Noin kymmenes kerta toden sanoo

Banaanivene ei oikein tienny, miksi se haluaisi isona, joten tuli sitten matkan varrella kokeiltua kaikenlaista. Eilen illalla se näytti vielä tältä...


...mutta mutta. Laukuntekele vaikutti jotenkin omituiselta eikä oikein toiminu käytännössä, joten purkuun meni. Tänään oon sitten virkannu ja purkanu vuoron perään, hohhoijjaa. Onneks Putkis ei oo millänsäkään purkamisesta; joku villalankahan ois ihan stressaantunu ja kiharalla tällasen rääkin jälkeen. :D Kaikenmaailman virityksiä on tässä tullu kokeiltua, mutta nyt laukku on tainnu löytää muotonsa:


Lankaa on jäljellä enää toi pieni 17 gramman nöttönen, toivottavasti se riittää viimeistelyyn. Pohjaan tulee taas pahvikovike, ja vuoritan laukun myös. Kännykkätaskun lisäks kiinnitän vuorin sivusaumaan kaitaleen, jonka päässä on tämän tyyppinen pieni jousihaka, johon avainnipun voi kiinnittää. Näin avaimet löytyy sit aina helposti sen kaitaleen päästä, eikä tarvi kääntää koko laukkua ympäri kotiovella. Tein samanlaisen Ruususeenkin, ja hyvin toimii. Miksei kaikissa kaupan laukuissa oo samanlaista avainketjusysteemiä? Hermot säästyy paljolta, kun avaimet löytyy aina helposti samasta paikasta narun päästä eikä vie tilaa laukun sisätaskuista.

Mä oon nyt päättäny luovuttaa ainakin toistaseks puisten kahvojen etsimisen ja laittaa nöyrästi siihen ruskeaan kukkalaukkuun ihan tavalliset rottinkikahvat. Sinooperissa kun oli sopivan kokoiset ja ihan hyvään hintaan. Tarkoitus olis petsata ne tummanruskeiks, niin kuin KirsiÄr, Susanna L-A ja moni muu jo on ehdottanu. Nyt kysymys kuuluukin, että millä ne sais värjättyä mahdollisimman edullisesti? Ei huvittais ostaa koko purkillista tummanruskeaa petsiä, kun sille ei just nyt muuta käyttöä keksi. Pitää kattoo Sinooperin hyllyt läpi huomenna, kun käyn hakemassa ne kahvat, mut epäilen, että sieltä löytyy mitään kovin edullista tähän tarkoitukseen. No huomennahan sen sit näkee. :)

Banaanivene

Arvatkaas mitä tästä tulee? :D Juu, samantyylistä laukkua pukkaa. Tästä ois kylläkin tarkoitus tulla vähän leveempi ja korkeempi ku Ruususesta, jos lankaa vain riittää. Mulla kun on ainoostaan yks vyyhti tota oliivinvihreää Putkista, enkä ihan yhden lisävyyhdin takia viittis tehä uutta tilausta Toikalle, kun siinä tulee aina niitä postikuluja jonkin verran... Vaikka toisaalta jos laukkukuume jatkuu tähän malliin, niin Putkista tarvii muutenkin hankkia pian lisää. :)

Kahvoiks tulee jo aiemmin kuvissa vilahtaneet pyöreät rottinkikahvat. Jos Ruusunen näytti tekovaiheessa prinsessan kruunulta, niin tää kassintekele muistuttaa lähinnä gondolia. Ja virkkuukoukku toimii melana, tai mikskä ne sitä keppiä gondolissa sitten kutsuukin. :) Mies tosin sano, että toi on ihan selkeesti banana split -jätskiannoksen pohja. Ja kun tuota venettä katteöee, niin kieltämättä alkaa tekeen mieli ihanaa isoa jäätelöannosta kinuskikastikkeella ja kermavaahdolla, hih! :)

Ruususen ohje

Tässä ohje tuohon eilen tekaisemaani rinsessalaukkuun. Ohje on omasta päästä, mutta ajatuksen simpukkavirkkauksen käyttämiseen laukussa sain SirpaLeelta, kiitos siitä! :) Simpukkavirkkauksen ohjeet voi löytää esimerkiksi Weilin+Göösin "Virkkaus"-kirjasta (painettu v. 1983) ja kolmiosaisen "Kauneimmat käsityöt" -kirjasarjan ekasta osasta (painettu v. 1976).


Tarvikkeet:
n. 250 g Putkis-lankaa, rottinkikahvat, virkkuukoukku nro 7. Lisäksi oman mielenkiinnon ja tarpeen mukaan vuorikangasta, ompelulankaa, pahvia, vanulevyä ja muutama helmi. Valmiin laukun korkeus (ilman kahvoja) on 19 cm, pitkän sivun leveys on 24 cm ja lyhyen sivun leveys on 11 cm.

Pohja:
Virkkaa aloitusketjuksi 20 kjs + 1 kjs kääntymistä varten. Käänny ja virkkaa 1 ks jokaiseen kjs:aan (alkaen koukusta lukien 2. kjs:sta). Virkkaa viimeiseen kjs:aan 4 ks, ja jatka virkaten kjs-ketjun alareunaan 1 ks jokaisen kjs:n alareunaan, viimeiseen kjs:aan 2 ks. Virkkaa seuraavaan ks:aan 2 ks, virkkaa 19 ks, seuraavan ks:aan 2 ks, virkkaa 2 ks, seuraavan ks:aan 2 ks. Jatka näin, eli pitkillä sivuilla lisäysten välissä on aina 19 ks ja lisäysten välissä päädyissä aina 2 s enemmän kuin edellisellä kerroksella. Jatka virkkaamista näin kunnes lisäysten välissä molemmissa päädyissä on 10 ks. Virkkaa vielä seuraavat 19 ks (näin molemmat sivut ovat yhtä leveät, eli viimeinen ympyräkerros on täysi). Silmukoita on nyt yhteensä 66. Aloita seuraavaksi simpukkavirkkaus.

Simpukkavirkkaus:
2 kjs, virkkaa samaan edellisen kerroksen ks:aan 3 p (eli nuo 3 p virkataan samaan ks:aan kuin on virkattu se ks, josta nuo 2 kjs alkavat), * jätä 2 s väliin, seuraavaan silmukkaan 1 ks, jätä 2 s väliin, virkkaa seuraavan silmukkaan 4 p, *. Toista *-* koko kerroksen ajan. Kerroksen vaihtumiskohdassa virkkaa viimeinen simpukka (= 4 p) krs:n ekan simpukan 2 kjs:aan, virkkaa seuraava ks saman simpukan keskimmäisten pylväiden väliin. Virkkaa seuraava simpukka (4 p) edellisen kerroksen ks:aan, ks edellisen kerroksen simpukan keskimmäisten pylväiden väliin. Jatka näin spiraalina, kunnes simpukkakerroksia on yhteensä 13.

Yläreuna:
Virkkaa seuraava kerros siten, että virkkaat jokaisen ks:n päälle ks, pylväiden päälle ps. Tarkista sitten kahvojen paikat ja merkitse ne nuppineuloilla; tässä tapauksessa kahvojen kiinnityslievekkeet virkattiin 19 ks:lla, joiden väliin päätyihin jäi 10 ps. Virkkaa näillä 19 ks:lla 5 krs edestakaisvirkkausta, palaa sitten takaisin reunukseen ps:lla, virkkaa 10 ps ja virkkaa sitten toinen lieveke samoin 5 krs 19 ks., virkkaa vielä toisen päädyn 10 ps, katkaise lanka, päättele. Ompele kahvat lievekkeiden sisään. Jos käytät ompeluun Putkista, niin kannattaa käyttää virkkuukoukkua langan pujotteluun neulan sijasta (Putkis ei halkea kuten säielangat, joten sen läpi ompeleminen on aika työlästä).

Viimeistely:
Leikkaa pohjan kokoinen pala pahvista kovikkeeksi, ja ompele se muutamilla pistoilla virkattuun pohjaan kiinni. Tee vuori haluamastasi kankaasta, ja ompele se kiinni laukun yläreunaan. Vuorin pohjakappaleeseen kannattaa ommella pohjan kokoinen pala vanulevyä, niin tavarat eivät kolise ikävästi laukussa pahvilevyä vasten. Laukkukoristetta varten pujottele pari helmeä Putkis-langan pätkään ja sido koriste laukun kahvaan.

Ota laukku kantoon ja tunne itsesi rinsessaksi! :D

Rinsessalaukku

Ohje: Omasta päästä; simpukkavirkkausta ja kiinteitä silmukoita. Idea on peräisin SirpaLeelta (onkohan oikea taivutusmuoto? :D).
Lanka: Putkis, n. 250 g
Kahvat: Askarellista
Virkkuukoukku: 7

Tää on ihana, pakko sanoo ite! :D Keskeneräinen laukku tosiaan näytti vähän prinsessan kruunulta, ja siitä tulikin melko prinsessamainen käsveska. Oikeestan noi simpukat näyttää enemmän ruusunnupuilta tässä värissä, joten tän rinsessalaukun nimi on Ruusunen. :) Melkein harmittaa, että se valmistu näin nopeesti, ihan huomaamatta muutamassa tunnissa. Tätä oli nimittäin tosi kiva tehdä, ja lopputulos on just toivotunlainen. :)

Vuori on vielä kiinnittämättä, kun en osannu päättää, ompelenko laukkuun sittenkään niitä helmiä. Voisin ehkä lisätä vain sellaisen maskotin tohon kahvaan roikkumaan. Siis samalla idealla kuin kännykkäkorut, muutama vaaleanpunainen helmi putkislangassa roikkumassa tai jotain. Kahvat on muuten Helsingistä Askarellista, nyt harmittaa, etten ostanut sieltä enemmän kahvoja varastoon. Taas kerran en jostain syystä noudattanu turha-harkinta-pois-ja-rahat-tiskiin -periaatetta, joka niin monta kertaa on todistanut toimivuutensa. Ei sit tartte jälkeenpäin harmitella että miks en ostanu, kun nyt on myöhäistä. Sen siitä saa, kun yrittää olla järkevä, pah. Pitänee pyytää siskoa tuomaan lisää kahvoja, kun se tulee käymään Hesasta, tai sit voisin asioida Sinellin verkkokaupassa.

Toi Lordi-henkinen sormien asento on muuten ihan tahaton. Tuo sopivasti pientä pirullista särmää Ruususen viattomuuteen, hehhehee! ;D

Olive

Hesan reissu on ohi ja matkaneuleena ollut kolmiohuivikin on valmis, jeeee! Annoin sille nimeksi Olive ton ihanan värin mukaan. Virkkailin vähän ylimääräisiä reunuksia ja laitoin huiviin vielä hapsutkin. Vaikka niihin menee paljon lankaa, niin hapsut joteskin vaan on mun mieleen. Ja Olive tulee kyllä tarpeeseen näillä ilmoilla, etenkin, kun mun flunssani ei tunnu antavan periks ollenkaan. Dedä od dukossa ja ääni on melkosen möreä; nyt vois vetästä karaokessa suvereenisti Bonnie Tyleria tai Rod Stewartia. :) Toivottavasti tää tauti talttuu tiistaihin mennessä, kun silloin mulla on tärkee työjuttu, enkä haluis siellä koko ajan vaan niistää ja köhiä. Onneks on viikonloppu aikaa parannella, nytpä on ainaskii lämmin huivi kipeen kurkun ympärille. :)


Ohje: Moda 2/2005
Lanka: Novita Helen, n. 200 g
Puikot: 6,5
Virkkuukoukku: 6

Helsingistä ei löytyny himoitsemiani pyöreitä puisia kahvoja kukkalaukkuun, mutta läheltä piti. Stockan käsityöosastolla meinas sydän pysähtyä, ku näin tän pakkauksen:


Tää ois ihan täydellinen kahva mun laukkuun, oikee väri ja kaikkee! Varsinaisesti rengas puikkoineen on tarkoitettu verhon pidikkeeksi, kuten pakkauksesta näkyy. Oisin saman tien ostanu ne tarvittavat kaksi pakettia näitä, ellei hinta ois ollu niin suolanen: 14,90 euroa per pakkaus. Eli kahvoille olis tullu hintaa melkein 30 euroo. En ihan taipunu siihen. Pitää varmaan tehä ite tai tyytyä rottinkisiin kahvoihin, höh.

Käväisin kahvametsästyksen merkeissä myös Askarellissa ja Sinellissä, mistä löytyi ainakin Tampereen hintoihin verrattuna tosi edullisia rottinkikahvoja (4-5 e/pari). Niitä lähti tietty mukaan, samoin helmiä Putkis-laukkua varten. SirpaLeen suloisen helmisimpukkalaukun innoittamana vaaleanpunainen Putkis alko nimittäin muotoutua samaan suuntaan.


Simpukkavirkkaus ei tosin näin paksusta langasta tehtynä näytä mitenkään älyttömän hienolta, mutta ei haittaa mua. Ehkä helmet sitten sulostuttaa sopivasti tätäkin tekelettä, niin ei noi simpukat näytä niin rujoilta. :)

Virkkuukoukun paluu

Tää lähtee huomenna pariks päiväks Helsinkiin auttamaan siskoa valmistautumaan promootiota varten: kampausta, silitystä ja muuta käytännön touhua helpottamaan. Perjantaina meen sit itekin yleisöksi promootioaktiin, joten pääsen näkeen siskolle tekemäni iltapuvun in action. :)

Oliivinvihreä kolmiohuivi valmistuu tosi nopeasti, mut koska haluan säästää sen junaneuleeksi, niin aloitin sit virkkaamaan Putkiksesta kassia. Virkkaamaan, jep jep. Vaikka toitotinkin just äsken, ettei mikään vois vähempää kiinnostaa, niin ihan kivasti toi seiskan koukku ja trikookude istuu käteen. :D
Kuvaan tuli mukaan myös Rasmus, joka on taas meillä muutaman päivän hoidossa sen isäntäväen lomaillessa etelän auringossa (miks ihmeessä, täällä Suomessahan on niin kivat ilmat... :D) Tämä karvainen ottolapsemme oli erityisen kiinnostunut vaaleanpunaisesta Putkis-kerästä, luuli sitä varmaan kinkuksi. Se tyyty onneks vaan haistelemaan, koska kuolasta märkää lankaa olis aika tympee virkata. :D

Toivottavsti mä ehdin perjantaina juhlallisuuksien lomassa shoppailemaankin, Menitaan tekis mieli ja pariin muuhunkin paikkaan. Yritän tietty samalla löytää sopivat kahvat kukkalaukkuun; pitäkää peukkuja, kerron sit parin päivän päästä kuinka kävi! ;)

Kevätflunssa

Aloittelin tota kolmiohuivia vasta tänään, kun eilen illalla mut yllätti akuutti räkätauti. Puolessa tunnissa meni kaikki röörit tukkoon ja kurkkua pisteli. Otsikko ei siis oo tän huivin tekonimi, vaan kuvaa mun nykyistä olotilaa. :) Tätä se eilinen väsymys varmaan ennakoi, olin luultavasti kipee jo päivällä, mutta tauti pääs iskemään kunnolla vasta kun rauhoituin sohvalle neulomaan, höh.

Nyt on lievää kuumetta (37,2 astetta), mutta ei se neulomista estä, kunhan nyt vähän hidastaa. Tota huivia on onneks tosi helppo ja nopea neuloa, malli on Modasta 2/2005. Oon tehnyt jo yhden samanlaisen beigestä Helenistä seiskan puikoilla. Tän aattelin aluks tehdä kaseilla, mutta päädyin lopulta 6,5 bambupyöröihin. Tulee paljon siistimpää jälkeä näin. Paitsi että Novitan tuttuun tyyliin langassa on aina välillä ihmeellisiä möykkyjä ja suheroita. Mut oli se kyllä halpaakin, ja just hyvän väristä. Ja kuiteski nyppyyntyy käytössä, niin että mitä väliä pienillä epätasaisuuksilla on. :)

Huomenna on työpaikan kevätpäivä tai jotain sinne päin; toivottavasti ei sada ihan älyttömästi, tarkoitus kun on olla puolet päivästä opastetulla kävelykierroksella ympäri kaupunkia. Pitää ottaa mukaan paljon nenäliinoja, sateenvarjo ja vaihtosukat, toivottavasti tää tauti ei huomisesta innostu ja kaada mua sänkypotilaaksi...

Maanantai...

Tää on niin tätä, oikein perusmaanantai taas tänään, hmph. Alla huonot yöunet, aikainen herätys, ja aamu muutenkin alkaa vähän niin ja näin. Nukahdan työmatkalla (kestää noin 15 min) bussiin ja melkein ajan oikean pysäkin ohi. Jään pois kiireellä ja unikuolaa suupielistä pyyhkien ja toivoen, etten sentään kuorsannut. Töissä sitä samaa samaa. Töiden jälkeen on niin väsy, etten jaksa ees lähteä urheilemaan, vaikka oon sopinut siitä kavereiden kanssa. Illalla kotona sit piristyn ja urakoin kukkalaukun virkkausosuuden loppuun, jippii saan kuin saankin sen tänään valmiiks!? Mahtavaa, ihanaa, tää korvaa kaikki päivän vastoinkäymiset!?! Pah, niinhän sitä luulis; kun alan sommitella vuoria ja kahvoja laukkuun, niin huomaan, että ei prkl, kahvat on ihan liian pienet. Sanailin ja manailin siinä sit pari minuuttia siihen tyyliin, ettei tätä suuta millään saippualla enää saa siistityks. Tarvii kyllä olla vähän tujumpaa ainetta siihen puuhaan. :)


Tän laukun kahvojen metsästys on ihan oma piiiitkä tarinansa, josta lyhyenä yhteenvetona mainittakoon vain, että hermot meni ja pakko oli tyytyä kompromissina noihin ruskeisiin muovikahvoihin. Haaveissa oli puiset litteät kahvinruskeat kahvat. Noi kuvan rottinkiset ei sovi mallin eikä värin puolesta tähän laukkuun, ja ne on muutenkin varattu toiseen kassiin. Mutta ne ois lähempänä oikeeta kokoa. Mulla menee ihan just sipuli koko tohon kukkahärpäkkään. Kun kaikki muu siinä on onnistunu niin hyvin, niin en tod. tyydy mihinkään melkein hyviin kompromissikahvoihin. Metsästys siis alkaa uudestaan...

Ja päivän lopullinen kruunaus, oikein piste iin päälle ja naula arkkuun: mies tuli kotiin ja kertoi heti ulko-ovella, ettei sit enää tartte ostaa kankaita Lielahden Eurokankaasta, kun se on palanut maan tasalle. Mies oli ollut veneellä käymässä ja sekä meno- että tulomatkalla juuttunut palosta johtuneeseen ruuhkaan, eli oli olosuhteiden pakosta oikein aitiopaikalla seuraamassa palotilannetta. Niinku Tampereella ei olis muutenkin pulaa kangaskaupoista. Ja kauheeta se on etenkin niille mukaville myyjille, joilta meni työpaikka. Siis se fyysinen ainakin, toivottavasti muista myymälöistä löytyy heille töitä.

Pakkohan tässä on piristyä, ettei menis koko viikko samaan ränniin. Siksipä päätin nyt aloittaa jo kauan suunnitelmissa olleen kolmiohuivin oliivinvihreästä Novitan Helenistä. Aattelin tehdä sen vasta lähempänä syksyä, mutta koska ilmat kuulemma taas kylmenee loppuviikkoa kohden, niin sama kai se on tehdä jo nyt. :) Langat ostin jo maaliskuussa Lauttasaaren tehtaanmyymälästä, vihdoinkin ne pääsee puikoille! Toi lanka on ihanan pehmeää ja just mun silmien väristä, ei voinut vastustaa, vaikka se onkin täyttää akryyliä. Ihanaa päästä neulomaan välillä, toi jatkuva virkkaaminen alko jo sapettaan suunnattomasti. Ja nyt pääsee mun kasin bambupyörötkin eka kertaa tositoimiin; kyllä tästä varmasti tulee ihan kiva viikko! :D

Arvonimensä arvoinen

Nyt on niin kovin kovin voipunut olo eilisen euroviisuvoiton jälkeen; oli pakko juhlia oikein olan takaa, kun kerrankin aito asenne ja musiikki vei voiton narubikinipimuista ja purkkapopista! Lordi määrää!!! :D Median mukaan suomalaisten kansallinen itsetunto nousi kohisten ja sankarihirviöille puuhataan jo kansanjuhlaa, hauskaa. Tää euroviisuvoitto on varmaan samassa asemassa seuraavat kymmenen vuotta kuin se taannoinen lätkän MM-kulta, josta edelleen jaksetaan keuhkota. Mikäs siinä, onhan tää aivan loistava saavutus, jota ei hevillä :D ylitetä. Onneks Lordilla on jo arvonimi omasta takaa, kun tää meidän tasavalta ei harrasta noita ritariksi lyömisiä samaan tapaan kuin esimerkiks britit. :D

Tän sunnuntaipostauksen kuvana toimikoon blogini uunituore nappula, joka on siis tuossa oikealla; sen saa siitä napata ken haluaa. Ja edelliseen postaukseen viitaten: Sia arvas oikein, headerin taustakuvassa todellakin on vaaleanpunaista HATTARAA. :)

Omatekemä!

Siistiä, sain vihdoinkin tehdyks oman headerin!!! :D Tosin se ei vielä toimi linkkinä, mutta säädän sitä jahka ehdin. Onneks koodauksen perusteet on koulutuksen puolesta jotenkin hanskassa, muuten vois olla aika takkuista tää tuunaaminen. Vielä kun ehtis räpeltään oman napinkin jossain välissä. Saa muuten esittää arvauksia, että mitä toi vaaleanpunainen tossa headerin taustakuvassa on. ;) Vai onko se ihan ilmiselvää..?

Tää lähtee kohta kirkkoon jännäämään, minkä nimen yks pikkuinen tytsy saa. Sen jälkeen jännätäänkin porukalla Suomen matsia ja odotellaan Lordin tajunnanräjäyttävää rockitusta. :D Rattoisaa lauantaita kaikille, pidetään peukut pystyssä Suomen voittojen (lätkä + Euroviisut) puolesta! :)

Finaalia kohti

Hiphei ja hurraa! Kukkalaukku alkaa pikkuhiljaa löytää oikean muodon! Enää ei tartte väkertää kuin muutama kukka, niin sit pääsee jo virkkaamaan reunoja ja leikkaamaan vuorikangasta. :) Voi myrkky ku on niin paljon ohjelmaa viikonloppuna, etten ehkä sittenkään ehdi saada laukkua valmiiks ennen ens viikkoa. Tää ilta menee vanhoja opiskelukavereita tavatessa ja huomenna on kummitytön pikkusiskon ristiäiset, jotka jatkuu sit Euroviisufinaalin merkeissä. Eikä siellä oikein viitti virkata, kun pitäis olla sosiaalinen ja ottaa katsekontaktia muihinkin kuin lankaan ja koukkuun. :) Ja luulenpa, että sunnuntaina voi edellisillan virvokkeiden jäljiltä silmät harottaa sen verran, ettei osu koukku lähellekään silmukkaa... :P Pitänee siis keskittää kaikki virkkaamisesta ylijäävä energia Lordin kannustamiseen! :D

Nasu-kukka

Tässä olis nyt se lupailemani toinen kukkaohje. Nää molemmat kukat on siis oman kehittelyn tulosta tätä ruskeaa kukkalaukkua varten. Ettei blogi ois ihan täynnä kuvia pelkästään ruskeista kukista, niin tein tän kukkasen vaaleanpunaisesta Novitan Kotiväestä. Kakkosen koukulla halkaisijaksi tuli 8,5 cm. Nimi liippaa kovasti läheltä Tikrun Nasukassia; toivottavasti se ei haittaa sen puoleen Tikrua kuin A. A. Milneäkään. :D Syy nimeen selviää kyllä, kun katsoo noita kuvia eri virkkausvaiheista. :)

Kukan keskusta
1. krs: Virkkaa 6 kjs, sulje ps:lla ympyräksi.
2. krs: Virkkaa ympyrään 10 ks, jatka virkkaamista spiraalina, tee lisäyksiä joka toisessa silmukassa (= virkkaa 2 ks joka toiseen silmukkaan). Kun silmukoita on 15, tee lisäyksiä vain joka kolmannessa silmukassa. Kun silmukoita on 30, virkkaa 1 kjs ja käänny.

Keskusympyrän voi toki tehdä ihan yhtä hyvin suljettuina kerroksina, jos se tuntuu helpommalta ja mielekkäämmältä.

Terälehti
Lisäyskerrokset:
3. krs: Virkkaa 2 ks ensimmäiseen kiinteään silmukkaan, 4 ks, 2 ks viimeiseen silmukkaan, 1 kjs, käänny.
4. krs: 8 ks, 1 kjs, käänny.
5. krs: 2 ks ekaan silmukkaan, 6 ks, 2 ks vikaan silmukkaan, 1 kjs, käänny.
6. krs: 10 ks, 1 kjs, käänny.
7. krs: 2 ks ekaan silmukkaan, 8 ks, 2 ks vikaan silmukkaan, käänny.
8. krs: 12 ks, 1 kjs, käänny.

Kuvassa kukka 8. kerroksen jälkeen (tai siis se 1 kjs ja kääntyminen on vielä tekemättä), seuraavaksi alkavat siis kavennuskerrokset.

Kavennuskerrokset:
9. -12. krs: Jätä eka kiinteä silmukka väliin, 9 ks, jätä 1 s väliin, 1 ks viimeiseen silmukkaan, 1 kjs, käänny. Jatka näin (eli jätä aina eka ja toisiksi viimeinen silmukka väliin) kunnes kerroksella on enää 2 silmukkaa. Jätä eka väliin, 1 ks toiseen eli vikaan silmukkaan, 1 kjs. Katkaise lanka, vedä silmukan läpi, kiristä ja päättele.

Aloita seuraava terälehti heti edellisen vierestä nurjalta puolelta. Virkkaa kuten ensimmäinenkin terälehti, aloita virkkaus siis 3. kerroksesta. Virkkaa yhteensä viisi terälehteä.

Tässä kuvassa näkyy valmis terälehti ja toinen terälehti 8. kerroksen jälkeen. Langanpätkästä näkee, että toka terälehti on aloitettu heti ekan vierestä ja nurjalta. Toisen terälehden jälkeen kukantekele näyttää ihan Nalle Puhin Nasulta, siitä siis nimikin, Nasu-kukka, hih! ;)

Ja tässä on kukka kaikkien viiden terälehden jälkeen. Höh, onpas pimeä kuva. :/ Jos tykkää kukasta tällaisena, niin sittenhän se on jo valmis. :) Itse virkkaanvielä reunoihin kerroksen piilosilmukoita (terälehtien päässä kannattaa virkata 1 kjs kärjen ylittämiseksi), ja keskelle voi sit laittaa jotain piristystä.

Tähän kukkaan ompelin keskelle muutamia lankoja ja pieniä siemenhelmiä. Ja reunoissa on siis piilosilmukoita. Noi keskustan langat ei näytä yhtään niin kivoilta Kotiväestä tehtyinä, kuin esimerkiks tässä samanlaisessa kukassa. Pitäis siis olla löyhäkierteisempää lankaa. Eikä noi helmetkään kovin kummoisesti erotu, mutta tulipahan kokeiltua.

Monetkohan rukkaset tästä sais..?

Ei oo paljon sanomista käsitöistä, koska kukkalaukku ei vieläkään oo valmis. Eilen en saanu virkattua kuin yhden kukan lisää, yhdistelystä puhumattakaan. Ja muita projekteja en oo ehtiny ees alottamaan. Tuntuu että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken, töissä on kiirusta ja kun pakko on välillä nukkuakin, hmph. En sitten polkenu aamulla töihin uudella fillarillani. Kun vein tuota kuvassa näkyvää koiraherraa aamulenkille seiskan aikaan, niin meinasin jäätyä ja totesin lämpömittarin näyttävän 3,2 (!) astetta. Plussaa sentään, mutta päätin jättää työmatkapyöräilyn lämpimämpään ajankohtaan. Aiemmin illalla kävin sentään heittämässä lenkin pyörälläni, ja totesin, että kyllä kannatti ostaa: hyvin kulkee ja polkee.


Rasmus on siis meillä jälleen pari päivää hoidossa, ihanaa! Mukavampi virkkailla ja värkkäillä tasaisen kuorsauksen tahdissa, hehee. :) Siis todella miehekästä ääntä pitää tää epeli nukkuessaan; ei voi kun ihailla sen kirsun vibraattoa kun se vetää kuonotangoa unissaan. On se vaan niin ihana tää meidän karvainen ottolapsi! :D Sen karvoista sais muuten kehrättyä aikas kivaa lankaa, jos osais. Tosin oon kuullut, että koirankarvalangasta tehdyt neuleet on niin lämpimiä, ettei niitä pysty lainkaan sisätiloissa pitämään. Mutta ulkokäyttöön sopivat siis oikein hyvin. Ois kyllä hauska saada tosta koirasta rukkaset, siis ilman että henki menee. :D

Päätöksiä...

Virkkasin kokeeks pari mallitilkkua Putkiksista, niin että tietäis, millä koukulla sitä kannattaa virkata. Vihreä on kutosen ja valkoinen seiskan koukulla. Kutonen on periaatteessa liian pieni, koska jälki on tosi tiukkaa. Seiskalla taas tulee paljon pehmeempää ja joustavampaa pintaa. Mutta toisaalta; jos kerran aion tehdä laukun, niin eikös sit kannattaiskin tehdä vähän tiukempaa ja joustamattomampaa? Mä en kuitenkaan halua että kassi venyy käytössä, vaan sen pitäis olla aika napakkaa tavaraa. Eli varmaan sit valkkaan kutosen koukun. Huvittais alkaa tekeen noita Putkis-kasseja, kun sitä on tosi kiva ja nopee virkata, mutta toisaalta pitäis kyllä ekaks saada kukkalaukku valmiiks. Valintoja ja päätöksiä täynnä on tää elämä. :)

Kävin muuten tänään siellä Tullintorin pellavakaupassa (Pellavasoppi?) aikeenani hakea kotiin ne vihreät hahtuvakiekot. Joo, mä olen heikko... :) Ylläripylläri ja just mun tuuria, ettei se 30 prosentin alennus ollu enää voimassa. :/ No, syksyä varten mä oisin ne hankkinutkin, joten pitäkööt majaa siellä kaupassa, käyn ostamassa ne kesän lopuilla, jos vielä siltä tuntuu. Tarinan opetus on siis, että osta aina kun siltä tuntuu, aivot ja järkevyys narikkaan ja rahat tiskiin. Nih.

Ei onneks kovin paljon harmita noi hahtuvat, kun haaviin jäi samalta ostosreissulta jotain vielä kivempaa: ostaa päräytin sitten itelleni polkupyörän!!! :D Tässä toteutin tota älä-turhaan-mieti-vaan-osta-heti -periaatetta: ei mulla ollut suurempia aikomuksia hankkia pyörää just nyt, mutta kun eteen osu viime vuoden malli hyvään hintaan, niin en alkanu turhaan miettimään. Ja oon niiiiiin tyytyväinen! ;)

Se on tosi hieno ja katu-uskottava asvalttihybridipyörä, kevyt ku mikä ja ah niin kaunis! Miesten mallia tosin, mutta ei se munatanko siinä monta senttiä korkeammalla oo kuin naisten versiossa. Toivottavasti huomenna on hyvä ilma, niin voin polkasta tuon noin yhdeksän kilsan työmatkan uudella ratsullani. Kunnollinen kutsumanimi vielä uupuu, mutta eiköhän sekin asia järjesty pikapuoliin. :D

Kukkaverkko

Kukkalaukku edistyy ihmeen isoin harppauksin. Toinen puolikas laukkua on jo melkein kasassa, nyt pitää vielä virkata lisää kukkasia, pyörylöitä ja lehtiä yhdisteltäviksi. Toi palasten sommitteleminen ja yhdisteleminen on yllättävän hauskaa, vaikka etukäteen aattelin, että se on koko homman tylsin ja hermoja vievin vaihe. Ei millään malttais mennä edes nukkumaan, niin kova on hinku saada laukku valmiiks. :)

Hassua muuten, sivuilleni eksynyt hollantilainen bloggaaja harmitteli aiemmin, kun ei ymmärrä suomea eikä siksi saa kukkaohjeesta selvää. Onneks kuvat eri vaiheista selvensivät virkkauksen etenemistä kuitenkin niin paljon, että nyt täältä löytyy hollantilainen versio tuosta meikäläisen kukasta, ja vähän pirteämmässä värissä kuin toi mun ruskea. :D

Kukka

Kukkalaukkua varten pitää vielä virkkailla lisää muutamia erilaisia kukkia, ja meinas tulla paniikki, kun en aluks ollenkaan muistanu, miten mä oon kukat tehny joskus ennen pääsiäistä. Onneks jostain aivolokeroista muistui siinä virkatessa silmukkamäärät sun muut. Kirjoitin nyt kuitenkin ihan varmuuden vuoksi ohjeet ylös. Tässä halukkaille ohje kuusisakaraiseen kukkaan: (kai kukillakin voi olla sakarat, ei kai ne oo tähtien yksityisomaisuutta? :D)

1. krs: Virkkaa 10 kjs, sulje ympyräksi ps:lla.
2. krs: Virkkaa ympyrään 2 kjs (= eka ½p), 19 ½p, sulje kerros ps:lla.
3. krs: Virkkaa *8 kjs, käänny, jätä 1 kjs väliin ja virkkaa kjs-ketjun takareunaan 7 ks. Virkkaa edellisen kerroksen puolipylväisiin 3 ps*, toista *-* vielä 5 kertaa.

Nyt kukan pitäisi näyttää suunnilleen tältä:


4. krs: Virkkaa jokaiseen sakaraan 16 ks, virkkaa sakaroiden välissä 1 ks edellisen kerroksen keskimmäiseen ps:aan.

Tässä kukka 4. kerroksen jälkeen:


5. krs: 1 ps, *virkkaa sakaraan 6 p, virkkaa seuraaviin kolmeen silmukkaan sakaran päässä kuhunkin 2 p, 5 p (= sakarassa on yhteensä 17 p), jätä 1 s sakaroiden välissä väliin, 1 ps, jätä 1 s väliin, 1 ps*, toista *-* vielä 5 kertaa.
6. krs: Virkkaa kukan reunoihin piilosilmukoita, 1 ps joka silmukkaan, paitsi sakaroiden väleissä kannattaa jättää pari silmukkaa väliin.

Valmis kukka näyttää tältä:


Jos kukan sakaroista eli terälehdistä haluaa pidemmät, niin 5. kerroksella sakaroiden päässä niissä kohdissa, joissa virkataan 2 p samaan silmukkaan, voi pylväät korvata pitkillä pylväillä. Kukasta tulee melko iso; tämä on virkattu 2,5 mm virkkuukoukulla suunnilleen Kotiväen paksuisesta langasta, ja kukan halkaisija on noin 9,5 senttiä. Ja ohje on ihan omasta päästä, kuten sen sekavuudesta voi varmaan päätelläkin. :) Jos huomaat ohjeessa virheen tai epäjohdonmukaisuuden (mikä on todennäköistä), niin laita kommenttia. Yritän sit selventää asiaa parhaani mukaan.

Nyt tää lähtee rullaan paplareita päähän ja kampaamaan naamaansa, lauantai-illan huuma huhuaa jo... :)

Kivan päivän ilta

Kiva päivä tänään! Tein ahkerasti töitä aamupäivällä, kävin kampaajalla saksituttamassa pääni tuoreempaan kuosiin, ja iltapäivän vietin kamuni kanssa shoppailemalla käsityöpainotteisesti. Käytiinpä mekin Tullintorin pellavakaupassa ihmettelemässä edullisia hahtuvalankoja, kuten ainakin yks-kaks-kolme muutakin paikallista neulebloggajaa. Selvisin sieltä ulos ilman ostoksia, vaikka vihreän sävyiset hahtuvat oli melkein väkisin hyppäämässä mun laukkuuni. Sanoin niille tiukasti, että just nyt ei oo kuulkaa kaverit mun luona teille tilaa, mutta tehäänks niin että mä laitan teille paikat varaukseen syksyksi, ok? Hahtuvat nyökkäs tyytyväisinä ja asettu jälleen mukavasti hyllyihinsä odottamaan seuraavaa otollista ja heikompaa uhria. Joka voin tosin olla minä, koska ne ihanat vihreät hahtuvat sopis niin kivasti pian tekeillä olevaan oliivinvihreään Putkis-laukkuun ja suunnitelmissa olevaan saman väriseen neulehuiviin. (Miten niin pitäis joskus tehdä jotain valmiikskin eikä vain suunnitella ja ostaa lisää lankaa?! :D)


Virkkailen tässä Suomi-USA-matsia katellessa kukkalaukkua kasaan. Vaikka ennemminkin pitäis varmaan sanoa, että virkkaan-puran-virkkaan-puran... Melkosta säätöä ja vapaalentoa tää kasaaminen, mutta kaipa tästäkin joskus valmista tulee. Ostin tänään magneettinapin laukun suulIe, ja vuorikangaskin on jo valmiina, niin että ei tästä enää puutu muuta ku sellainen pikku juttu kuin itse laukku. :D Hipsinpä tästä siis sohvan nurkkaan virkkaamaan ja kannustamaan Suomi-poikia voittoon. :)

Engarde!

Haa, eka meemi tässä blogissa, haaste tuli Hannalta.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt (summittaisessa järjestyksessä):
1. Mansikanpoimija
2. Huvipuiston pelinhoitaja (onginta, narunveto ym.)
3. Tutkija
4. Lihatehtaan lähettämötyöntekijä

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
1. - 4. Tampere, rakas kotikaupunkini. ;)

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
1. Gilmoren tytöt (voi kun uudet jaksot alkais jo! Pitää varmaan kohta hankkia ekan kauden DVD-boksi eroahdistuksen lievittämiseks :D)
2. Huippumallit haussa (joo, lisää vaan tosi-tv-sarjoja mulle, hyvää aivotonta ajanvietettä neulomisen taustalle)
3. Midsomerin murhat (ja oikeestaan kaikki samalla ohjelmapaikalla esitettävät brittidekkarit)
4. C.S.I. (mutta ei Miami- tai New York -versiot, etenkin Horatio ällöttää niiiin paljon, uhhuh)

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
1. Lontoo, UK
2. Bergen, Norja
3. Essen, Saksa
4. Hania, Kreeta; Kreikka)

Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin:
1. Blogilista (ja tätä kautta siis aika monessa blogissa)
2. Ihan Itse
3. TKL:n bussiaikataulut
4. työpaikan nettisivut ja intra

Neljä lempiruokaani:
1. Voileipäkakku (omalla reseptillä, nam!)
2. Naudan sisäfilepihvi punaviinikastikkeella ja valkosipuliperunoilla (klassikko, toimii aina)
3. Juveneksen kinkku-pastapaistos (opiskelijaravintoloissa on oikeasti hyviäkin ruokalajeja tarjolla)
4. Lihapullat, perunamuusi ja sienikastike (mun mies tekee aivan älyttömän hyviä lihapullia ja aivan parasta sienikastiketta :D)

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisit juuri nyt:
1. Sängyssä lukemassa hyvää kirjaa oman kullan kainalossa
2. Virkkaamassa kukkalaukkua sohvalla
3. Jalkahieronnassa
4. Mökillä katselemassa tyyntä järvenselkää ja koivuihin puhjenneita vihreitä lehtiä.

Tää meemi on varmaankin aika lailla jo kiertänyt läpi useimmat neuleblogit (ja sähköpostit), joten en haasta erikseen nimeltä ketään. Sen sijaan haastan kaikki ne bloggaajat, joita ei vielä ole haastettu tähän meemiin: jätä kommentti, jos otat haasteen vastaan. ;)

Luotolaisten sukua

Ohje: Suuri käsityölehti 10/2001 perimätiedolla höystettynä . :)
Lanka: 3-säikeinen suomenlampaan villalanka hailuotolaisten lampaiden villasta, n. 950 g.
Puikot: 2 ja 2,5
Virkkuukoukku: 3

Tattadadaadadaa! Tässä nyt on luotolainen koko komeudessaan komean mieheni yllä. :D Huomenna on purjeveneen vesille lasku, joten purjehduskautta ajatellen villapaita valmistui just oikeaan aikaan. Tosin näillä ilmoilla ei kyllä villapaitaa tarvita, mutta kesäillat ja yöt Näsijärvellä saattaa olla melko viileitä, joten jos en ite oo veneellä rakastani halaamassa, niin ainakin mun tekemä luotolainen pitää miehen lämpimänä. ;)

Kuvausta varten piti jättää kauluksen kaks nappia auki, ettei lämpöhalvaus olis tainnuttanu mallia kesken poseerauksen. Sen takia kauluksesta pilkottaa keltainen t-paita, kaulus on oikeesti siis ihan tiivis ja sopivan kokoinen, kunhan vain laittaa kaikki napit kiinni. :)


Ja tässä vielä sama takaa. Yläselässä on kiilalisäys, joka antaa liikkumatilaa hartioille, ja kyynärpääkavennuksetkin näkyy kuvassa kohtalaisesti. Paita pehmeni kastelun ansiosta niin, ettei se enää oo sellainen jäykkä peltipaita kuin neuloessa. Se istuu loistavasti ja on ihan oikean kokoinen, ja mies on tosi iloinen ja tyytyväinen luotolaiseensa (ja minuun, hih!). Ja mä oon hirmu ylpeä, että tuo onnistui noin upeasti; voin sit äitienpäivänä kertoa Hailuodosta kotoisin olevalle mummilleni, että nyt mä oon tehnyt ekan luotolaiseni ja jatkan sillä lailla äidinäidin suvun perinteitä. :)

Edit: Lisäsin paidan tietoihin langanmenekin.

Berkshire Bulky & Trio Putkis

Kipaisin töistä kotiin postin kautta, ja tässä ne innolla odotetut Putkikset nyt on! :D Kaikki kolme päätyy varmaankin erilaisiksi laukuiksi: oliivinvihreä saa pyöreät bambukahvat, vaaleanpunaisesta tulee jotain Amelien laukun tyylistä ja valkoiseen ajattelin tehdä kahvat puuhelmistä tämän H&M:n laukun innoittamana.


Paketissa oli Putkisten lisäks kuvan vaaleanpunaista Berkshire Bulky -villa-alpakkalankaa, joka menee kimppatilauksen toiselle osallistujalle (malta J vielä hetki, ylihuomenna saat ne itelles! :D). Se on tosi ihanan tuntuista ja näköistä lankaa, ja mulle tuli hirvee hinku saada sitä itellekin. Mutta ehkä mä maltan odottaa syksympään ja tilailla sitä vasta sitten. Toiveissa kuitenkin ois, ettei tänä kesänä tarvis villasta tehtyjä asusteita kovin paljon käyttää... ;)

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja paljon ruskeaa

Koska luotolainen on edelleen kasa märkää villaa (puoli kämppää haisee lampaalta), niin laittelen tässä sen kuivumista odotellessa kuvia muista äskettäin valmistuneista töistä.


Ohje: Pirkka 1-2/2006
Lanka: Novita Sardinia, 300 g
Virkkuukoukku: 6

Eli ihan tavallinen virkattu kolmiohuivi, joka oli älyttömän nopea tehdä. Lanka on periaatteessa samanlaista kuin Samos, mutta hiukkasen paksumpaa. Ja väri on ihana. Jep jep, vaaleanpunaista löytyy mun kaapeista aika paljon... :D

Edit: Korjasin lankatiedot oikeiksi, lankana on siis Novita Sardinia eikä Santorini. Kiitos tarkkaavaisuudesta annem! :)


Ohje: Novita kevät 2006, malli 59
Lanka: Novita Samos, n. 250 g
Puikot: 4,5 ja 5

2-vuotiaasta kummitytöstämme tuli jokin aika sitten isosisko, ja tässä on sitten uudelle pikkusiskolle nuttu ja pipa. Tarkoitus ois antaa nää parin viikon päästä ristiäislahjan kylkiäisenä. Vielä on hakusessa sopiva koristenauha tai jotain muuta kivaa, jolla sais vähän piristettyä tuota yksvärisyyttä. Miten muuten on, kannattaisko tuohon pipoon tehdä solmimisnauhat, niin että se pysyis pienen päässä paremmin? Kun ei itellä oo lapsia, niin toi käytännöllisyyspuoli ei ehkä oo lastenvaatteiden suhteen aina ihan hanskassa... :) Oisin neuvoista kiitollinen, kommentoikaa siis oi te viisaat! ;)


Ohje: Mary Olki ja suurin osa omasta päästä
Lanka: SADE-kiiltolanka 3-kertaisena
Virkkuukoukku: 2

Tää keeppi on nyt sitä otsikossa mainittua vanhaa. Keeppi valmistui jo pari kuukautta sitten, mutta ei vielä ole tullut kaapista, eli sitä ei toistaiseksi oo julkisesti käytetty. Se johtuu lähinnä siitä, että ei oo ollut sopivaa tilaisuutta, enkä oo vielä saanut päätettyä, minkälaisen kiinnityssysteemin siihen laitan. Siitä syystä nuo epämääräisesti roikkuvat satiininauhat. Malli on oma, mutta rakentuu esimerkiksi monesta Mary Oljen kirjasta löytyvän Kuningatar Annan tähden ympärille. Se on siis tuo iso kukkakuvio, myös pieni välikuvio on Mary Oljen ohjeen mukaan tehty. Mutta yhdistely,reunat, kokoaminen ja muotoilu on oman pähkäilyn tulosta. Lanka on tosi ohutta (100 g=1350 m) kankaankudontaan tarkoitettua puuvillalankaa, joka kiiltelee himmeästi ja elegantisti. Siskon iltapuvun kanssa tää olis sopinut loistavasti, mutta oli väärän värinen promootiojuhlallisuuksiin. Mutta miksei tuota vois käyttää farkkujenkin kanssa. Mun mielestä tää keeppi on paremman näköinen, kun sen kiinnittää tollain sivusta. Edestä kiinnitettäessä se näyttää turhan mummomaiselta. Ei puutu kuin se mun TTT-kirpparilta ostama iso lasinen rintarossi, niin musta sukeutuu fröken Alma Emilia Lindhdahl 85-vuotissyntymäpäivillään vuonna 1921. ;)


Ohje: Moda 6/2006 muunneltuna
Kankaat: Eurokangas
Nauhat: Koskikeskuksen Käsityöliike

Ja sit vähän ompeluksia. Koska luotolaisen loppukirin aikana en paljon muita neuletöitä tehnyt, niin ompelin kuitenkin jotain. Muokkasin Modan ohjetta oman mieleni mukaan; avarsin kaula-aukkoa ja tein siihen kiinteän "näkösuojan" :), tein etukappaleeseen rypytysten sijaan yhden leveän laskoksen ja lyhensin hihat. Päällikangas on joustavaa kirjottua pitsiä, vuorikangas suklaanruskeaa satiinia. Koska vuorikangas ei jousta, niin ompelin sivusaumaan piilovetoketjun. Jätin vuorikangasta tarkoituksella näkyviin helmassa siellä täällä, koska se on niin ihanan väristä. Ja etukappale on oikeasti ihan symmetrinen, mutta toi mun poseerausasento vain saa sen näyttämään vinolta rintojen kohdalta. Ei ois musta huippumalliksi Tyra Banksin oppiin ei. :D Satiininauha on kiinteästi ommeltu etukappaleeseen, ja se jatkuu takana kaksinkertaisina eri paksuisina (2,5 mm ja 3 mm) solmimisnauhoina. Tykkään paidasta kovasti, ja se läpäisi kaksipäiväisen testiajon vappuna. :)

Näistä kukista, lehdistä ja pyörylöistä olis tarkoitus tulla suloinen pikku laukku. Yhdistelen palaset epäsäännöllisesti toisiinsa ketjusilmukkaketjuilla ja virkkaan pohjan kiinteillä silmukoilla. Vuoriksi laitan varmaankin samaa suklaanruskeaa satiinia kuin tuossa vihreä-ruskeassa paidassa. Laukun malli on tavallaan lainattua, koska innoittajana toimi tämä The SAKin ihana shopperi.


Tässä vielä lähikuva kukista. Lankana on sama SADE-kiiltolanka kuin keepissäkin. Ostin Huuto.netistä useamman vyyhdin samaa lankaa eri väreissä, joten siinä on mulle virkkausmateriaalia pitkäksi aikaa.

Ohje: Perinteistä pallovirkkausta
Lanka: SADE-kiiltolanka
Virkkuukoukku: 1,5

Ja jälleen samaa lankaa, tällä kertaa virkattujen helmien muodossa. Sisällä on 18 mm ja noin 5 mm puuhelmiä, sisällä kulkee pyöreä kuminauha. Voi olla, että virkkaan tämän seuraksi vielä kaulaketjun. Kattoo ny kuinka saan aikaiseksi. Mistähän muuten johtuu, että mä näin kesää vasten oon ihastunut turkoosiin, ruskeaan ja vihreään? Nehän on ihan syksyvärejä. Mulla on oliivinvihreää lankaa odottamassa pääsyä huiviksi, ja tilasin Toikaltakin oliivinvihreää Putkista. No, eipä siinä mitään, kyllähän maailmaan värejä mahtuu. Ja onneks suklaanruskea ja oliivinvihreä sopii yhteen vaaleanpunaisenkin kanssa, sitä väriä kun on vaatekaapissa runsaasti. :)

Irti harmaudesta!

Luotolainen on valmis, vähäks on hyvä fiilis!!! :D Eilen illalla kymmenen aikaan päättelin viimeiset langanpäät, kastelin koko komeuden ja asettelin tasoon kuivumaan. Aamulla paita tuntu vielä niin kostealta, että pitänee jättää varsinaisten poseerauskuvien ottaminen huomiselle. Mutta hyvin se istui siippani päällä ennen kastelua, on ihan oikeeta kokoa. Onneks, koska en varmana olis purkanu, jos se ei oiskaan ollut sopiva! Laittelen kuvia heti, kun luotolainen vähän kuivuu ja malli suostuu vetämään sen ylleen. :)

Koruja ja koristenauhaa

Lauantaiaamu alkoi Tampereen Työväen Teatterin edessä TTT-kirpputorin aukeamista odotellessa. Aiempina vuosina tapahtuma on kuulemma ollut niin suosittu, että siellä on ollut kymmenien metrien jono odottamassa sisäänpääsyä. Siksi mä olinkin paikalla jo puoli tuntia ennen ovien avaamista, mutta jostain syystä tällä kertaa jonoa ei juurikaan ollut: olin kolmas henkilö paikalla. Porukkaa kyllä sitten kerääntyi jonoksi asti just ennen ovien avaamista, mutta ei sekään mikään älyttömän pitkä jono ollut. Kirpparilla oli myynnissä TTT:n vanhoja esiintymisasuja, kenkiä, laukkuja, asusteita, rekvisiittaa ja sitten kaikkea myyntiin lahjoitettua tavallista vaatetta ja tavaraa. Hinnat oli tosi halpoja; vaatteet maksoi 50 sentistä noin 8 euroon. Mun silmiin ei ainakaan osunut kalliimpia hintoja. Samovaarinkin ois saanut 8 eurolla. :)


Kuvassa mun löytöjäni teatterikirppikseltä. Luonnonvalkoiset tekohelmet, kaksi identtistä lasikivirintaneulaa ja ihana iso hiotusta lasista tehty rintarossi. Kaikki tietty täyttä rihkamaa, mutta kauniita! :) Ja nää kaikki maksoi yhteensä euron! Lisäksi ostin kirjan, paidan ja kymmenen metriä samettikoristenauhaa. Samettinauhasta maksoin 80 senttiä, ja yhteensä kulutin kirpparilla rahaa kokonaista 5 euroa. Että oliko halpaa. ;)

Iltapäivä menikin sit isosiskon iltapukua viimeistellessä. Sisko osallistuu toukokuun lopussa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan tohtori- ja maisteripromootioon, ja siellä on sit niiiiiiin tiukat ohjesäännöt pukeutumiselle. Juhlallisuudet kestää monta päivää illallisineen ja tanssiaisineen, ja kaikkiin tapahtumiin on erilaiset pukuvaatimukset. Promootioaktissa maisteripromovendeilla pitää olla valkoinen ("vertaa kangasta A4-arkkiin. Jos puvun väri poikkeaa paperin väristä, se ei ole valkoinen"), täyspitkä ("puvun on yletyttävä peittämään nilkan ulkosyrjällä oleva kehräsluu") ja umpinainen ("hihojen on ulotuttava ranteisiin asti, käsineiden ja hihan välistä ei saa näkyä ihoa... Sopiva kaula-aukon koko löytyy klassisesta Chanel-jakusta") iltapuku ilman mitään koristeita, tanssiaisissa valkoinen avonainen iltapuku koristeilla, toisissa tanssiaisissa ei-valkoinen iltapuku jne. Pitää olla melkoinen garderobi siis, ja mistäpä sellaisen nyt äkkiä ja edullisesti hankkii. Vastaus: pikkusisko tekee. :D

Onneks muut vaatteet löytyy omasta takaa, mutta valkoinen avonainen iltapuku puuttui. Siitä muokkautuu jakun avulla myös tuo aktipäivänä vaadittava umpinainen iltapuku. ;) Sisko hankki kankaaksi tarkalleen A4-valkoista :) morsiussatiinia, ja pääsiäisenä mä sit surruuttelin puvun kasaan. Eilen tarvitsi tehdä vain loppusilaus, eli etsittiin kolmen naisen (äiti, sisko ja minä) voimin Tampereen käsityöliikkeistä sopivaa valkoista koristenauhaa empiretyyliseksi koristeeksi pukuun. Kauppahallin käsityöliike pelasti, mutta nauhan kiinnitys kesti sit noin kaks tuntia.


Ensin muovinen kimallekoristenauha piti liimata ja sit ommella satiininauhaan, joka sitten vuorostaan piti näkymättömin pienin pistoin kiinnittää pukuun. Hmm, tietty pistot ei oo kovin näkymättömiä just tossa kohtaa, josta oon kuvan napannut. Valmista tuli, ja puku istuu siskon päällä kuin valettu. Onhan se mittojen mukaan tehtykin, heh. :)


Ja koska puku matkustaa ahtaassa pukupussissa junalla Hesaan, niin lopulliset silitykset tehdään sit vasta siellä.

Eilisen illankin vietin Tampereen Työväen Teatterissa, tällä kertaa katsomassa Suomen hevonen -komediaa. Maria Aro oli aivan loistava mummona, ja käsitöitäkin lavalla tehtiin. Ja kuultiin varoittava tarina, kuinka voi käydä, jos unohtaa virkkuukoukun istuimelle... :D

Edit: Suurensin promootiopuvun kuvan kokoa.

Luotolainen loppusuoralla

Sormet syyhyis käydä käsiksi muihin projekteihin, uudet ihanat langat kuiskailee lankakorista ja muut keskeneräiset työt houkuttelevat tarttumaan niihin. Mutta kun lupasin armaalle siipalleni, että teen nyt vihdoin valmiiksi hänen saaristolaisneuleensa. Langat hankin tähän jo kesällä 2003, ja muutaman viikon kuluttua siitä työ oli hihoja ja kaulusta vaille valmis. Sitten jostain ihmeen syystä neule hautautui vaatehuoneen pohjalle pariks vuodeks... Muutama viikko sitten mies alkoi ihmetellä, että koskas se luotolainen valmistuukaan, kun multa muuten pukkaa valmiita töitä koko ajan, öhhh... Päätin sitten lujasti, että en koskekaan muihin töihin, ennen kuin luotolainen on valmis. Nyt puuttuu enää 25 senttiä oikeasta hihasta ja lankojen päättely, jipii! :)


On muuten ollut kohtalaisen tuskainen neuletyö tämä perinteinen Hailuodon kalastajaneule: puikot 2 mm ja 2,5 mm, lankana aito käsittelemätön hailuotolainen Suomen lampaan villa, niin kuin aidossa luotolaisessa pitääkin olla. Langassa on vielä oljenpätkiä ja heinääkin mukana muistona lampaiden pahnoista, ja langan rasva kyllä voitelee puikot ja kädet neuloessa. Ja näillä säillä kilo villaa sylissä on melko tuskainen lämmitin neuloessa. :) Luotolainen nimittäin neulotaan yhtenä kappaleena, eli nyt kun teen viimeistä hihaa, niin koko muu paita on siinä jo kiinni, hmph. Kiva kääntää työtä sylissä aina puolen kerroksen jälkeen, mutta pakko, kun koko homma on muuten ihan kierteellä.

Voiton puolella ollaan kuitenkin jo reilusti. Kohta pääsee taas muihin projekteihin käsiksi, eikä mikään niistä taatusti oo lampaanvillasta tai kakkosen puikoilla! :D

Testing testing...

Blogini ottaa ensimmäisiä haparoivia askeleitaan. Katsotaan, kuinka kauan taapero pysyy pystyssä vai kaatuuko heti ensi yrittämällä... :D