-->

12.3.2009

Hopeavalimolta päivää!

Tässä postauksessa piti esitellä neule, joka mun oli tarkoitus viimeistellä tänään. Sattuneesta syystä projekti otti hieman takapakkia...

Here she goes again...

Voi että koiran omistaminen on kivaa. Lankojen selvittelyyn menee hetki aikaa, joten neuleen sijaan saatte tyytyä korukuviin. Ne joita eivät korut kiinnosta voivat syyttää Herttaa. Jos hennovat.

Äidin serkku lahjoitti mulle vanhoja hopealusikoitaan korumateriaaliksi. Oli hauskaa päästä työstämään vanhasta uutta ja kokeilemaan eri tekniikoita. Ensimmäiseksi syntyi yksinkertainen rannekoru viidestä kahvilusikan pesästä.

Silver spoon bracelet

Porasin lusikanpesiin kaksi reikää per sivu ja yhdistin osat hopealenkeillä. Pesät hioin teräsvillalla satiininhimmeiksi, niin että lusikkamaisuus jäisi hieman taustalle.

Silver spoon bracelet

Ja tältä se näyttää kädessä. Tai siis hihassa. Ähh, kyl te tajuatte pointin. :) Musta tässä on jotain ritvaliisapohjalaismaista, vaikken sitä korua tehdessäni tarkoituksella tavoitellutkaan.

Lusikoiden koristepäistä syntyi tällaisia pieniä riipuksia.

Pendant from an old silver spoon

Laitoin makeanvedenhelmiä hopeaketjuihin vapaasti heilumaan hopeataustan päälle, ja kärkeen juotin pienet hopeapallot. Riipusten korkeus on 3,5 cm.

Pendant from an old silver spoon

Hopeaa työstettäessä syntyy aina vähän hukkapalasia ja leikkuujätettä, mulla ehkä enemmänkin kun oon vielä aloittelija. Hyvää tavaraa ei kuitenkaan kannata heittää hukkaan, koska siitäkin voi syntyä jotain kaunista. Mulla alkoi olla sen verran jämähopeaa kasassa noiden viiden lusikan varret (pesän ja päädyn väliin jäävät osat siis) mukaan luettuina, että päätin kokeilla hopean valamista veteen.

Idea on sama kuin uudenvuoden tinoja valettaessa: metalli kuumennetaan juoksevaksi ja heivautetaan sitten kylmään veteen, joka jähmettää sulan aineen satunnaiseen muotoon. Lopputulos riippuu monesta seikasta (veden lämpötila ja liike, hopean koostumus ja sulamisaste, hopean määrä, tiputuskorkeus...), ja möykyn noukkiminen vedestä jännittää aina yhtä paljon. Siis ihan kuin tinaa valaessa. :) Plussaa on tietysti se, että jos klimppi ei miellytä, niin sen voi sulattaa ja kokeilla onneaan uudelleen.

Watercasted silver jewelry

Hopeaoksan PaulaL:n ja Elizabeth Scottin jalanjäljissä syntyivät kukkivat oksat, jotka ovat ehkä kaukaista sukua orkideoille. Kukkien sisälle juotin sulattamiani hopeapalloja heteiksi. Riipuksia on itseasiassa kaksi, joista toisen pidän itse ja toisen saa siskoni.

Silver flower branch brooch

Rintaneulaan olen hurjan tyytyväinen, tein sen alusta loppuun itse kiinnitysmekanismia myöten. Voi ylpeyttä! Se on kahdeksan senttiä pitkä ja isokukkainen, ja sen voi kiinnittää pystyyn, vaakaan tai miten nyt haluaakaan. Ajattelin tarjota tätä hopealusikoiden alkuperäiselle omistajalle kiitokseksi, jos se vain kelpaa...

Silver flower earrings

Tämä korvispari jatkaa kukkalinjaa ja kuuluu samaan settiin oksariipuksen kanssa. Koukut taivutin 0,7 millin hopealangasta tuommoisiksi suoriksi piikeiksi. Mitäpä sitä turhia mutkia vääntelemään. :) Voi olla että teen näiden tilalle pallopäisistä korupiikeistä uudet piikit, koska tuo kierretty kiinnitys ei sittenkään miellytä mua. No, se on pientä.

Hopean valaminen oli ehkä helpointa ja hauskinta mitä olen tähän asti tehnyt hopean kanssa. Enää ei harmita leikkuujätteen tuottaminen, kun tietää, että sit kun sitä on tarpeeksi pääsee taas valupuuhiin!

Silver flower branch pendant

I got a few old silver spoons from my mother's cousin to use in my silver projects. I made a bracelet and some pendants of the spoons. Since I had the left overs of the spoons as well as somescrap silver other silver projects, I decided to try my luck with watercasting.

Inspired by Hopeaoksa and Elizabeth Scott I made this set of flowering branches. Watercasting was the easiest and most fun thing I've done with silver so far. Can't wait to do it again when I have enough scrap silver to melt!

88 kommenttia:

  1. Mykistävän kaunista.

    VastaaPoista
  2. Kauniita. Erityisesti tykkäsin lusikkarannerenkaasta ja orkidea-rintaneulasta.

    VastaaPoista
  3. Miten on mahdollista että kaikki mihin ryhdyt onnistuu ihan totaalisen täydellisen ihanasti? <-- tuo tuossa on miun mielipide joten turha väittää vastaan, en kuuntele :D
    Ihania ideoita ja mielettömän kaunista toteutusta :)

    VastaaPoista
  4. Hertta oli ehdottomasti oikeassa, että esittele tänään kauniit korusi;-) Todella kaunista olet aikaan saanut. Tuo lusikkanpesä rannekoru olisi aikana makee pari monelle RIL´sin relelle. Täytynee tästä lähtee katselemaan astiakaapin sisätöä;-)

    VastaaPoista
  5. Voi vitsi, sä olet taitava! Mistä sä kaiken keksitkin? Täydellisiä innovaatioita!

    Hertta on tainnut päättää, että pidetään "mami" maan pinnalla. Tai ehkä hän vain halusi auttaa.

    VastaaPoista
  6. upeita, etenkin rannekoru ja rintaneula... ;)

    VastaaPoista
  7. Nuo on ihan käsittämättömän upeita! Voi morjes, nytköhän mun pitää mennä jollekki Ahjolan hopeakurssille (kai sellasia on pliis...) Mutta oikeesti, iskee ku tuhat volttia, just tommosia mäki tekisin jos osaisin.

    VastaaPoista
  8. Eppu: Kiitos.

    joska: Rintaneula on minunkin suosikkini. Siitä kumminkin pitää luopua, jos lusikoiden lahjoittaja siihen tykästyy. Jäähän mulle vielä kasa kukkia omaankin käyttöön, niin etä mitäs tuota yhtä suremaan! :)

    juttis: Ööö, ok. :D Voin kyllä kertoa ettei se tekeillä oleva neule ainaskaan oo lähellä täydellisen ihanaa. Hertta oli kai samaa mieltä kun painoi jarrua lankojen tuhoamisen merkeissä... ;)

    Villa Lankala: Juu, tää aikatauluhan olikin Hertan mielessä päällimmäisenä kun se otti ja tappoi mun langat. :) Lusikkakoru on kyl melko veistoksellinen, ja siinä mielessä RIL's-tyyppinen. Tykkään siitä ite kovasti, vaikka mies sanookin sen mustalaisruhtinatartyyppiseksi...

    Karoliina: Mistäpäs muualta näitä inspiksiä saa ku netistä! Ne kipinät yhdistettynä oman pään mietteisiin on aika voimallinen idealähde.

    Hertta tais olla oikeessa raastaessaan langan irti melki valmiista neuleesta. "Ruma siitä tulee kuitenkin, niin että älä mama turhaan tee sitä. Leikitään sillä vaikka mieluummin!" :)

    Anonyymi: Kiitokset, ne on myös mun listalla korkeilla sijoilla.

    Lotta: On kursseja, ja juurikin Ahjolassa. Syksyllä seuraavat alkeiskurssit, mars sinne siis. Tosin nää mä tein ihan itsekseni kotona ilman mitään kurssien apuja. Ei tartte ku vähän työkaluja, materiaalia ja netistä löytyy vinkkejä ja apua. Mutta suosittelen silti kursseja, jos hopea kerran vetoaa!

    VastaaPoista
  9. Aivan upeita koruja!! Erityisesti noi jämistä tehdyt on jotenkin herkän näköisiä.

    Ja joo, mä tiedän tuon tilanteen kun koirat on ottanu kaiken irti äiskän lankakeristä!! Miten kahdessa sekunnissa voikaan saada tuntien työtaakan!? :)

    VastaaPoista
  10. Rannekoru oli hieno, mutta rintakoru loksautti leuat auki tekstiä lukiessa, sillä kuvia vilkaistessa luulin jonkun esittelevän myytäviä design-koruja, jonka tapaisia haluaisi tehdä. Mutta sinäpä teit ihan itse, vau!

    VastaaPoista
  11. Napsanakkeli: Koirat on niin kovin tehokkaita puuhissaan. Valitettavasti! :) Kiitos korukehuista.

    Iinu: Hei hienoa ettei lusikat heti paistaneet silmään! Vaikka onkin kiva kertoa, että kato tää on lusikoista tehty, niin en silti haluais että koru huutaa jo kaukaa että kato mää oon aterinlaatikosta peräisin. :)

    Eija: Niin teinkin, jee! Ja voi kun oonkin tyytyväinen näihin. Ne on parasta mitä oon vielä saanut aikaan hopeasta.

    VastaaPoista
  12. Koirulaista ihailin jo Flickrissä ja sitten vasta hokasin nämä sun korut. Voi että miten mahtavia, kaikki!

    VastaaPoista
  13. Mitä taitavuutta.. ja taiteellista silmää!

    VastaaPoista
  14. Anu: Mä latasin Hertan jo vähän aiemmin, ja korukuvat laitoin vasta äsken näytille. Noihin valettuihin paloin tai siis suli kyllä melkoinen määrä hopeaa, niin että ilman lusikanvarsia ois kyllä tarvittu hurja määrä jämiä. Eli ei ihan halpoja koruja, jos joutuis ostamaan materiaalit uutena. Nyt aion kyllä pitää silmät auki kirppiksillä, jos vaikka sattuis lisää matskua edullisesti löytymään...

    Maiju: Kiitti! Kaipa sitä on tullut vanhemmilta perittyä jotain silmää ja näkemystä. Ne tosin piirtelee isompia juttuja ja viivottimen kanssa, mutta samaa silmäähän sekin työ vaatii. :)

    VastaaPoista
  15. Voi vitsit miten ihania, aivan mielettömiä. Mun suosikki on toi lusikkarannekoru!

    VastaaPoista
  16. Kauniita koruja olet tehnyt.:)

    Sitä minäkin ihmettelen kuinka ihmisillä on tota luovuutta.

    VastaaPoista
  17. Ihania koruja, etenkin nuo valetut! Olet kyllä oikea monilahjakkuus :)

    VastaaPoista
  18. Ei oo totta, nääkin on aivan valtavan ihania. Mitä ihmettä sä teet työkses jollet tee näitä virkattuja lamppuja, koruja, Hertankoulutusta aurajuustolla ja lohella?! :) Niitä sun nimenomaan kyllä kuuluis tehdä :)

    VastaaPoista
  19. Ihan uskomattoman ihania! Ja minä kun olen yleensä korujen suhteen aika ranttu...

    VastaaPoista
  20. Aivan mielettömän upeita nuo korut! Erityisesti pidän noista "oksista".

    VastaaPoista
  21. Voi jumalan pyssyt! Miten joku tajuaa ja keksii ja vielä OSAA!!???? Gaaash!

    VastaaPoista
  22. Hengästyttävän upeita koruja !! Erityisesti pidän siitä lusikka-rannekorusta ja rintaneulasta. Olet kyllä äärimmäisen taitava.

    VastaaPoista
  23. Loksahti leuka aika alas :) Upeita juttuja. Et ajattelis vaihtaa alaa hopeasepäks?
    Mä voisin tilata parit korusetit. noi valetut jutut on älyttömän kauniita, mut lusikkarannekoru iski mun makuuni vielä kovemmin. Sormus samaan tyyliin?

    VastaaPoista
  24. Käsittämätöntä! Upeita! Ei pysty nyt muuta sanomaan!

    -Paula

    VastaaPoista
  25. Sä oot todella taitava! Upeita koruja!

    Ja koiruli...mikä katse :)

    VastaaPoista
  26. Mykistävää. Sä taidat todellakin onnistua ihan kaikessa, mihin ryhdyt. :o) Aivan upeita luomuksia. Erityisesti pidän lusikkarannekorusta ja niistä lusikanpääriipuksista. Ihania!

    VastaaPoista
  27. Täällä valuu vaan kuola. Nuo riipukset on jotain aivan käsittämättömän kaunista. Rintakorut myös tosi viehättäviä.

    VastaaPoista
  28. Voi vitsit, miten hienoja! Kaikki! Lusikkarannekoru on ihan järjettömän komea ja nuo valetut niin herkkiä ja kauniita. Etkö sä jo vaihda alaa!

    Mä en ollut koskaan aikaisemmin tajunnut, että hopeajämiä voi valaa ihan tuosta vaan. Sillä kolvillako sulatit jämät jossain astiassa?

    VastaaPoista
  29. Piti siis kysyä että tohollako sulatit?

    VastaaPoista
  30. O_O Lusikkarannekoru ja rintaneula! Uhh, miten upeita!

    VastaaPoista
  31. Oi oi oi, ihania koruja! Nuo "jämäkorut" varsinkin on tosi herkkiä ja kauniita! Äkkiä muistui mieleen ne isän joskus lahjoittamat hopealusikat, joille en koskaan ajatellut tulevan käyttöä (eivät ole mitään kaunokaisia nimittäin)... Hmm... No, ne ovat Suomessa ja minä täällä, eikä työkalujakaan ole. Mutta ehkä niille sittenkin vielä joskus löytyy hyötykäyttöä!

    Voihan harmi tuon pikku lankatuhoajan työtä. Miten se voikin katsoa niin viattomasti? Hyvä, jos neuleesta ei kuitenkaan ollut tulossa se lempineule.

    VastaaPoista
  32. Mie olen sanaton. Toinen toistaan upeampia koruja. Voisin ottaa vaikka ne kaikki. Erityisesti kierrätysteema iskee. Mulla olis kaapissa hopealusikoita... Ja veli olis kultaseppä

    VastaaPoista
  33. Pitäiskö sun hommata koiralle omat puikot, tiedä mitä se tikuttaisi tulemaan ;)

    Kaiki korut on upeita. Tykkään itse hurjasti noista lusikkakoruista. Ja noi kukkaset kanssa, ihanoit <3

    VastaaPoista
  34. No jopas. Todella tyylikkäitä. Todella.

    Itsellä sattuu olemaan takataskussa täysin käyttämätön ammattitutkinto noista hopea- ja kivihommista, nuorena tulee tehtyä kaikenlaista. :)
    Vaikuttuneena olen seurannut tätä tuunausaaltoa ja helmi-innostusta, hienoa että näistä on innostuttu. Jälki on vaikuttavaa ja materiaalit ja työtavat ovat vajaassa 20 vuodessa kehittyneet jokaisen saataville.
    Ihan meinaa vanha kyynikkokin innostua taas näistä, olen yllättänyt itseni miettimästä minnekähän ne vanhat työkalut on tullut jemmattua...

    VastaaPoista
  35. Oon kyllä juttiksen kanssa täysin samaa mieltä.
    Mykistävän kaunista...

    VastaaPoista
  36. tosi kivoja nuo sulatetut kukkaset. muakin kiinnostaa kuulla että minkälaisessa astiassa sulatit, vai onko sulla joku ammattilaisen työkalu siihen :) paras on kuiteskin tuo ensimmäinen kuva ;) toinen niin syyttömän näköisenä siinä...

    VastaaPoista
  37. Hieno lusikkakoru! Olen ihan kateellinen kaikille jotka löytää/saa noita hopealusikoita, ite en ole löytänyt niitä mistään vaikka kuin etsinyt..
    Valukorut on myös todella upeita, varsinkin rintaneula! Mukavaa jos mun tekeleet on toimineet inspiraationa ;)
    Valaminen on tosi mukavaa hommaa, kun onnistumisprosentti on lähes 100 (ja vaikkei onnistuisikaan, niin voi aina sulataa uudelleen, eikä kukaan tiedä mitään..)

    Hertan kuva on kyllä tosi suloinen.. täälläkin niin tuttua tuo lankakerien tuhoaminen, ja varsinkin se ilme: "Ai eikö näin oliskaan saanut tehdä?"...

    VastaaPoista
  38. "jos olis paree, niin pilalla!" vois sanoa kaikista noista koruista. Se lusikanpesärannekoru oli niin järjettömän hieno keksintö ettei mitään rajaa.

    *aaltoja*

    VastaaPoista
  39. Lusikkapesäkoru on aivan mahtava!

    VastaaPoista
  40. Hyvä Hertta! Päästiin näkemään jotain näin kaunista! Oikeesti todella mykistävää!Sä oot kone!

    Kommentoimatta on jäänyt myös viime postauksen ihana lamppu, virkkaustaidottomana vaan huokailen täällä...

    VastaaPoista
  41. lusikkaranneke on wau, kyllä muutkin, mutta erityisesti se. ehkä se ritvaliisapohjalaisuus viehättää.
    hihittelin täällä tuolle koiralle, langoille en niinkään. en ole kuitenkaan vahingoniloinen, tiedän mitä on (esim. lasten jäljiltä) selvitellä sotkua...

    VastaaPoista
  42. Kuvissakin korut näyttävät upeilta saati sitten luonnossa! Erityisesti rintaneula oli hieno.

    Meidän koira onneksi vähät välittää langoista, mutta hän onkin kohta jo 6v.

    VastaaPoista
  43. Kerrassaan kauniita! Hauska nähdä miten monenlaisiksi vanhat lusikat muotoutuvat. Olen muissakin blogeissa törmännyt lusikoista tehtyihin koruihin ja ne ovat aina yhtä viehättäviä.

    Koirat, kuten myös kissat ovat todella ihania käsityökavereita. Meilläkin kissa oli viime yönä päättänyt avittaa lankakerien purkamisessa. Ei näköjään pitäisi jättää lankoja tassunulottuville.

    VastaaPoista
  44. Juu, vaihda tohtorin hattu taiteilijan myssyyn :), nimittäin lahjoja siulla kyllä on. Ovat kyllä mykistävän kauniita!
    Kysymys Hertalle: mikä on tuo viinirypäle lankamytyn keskellä? :)

    VastaaPoista
  45. Helena: Lusikkarannekoru taitaa olla monen mielestä paras. Ainakin siinä on eniten hopeaa, niin että kallis maku teillä, heh. :)

    Tupuna: Kiitos! En mä pidä itseäni mitenkään erityisen luovana tai idearikkaana, mutta kun teidän kommentteja lukee, niin alkaa tuntua tosi innovatiiviselta tämä meikäläisen olo. :)

    hanna_h: Käsintekemisen saralla mulla kyllä löytyy paukkuja ja intoa, vaikkei kunnon oppia tai koulutusta ole takataskussa juur yhtään. Harmittaa vähän, kun sattumoiden summana valitsin lukion jälkeen juuri sen toisen urapolun enkä sitä, joka ois vienyt esimerkiks Wetterhoffille... Vielähän ehtis, kai?

    Jennuska: Mä tutkiskelen työkseni tietoon liittyviä prosesseja, asioita ja ilmiöitä. Aika käsitteellisiä ja abstarkteja juttuja, joiden vastapainoks konkreettinen ksäillätekeminen on pelastusta arjesta. Mieluiten ehkä tekisinkin silti juuri näitä hommia työkseni, etenkin sitä Hertan kanssa oleilua! :)

    Taina: Sitäkin suurempana kohteliaisuutena otan sun kehut vastaan, kiitos!

    ElinaU: Kiitosta vain. Sullahan on kans joku lusikkalähtöionen projektin meneillään. Ne on kyllä hirmuisen kauniita yksilöitä, jotka olet löytänyt. Mielenkiinnolla odottelen, mihin ne muotoutuvat... :)

    Marsvin: Hooo, emmävaantiedä! Näitä vaan tulee, silleen pyytämättä ja yllätyksenä niin kuin entiselle pääministerille fakseja. :D :D :D

    Marika: Kiitos kaunis. Tekemällä oppii ja taitokin karttuu. Toki oppirahojakin on tullut maksettua, mutta onneks hopeatöissä ne virheetkin saa sulatettua näin kauniiseen muotoon. :)

    tikru: Ja otetaan sitten hellästi kiinni alaleuasta ja nostetaan hampaat takas toisiaan vasten. :) Hopeasepän työ kyllä kiinnostais sekin, mutta lyöneekö leiville tässä maassa? Vähän kyllä houkuttais vaihtaa alaa jonkin vuoden päästä, ei kai kolmikymppinen oo liian vanha kouluun... Lusikkasormus oiskin kuule hieno. Pitää kuule palata asiaan, kunhan saan lisää materiaalia!

    Paula: Eipä tässä muita sanoja tarvitakaan saamaan hymy mun huulille. :) Kiitos!

    villapeikko: Hertta osaa käyttää silmiään. Ja tietää sen myös, valitettavasti! :) Ja kiitos kehuista.

    Makepeace75: En sentään ihan kaikessa, oi en. Mutta miksipä sitä epäonnistumisiaan esittelis tai purkais pahaa mieltä täällä. Kiukuttelen ja poljen jalkaa sitten omassa yksinäisyydessäni, kerään sisuni ja kokeilen onneani uudestaan. Siinäpä se onnistumisen respeti lienee. :)

    VastaaPoista
  46. Aivan ihania. Sanat ei riitä.

    VastaaPoista
  47. Älyttömän upeita. Siis kerrassaan kauniita!

    VastaaPoista
  48. Triplavau! Nuo helmiriipukset ja kukkakorut on aivan uskomattoman upeita. Jos ei nykyinen leipätyö maistu, niin sussa voisi olla potentiaalia korusuunnittelijaksi. Mä ainakin ostaisin ;) Voisikohan kapeista lusikanvarsista (ilman pesää) tehdä tikkuja huivin kiinnitykseen? Hopealusikat ei yleensä ole kovin painavia, eikä luiskahtaisi huivin läpi, kun siinä on se koristepää.

    VastaaPoista
  49. Mulla ois sulle matskua pilvin pimein (vanhoja kisoista voitettuja lusikoita)!!! Tehdäänkö diili? ;D

    VastaaPoista
  50. Merith: Pyyhi välillä, ettei mee näppis epäkuntoon. ;) Kiva kuulla että korut miellyttää muitakin kuin mua!

    Tarja: No kuule mieli tekis vaihtaa alaa. Ja saatanpa sen tehdäkin jahka tää kouluttautumisprojekti on loppuunsaatettu. Eli parin vuoden päästä, huoh.

    Mä sulatin hopeapalaset toholla ihan vain Skamolex-levyn päällä ja kippasin ne sit nopeasti kylmään veteen. Tosi nopea pitää olla, ettei sula hopea jäähdy alustaan kiinni. Ei ehkä ihan paras ja oikein menetelmä, mutta mulla toimi. Elizabeth Scott näyttäis sulattavan hopealankaa suoraan vesikupin päällä, mutta mulla ainakin tuli onnettoman pieniä hippusia sillä tekniikalla. Mä en tosiaan tiedä miten tää pitäis oiekasti tehdä, mutta nää korut on tehty tälleen.

    MaaritH: Tattis!

    siina*k: No voi kiitos! Etkös säkin oo näitä sulatuksia tehnyt, ainakin Hopeaoksan kommenteissa sanoit sulla olevan kuppeja jemmassa? Joko niistä on syntynyt jotain? Tahtoo nähdä... :)

    ColibriDreams: kiitos! Mä aloin kans inventoimaan perheen hopeoita, mutta eihän niitä muutamia lusikoita raaski sulattaa. Tunnearvoa kun ei voi korvata kauniilla korulla, ja kyllä äipän sokerijuurikkaan poimimiskilpailuista voitettu palkintolusikat pitää säilyttää ihan siinä muodossa jatkossakin. :)

    hennak: Hei sullahan on siinä sit kaikki ainekset valmiina, kun on materiaalt ja tekijäkin. :D

    Amalia: Hyvä ajatus, mun pitääkin lykätä Hermiitille puikot tassuihin. Jos se vaikka kutois itelleen mieleisen villapaidan, niin ei tarttis enää nyrpistellä kuonoa mun tekemille lämmittimille. :D mitenköhän se neulominen onnistuu ilman peukaloita? Puikot metsäkynnen väliin vaan, vai? :D

    Silmukatti: Oooo, sähän olet siis ammattilainen! Mua kyllä kiinostais hankkia tähän oikein kunnon koulutus ja osaaminen, vaikkei välttämättä töitä mulle riittäiskään. Ihan jo niiden työkalujen ja tekemisen innosta! :) Ja jos joskus oot luopumassa työkaluistasi, niin tarjoapa niitä mulle, jooko...

    Perhoneito: Thank you Miss Butterfly! :)

    Anna: Tosiaan ihan vain Skamolewx-levyn päällä, ehh. Ei kai se kaikkein paras ja turvallisin tapa, joten jos on parempia ehdotuksia niin otan niitä ilolla vastaan.

    Hertta tosiaan osaa näytellä viatonta, se juutas. :)

    PaulaL: Kiitos kuule sulle innostuksen sytyttämisestä! En ollut tiennytkään hopean valamisesta ennen kuin sun blogissasi näin niitä ihania koruja. Nyt vain tarttis löytää lisää hopea-aterimia, että pääsis tekemään niistä lisää koruja. Ei taida olla helppoa ei, joten voi olla että nää jää ainutkertaisiksi koruiksi mullakin. :/

    hekku: :) Ei siis kannata enempää kehitellä lusikkarannekorua, jos kerran näin on hyvä!

    Tytti: kiitos, siinä on kyllä henkeä ja asennetta!

    satuA: Hehe, kiitos! Ja ymmärtänet etten välitä terveisiä Hertalle, koska muuten se vois innostua muuttamaan mun postausten aihetta useamminkin samalla tavalla... :P

    Tiina: Ei kuule mitään, kyllä koiralle ja langoillekin saa hihitellä. Ei kai siinä auta kun nauraa, kunhan asianmukaiset torumiset on ensin kunnialla hoidettu. On se vaan niin hassu epeli tuo Hertta.

    MarjutJ: Miten musta alkaa tuntua ettänoi korut on kuvissa jopa paremman näköisiä kuin luonnoss? Sama ei päde Herttaan, se on kyllä IRL aina ihanampi! :) Pahoin pelkään, että sen kohdalla ikäkään ei hillitse lankarakkautta, oivoi. :)

    Kaisa: Lusikoista on moneksi, tosiaan. Ihaillen olen katsellut toisten lusikkakoruja, ja yrittänyt sitten tehdä omanlaisiani. Kierrätys on sitten kivaa! :)

    Ja tosiaan kaikista varmin tapa säästää käsityönsä on laittaa se lukkojen taakse johonkin, mihin peukolottomat perheenjäsenet ei pääse niitä sorkkimaan. :)

    Liina: MIeli tekis vaihtaa, mutta jos silti yrittäis ensin hommata sen tohtorinhatun? Sitten vois vähän löysätä päänympärystä ja vaihtaa myssyyn. :)

    Oot muuten eka joka huomautti viinirypäleestä, hyvä sua! Hertta on siis pöllinyt sen olkkarin pöydältä samalla kuin neuleenkin. Koira tykkää leikkiä viinirypäleillä ja nuoleskelle makeita mehuja siitä. Kiva sitten löytää puoliksi kuivuneita rusinoita olkkarin sohvan alta, jee... :D

    LauraL: kiits!

    Hiisa: Kyllä ne riitti, kiitos vain! :)

    lasiina: Paljon kiitoksia!

    Totoro: Huivinkiinnityssysteemi kuulostaa oivalta ajatukselta! Pitääkin kokeilla tuota jos vielä löydän sopivia aterimia jostain. Ja jos mä joskus vaihdan alaa ja päädyn korusuunnittelijaksi, niin mä pidän kyllä kiinni tuosta ostolupauksesta. tuun raapiin sun oven taakse lusikoineni sitten. :D

    Marsvin: JOOOOO! Laittele kuule meiliä jos oikeesti kiinnostaa uhrata lusikat tällaisen harrastelijan hopea-alttarille. ;D

    Marika V: Näinpä, köh köh. :) Kiitosta vain.

    VastaaPoista
  51. Kauniita koruja! mutta tuo koira on kyllä ilmeestä päätellen aika tosi ovela lankojen sotkia :) eihän tuollaisia ilmeitä saisi edes käyttää, kun ne niin sulattaa!

    VastaaPoista
  52. Huhhuijaa, hän on sitten taitava ja taiteellinen! Hienoja koruja!

    VastaaPoista
  53. Sinussa on ilmiselvät korutaiteilijan vikaa! Todella kauniita. Ihania, kaikkea!

    VastaaPoista
  54. Elli: Hertta on aika älykäs ja ehkäpä hieman myös viekas otus. Se osaa olla niin söpö tehtyään pahojaan, että vaikea on pitää pokkaa tiruessa. Mutta pakkohan se on, ettei epeli pääse hyppimään nenille.

    AnniKainen: Mä olenkin hieman dundeellinen daideilija. :)

    Soile: Korutaitelijan vikaa löytyy valitettavan vähän, luulen ma. Ei yks lusikkakoru vielä kesää tee, mallistosta puhumattakaan. Mutta saahan sitä puuhastella ihan vain omaksi huvikseen! :)

    VastaaPoista
  55. Ekaks mä pyörryin, sitten kun tokenin, niin nyt tietsikka savuaa kun kuolaan pitkin näppistä.

    Aivan sikavantastista, kuten jälkikasvuni asian ilmaisisi.

    VastaaPoista
  56. Tajuttoman hienoja! Sulla on kyllä taito hyppysissäs! Ihana lukea kun joku ihan tosta vaan valaa, ja juottaa ja sulattaa metallia. Sä oot aika rock!

    VastaaPoista
  57. Annash: Hahaa, kiitos vaan äärimmäisestä kohteliaisuudesta (=näppiksen tuhoaminen)! :D Sikavantastinen on muuten kelpo termi, taidan ottaa sen itekin käyttöön...

    Jaana: Heleppoa ku heinänteko, se sulattaminen meinaan. Ainakin, kun ei oo liikaa ennakko-odotuksia eikä pelkoa materiaalin hukkaamisesta. Tässä ei siis päde sanonta "no pain, no gain", pikemminkin päinvastoin! :)

    VastaaPoista
  58. Siis mun täytyy sanoa, että sinä oot mun idoli :)) Olen pitkään lukenut blogia, en vaan ole tainnut ikuna mitään kommentoida... Sinun innoittamana olen saanut omaakin kauan unessa ollut käsityöinnostusta heräteltyä, mutta taidot on hieman ruosteessa. Jospa ne siitä...

    Mutta siis aivan käsittämättömän kauniita noi korut; miten ihmeessä keksit?!? Tahtoo päästä korukurssille...

    VastaaPoista
  59. ai niin, ja Hertta on siis niin sydäntä särkevän suloinen :)

    VastaaPoista
  60. Kertakaikkisen upeita koruja! Mainio tapa kierrättää lusikoita, jotka ovat (ainakin minusta) varsin epäkäytännöllisiä (= ei voi pestä koneessa). Jossain olen nähnyt lusikoista tehtyjä seinäkoukkuja, mutta tuollaisiin koruihin en ole vielä törmännyt.

    Kiitoksia flunssasympatioista. Eilen tosiaan huimasi niin pahasti, että piti olla ihan vaakatasossa eikä jaksanut oikein lukeakaan. Tänään on jo parempi tilanne, vaikka pääkoppa tuntuu edelleen hiukan huteralta.

    VastaaPoista
  61. vai että skamolexin päällä ;) mä jo näin sieluni silmin, että sulattelit semmoisella uudenvuodentinakauhalla.. tarttuiskohan siitä muuten mitään hopeaan, eli oliskohan kokeilemisen arvoinen idea?

    VastaaPoista
  62. Tosi upeita koruja. Orkkidearintaneula oli todellakin ihana ja siintä on varmasti äitisi serkulla enemmän iloa kun kuudesta hopealusikasta.

    VastaaPoista
  63. liisamaria: Onpas mulla nyt pähee olo, kun oon idoli! Ja tuli paineita, kun nyt pitää sit käyttäytyä ja toimia sen mukaisesti, eli tuottaa korkealaatuisia käsitöitä. :P

    Me Hertan kanssa kiitämme lämpimästi kauniista sanoistasi. Ja jatkamme samalla linjalla (myös Hertta lankojen suhteen siis, valitettavasti).

    Maartsi: Enpä tiedä kuinka usein tulis hopealusikoita meilläkään käytettyä, jos semmoisia olis. Hopea kun johtaa lämpöä sen verran hyvin, että vois kuumaaa kahvia hämmennellessä näpit palaa. :) Pikaista paranemista sinne, mulla alkaa tauti jo pikkuhiljaa talttua, jee!

    anna: joo-o, skamolex ei taida olla se paras ja oikein vaihtoehto mutta näin tuli tehtyä. :) Kun ei oo sitä tinakauhaa... En kyllä tiedä, kuinka siinä kävis hopean puhtaudelle, että tarttuisko jotain sakkaa mukaan. Pitäis varmaan olla aika varma kauhan materiaalista, että uskaltais siinä sulatella. Mutta toisaalta, jos sillä voi tinaakin sulattaa niin miksei hopeaa? Olis selvittämisen arvoinen asia, hipsinpäs tästä Helmetti-foorumille... :)

    Hanne: Kyllä, eiköhän rintaneulalle olis parempaa käyttöä kuin lusikoille. Etenkin, kun niitä ei enää ollut tallessa koko kuuden settiä, vain viisi oli enää jäljellä. Koru on ainakin uniikki, kun taas samanlaisia lusikoita on tehtailtu varmaan aika paljon. Tämä oli siis eräänlaista hopean räätälöintiä käyttäjälleen sopivaksi. :)

    VastaaPoista
  64. Tosi upeita koruja! Hyvä idea käyttää noita vanhoja hopealusikoita (jos siis raaskii pistää ne lihoiksi =) ja hitto että on muuten vielä erinomaisempi idea tuo hopean valaminen. Eipä ole itsellä tullut kertaakaan mieleen että voisi valaa veteen. Upeat kukkakorut, etenkin tuo kaikkien suosikki, rintaneula =) Pitänee vissiin yrittää hankkiutua samalla tavoin eroon omista leikkuujätteistäni. Sulatit varmaankin sen hopean metallikauhassa liekillä? Käytitkö tavallista tinakauhaa (puhdasta tietenkin) vai vaatiiko se jonkun kestävämmän kauhan?

    VastaaPoista
  65. Mäykyillä on ilmeisesti taipumusta langoilla leikkimiseen... Oma karkkaripoika harrastaa ihan samaa, mun tapauksessani ihan syystä ;)

    Korusi ovat todella hienoja!

    VastaaPoista
  66. Ihania koruja olet tehnyt:-). Monipuoliset kädentaidot sinulla todella on ja hyvällä tyylitajullakin sinua on siunattu.
    Lisäksi ihailen aktiivisuuttasi. Monessa asiassahan/tekemisessä juuri tekemään aloittaminen on kaikein vaikeinta ja ainahan ei jaksakkaan työpäivän päätteeksi. Toki nuo käsityöt on vastapainoa sille päivätyölle. Lisäksi pidän sinun ystävällisestä asenteesta pitää tätä blogia ja vastailla kommentoijille pilke silmäkulmassa.
    Lisäksi haluan kiittää sinua ihanista ja niin kivoista neuleohjeista, joita tarjoat meille korvauksetta. Kiitos! Olet mahtava ihminen:-).

    Hyvää keväänjatkoa sinulle!

    t: Vakilukija

    VastaaPoista
  67. Mun Kalevala-koru makuun sopisi sun korut ihan nappiin! Oot kyllä aika kultasormi (tai hopea) kun tuntuu tosiaan että aina onnistut. Taitaa mennä kommenttien vastaamiseen enemmän aikaa kun bloggaamiseen?

    Jos ikinä rupeat tekemään myyntiin koruja niin voisi kiinnostaa. Varsinkin toukokuun tienoilla? ;)

    VastaaPoista
  68. Ihan täydellisen kauniita. Ihailen...

    VastaaPoista
  69. Oooooo, voi tätä ihastusta!

    VastaaPoista
  70. En olisi kyllä lusikan pesäksi tunnistanut jos et olisi kertonut. Hienoja ja taitavasti toteutettuja koruja!

    VastaaPoista
  71. Aivan sairaan hienoja!! Tahtoo kanssa osata tehdä. Pitää siis selvästikin änkeytyä työväenopiston hopeakurssille ;)
    Elli

    VastaaPoista
  72. Todella kauniita koruja, etenkin nuo oksat!

    VastaaPoista
  73. ooh. sinä se oot kyllä niin kekseliäs! :)

    VastaaPoista
  74. Ei voi sanoa ku IIIH! Edelliseen myös. Olen ollu hyvin, hyvin tuhma ja laiska kommentoija vaikka kuolannu olenkin :)

    VastaaPoista
  75. O-I-H!!!
    Sä olet sellanen monilahjakkuus, että toista saa varmasti hakea. Onko mitään, mitä et osais? ;)

    VastaaPoista
  76. Ehkä hienoin rannekoru ikänään, tuo lusikka viritelmä siis! Ja meillä koiruus hidastaa lankaprojekteja myös. Ja minä kun luulin, että se on kissojen hommaa se langoilla leikkiminen...

    VastaaPoista
  77. Pahoitteluni, että kommentteihin vastaaminen on kestänyt näinkin kauan...

    Rhia: Sulattelin hopean Skamolex-levyn päällä, koska en ollut varma tinanvaluukauhan soveltuvuudesta. Jos joku testaa eri kauhoja, niin mua kiinnostais myös tulokset! :)

    Manna: Mäykyillä on monia mielenkiintoisia ominaisuuksia, heh. :) Ja mun syytänihän ton langan kohtalo kuitenkin oikeastaan oli, mitäs jätin neuleen esille ja matalajalan saataville...

    Vakilukija: Suuri kiitos analyyttisestä kommentistasi, arvostan sitä todella! On hienoa kuulla, mistä syistä blogiani seurataan ja muutenkin saada eriteltyä palautetta. Kauniit sanasi saivat kyllä hyvälle tuulelle, kiitos todella paljon!!! Aurinkoista kevättä myös sinulle ja toivottavasti viihdyt blogini lukijana jatkossakin.

    Terhi: No joo, mä olen aivan pöyristynyt tän ja edellisen postauksen kommenttimäärästä. Ihanaa! Korujen myynnissä on omat juttunsa, kuten tarkat määräykset hopeapitoisuuksien ilmoittamisesta jne., eikä mulla ole aikomusta hankkia omia leimoja ja muuta ammattikamaa. Lisäksi lusikkakoruissa ongelmana on materiaalin saanti: sopivia hopealusikoita kun ei ole aina saatavilla. Sopivia ovat siis semmoiset, jotka eivät jostain syystä enää lusikkamuodossa palvele tai ovat muuten niin tusinatavaraa, että ne voi yhtä hyvin käyttää koruihin. Mutta jos sulla on jotain spesiaalitoivetta korujen suhteen, niin voidaan toki katsoa, osaanko auttaa. Sähköpostia sitten vaan tulemaan. :)

    Heidi: Sisäinen perfektionistini kiittää tästä lausunnosta! ;)

    Anonyymi: Ilo on ihan minun puolellani! :)

    ihanasonja: Varsinainen hidden agenda -koru siis, hyvä niin. :) Kiitos!

    Elli: Kurssille vaan sitten. Sieltä saa varmasti perustiedot käytännössä ja kädestä pitäen. Tosin Helmetti-foorumilta saa vähintään yhtä hyvät neuvot, ja jatkoa ajatellen se voi olla paljon hedelmällisempi tiedonammennuspaikka.

    Usi: Toivottavasti hyvässä mielessä. :P

    laurau: Oksat vetoaa minuunkin kovasti. Kiitos kehuista!

    Satu H: Kiits, mä yritän parhaani. :)

    Jatta: Ei kai sulla mitään kommentointipakkoa ole, niin että pöh tommoset syyllisyydentunnot. :)

    Samma: Hmm, ootas kun mä mietin... :D Mä yleensä osaan niitä asioita, joista tykkään (vai onko se päinvastoin?) Kiinnostavat asiat kun tuntuu opettelemisen arvoisilta, niin että sieltä kai se osaaminen tulee. Vastapainoksi mä olen esim. huono shakinpelaaja (en jaksa pohtia niin pitkään siirtoja ku pitäis). :)

    Annikki: Meillä taitaa sit olla aika kissamainen koira. Ainakin se on pienempi kuin monet kissat, niin että jos se yrittää näin kompensoida sitä. :) Kiitos lusikkakoruun kohdistetusta ihailusta. :)

    VastaaPoista
  78. Suuri ja syvä huokaus. Aivan mahtavia koruja. Ensimmäistä kertaa blogiisi eksyin ja tänne palaan varmasti. :)

    Saako korujasi ostaa jotenkin sinulta vai ovatko vain ykstyiskäyttöön?

    Niin ja kissoita ja langoista - meillä kissat syövät langat ja kaiken. Viimeisin tuhottu oli lämpömittari josta meni johto ulos ja mittariosa sisällä. Johto syötiin poikki. Kiitos kissat.

    VastaaPoista
  79. Upeita koruja ja hieno lampunvarjostin.
    Lahjakkuus+taidot+kokemus+daideellinen silma. Tuolla yhdistelmalla ei voi muuta kun kulkea kohti tulevaisuutta, jossa kaikki portit on sulle auki.

    VastaaPoista
  80. Hei, aamun piristys: luin Lollyn blogista että meillä on sama toinen nimi! =D

    VastaaPoista
  81. oi ku ihania. minun unelma olisi joskus saada tehdä hopeatöitä ja näistä sai kyllä lisää paloa:)

    VastaaPoista
  82. Voisiko noita lusikkakaulakoruja ostaa?

    VastaaPoista
  83. Julia: Kiva jos nämä innostaa hopeatöihin. Siitä vaan opettelemaan! :)

    Anonyymi: Lusikkariipuksia ja muitakin koruja tullee myyntiin lähitulevaisuudessa... Ilmoittelen sitten tarkempia tietoja täällä blogissani....

    VastaaPoista
  84. Todella upeita koruja valmistat, nämä inspiroivat aloittelijaa jatkamaan harrastuksen parissa... hopealusikoiden metsästys jatkukoon :)

    yksi kysymys liittyen sulatukseen: sulatitko aina samankokoisia pieniä eriä vai tuleeko isosta sulatuserästä monta pientä "valua" kun se osuu veteen?

    VastaaPoista