Vaikeneminen on kultaa, mut mä taidan nyt siirtyä hopeaan :)

Aloitetaan vuosi anteeksipyynnöllä: Viime kuukausina käsityöt ja sitä kautta myös blogi ovat jääneet häpeällisen vähälle huomiolle. Muutto ja remonttirumba sekä ansiotyö (pyh!) ovat vieneet leijonanosan siitä ajasta, joka aiemmin oli pyhitetty harrastuksille ja ns. oikealle elämälle. Useimmiten en ole myöskään ehtinyt kuin äkkiäpikasesti klikkailla läpi Blogilistalle ja Bloglinesiin päivittyneet blogit. Pahimmassa tapauksessa oon kiireessä kelannut vain kuvat läpi, ja kommentointi on jäänyt haaveeks vain. Vuorovaikutus on siis ollut surkean vähäistä mun osaltani, omista neulesaavutuksista nyt puhumattakaan.

Nyt alkaa koti vihdoin olla siedettävässä kuosissa, joten uskallan toivoa että pääsen piakkoin taas ihan oikeasti käsitöiden pariin. Anteeksi blogikulta, yritän parantaa tapani! Pahoitteluni myös kaikille joiden kommenttilaatikoihin en ole jättänyt mitään merkkiä itsestäni, vaikka olisin halunnutkin:

No, se menneistä, eikö? Lupaan parantaa tapani, niin ettei mun ainakaan usein enää tarttis pitää tota varsin mainiota pinssiä pipossa selityksenä. Säästetään se vaikka sit työmaalla käytettäväks. :P

Joululomalla sain sentään aikaiseksi jotain blogiinkin näytille kelpaavaa. Työvälineinä oli tällä kertaa kasa helmiä, hopeaa ja sekalainen valikoima pihtejä.

Elle Woods -ketju 1,5 mm langasta kera kirkkaan Swarowskin kristallisydämen. Yksinkertaisuus on. Ehdottomasti.

Sammalakaattia ja hopeaa ranteeseen sekä kaulaan. Ei ihan mun väristä vihreää alunperin, mutta kun halvalla sai (sulovileeni käy myös helmikaupoissa). Tykkään tästä setistä kuiteskin koko ajan enemmän.

Tää hieman epätarkka kuva kertoo paremmin korun muodon ja kuinka se asettuu kaulalle. Hopeaketjun ja helmien epäsymmetrinen vuorottelu tässä korussa on oma kehitelmäni, johon olen tosi tyytyväinen. (Tai no voihan olla että keksin tässä jonkun korugurun jo aikaa sitten kehittelemän pyörän uudestaan, mutta ainakin tein sen oman pöytäni ääressä ypöyksin. Ja silloinhan saa vapaasti iloita omasta keksinnöstään, eikö.)

Makeanvedenhelmiä, Swaroskin kristallibiconeja sekä hopiata. Tässä on nyt sitä "mun vihreetäni", sammalen ja oliivin sävyjä siis. Ihana, vaikka ite sanonkin.

Tän kans pitää vain muistaa ettei voi käyttää kovin avonaisen kaula-aukon kera. On meinaan sen verran pitkä koru että toimii takuuvarmana katseenkiinnittäjänä rintavarustukseen. Toi kun valahtaa hyvin helposti kaula-aukosta puskureiden väliin, eikä sit voi syyttää kuin itseään jos joku ei puhuessaan katokaan silmiin... ;)

Makeanvedenhelmiä, hopeaa ja soikea botswanan akaatti. Helmet on alekamaa ja siis melko renkaisia. Hohteenkin kans on niin ja näin. Mutta minuu ei haittaa, nättejä ne on silti.

Botswanan akaatin sijoitin sivulle, niin simppeli koru sai vähän elämää.

Näiden lisäks tein kummitytölle joululahjaksi kaulakorun vaaleanpunaisista makeanvedenhelmistä kera balinhopeisen kukan, mutta siitä otetut kuvat on niin luokattoman huonoja ettei niistä saa mitään selvää. Kuvia saa ehkä jos kummitytön äiti haluaa treenata uutta kameraa korukuvauksen merkeissä, vink vink Kate! :P

Last months I've been really busy renovating our home and earning my salary at work. That's why I really haven't had much time for knitting or blogging. Boooo! I'll try to do better this year, I promise! :) During the holidays I had time to do these necklaces and bracelets. Sterling silver, stone beads and freshwater pearls, mainly. Starting the year with a lot of bling, just the way I like it! ;)