Kevät mielessä

Selkeesti alkaa mieli jo kääntyä kevättä kohti, vaikka vasta nyt tuntuis kunnon talvi olevan tuloillaan. Toi lumen tuoma valoisuus kuitenkin jo muistuttaa päivien pitenemisestä ja auringosta, jei! :) Varmaan samasta syystä eilen läks lankaliikkeestä mun mukaani vaaleanvihreää alpakkaa. Se toi jotenkin mieleen hiirenkorvalla olevat koivut ja pikkuiset leskenlehdet, niin että adoptoin saman tien kaikki loput neljä kerää Ailin hyllyltä seuraavaa huivia varten.

Kevään lähestymisestä kertonee sekin, että joku pöpö otti ja iski muhun alkuviikosta. Se pysy melko hiljaa piilossansa ja kylvi lisää taudinsiemeniä kaikessa rauhassa, kunnes eilen illalla se sit päätti poistaa epäilyt ja julkistaa olemassaolonsa. Nyt on melko nuutunu ja puolikuntoinen olo, vaikken mä oikeestaan mitään yksittäistä vaivaa osaakaan eritellä. Kaikki tapahtuu vähän hitaasti, ja jalat on raskaat niinku kävelis lyijypainot jalassa. Pakko oli kuitenkin hakea töistä tietokone ja muutamia työjuttuja, ettei yhden tärkeen homman ens viikolla oleva dedis ylity. Onneks on kannettava, niin voi tehä hommia sängyn uumenistakin, jos oikein pahalta näyttää. Niisk ja köh.

Vuonna 1984

George Orwell kirjoitti 1940-luvulla synkän tulevaisuuskuvauksen totalitaristisesta yhteiskunnasta romaanissaan Vuonna 1984. Kirjassa valtio valvoo kansalaisiaan ja pyrkii muokkaamaan heidän mielipiteitään Puolueelle suotuisaan suuntaan; valvontaa tehostaa uuskieli, jota käyttämällä kansalaisten on mahdotonta ajatella väärin Puolueesta. Miten tulikin kyseinen Orwellin kirja mieleen, kun Lähetyskirpparilla mun käsiin osui tämä Kodin kuvalehden erikoisliite vuodelta 1984... :D

Täytyy sanoa, että Orwellin skenaario ei ainakaan vuoteen 1984 mennessä ollut täysin toteutunut, tai ainakin Isoveljen valvova silmä on pahasti lupsahdellut nämä neuleet suunnitelleiden kansalaisten kohdalla. Jonkinlaista uuskieltä lehti kylläkin sisältää, sillä nykyihmisen on välillä hiukka vaikea ymmärtää joitain tekstissä käytettyjä sanoja ja ilmaisuja. Ymmärrätte pian, mitä tarkoitan; luvassa on siis naurua koko sen 20 sentin kolikon edestä, jolla lehden ostin... :)

Lehden kansi vaikuttaa tietysti paljon ostopäätökseen. Tässä kanteen on panostettu kunnolla, niin että lepakkopusero näkyy koko komeudessaan. Sisäsivuilla hehkutetaan, että "lepakkohiha on muotia" ja "sopii harvinaisen monelle". Ainakin eka väite pitää paikkansa tälläkin hetkellä, valitettavasti, menkää vaikka Hennesille katsomaan tai avatkaa joku viimeisimmän puolen vuoden sisällä ilmestynyt Novita. :P

"Mikä upea jakku!" Ai, missä muka?! "Tähän kappaleeseen on käytetty kovasti huudossa olevaa geometrista kuviointia kolmella värillä - - - Arkajalka värien suhteen pudottelee koko ihanuuden yhdellä värillä. Katsopas kaunista, pussittavaa muodikasta hihaa." Hirn!!! :D

"Pojat on puettu muutteeksi oikein iloisiin ruutuihin, on villatakkia, puseroa ja liiviä, solmiota ja värejä, joista voi valita miehelle sopivan." Tässä olis nyt sitä uuskieltä; lehti viljelee monessa ohjeessa muutteeksi-sanaa, joka on ainakin mulle ihan uus tuttavuus. Tarkoittaa siis samaa kuin vaihteeksi, oletan. Joku paremmin asiasta perillä oleva varmaan osais kertoa, oliko se yleinenkin sana kaheksankytluvun alussa, vai yrittikö toimittaja vain olla erikoinen... Ite olin tuolloin kolmi-nelivuotias enkä tietääkseni käyttänyt em. muoti-ilmaisua leikeissäni. :) Huomatkaa muuten, että oikeanpuoleinen mallipoika on näyttelijä Risto Autio a.k.a Kotikadun Hannes!

Ja nyt huomio erityisesti kaikki ne, jotka ovat uutena vuotena luvanneet aloittaa liikuntaharrastuksen: "Tässä on tosimukavat ja joustavat trikoot mitä moninaisempaan liikuntaan jazzbaletista joogaan ja jumppaan." Ja mikä kiinnostavinta, trikoot neulotaan villalangasta! :D Eipähän ainakaan pääse lihakset kylmenemään näissä tamineissa. :D :D :D

Kuten todettu, kuvien lisäksi myös lehden teksteistä löytyy huvittavia yksityiskohtia. Esimerkiks tytön röyhelöistä mohairpuseroa mainostetaan "ihan dianamaiseksi", pitkä villatakki neuvotaan kuromaan vyötäröltä kiinni nahkavyöllä ja huomioidaan myös villa-allergikot toteamalla, että "villalle allergisen lapsen äiti on suorastaan hepakassa lapsen vaatteiden vuoksi." Hepakka?! :D

Lisäksi kerrotaan, että "suomalainen mies on arka värien käytössä. Mutta me naisethan heille ainakin puserot neulomme." Eli hällä väliä, vaikkei mies tykkää pinkistä, mehän nämä asiat päätämme. :P Toisessa neuleohjeessa miesten väriarkuus on otettu huomioon: "Geometriset kuviot ovat suuressa huudossa. Mukava on tarjoilla niitä miehelle muutteeksi. Värit ovat hillityn tyylikkäät, joten ujokaan uros ei säikähdä." :D

Muistammehan myös, että "hartiahuivi on mukava kapistus viileinä kesäiltoina ja talvella, jos vilu värisyttää kotona - - - Temperamentikas olento virkkaa tämän tulipunaisesta langasta. Siinä vasta yhdistelmä mustan puvun kanssa, vouv!!!" Pitänee muistaa tää vinkki huomenna, kun meen ostaan lankaa toista Sagittaria-huivia varten, jos vaikka haluaisin joskus olla temperamentikas olento... ;)

Sagittaria-huivi

Tässä ohje pitsihuiviini, joka sai nimen Sagittaria, olkaapa hyvät! :) Toivottavasti ohje on riittävän selkeä ja kaaviot yksiselitteisiä, niin ettei kukaan joudu repimään hiuksia niiden vuoksi; riittää, että meikäläisen kuontalo harveni jonkin verran kaavioita suunnitellessa ja muokatessa. :D Jos kuitenkin huomaat joitain epäselvyyksiä tai virheitä, niin pistäpä palautetta kommentin muodossa. Ei siis muuta kuin puikot heilumaan ja nauttimaan neulomisesta!

Sagittaria-nimi liittyy huivin reunuksen muodostamiin kuvioihin, jotka näyttävät nuolenkärjiltä. Huivin kolmiomuoto puolestaan muistuttaa jännitettyä jousta. Sagittarius on latinaa ja tarkoittaa ”jousella ja nuolella varustettua”. Englannin kielessä sagittarius merkitsee jousimiestä sekä tähtikuviona että horoskooppimerkkinä. Latinan kielessä -us-pääte viittaa yleensä miespuoliseen ja -a-pääte naispuoliseen. Sagittaria on siis jousella ja nuolella varustettu nainen; kun sinulla on tämä huivi harteillasi, kannat turvanasi jousta ja nuolia. ;)

Sagittaria on lisäksi eräs vesikasvien heimo, johon kuuluu myös tämä pystykeiholehti (engl. arrowhead) nuolenkärkiä muistuttavine lehtineen.

Lanka ja langanmenekki

Ruskea huivi: Novita Wool (50 g = 135 m), lankaa meni n. 160 grammaa. Vihreä huivi: Drops Alpaca, n. 150 g. Tarkalleen ottaen vihreään huiviin meni 152 g: jouduin ottamaan neljännen kerän käyttöön huivin 2. viimeisellä rivillä. Kannattaa siis varautua siihen, ettei kolme kerää välttämättä riitä! Huivin voi toteuttaa lähes mistä tahansa langasta oman mieltymyksen mukaan. Mitä ohuempi lanka, sitä hennompi ja kevyempi huivi sekä pienempi mallikuvio.

Puikot ja muut tarvikkeet

Suosittelen langan vyötteen puikkosuositusta kaksi numeroa (2 mm) suurempia puikkoja, kuitenkin omasta käsialasta riippuen. Novita Woolin puikkosuositus on 3,5 mm, ja neuloin huivini 5,5 mm puikoilla. Drops Alpacan suositus on 2,5-3,5 mm, ja käytin 5 mm puikkoja. Käsialani on varmaankin aika normaali. Puikkojen lisäksi tarvitset 4 silmukkamerkkiä, virkkuukoukun silmukoiden luomiseen sekä lopuksi neulan langanpäiden päättelyyn.

Koko

Ruskean huivin mitat ovat 200 cm x 90 cm, vihreä on kokoa 200 cm x 100 cm. Kokoa voi helposti muuttaa toistamalla kaavion 2 rivejä enemmän tai vähemmän.

Ohje

Huivi aloitetaan keskeltä niskasta. Kaavioihin on merkitty sekä oikean että nurjan puolen kerrokset. Parittomat kerrokset neulotaan työn oikealla puolella, ja tällöin kaavioita luetaan oikealta vasemmalle. Parilliset kerrokset neulotaan työn nurjalla puolella, ja kaaviota luetaan vasemmalta oikealle. Huomaa, että huivin keskuskuvion mallikerrassa neulotaan kavennuksia ja langankiertoja myös työn nurjalla puolella! Kaaviot saa suuremmiksi klikkaamalla niitä hiirellä.

Luo löyhästi 9 silmukkaa haluamallasi tavalla. Esimerkiksi Evelyn A. Clarkin Shetland Triangle -huivissa silmukat luodaan virkattujen ketjusilmukoiden avulla: virkkaa ylimääräisellä langanpätkällä 4 kjs. Poimi huivilangalla virkkuukoukkua apuna käyttäen 2 silmukkaa ketjusilmukkaketjun alapuolen kahdesta keskimmäisestä nypystä. Neulo näillä kahdella silmukalla 8 kerrosta ainaoikeaa. Poimi sitten langan avulla juuri neulomasi kappaleen reunasta 5 silmukkaa, pura jämälangasta virkkaamasi ketjusilmukkaketju ja poimi siitä vapautuneet kaksi silmukkaa vasemmalle puikolle. Neulo vielä nämä kaksi vasemman puikon silmukkaa oikealle puikolle = 9 s.

Kun olet luonut silmukat, neulo kaavion 1 rivit 1-10 yhden kerran.

Aloita sitten kaavio 2. Tämä kaavio muodostaa huivin keskuskuvion. Ruskeassa huivissa kaavion 2 rivit 1-12 on toistettu 7 kertaa, vihreässä 10 kertaa. Huivin kokoa on helppo muuttaa vähentämällä tai lisäämällä toistojen määrää. Pääasia on, että neulot kaavion loppuun asti, niin että ennen kolmanteen kaavioon siirtymistä viimeinen neulomasi kerros on rivi 12.

Kun olet toistanut kaaviota 2 haluamasi määrän, siirry kaavioon 3 ja neulo sen rivit 1-12 kerran.

Neulo seuraavaksi kaavion 4 rivit 1-14 kerran ja siirry sitten viimeiseen kaavioon.

Neulo kaavion 5 rivit kerran, ja viimeisellä kerroksella (rivi 10, nurja puoli) päättele silmukat löyhästi. Katkaise lanka, mutta jätä varmuuden vuoksi riittävän pitkä häntä, jos pingotuksen aikana tai sen jälkeen huomaatkin tarvetta päätellä silmukat vielä löyhemmin.

Viimeistely

Liota huivia vedessä joko huuhteluaineen kanssa tai ilman n. 15-20 minuuttia. Puristele enimmät vedet huivista varovaisesti, rullaa huivi pyyhkeen sisälle ja purista liiat vedet pyyhkeen avulla. Pingota huivi haluamallesi alustalle ja anna kuivua.

Itse käytän pingottamisalustana runkopatjasänkyä: nosta petauspatja sängystä ja levitä sängylle pyyhkeitä suojaamaan sitä kosteudelta. Pingota huivi pyyhkeiden päälle ja levitä huivin päälle lisää pyyhkeitä suojaamaan petauspatjaa kosteudelta. Nosta petauspatja koko komeuden päälle, nuku makeasti ja aamulla voit irrottaa pingotetun ja prässätyn huivin petauspatjan alta. Lopuksi päättele langat neulan avulla, heitä huivi harteillesi ja taputa itseäsi olalle kiitokseksi hyvin tehdystä työstä! :D

Muutamia lisäkuvia ruskeasta huivista löytyy täältä, ja täällä esitellään huivin vihreää versiota.

Huivini mun

Malli: Oma! Siis minä suunnittelin sen! Minä itse! Kyllä vain, olen halkeamaisillani ylpeydestä! :D :D :D
Lanka: Tummanruskeaa merinovillaista Novita Woolia n. 160 g.
Puikot: 5,5 mm bambupyöröt, 100 cm.
Mitat: 200 cm x 90 cm. (Iso on juu!)

Pari päivää sitten mä pelkäsin, että tästä huivista tule kauhee mörvelö, jota mä en koskaan pidä. Liian paksu lanka, liian hento mallineule, liian pieni. Ruttukasa rumalla reunuksella. Eilen illallakin vielä vähän epäilytti, mutta heti kun mä sain huivin pingotetuksi sängylle, niin alkoi mieli kirkastua. Mä en millään meinannut malttaa nukkua, kun tiesin huivin odottelevan petauspatjan alla. Hyvä etten aamulla vierittäny nukkuvaa miestä sängystä lattialle pois petauspatjan ja huivin päältä, että olisin saanu huivin mukaan töihin ja kuvattavaks. :D En sit kuitenkaan tohtinu, kun toinen siinä nukkui niin söpönä ja pahaa-aavistamattomana. Mä siis hillitsin itseni, jätin huivin prässäytymään miehen alle ja menin töihin odottelemaan kotiinpääsyä.

Kaikki epäilyt epäonnistuneesta rumiluksesta kaikkos heti, kun kurkkasin petarin alle. Mallineule on aivan ihanan ilmavaa ja pitsistä, reunuskin on ihan ok (mallitilkku nro 40, loppujen lopuks). Wool oli just sopiva lanka, keskuskuvio kun on niin verkkomainen, että ohuempi lanka olis voinut olla ehkä liian hento. Tai sit siitä tulis ihana keijumaisen kevyt huivi. Kiitos vielä Raglana, kun raaskit luopua tästä ihanasta langasta! Tää on siis vuosikertalankaa ajalta, jolloin Woolia sai vielä merinovillaisena ja tummanruskeana. (Ennen oli kaikki paremmin, värit ja laatu... :P)

Ja se huivin koko: mä luulin tosiaan, että tää on melko pieni, vaikka matkan varrella pingottelinkin osioita ja yritin laskeskella valmista kokoa. Tän voi kietoa ympärilleen vaikka miten, kokoa kun löytyy reilusti. Ja koska kyseessä on merinovilla, niin huivi lämmittääkin ihanasti muttei ilmavuutensa ja pehmeytensä ansiosta kuumota tai kutita yhtään. Täydellistä. Tiedetään, tää menee jo liiallisen itsekehun puolelle, mut ei voi mitään. Tää on mun eka ihan alusta loppuun asti itse suunnittelemani pitsihuivi, ja mä oon niiin tyytyväinen lopputulokseen että. Jei! ;)

Pitsiä pitsiä pitsiä... :)

Vilautus (sanallinen sellainen)

[Kuvitelkaa tähän kuva pingotuksessa olevasta ruskeasta kolmiohuivista. Tämän mielikuvitusleikin teille tarjosi Picasa. Murr.]

Valmis!!! Pingotuksessa!!! Lisätietoja ja -kuvia myöhemmin!!! Jipii!!! :D

EDIT: Kuva ei tosiaan näy, kiitos Picasan temppuilun. Kuvassa ois ollut vilautus pingotuksessa olevasta huivista, mutta nyt joudutte odottamaan näkymää vielä hetkisen. No, säilyypähän jännitys pidempään. :P Illalla on luvassa varsinainen huivipostaus kuvineen ja tietoineen (ellei Picasa tai Blogger toisin päätä).

Reunalla (loistava tunnelma?)

Vihdoinkin alkaa huivin reunusosa hahmottua. Täysin tyytyväinen en oo vieläkään huivin lopulliseen ulkomuotoon, mutta pääasia, että mä saan härpäkkeen vihdoinkin pois puikoilta. Sitten voiskin aloittaa Jatan upeeta Zetor-huivia, joka on kyllä tsiljoona kertaa hienompi ku tää mun väkerrys. Ois vaan kantsinu odottaa sen ohjetta eikä alkaa ite pähkäileen omia suunnitelmia. :)

Sohvalla pinkeilee reunuksen mallineuleen versiot nro 38 ja 39. On tullu tosiaan väännettyä muutama koekappale viime viikkoina, hermot meinas mennä, ja kai ne jossain vaiheessa sit menikin. Onneks ne tuli hetken maanittelun jälkeen takas kotiin. Nro 39 saa nyt luvan kelvata, ainahan sen huivin voi sit purkaa... (Apua, eikä voi!) Kyseessä ei siis oo erillinen reunapitsi, vaan mallitilkut. Neulon reunuksen keskuskuvion jatkeeksi ihan tavalliseen tapaan. Hitto, nyt alko epäilyttään toi reunuksen kuvio, kun sitä kattelee valokuvasta. Äsh, menköön, kerranhan sitä pitää kaikkee kokeilla. Toivottavasti lopputulos ei oo ihan tyhmä. :/

Iltapuku x 2

Puikot ei oo ehtiny viipyä mun käsissä viikkoon, mutta ompelukone ja saumuri puolestaan on olleet kovassa käytössä. Surrur. Viime ajat on menny valmistautuessa eiliseen juhlaan, johon etiketti vaati pukeutumista nilkkapituiseen juhlavaan iltapukuun. Mä halusin tehdä itelleni uuden iltapuvun, ja päätin käyttää loppiaisviikonlopun tehokkaasti puvun ompelemiseen. Viime perjantaina olinkin jo niin pitkällä, että joululahjasilkistä oli syntynyt jonkinmoinen puvun aihio. Ja sitten ekassa sovituksessa alko iskeen epäilys: tylsä, kangas ei ehkä laskeudu tarpeeks hyvin, jokin vaan mätti ja pahasti. Ei siis muuta kun koko suunnitelma vaihtoon.

Koska lauantai oli pyhä ja kangaskauppa kiinni, niin ei auttanu muu kuin sukeltaa omiin kangasvarastoihin. Sieltä onneks löytykin sopivat kankaat, jotka erikseen oli ihan kamalat mutta yhdessä loistavat:

Toi satiini on oikeasti lähes neonoranssia, ei tosiaan noin nättiä syvän punaista kuin kuva yrittää väittää. Kamerakin tais pelästyä aidon värin rajuutta ja päätti näyttää nätimmän version siitä. :) Toinen kangas on jotain verkkomaista kuivuneen veren väristä hässäkkää. Yhdessä nää kaks sitten näytti parhaat puolensa ja niistä tuli ihan toimiva punainen iltapuku. Solki on harjattua hopeanväristä metallia, löytö lähestyskirpparilta hintaan 0,30 e.

Kaiken piti siis olla valmista ja kunnossa, paitsi että pukuun sopivat kengät ja laukku puuttu. Ja arvatkaa vaan oliko kliffaa etsiä niitä alennusmyyntien tyhjentämistä kaupoista, joihin tulee uudet juhlakengät ja -laukut "joskus keväämmällä". Ai siis että ennen toukokuuta ei kukaan juhli ja punaisessahan juhlitaan vain jouluna. Hmph. Kenkien ois ehdottomasti pitänyt olla punaiset ja juhlavat eikä hinta ois saanu olla ääretön. Ei ollu kliffaa ei. Eikä löytyny kenkiä ei. Lisäks aloin epäillä, että punainen puku saattais sittenkin olla turhan räväkkä kyseiseen juhlaan, joten ei auttanu kuin laittaa koko homma uusiks toistamiseen: vihree puku muokkaukseen ja siihen sopivien mustien asusteiden metsästykseen. Se oli onneks huomattavasti helpompi tehtävä kuin punaisten vastaavien etsiminen.

Kiire oli kova, koska rva tuuliviiri teki päätöksen puvun vaihdosta keskiviikkoiltana. Eilen puol seiskalta ompelin vielä laukkuun viimeisiä pistoja (eihän mulle ostolaukku kelvannut sellaisenaan vaan piti sitäkin alkaa tuunaan, joopa joo :D), mutta ehdin onneks ajoissa juhlapaikalle seitsemäksi. Kuvakin on napattu kesken tulisimman äksönin eteisen ovella: kameramies soitti samalla taksia, joten hiukka heilahti tuo otos. :) Puku ei oikeesti vedä vinoon rinnuksen alta, vaan mä venkoilen jotenkin omituisessa asennossa. Silkki hohtaa ihanasti ja laskeutuu kauniisti ja on täydellisen väristä. Puvusta tuli loistava, jatkossa mä kirjailen siihen jotain helmiä tai muuta, tällä hetkellä se on hyvin pelkistetty eli tylsä. Huivi on mustaa organzaa, ja päihin ompelin kanttaukset puvun silkkikankaalla. Toimii!

Nuuskamuikkunen laulaa jossain muumikirjassa näin:

Voi sua pientä juhlijaa
aamu jo alkaa sarastaa
kello viisi on.
Vaellat yössä yksinään
väsymys tuntuu käpälään
et löydä kotohon.

Samat fiilikset täälläkin, tosin mä löysin kotiin vasta klo 7 aamulla. Loistojatkot. :D Väsymys tuntuu edelleen käpälässä sen verran, etten menis lyömään vetoo pysyykö puikot kädessä. Huivi on kuitenkin ihan loppusuoralla (luulisin, en muista kun viime kohtaamisesta on niin kauan), että ois kyllä intoo saada se valmiiks asap. Nyt mä kuitenkin otan sohvan selkään ja meen lepuuttaan väsynyttä käpälää ynnä muita ruumiinosia. Nimenomaan siis ruumiinosia; ei tunnu kovin elävältä ainakaan tää pääkoppa just nyt. Oivoi. :P

Mulle kans!

Talvi ei näytä tulevan sitten millään, mitä mun hattuhyllyn pipot pahoittelee kovasti. Ne kun ei pääse tasapuolisesti ulkoilemaan, ja puuvillaisetkin versiot on joskus liian kuumia näillä keleillä. Onneks Knitty pelastaa: Calorimetry vaikuttaa oivalta välimallikelin päänlämmittimeltä. Ei jäädy otsalohko eikä päälaki haudu, ja korvatkin pysyy terveen värisinä.

Malli: Knittyn Calorimetry pienin muutoksin.
Lanka: värikylvyssä käynyt Novita Samos, 22 g.
Puikot: 4 mm.
Mitat: leveys 11 cm, pituus venytettynä 56 cm.

Moni muukin on jo tämmöisen tehnyt, ja vinkkien perusteella muokkasinkin ohjetta ja silmukkamäärää omaan päähän sopivammaks. 82 silmukkaa riitti oikein hyvin, ja silmukkamerkkien välissä oli 30 silmukkaa puolivälin kohdalla, eli siis siinä kun lyhennetyt kerrokset kääntyy toisinpäin. Muuten olis tullut jotain 30 senttiä leveä panta, eikä se taas ois ollu tarkoituksenmukaista.

Väri on aika ällö, vähän niinku päivän huoneenlämmössä kuivunu maksamakkara, yhhyh. :P Tai kaipa sitä vois sanoo nätimmin kaakonväriseks, mutta jotenkin toi maksis tuli ekana mieleen. Ihan passeli koekappale, taidanpa tehdä toisenkin jostain kivemmanvärisestä langasta.

Viimeisen kerran

Käsityömessuilta ostettu Berkshire Bulky on kokenut kovia viime viikkojen aikana. Ensin mä yritin sitä palmikkopipaksi, en ollu tyytyväinen joten purin ja tein uudestaan. Vieläkään ei natsannu, joten lanka joutu jälleen sietämään purkamista ja kerimistä. Muutaman viikon se saikin sitten oleskella kaikessa rauhassa korissa muiden ongelmalankojen kanssa ja vaihtaa kokemuksia erilaisista puikoista ja mallineuleista. Uskoakseni Berkshire Bulky, kavereiden kesken BB, antoi melkoiset murska-arvostelut erilaisista palmikoista. :P BB oli jo ehtinyt tottua lokoisaan lekotteluun oman jämälankapossensa keskellä, joten se tais pelästyä aika lailla, kun julma kätönen eilen nosti sen pois tutusta lankaghetosta.

Mä päätin siis tehdä kertakaikkiaan lopun BB:n neulomis-ja purkamiskierteestä ja saattaa langan sellaiseen muotoon, ettei työtä voi enää purkaa. Tuumasta toimeen: löysää virkkausta kasin koukulla niin kauan kuin lankaa riitti, sitten pesukoneeseen pyörimään vailla katumusta ja pelkoa. Tällä kertaa rohkeus (vai välinpitämättömyys?) palkitsi: pipo on loistavan kokoinen eikä huovutettu virkkauskaan näytä ihan mahdottomalta.

Malli: peruspipo ympyrävirkkauksena, koossa reilusti huovutusvaraa.
Lanka: Berkshire Bulky, 100 g.
Virkkuukoukku: 8 mm.
Huovutus: 60 asteen konepesua 1000 rpm linkouksella epämääräisen ajan. Pintaan merinovillaa ja silkkiä neula- ja märkähuovuttamalla.

Pistelin huovutusneulalla pipon pintaan vielä liljan tai jonkinmoisen meritähden muotoisesti merinovillaa ja silkkiä, ja märkähuovutin kuviota vielä vähän, tosin laiskanlaisesti. Päälle vielä aiemmin huovutettu kukka ja valmista on. Tulihan siitä langasta lopulta jotain valmistakin! :P

Hmm, ei se pipon kukka kyllä hirveesti ainakaan valokuvassa näy. Liian samanväristä villaa pipon kanssa varmaan. Ehkä se kaipaa ihan pikkiriikkisen helmiä tai lisää silkkiä erottuakseen pipon pinnasta. Nääh, emmä jaksa ny sitä alkaa säätään, kattoo sit joskus myöhemmin. (just joo, siis ensi talvena, ehkä... :D)

(Älkää ihmetelkö postauksen kellonaikaa; mä siirsin kuvat ja talletin ne luonnoksena Bloggeriin tuossa ysin aikaan, mutta pääsin kirjoitteleen tekstiä vasta nyt yhdentoista jälkeen. Hölmöä, ettei Blogger osaa rukata postauksen aikaa siten, että se näyttäisi sen ajankohdan, kun sitä on viimeksi muokattu luomisajan sijaan.)