Hertalta lähti lapslykky tiistaina. Häntämutkainen koiramme kun ei tuon perinnöllisen luuston sairauden vuoksi kelpaa äidiksi, joten kohtutulehdusten, nisäkasvainten ja muiden hormoniperäisten sairauksien ehkäisemiseksi tytöstä tehtiin yhdellä leikkauksella ikuinen neiti.
Koiraa ei saa päästää nuolemaan tai muuten räpläämään leikkaushaavaa, ja tätä varten mekin hankimme perinteisen muovikartion pään ympärille laitettavaksi. Valitettavasti muuten sopiva kartio oli liian lyhyt, niin että mäyräkoirankuono ja kieli pääsivät reunojen yli kielletyille alueille. Lekuri antoi sitten mukaan suuremman kartion, mutta siitä Hertta pääsi keplottelemaan ulos, oli panta kuinka kireällä tahansa. Oli siis pakko keksiä jokin muu ratkaisu suojaamaan haavaa innokkaalta itsehoitajalta.
Koska asialla oli kiire, otin kangasvarastostani sitä ainoaa tukevaa mutta joustavaa puuvillasekoitetta ja saumuroin siitä suojahaalarin. Onneksi tein syksyllä Hertalle ulkoilutakin, niin että takuuistuvat kaavat olivat jo valmiina. Ulkonäölle ei nyt laitettu painoarvoa, vaan käyttömukavuus oli tärkeintä. Ja nopea valmistuminen. Siksi siis kaikki saumat on jätetty ulospäin eikä napinläpiä ole ommeltu, vaan ne on leikattu suoraan saksilla kanttinauhalla vahvistettuun kankaaseen. Vaaleanpunaiset napit ovat ainoa yritys edes jonkinmoiseen esteettisyyteen.
Haava tikkeineen ulottuu mahan puolivälistä pitkälle jalkojen väliin, joten haalarista piti tehdä täysin umpinainen vatsapuolelta. Hännälle jätin tietysti halkion, mutta muuten vaate pitää riisua ulkona suoritettavia tärkeitä toimia varten.
Johtuukohan se vaaleanpunaisesta väristä, nappilistasta vai saumoista, mutta mun mielestä tää muistuttaa ihan sairaalan potilaspyjamia. Siis niitä, jotka annetaan talonpuolesta oleskelun ajaksi omien vaatteiden sijaan. Yhdennäköisyys on täysin tahaton sattuma, mutta sopii tilanteeseen. :)
Johtuukohan se vaaleanpunaisesta väristä, nappilistasta vai saumoista, mutta mun mielestä tää muistuttaa ihan sairaalan potilaspyjamia. Siis niitä, jotka annetaan talonpuolesta oleskelun ajaksi omien vaatteiden sijaan. Yhdennäköisyys on täysin tahaton sattuma, mutta sopii tilanteeseen. :)
Hertta hyväksyi vaatteen pahemmin mukisematta. Se lienee siis ihan mukava päällä, ja varmasti kivempi käyttää kuin liian iso muovikartio. Tällä mennään sitten vielä viikon verran tikkien poistoon asti, ja sitten likka saa taas nauttia nakuilusta. Ja sittenhän sitä kelpaa juosta kelteisillään, kun poikakoirien kanssa voi temmeltää ympäri vuoden ilman teiniraskauden riskiä. :D
Hertta was spayed on Tuesday. The wound and stitches need to be protected from her teeth and tongue, but we couldn't find a plastic collar to fit her: they were either too short for her long snout or so big that she could wiggle her way out of them. So I had to sew her a pajama that keeps her away from the wound. This was an ad hoc project made in a hurry of materials found from my stash. Hence the pink fabric, inside-out-seams and improvised buttonband. The obvious resemblance to a hospital gown is unintended (although appropriate, considering her being a convalescent). :D
Pikaista paranemista herttaiselle Hertalle <3
VastaaPoistaHerttainen sairaalagarderyöppy. Oranssin Vappu joutui vaan pitämään kauluria.
VastaaPoistahttp://viovappu.vuodatus.net/blog/1673253
Hassu sairaalakaapu. :) Mutta varmasti tosi toimiva ratkaisu. Törmäsin samaan ongelmaan ajokoiran kanssa kaulurin osalta, kummasti kuono yltää pitkälle.
VastaaPoistaJa onnea fiksusta päätöksestä, juoksuton elämä on niiiiin paljon mukavampaa ja helpompaa kaikin puolin. Nopeasti se haavakin paranee yleensä.
Satu: Samaa toivotaan täälläkin. :)
VastaaPoistaOranssi: Voi Vappua, melkoisen voipuneelta näytti tyttönen tuossa kuvassa. :)
Altocumulus: Juu, juoksuttoman elämän etuja on kyllä paljon enemmän kuin haittoja. Varsinkin tässä meidän koiran tilanteessa, kun ei niitä pentuja nyt vain saa tehdä.
Paraneminen on jo hyvässä vauhdissa, eikä koir aole vaikuttanut ekaa päivää lukuunottamatta juur lainkaan kipeältä. Nyt pitää vain saada se pysymään pois rapuista ja hyppelehtimästä, ettei käy tikeille hassusti.
Paranemisia Hertalle! Meidän koirulille ei varmaan löydy sellaista kauluria, joka pysyisi paikallaan. Sen karvojen määrä juuri kaulan alueella on aivan uskomaton ja kauluria ei saa tarpeeksi tiukaksi ilman kuristumisvaaraa.
VastaaPoistalovely dog!!!
VastaaPoistaVoi pientä. Yllättävän vähän marttyyrilta näyttää neitonen, hurjan kuulonen haava kuitenki.
VastaaPoistaHivenen täyty revetä puheille teiniraskauksista :).
Neidille sopiva vari tuo vaaleanpunainen. Luulis tykkaavaan huonoa ylimaaraisista tamineista, mutta nakeehan tuon jo ilmeesta, etta mallinlahjoja on riittavasti.
VastaaPoistaParanemista ja sen jalkeista vapaata elamaa!
Pikaista paranemista. :)
VastaaPoistaHän on oikein suloinen pinkeissään - ja minua muistuttaa enemmän isoäidin alusvaatteista tuo väri ja tyyli :) Pikaista paranemista!
VastaaPoistaMarjutJ: Ne kaulurit on kyllä hankalia. Mulla meni melkoisesti aikaa kun suojasin kaikki terävät reunat sähkömiehenteipillä, ettei koira satuta itteensä niihin. En kyllä ite laittais päätäni sellaiseen, onneks ei tarviikaan. :)
VastaaPoistaKarina: She is a beauty, isn't she!
Lotta: Se haava on ihan järkyttävä. Pienellä koiralla kai sit suhteessa isompi kuin suuremmalla hauvalla, joten melkoinen palkeenkieli siellä masussa on. Ja ne mustat isot tikit, auuuuts. Mut Hertta ei tosiaan oo moksiskaan. Ei oo itkeskellyt tai valittanu kertaakaan (paitsi heti leikkauksen jälkeen, jos ihminen poistui viereltä vessaan niin sit tuli hätä ja piti vähän piipittää). Sitkeä sissi siis.
Herttahan on vasta vähän päälle vuoden, niin että melkoinen teiniäiti se ois ihmisen iässä mitattuna jos pamahtais paksuks. Meidän onnella se ois tietty karannu juuri strategisella juoksuhetkellä ja telminy naapuruston terhakkaan russeliuroksen kanssa. Niiden kahden pentujen itsepäisyyttä ja touhukkuutta ei ois kestänyt kukaan. :D
Elena: Hertta osaa poseerata. :) Jos koira saisi valita, niin ei se tietenkään haluaisi vaatteita päälleen, mutta kaipa se jotenkin hiffaa että vaihtoehtona on muoviämpäri päässä ja valitsi pienemmän pahan. :)
Tupuna: Terveiset menevät perille!
Nunt: Semmoset lohenväriset pitkälahkeiset kalsarit ja laamapaita napeilla, vai? :D Iaka lähelle osuu, kieltämättä.
Hertalle pikaista paranemista! Kovin on sievä vaaleanpunainen sairaalahaalari. On kyllä söötti ilme taas noissa kuvissa. :)
VastaaPoistaToipumisia Hertalle runsaiden rapsutusten kera! Hertta on jotenkin niin jaloluontoisen oloinen aina kuvissa...Sulataa olemuksellaan ja katsellaan :-)
VastaaPoistaSrinity: Hertta osaa käyttäytyä kameran edessä. Vaikka on se kyllä ihan yhtä suloinen muutenkin!
VastaaPoistaVilla Lankala: Sen se kyllä osaa. Ja jaloa ulkomuotoa täydentää vähintään yhtä kuninkaallinen asenne. Se taas ei aina ole helppoa, kun Hertta päättää aloittaa majesteetillisen mökötyksen tai yrittää voittaa tuijotuskisan noilla silmillään... :D
Voi pientä! Hienoa että toipuminen sujuu hyvin.
VastaaPoistaMeidän Tessulla ei kastrointi sujunut ollenkaan hyvin, haava tulehtui ja kivut olivat kovat. Se oli pääsiäisen aikoihin, joten maa oli alkanut sulaa ja kuraa taisi jotenkin päästä haavaan. Tässä Tessu kauhean kaulurin kanssa: http://www.petsie.fi/pet.php?petid=8846&s=images&img=16900622&showAll=1
Pikaista paranemista Hertalle!
VastaaPoistaTuo vaaleanpunainen kyllä sopii hänelle hyvin, eikä mun mielestäni näytä yhtään sairaalahaalarille. Oikeastaan tosi tyylikäs!
Kohtutulehdukset ja valeraskaudet eivät tosiaan ole mitään mukavia seuralaisia, oikean ratkaisun teitte. Hertta on taas niin suloinen vaaleanpunaisissaan. Eihän tuollaista neitiä mitkään russelit voi vastustaa. ;D
VastaaPoistaVoijettä! Toisen silmätkin on ihan potilaat.. Juu, sairaalapyjamavertaus osuu hyvin, paitsi että värit ei oo enää niissä noin heleät ja herkulliset. Tosi hyvä idea tuo haavahaalari. Itekki olis tollasessa paaaljon mieluummin ku muovikaulurissa..
VastaaPoistaVoi Herttaa! On kyllä ihan potilaspyjama.
VastaaPoistaSyökö ne möykyt edes hunajaa?
EI ne kartiot oikein ole mistään kotoisin, entinen kissanikin onnistui keplottelemaan itsensä niistä irti. Tuo sairastus-haalari on hauska ja mukavannäköinen keksintö. Ehkä voisit tarjota sitä myyntiin eläinlääkäriasemalle kartioiden sijaan =)
VastaaPoistaParanemisia Hertalle, näyttää muuten tuossa ekassa kuvassa jotenkin kamalan surumieliselle.
No on tämä sairaalapyjama nyt pari sataa kertaa ihmis- eiku koiraystävällisempi kuin se karsea kartio. Ainakin jos itse pitäisi valita...
VastaaPoistaParanemisia Hertalle ihanassa potilaspuvussaan!
VastaaPoistaMuistuttaa kyllä hämäävästi sairaalapyjamaa, mutta jospa se toisi Hertalle sopivan rauhallisen tunnelman, ettei tikit poksahda. Pikaista paranemista!
VastaaPoistaOi toista pientä potilasta!
VastaaPoistaToi on kyllä varmaan tosi hyvä ja toimiva puku! Ja vielä kun saumat on ulos päin ne ei hierrä mistää kohdasta! Kymppi sulle tästä ideasta ja tekeleestä ja Hertalle Rinalta hirmusti terkkuja!
Voi raasua... Nätti tuo puku ja varmasti toimiva. Meillä kissapojat kävi kanssa alkuvuodesta operaatiossa, mutta pojilla kuitenkin tuo leikkaus on paljon pienempi ja paranivat nopeasti.Mutta Hertalle paranemisia!
VastaaPoistaVoi Herttaa, niin näyttää urhealta pikku potilaalta! <3 Meinasin taannoin tiedustella, onko Herttaa tarkoitus viedä näyttelyyn, kun en tiennyt häntämutkasta. Asia tuli mieleen, kun käytin omaa kakaraani viime lauantaina Tampereella ekassa näyttelyssä.
VastaaPoistaOnnellista, ettei Hertta valita tai muuten vaikuta kipeältä. Isäni saksanseisojalta leikattiin napatyrä n. 5 kk vanhana ja se oli heti leikkauksen jälkeen hirvittävän kipeä, oli sydäntäraastavaa kuunnella sen valitusta, kun se vähänkään liikahti :(
Vielä jos tuossa suojahaalarissa olis sellanen tyllihelma tai edes rimpsuhelma, niin näyttäis minusta ihan balleriinapuvulta :D Reippaalle Hertalle pikaista paranemista myös Dekulta ja Viktorilta :)
Samaa haalarisysteemiä mietin itsekin koirulille, mutta kun aikaa oli vain päivä ja istuvaa kaavaa ei ollut enkä saanut yrityksistä huolimatta :D , päädyin pitämään kauluria lyhytnokkaisella koirallani. Mä jo pelästyin, että Neffille oli tullut tyrä, kun semmoinen pahkura siellä haavan alla pullotti, mutta onneksi eläinlääkäri oli mun kannssa eri mieltä asiasta. :P
VastaaPoistaParanemista tytsylle. Ei puku koiraa pahenna. :)
VastaaPoistaHihi, puutuisi enää ne omituiset tohvelit, joita sairaalassa käytetään. Ne sellaiset jotka on tehty kumpaankin jalkaan sopiviksi niin ettei ne sitten passaa kumpaankaan :)
VastaaPoistaBlogissani odottaa tunnustus sinulle! Hellyyttävä sairaalapaita.
VastaaPoistaKyllä on suloinen potilas. Ja varmasti on parempi kuin se kammottava muovikauluri. Aurinkoista kevättä teille!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle tunnustus!
VastaaPoistaTuo haalari on söpö ja ennen kaikkea fiksu vaihtoehto sille lampunvarjostinhässäkälle jos pikkuneiti vain suostuu asuaan pitämään. Omat mäykyt ovat riehuneet kauluriensa kanssa ihan villeinä ja jumiutuneet nojatuolien alle ja öisin yrittäneet väkisin sängyn alle (mahdotonta)nukkumaan ja kovapäisinä kavereina eivät ole hevillä luovuttaneet. Koita siinä sitten itse nukkua kun kaveri hakkaa "päätään" sänkyä vasten!
VastaaPoistaNaisena Hertta varmaan arvostaa nyt toipuessaan herkkuja... :)
Pikaista paranemista tytsylle!
Sinulle on tunnustus blogissani :) Ja pikaista paranemista Hertalle.
VastaaPoistaLaureli: Voi Tessua, oli niin surkeana kaulurinsa kanssa. Kurjaa että ei mennyt kastrointi ihan putkeen. Pitää yrittää pitää Hertta puhtaana, kun just sopivasti alkoi ne kevään kurakelit meilläkin päin...
VastaaPoistaSusu: Oolalaa, Hertta on siis aina chic, toipilaanakin! :)
makepeace75: Näin mekin järkeiltiin, että parempi se on koirallekin pidemmällä tähtäimellä, vaikka leikkauksessa aina onkin riskinsä. Hertta tykkää itekin russeleista kovasti, koskapa on pennusta asti peuhannut Jatan hauvojen kanssa. Se jotnekin yhdistää russelit, sekä parsonit että jackit, kaikkeen kivaan ja hauskaan. :)
käsveska: Juu, silmissä on semmoinen riutuva hauraan potilaan katse: "oi, minä olen niin herkkä ja säälittävä, kuka voisi auttaa mua..." :D Kyllä näissäkin haalareissa väri ehtii haalistua ennen kuin tikit poistetaan, sen verran innokkaasti Hertta piehtaroi ja kömpii peittojen alla (yrittää varmaan eroon suojapuvusta).
Terhi: Jos mäykkyjä tarkoitat, niin varmaan ne söis, tää ainakin. Ei passaa kuitenkaan päästää Herttaa hunajan makuun, ettei mee hampaat. :)
Rhia: Mä ainakin oisin ostanut tällaisen haalarin, jos se ois tarjolla ollut vaihtoehtona kartiolle. :) Mutta tässäkin se istuvuus on tärkeä juttu, ettei koira saa kuonoaan mistään sisälle. Pitäis melkein olla siis mittatilaustyötä, joten ei taida lydä leiville.
Meidän pieni marttyyri osaa kyllä ilmeensä. Vaikka ei kai sen tartte näytellä, kukapa sitä kipeenä jaksais aina olla iloinen.
Soile: En mäkään sitä muoviämpäriä päähäni laittais, jos kerran sais valita pehmoisen puvun. Aattele, jos ihmispotilaat joutuis laittaan kartion kaulaan, ei ois kiva se. :P
Marika V: Perille menee, kiitokset!
Anna-Kaisa: Toistaiseks tikit on kestäneet, vaikka Hertalla alkaa olla taas täysi vauhti päällä. Kunhan saa vain nuo ompeleet pois viikonloppuun mennessä, niin sama meno on taas ku ennenkin!
KaSil: Rinan terveiset on varmasti tärkeät lajikumppanille. Oispa hauskaa, jos ne kerran tapais oikeastikin. :) Kiitos sulle pyjamakehuista, mä merkkaan ton kympin tokariini! :D
Heidi: Niinpä, pojat kuulemma pääsee helpommalla tässä asiassa. Vaan ei tainnut olla kovin helppoa teille pitää kissoja poissa havoiltansa? Voisin ainakin kuvitella, että ne vasta keksiikin keinot päästä haavoihinsa käsiksi. :)
emmijii: Voi että sulla on ihania koiria!!! <3 Me muuten oltiin miehen kanssa Tampereen näyttelyssä lauantaina. Hertan kasvattaja oli siellä näyttämässä mun mukaan nimettyä (!) Vilmaa, ja oli siellä myös Hertan serkku kehässä. :) Onnittelut Viktorille loistavasta menestyksestä sulle. Me katottiin kehän laidalla noi pk-kääpiöiden kisatkin, niin että siellä oltiin samaan aikaan.
Hertta ei tosiaan oo "näyttelykelpoinen" yksilö, siis rotumääritelmän mukaan. Meidän mielestähän se tietty on kaikista kaunein, paras ja ihanin, tuomareista viis! :)
Hertalla tuo luuston epämuodostuma onneksi rajoittuu tasan tarkkaan häntään, se todettiin kuvaamalla heti pentuaikana, kun mutkaa alettiin epäillä. Muutoin ennuste ois ollutkin heikko, jos selkärangassa ois ollut jotain häikkää. Eli Hertalle häntämutka ei tarkoita muuta kuin että ei näyttelyjä eikä pentuja.
Tyllihelma pyjamassa ois muutenihana, mutta ylimääräiset koristukset saattais olla Hertalle jo vähän liikaa. Sitten repeis meinaan ehkä sen pelihousut elikkäs haalarit lopullisesti. :D
hiisa: Onneks ei ollut tyrä, ois joutunut uuteen leikkaukseen saman tien, huuuh. Valmiit kaavat oli kyllä ihan pelastus, koska niiden avulla sain tehtyä tän alle puolessa tunnissa. Kiire tosiaan oli, koska koko ajan piti pitää silmällä, ettei se pääse tikkeihin käsiks.
sinisiahetkia: Näinhän se on, taidanpa kertoa myös tämän totuuden Hertalle paranemistoivotusten kera. :)
Tiina: Tossut, voi ei! :D Ois kamalaa kattella Herttaa tallustelemassa sisällä epäsopivat tossut jalassa, naama pitkänä marttyyrinilmeestä. :D Ei onneks oo tarvetta sellaiseen, ainakaan niin kauan kun se ei satuta jalkojaan...
Kaisa: KIITOS! Arvostan todella paljon tunnustusta, vaikka en aina niitä saakaan eteenpäin jaetuksi. Oikeasti hirmuisesti kiitoksia sulle, olen otettu tästä!!!
SatuU: Hertan kanssa toivotetaan ihanaa kevättä myös sulle!
Ilosilmukka: Kiitos sinulle! Ihania keväisiä kukkia oli sun blogissasi. Pidä vaan kone käymässä, jos kerran energiaa riittää! :)
Manna: Hihhihhiii, anteeksi! :D :D Voin kyllä kuvitella itsepäisen mäykyn ahtamassa itseään kaulurista huolimatta just sinne, minne on ehdottomasti päästävä. Oli varmaan levollisia öitä sulla, voi ei! :D
Hertta kantaa haalariaan kuin leidi. Ja herkkuja sille on tarjolla melkein luvattoman paljon. Kaipa sitä yrittää lievittää huonoa omaatuntoaan, kun aiheutti pienelle niin paljon harmia ja särkyä leikkauksella. Nyt pitää kyllä jo palata normaaliin herkkutahtiin, ettei ala masu pullottaa epäterveesti...
Jaana: Kiitos kovasti! Tää onkin eka tunnustus, jonka HERTTA saa, hienoa! :)
Pikaista paranemista Hertalle! <3
VastaaPoistaOikein suloinen toi "sairaalakaapu"! Värikin oli niin rinsessamainen, että! Kyllä mä ainakin viihtyisin paljon paremmin vaalenpunasessa, oikein sävysävyyn napitetussa, kaavussa, kun sellasessa ankeessa ei-minkään-sinisessä epämääräsyydessä.
Ja Hertta onnistu taas näyttämään niin suloselta että!
Mä menen koska tahansa sairaalaan, jos siellä saa noin kivan asun!
VastaaPoistaJenny: Hertta temmeltää jo niin lujaa, ettei se kyllä varmasti ees muista mitä viikko sitten on tapahtunut. :D Puku ei menoa haittaa, mutta kiva silti että se pääsee siitä eroon perjantaina tikkienpoiston jälkeen.
VastaaPoistaSamma: :D
voi toista.. :)
VastaaPoista