päältä, ja samalla tavoin mä päätin ravistaa blogini liepeiltä turhat tökkimiset ja tekniset harmit: vaihdoin Bloggerin Beta-versioon. Nyt luistaa bloggaaminen kuin ois paremmatki voitelut suksien pohjassa.