Mullon rakkauden väriset housut ja paita hihaton

Malli: Omasta päästä neulomisen edetessä sävelletty.
Lanka: Novita Aino, 350 g.
Puikot: 6,0 mm ja 4,5 mm.

Tätä neuloessa mulla soi jatkuvasti päässä Dingon Aino-biisin kertosäe, joka on niinkin sisältörikas kuin "Aino, Aino, Aino...". Sitäkin sitkeämmin se sitten jumittikin takaraivoon jumputtamaan. Ja vahinkohan laitetaan tietysti kiertämään, olkaapa hyvät. ;)

Tästä piti tulla hupullinen pitkä liivi, mutta kuten kuvasta näkyy, jotain puuttuu. Lankaa kun oli vain neljä kerää eikä mitään takeita että lisää löytyisi jos tarve tulisi. Koska tein liivin steekkaamalla niin purkaminenkaan ei tullut kyseeseen. Niinpä mä arvioin langan riittävyyttä ja neuleen edetessä totesin että hupusta on luovuttava mikäli haluan liivistä täyspitkän. Niinpä mä sitten vaihdoin suunnitelmaa ja tein tästä tylsän ja tavallisen. Ja kuinkas sitten kävikään: lankaa jäikin 50 grammaa! Ja nyt mä taas arvon, että riittäisköhän se sopivan kokoiseen huppuun ja kannattaisko alkaa säätämään ja kiinnostaako ees enää...

Tässä neuleessa kun on muitakin tyytymättömyyden aiheita. Pääntien pitäis olla huomattavasti syvempi v. En tajua miten en aloittanut ajoissa kaventeleen sitä, nyt harmittaa. Isoin harmi on kuitenkin kokonaisvaikutelma peilissä: paksu vasten paksua pump pump ei oo nättiä. Mun varteni ei kaipaa yhtään ylimääräistä pehmeää kerrosta ympärilleen, joten pitäis vaan uskoa peiliä ja tyytyä neulomaan vähemmän pörröisistä ja pehmoisista langoista.

Plussiakin silti löytyy: eniten tykkään neulepinnasta. Kokeilemalla päädyin valejoustimeen kierretyillä oikeilla silmukoilla (eli pyörönä neulottuna 1. krs: *1 o kiertäen, 1 n*, 2. krs: *1 o kiertäen, 1 o*). Se näyttää mukavan särmältä ja joustaa just sopivasti. Sivukavennuksetkin sai istutettua nätisti tähän pintaan valesauman tyyliin. Erityisesti tykkään joustimen ja mallineuleen rajasta, jossa kikkailin siirtymän 2 o, 2 n -joustimesta 1 o, 1 n -pintaan kavennusten ja lisäysten avulla kohdalleen niin, että 2 o -kohdat jatkuvat kaikkialla 1 o -riveinä.

Tällä hetkellä yritän käyttää neulepuikkoja taikasauvoina ja loihtia hirviölangasta kaunotarneuleen. Puikoilla on jotain punaista, solmuista ja kertakaikkisen naurettavaa. Kun mä sovittelen tekeillä olevaa neuletta niin mies pudistelee päätään hokien "ei oo todellista" ja mä vaan hirnun peilin edessä. :D Raottelen jonkin verran salaisuuden verhoa kaunotartehtaalla, mutta koko totuus kaikessa karmeudessaan paljastuu vasta neuleen ollessa valmis. Jos joku teistä tietää tai arvaa mitä on tulossa niin pidättehän vielä suunne supussa! :)

Vendetta

Mä olen epäillyt tätä jo pitkään, mutta nyt olen varma asiasta: mua vastaan on käynnissä hivuttavia ja tuhoisia kostotoimenpiteitä. Nykyiset synkät tapahtumat juontavat juurensa meidän vanhaan pesukoneeseen, Upo Pesukarhuun vuosimallia 1987, joka uskollisesti palveli ensin isääni, sitten muutamia vuokralaisia ja viimeiseksi mua ja miestäni. Me köyhinä opiskelijoina pidimme koneraukkaa keinotekoisesti hengissä nippusiteiden ja jeesusteipin avulla monta vuotta, joiden aikana virtakytkimenä toimi töpselin irrottaminen ja kytkeminen pistorasiaan. Silloin tällöin heitin rumpuun pyörimään parit tennarit ja lenkkarit, jotka äänestä päätellen takoivat koneparkaa armotta pesun aikana. Vihdoin pari vuotta sitten päätimme päästää konepolon ikuiseen lepoon, ja tilalle tuli uusi ja eho Upo Pesukarhu. Vähänpä me osattiin aavistaa, että pesukarhujen klaani oli vakain tuumin ja harkiten sijoittanut tämän yksilön meille kostamaan sukulaisvainaansa kiduttamista...

Tästä todisteena ovat erinäiset mystisesti värjäytyneet pyykit sekä etenkin käsityöprojekteihin liittyvät epäonniset tapaukset. Näistä esimerkkeinä mainittakoon tiskirätti-Palmat, viemärieliö, karvaoliivit, mutanttimustekala ja silkkipuku asusteineen. Viimeisin kostoisku kohdistui jälleen kerran lankojen värjäykseen.

Mun oli tarkoitus värjätä Dylonilla vaaleansinistä Novita Butterflytä, jämä-Samoksia sekä karkkivärikietsu tummanharmaiksi. Viimehetken päähänpistosta heitin joukkoon vielä kerällisen sukkalankaa, jonka vihreän sävy ei passanut mun värikarttaani sellaisenaan. Kone pyöri ja pulputti, huuhteli ja linkosi. Kun sitten vihdoin avasin koneen luukun niin suusta pääsi muutama epäsiivo sananen: rummusta nousi nimittäin sukkalanganvihreitä vyyhtejä, luumunvärinen kietaisuneule ja tismalleen saman värisenä vihreänä säilynyt sukkalankakerä. WTF?!?

Otti päähän niin rankasti, että hylkäsin vyyhdit pariksi viikoksi sukkahousunlahkeiden sisään kylppäriin roikkumaan ja heitin kietsun syvälle komeron nurkkaan. Värit oli nimittäin niin kaukana mun suosikeistani että paras kohde näille epäonnisille värjäyksen uhreille tuntui olevan roskis. Tänään päätin kuitenkin vielä yrittää tulla toimeen vihreän Butterflyn kanssa ja avasin sukkahousukätköt. Yllätys oli iso, kun lanka päivänvalossa yhtäkkiä näyttääkin harmaalta. Tyhmän vihertävänharmaalta tosin, ja siinä on isoja läikkiä luumunviolettia. Mutta harmaalta yhtäkaikki. Hmm, ehkä näillä on vielä toivoa.

Kai mun pitää vihdoinkin julkisesti tunnustaa tekoni ja pahoitella kaikkea sitä tuskaa ja häpeää, jonka tuotin vanhalle Pesukarhu-vainaallemme: anteeksi! Toivottavasti kostaja kylppärissämme nyt rauhoittuu ja lopettaa sabotaasi-iskunsa. Menenkin heti kokeilemaan, suostuisiko Upo yhteistyöhön eli poistamaan luumuläikät vyyhdeistä pitkän pesuohjelman avulla...

Saisko sitä valoa jo kohta, pliis?

Malli: Astrid-huivi by Norah Gaughan, löytyy Berrocon ohjekirjasesta Norah Gaughan Volume 1.
Lanka: King Cole Merino Blend 4 Ply, 130 g.
Puikot: 5,0 mm, 4,5 mm ja 2,5 mm.

Viime perjantaina valmistui, pingottui ja yhdistyi. Huivissa on yhteensä 52 neulottua pyörylää kolmessa eri koossa, ja jokaisessa tietysti kaksi langanpäätä piilotettavana. Valmis huivi painaa 116 grammaa, langanpätkien kera massaa oli 130 grammaa. Niiden 14 gramman hukkaamisessa meni ihan kivasti aikaa, uskokaa pois.

Koska joudun viettämään päivän valoisat hetket konttuurilla betonin ja aaltopellin sisässä, ei kotiuduttua juuri ole mahdollisuuksia kuvata tekeleitään luonnonvalossa. Kun nyt joka tapauksessa kuvat joutuu ottamaan keinovalon turvin, niin tällä kertaa päätimme kameramiehen kanssa tehdä excun kerrostalomme muihin osiin. Tuo ensimmäinen kuva on rujolta kanahäkkikäytävältä kellarista. Vähänkö oli rappioromanttista viedä herkkis pitsihuivi tuonne rojun, loisteputkien ja betonin keskelle, uuuh. :P Seuraavaksi otettiin haltuun meidän rapun sähkönsininen hissi.

Ja hei, meidän rapulla on asiat hyvin; kahden muun rapun asukkaat joutuu viettämään kerrosvälit kirkuvan punaisten ja räikyvän sinapinkeltaisten seinien sisällä. Väriterapiaa kuuskytluvun malliin, ehkä? Tyyliin "10 vuotta kahdesti päivässä tässä kyydissä niin takuuvarmasti tarvitset terapiaa". Beam me up, Scottie!

Kiinnityssysteemi on yhtä kuin kaksi kiinalaisesta ravintolasta noutoruoan mukana tullutta syömäpuikkoa. Vähän pituutta pois, askartelumaalia pintaan (kun ei ollu petsiä/öljyä/lakkaa) ja vanhennusefekti hienorakeisella hiomapaperilla.

Nyt on kuvia edellisenkin postin edestä, ja Flickrissä lisää. Vilma edestä, Vilma takaa, Vilma istuu muttei makaa.

Kokeilin miten Astrid toimii kaulahuivina. Totesin, että kyllähän se, mutta pitää ennen julkisille paikoille saapastelua muistaa vilkaista peiliin, ellei erityisesti halua korostaa tiettyjä naisellisia ruumiinosia noiden pyörylöiden avulla...

Rasti seinään...

...täällä on meemejä (tai jotain sinne päin) ja vielä täysin ilman kuvia, ohhoh. Minun blogini kuulemma piristää joidenkin päivää, hiii! Hansu, Ilu, Miia-Rebekka, Neulova äiti, Paula, Päivi, Soile, Satu H, Terhi, Taija: kiitos, ootte ihania!!!

Mä puolestani annan kyseisen tunnustuksen seuraamistani neuleblogeista sellaisille, jotka on polkaistu käyntiin viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla ja ovat siis jollain mittapuulla katsottuna melko uusia tulokkaita bloglandissa. Tosin nämäkin ovat varmasti jo löytäneet tiensä monien suosikkilukemistoon, mutta ehkäpä osa saattaa vielä olla jollekin teistä tuntemattomia. Tsek tsek, hus tutustumaan siitä! :)

Aioin kirjoittaa jokaiselle valinnalle erikseen perusteluita, mutta totesin vain toistavani itseäni. Siispä yhteisesti: Kyseiset blogit ovat heti alusta lähtien ilahduttaneet päivitystensä laadulla, sisällöllä ja persoonallisuudella. Näissä blogeissa tehdään mielenkiintoisia, inspiroivia ja taidokkaita töitä, jotka esitellään hyvin ja tyylillä. Blogien nimissä on ajatusta ja rytmiä. Jokaisessa on oma persoonallinen ote ja tapa tehdä asioita, ja kaiken takaa paistaa into ja kyky. I salute you:

Harras harrastus

House of the blue wilds

Liinan villat

Oddcherry

Pujoliivi

Puuvillatarha

Päivä pois kutoen

Silmukka ja sauma

Ultimecia's castle

WeirdRockStar

Mä taidan olla kyltymätön ahneudessani, koska haalin koko ajan lisää seurattavia blogeja listalleni. Ennen oli helppo tsekata uudet tulokkaat Suomalaiset neuleblogit -sivuilta, jonne kuukauden-parin välein pläjähti lista viimeisimmistä untuvikoista. Nyt käytäntö ei liene enää voimassa, kun kyseinen foorumi sulautui Finnish Knit Blogs -sivustoon. Uusien tulokkaiden bongaaminen on siis meikäläisellä nykyään lähinnä hakuammuntaa ja sattumankauppaa, jota avittavat neuleblogiringin random-linkki ja blogien kommenttilaatikot. Toisaalta se on varmaan ihan hyvä juttu, kun jo nyt on niin paljon päivityksiä luettavana ettei tuu kommentoitua niin paljon kuin mieli tekis. Mä taidan olla tällainen blogien salakatselija, joka jälkiä jättämättä kyyläilee toisten nurkissa. Hyi mua. :)

Sitten Make my Day -jutun spin-off-meemi Ilulta, joka halusi tietää suosikkilankojani:

King Cole Merino Blend Anti-tickle 4 ply:
Käsityömessujen löytö Piikkopirrasta. Pehmeää ja ohutta merinovillaa, tuo hieman mieleen Drops Alpacan ilman sen karvanlähtöä. Edullinen hinta-laatu-suhde ja väreissä löytyy. Huivilankana loistavaa, ja toimii varmasti hyvin myös isommissa neuleissa. Piikkopirta myy myös paksumpaa versiota tästä langasta, ja tarkoitus ois jossain vaiheessa kokeilla kuinka se taipuu puikoille.

Garnstudio Drops Alpaca:
Tämä ei suuria esittelyitä tarvitse. Untuvaisen pehmeä monikäyttölanka, jota saa käsittämättömän ihanissa väreissä. Kaunis kartonkivyöte on piste iin päälle.

Wetterhoff Sivilla (Silvia, Sofia):
Laadukas luonnonmateriaalilanka, jossa silkin ja villan parhaat puolet pääsevät hyvin esiin; nautinnollista neulottavaa. Värikartta on kuitenkin mun makuuni melko hailu ja suppea, eikä langan tilaaminen verkkokaupasta onnistuisi lainkaan ilman oikeaa käpälissä pidettävää (maksullista) värikarttaa. Nettisivujen värikartta kun heittää melkoisesti...

Novita Tennessee ja Novita Kotiväki:
Luotettavat kotimaiset merseroidut puuvillalangat, jotka ovat monikäyttöisiä, kestäviä ja hinnaltaan sopivia (kun ostaa oikeasta paikasta). Kestosuosikkeja, joita voi onnistuneesti värjätä jos (kun) Novitan värivalikoima ontuu.

Garnstudio CottonViscose:
Ihanan kiiltävä viskoosilanka, jossa on riittävästi puuvillaa mukana antamassa ryhtiä ja estämässä säikeiden liiallista hajoamista. Vetoaa sisäiseen harakkaani kiillollaan ja liukkaudellaan. Vastaavia lankoja tuntuu olevan heikosti saatavilla kotomaasta, ja tätäkään ei kovin monen kaupan hyllyillä ole hiplattavaksi. Garnstudiolta kyllä saa tilattua, ja väreissäkin löytyy. Tätä tekis mieli hankkia ensi kesän neuleita varten.

Nyt on tämän blogin meemintapaisten kiintiö täynnä taas pitkäksi aikaa eteenpäin. Seuraavaksi neuleasiaa viime viikolla valmistuneesta Astridista, siis heti kun saan otettua asiallisia esittelykuvia siitä heitukasta.

Mi kasa es su kasa

Epämääräinen kasa lankaa sotkussa pöydällä vois antaa osviittaa, että täällä on oltu purkuhommissa. Että frog-frog siellä ja frog-frog täällä...

Ähhäh, väärin! Harhaanjohtavasta ulkonäöstään huolimatta tuo kasa on lähes valmis huivi: enää puuttuu muutamia rinkuloita, pingotusta sekä yhteen ompelua ja Astrid on valmis. Jei!

Astrid koostuu kolmen kokoisista neulotuista pyörylöistä, joita on yllättävän mukava ja nopea tehdä. Norah Gaughan on kyllä nero!

Pilkahdus aurinkoisen lämmintä oranssia ilahduttaa ja piristää tammikuun pimeyden keskellä. On muuten rattoisaa neuloa vaihteeks kirkkailla väreillä viimeaikaisten harmaiden jälkeen; tää on vähän niin kuin D-vitamiinia langan muodossa.

Dragon Scarf Pattern

The original idea and inspiration for this scarf is Silvia66’s Leopardi Scarf. The measurements, stitch counts, techniques, final structure etc. attributes of the Dragon Scarf pattern are however my own making. The pattern is available also as a downloadable PDF file.

The scarf is based on two different ribbing stitch patterns, stockinette stitch and individually worked ridges, and can therefore be made in different sizes and with many kinds of yarns. That is why the pattern does not give any detailed instructions or specific recommendations for yarn, needles or stitch count.

If you have questions about the pattern please contact me via email (sisainen.villapaita(a)netti.fi). You can find more pictures of my two dragon scarves in Flickr. You can also find the Dragon Scarf in Ravelry as well as some other designs of mine.

Pattern
Yarn: Any yarn will do, but in my opinion bulky or even super bulky yarns would be the best choice. The pattern works especially well with soft and squishy yarns, such as bulky mohair yarns.
Yarn consumption: Depends on the size of the scarf and the yarn used. The fuchsia dragon scarf took 185 g of bulky mohair (Novita Maxi Mohair) yarn while the green version took 250 g of bulky acrylic yarn (GB Wolle Florida).
Needles: Depending on yarn and gauge approx. 6-10 mm. Crochet hook for finishing.

The scarf consists of two different ribbing stitches, stockinette stitch and ridges that are knitted individually. First you work in k2, p2 ribbing for 12 cm (4,75”), then continue in k1, p3 ribbing for 4 cm (1,5”). After this you work in stockinette stitch for 2 cm (0,75”) before starting the ridges. Following figure illustrates the structure of the scarf and portions of different stitch patterns.

Stitch count depends on the yarn and desired length of the scarf. The scarves in the pictures are 130-150 cm long and both sizes work well wrapped around the neck. So, first you have to decide how long you want the scarf to be, then make a swatch with k2, p2 ribbing and determine the needed stitch count according to the gauge. In order to get the stitch count to match all the different stitch patterns it should be divisible by 20 + 2 edge stitches (for example, 102 sts, 122 sts, 142 sts). The edge stitches are decreased when knitting the ridges.

CO desired amount of stitches and start working in k2, p2 ribbing. On RS the row begins and ends with k2. When the work measures 12 cm (4,75”), switch to k1, p3 ribbing on the RS as follows: *k2tog (=former k2 stitches), pick up the yarn between the stitches and ptbl, p2*. Repeat *-* to end. The row ends with k2tog. NOTE: in the fuchsia scarf the transfer from k2, p2 ribbing is not made this way, so do not take example for this part of the pattern from the fuchsia scarf pictures.

Work in k1, p3 ribbing for 4 cm (1,5”). Then switch to work in stockinette stitch: knit on the RS, purl on the WS. You can knit the edge stitches in garter stitch or pick the first stitch without knitting in order to prevent the edges from rolling. Work in stockinette stitch for 2 cm (0,75”).

Start knitting the ridges: on the RS, *k5, turn, p5, turn*. Repeat *-* for 10 rows in total, BO sts, break yarn. Make the next ridge the same way and continue until you have knitted all the stitches into ridges. If your stitch count is divisible with 20 + 2 edge sts, the sts will not go even when knitting the ridges. The first one of edge sts has already been decreased when transferring into k1, p3 ribbing, so now you have to decrease the one extra st left: knit one ridge as follows: k2tog, k4, turn, p5, turn and continue as usual.

Ridges worked in stockinette stitch can easily roll inwards, so to prevent this you might want to make some kind of edging to the ridges. This can be done e.g. by crocheting single crochet around the scarf edges, which is also a good way to hide the yarn ends: they can be hidden inside the crochet edging and you don’t have to weave them in individually. Another way to prevent the ridges from rolling in is to sew some extra yarn along the ridges’ edges.

To finish, weave in yarn ends, soak and block the scarf.

Yhden sävyn olankohautus

Malli: Two-Tone Ribbed Shrug by Stefanie Japel, kirjasta Fitted Knits.

Koko: 16 ".
Lanka: Jämsän Huopatehtaan Retu, 300 g.
Puikot: 3,5 mm ja 2,5 mm.

Hartiat lämpimiks, sano. Ja niska kanssa. Eikä yhtään huono juttu että lämmitin miellyttää silmää ja tuntuu hyvältä. Joulun aikana valmistui tämä shrug elikkäs olankohautus, joka on päässyt heti hovin suosioon. Tämäkin on tehty Retu-sukkalangasta, joka on mun uusi rakkaus (Vilma ja Retu ne yhteen soppiii... ;D) Minen tätä lankaa sukkiin tuhlaa, kun tästä voi tehdä vaikka mitä tahansa muuta kivaa!

Mallihan on hyvinkin yksinkertainen, samanlaisia hihattimia on joskus tullut tehtyä ihan omasta päästä ohjeittakin. Tässä ohjeessa jujuna onkin tuo leveä ribbikaulus, joka pienten lisäysten avulla myötäilee nätisti niskaa ja kädenteitä. Ohjeessa ribbiosuudet on tehty erivärisellä langalla, siitä tuo nimikin Two-Tone Ribbed Shrug. Mä kuitenkin yksinkertaisena ihmisenä halusin hieman pleinimmän version, joten tämä on nyt sitten varmaankin One-Tone Ribbed Shrug. Ja pitkillä hihoilla.

Mitähän sitä sitten keksis, hmm... Ei vaineskaan, mulla taitaa olla alkuvuoden startitis, kun aloitusvaiheessa on kolmekin eri työtä ja puikot syyhyäis paria uutta jonon jatkoksi. Oisko kellään anonyymien uusien-neuletöiden-aloittaja-addiktien lähimmän tukiryhmän yhteystietoja?